Essi Pöysti sai toisen lapsen – Näin odotusaika sujui!
Essi Pöysti ei murehdi, vaikka mies on melkein aina töissä. Essi lähtee vauvan kanssa New Yorkiin.
Kaksplus haastatteli Essi Pöystiä syyskuussa 2014:
Tänä aamuna Aaro, 1, heräsi keskelle pikkupojan unelmaa. Kotipihalla mörisi kaivinkone ja heti perään paikalle kolisi katujyrä. Isoja koneita pääsi seuraamaan sisältä aitiopaikalta: kahden tyhjän laatikon päältä, jotka äiti viritti nopeasti makuuhuoneen ikkunan alle.
– Olin itsekin aivan ymmälläni herätessäni: mitä ihmettä täällä tapahtuu. En tajunnut, että koripallokenttä tulee pihalle niin nopeasti, Essi Pöysti naurahtaa.
Mutta siihen se on nyt hyvää vauhtia valmistumassa. Kenttä tulee kovaan käyttöön, sillä isossa puutalossa asuu muitakin koripalloammattilaisia kuin Ville Mäkäläinen, jonka sylissä Aaro nyt istuu. Koko perhe on siirtynyt ulos seuraamaan työmaata.
Vuonna 1876 rakennetun Wesikosken kansakoulun piha paistuu auringossa. Kun neljävuotias bordercollie Lulu läähättää helteessä, Aaro tarttuu tottuneesti spagettikauhaan ja kävelee vesisaavin luo. Lätsis! Ensimmäinen vesikoppi lentää ilmaan, Lulu hyppää sen perään ja Aaro nauraa. Sitten lentää seuraava koppi. Ja seuraava. Leikki naurattaa kaikkia.
Perheen aamupäiväidylli vaikuttaa täydelliseltä – mutta tällaiset hetket ovat harvinaisia. Ammattiurheilijana Ville on paljon poissa kotoa.
– Olemme paljon kolmestaan: minä, Aaro ja Lulu. Onneksi edes kesäisin Villellä on vapaata, enkä ole ihan yksin. Mutta kohta Villen kausi taas alkaa, eikä miestä paljon näy kotona, Essi sanoo.
Nilan Bisons -joukkueessa pelaavan Villen viime syksy meni Eurocupin peleissä, tänä syksynä vuorossa on Venäjän liiga. Päälle tulevat pelireissut kotimaassa, kotipelit ja treenit. Essi on opetellut asennoitumaan reissuleskeyteen.
– Kyllä me pärjäämme kolmisinkin. Tosin olin ihan tyytyväinen viime keväänä, kun biisonit eivät päässeet enää Eurocupissa jatkoon ja ulkomaan reissut loppuivat, hän virnistää.
– Ja onneksi en ole ainut yksinäinen. Villen pelaajakaverille ja joukkueen lääkärille syntyi molemmille samaan aikaan vauvat. Keksimme naisten kanssa tekemistä ja saamme toisiltamme vertaistukea.
Pahoinvointi vaivaa odottajaa
On tässä idyllissä toinenkin särö. Jatkuva pahoinvointi, jota Essi yrittää pitää hallinnassa vesihörpyillä ja pikaisesti napatulla Marie-keksillä. Toinen raskaus on edennyt viikolle 11 eikä pahoinvointi ole vielä helpottanut. Se pääsi yllättämään Essin, sillä Aaron raskaus sujui täysin ongelmitta.
– Nyt olo on ollut jotain aivan hirveää. On hyviä päiviä, mutta on tosi huonojakin. Odotan vain, että tämä loppuisi ja pääsisin nauttimaan raskaudesta kuten Aaron kanssa. Pahimpina hetkinä pitää vain yrittää pysyä positiivisena, Essi sanoo ja pujottaa suuhun muutaman irtokarkin pahinta kuvotusta torjumaan.
Pian on silti saatava oikeaa ruokaa. Aarolle se sopii, sillä pihaleikeissä on tullut nälkä. Villen treenivaatteet kuivuvat nipsuissa sisälle vievien kivirappusten yllä. Talossa on yhteensä neljä asuntoa, joista yhdessä asuu Villen valmentaja perheineen. Essin ja Villen kolmiossa on vanhan talon henki: pönttöuunit olohuoneessa ja makuuhuoneessa, alkuperäiset peiliovet, pala hirrelle otettua seinää ja kolmen metrin huonekorkeus. Kirjahyllyssä ovat vieretysten esillä Aaron duplot ja Essin missikunniakirja. Eteisessä lukuisat koripallokenkäparit kielivät, että perheessä eletään urheilijan arkea.
Mutta ei niinkään urheilijan ehdoilla. Essi ei istu sohvalla odottamassa miestä kotiin.
– Jos meillä on Aaron kanssa tylsää, lähdemme liikkeelle. Helsinkiin on puolentoista tunnin matka, Turkuun ja Tampereelle tunti. Jos en keksi muuta, menemme Ideaparkiin tai Ikeaan, Essi kuittaa.
Tai Karibialle ja New Yorkiin. Sinne Essi ja Aaro suuntasivat vuodenvaihteessa kahdeksi viikoksi. Sitä ennen he olivat reissanneet ilman Villeä Espanjassa. Keväällä kohteena oli Turkki.
– Reissaamisesta on tullut minun ja Aaron juttu. Äitiyslomalla ja hoitovapaalla voi lähteä huolettomasti, kun ei tarvitse sumplia työvuoroja. Ville ei pysty kesken kauden lähtemään mihinkään, joten olen vain ottanut tavaksi ilmoittaa, että me menemme nyt, Essi kertoo nostaessaan Aaron lautaselle annoksen lihakeittoa.
Mukana matkoilla ovat olleet Essin vanhemmat tai täti oman lapsensa kanssa. Vaikka Aaro on sairastanut melkein kaikilla matkoilla, Essin mielestä pieni matkakumppani on mitä helpoin. Aaron hyväntuulisuus ei katkea pitkilläkään lentomatkoilla. Manhattanilla Essi sai shoppailla rauhassa, kun Aarolla riitti katseltavaa rattaista: lähes joka kadunkulmassa oli poliisi- tai paloauto. Rantalomilla mieluisinta tekemistä molemmille on uiminen ja auringossa olo.
– Aaro on vauvasta asti ollut iloinen ja seurallinen. Meillä on aina ollut niin paljon ihmisiä ympärillä, ettei Aaro ole vierastanut ketään. Toisaalta omaa tahtoa on ollut paljon pienestä pitäen, Aaro on hyvin päättäväinen.
– Äitinsä luonne, Ville heittää.
– Ai se hyväntuulisuus, Essi kysyy.
– Ei, kun se on iskältä, sanoo Ville.
Apua, vauva ei nuku päiväunia
Jääkaapin ovessa lukee värikkäin magneettikirjaimin ”Äiti loves Aaro”. Aaro napsii keitosta ensin herneet ja maissit. Muutaman palan hän heittää lattialla odottavalle Lululle. Essi muistuttaa, että ruoka on tarkoitettu omaan suuhun.
– Aaro on taas lempipuuhassaan, ruokaa heittämässä, kommentoi päivälevolle asettunut Ville vierashuoneesta.
Huoneesta lohkaistaan ehkä lähiaikoina oma soppi Aarolle, joka nykyään nukkuu äidin ja isän makuuhuoneessa.
Vielä joitain kuukausia sitten Essi olisi pyyhkinyt ruokatahrat lattialta saman tien. Enää se ei tunnu niin tärkeältä.
– Kun syömisvaihe alkoi ja ruokaa alkoi lennellä, olin koko ajan siivoamassa ja pyyhkimässä naamaa. Enää en jaksa stressata pienistä jutuista. Ihan sama, siivoan sitten jossain vaiheessa. Minusta on äitiyden myötä tullut muutenkin rennompi ja joustavampi, Essi miettii.
Ajatus äidiksi tulosta oli Essille itsestäänselvä. Hän päätti jo nuorena, että haluaa lapsen viimeistään 25-vuotiaana. Essi täytti 26 vuotta pari viikkoa Aaron syntymän jälkeen.
– Olin joskus työharjoittelussa Naistenklinikalla ja näin, miten hedelmöityshoidot menevät. Silloin päätin, että parempi tehdä lapset ennen kolmeakymppiä.
Lastensairaanhoitajana Essillä oli hyvät valmiudet vauva-arkeen. Kun isokokoinen Aaro kitisi jatkuvaa nälkäänsä, Essi siirtyi nopeasti korvikkeisiin ja kiinteisiin. Sopiva päivärytmi ja omat toimintatavat oli helppo löytää. Kahden viikon raju vatsatautikin selättyi Karibialla oikeaoppisella nesteytyksellä.
– Essi on huolehtiva äiti. Ja hän tosiaan nauttii äitinä olosta, Ville kuvaa.
Mutta yksi asia Essinkin yllätti täysin.
– Olin aivan ihmeissäni, kun Aaro ei nukkunut lainkaan päivisin. Tai nukkui, mutta korkeintaan puolen tunnin pätkissä, Essi muistelee.
– Kahdenkymmenenviiden minuutin, Ville korjaa sohvalta.
– Oli raskasta, kun ei ollut lainkaan omaa aikaa. Ensimmäisestä kesästä en muista paljoakaan, Essi miettii.
Siksi Aaron päiväunet ovat asia, josta Essi ei mielellään jousta. Nyt hän on saanut nauttia niistä pari kuukautta. Tosin päiväunienkin suhteen hän on alkanut ottaa rennommin.
– Kun Ville huomauttaa, ettei kaikkea voi tehdä Aaron rytmissä, saatan itsekin havahtua, että se on totta. Kitisköön sitten enemmän tänään ja nukkukoon seuraavana päivänä paremmin.
Mutta tänään Aaro nukkuu. Keiton jälkeen uni tulee nopeasti. Usein Essikin nukkuu päiväunet pojan vieressä. Hänelle on tärkeää, että Aarolla on koko ajan turvallinen olo. Sama tunne, jonka Essikin päällimmäisenä muistaa omasta lapsuudestaan.
Perhe asui isän työn takia Santahaminassa, ”jossa ei tarvinnut pelätä mitään”. Ehkä siksi Essistä on mukavaa asua nyt Loimaalla, vaikka hän ei tiennyt kaupungista etukäteen mitään. Kun Ville pari vuotta sitten sai kiinnityksen paikkakunnalle, Essin piti tarkastaa kartasta kaupungin sijainti.
Sopeutuminen Helsingistä pikkukaupunkiin on ollut yllättävän helppoa. On vaivatonta mennä rattailla läheisen pellon pientareelle katselemaan autoja. Lulustakin on tullut ”landekoira”. Mutta se kuinka kauan perhe viihtyy landella, on vielä auki.
– Kaikki riippuu Villen sopimuksesta. Onhan täällä ihanan rauhallista, mutta en ihan helposti haluaisi luopua vakituisesta työpaikastani helsinkiläisellä lääkäriasemalla.
Äitimorsiamen huolellinen valmistautuminen
Vielä sinne ei ole kiire. Essin äiti oli pitkään kotona lasten kanssa, ja sama linja tuntuu luontevalta Essistäkin. Hän sanoo arvostavansa perinteistä kasvatusta. Turvallisuudentunteen lisäksi on tärkeää, että lapsella on rajat. Ja että molemmat vanhemmat asettavat ne samaan kohtaan.
– Välillä se on meillä vielä hakemista. Minun on vaikeampi kieltää Aaroa, kun hän tekee jotain niin hauskaa, että se vain naurattaa molempia. Ville on välillä vähän tiukkis, Essi sanoo puoliksi kuiskaten ja vilkaisee leikillään vierashuoneeseen.
Ei hätää, ”tiukkis” on unessa kuten Aarokin.
– Minulla on aina ollut hyvä ja kunnioittava suhde vanhempieni kanssa. Toivon, että pystyn luomaan samanlaisen suhteen Aaroon. Että Aaro pystyisi puhumaan minulle kaikista asioista, Essi sanoo.
Välit molempien sukuun ovat edelleen tiiviit. Äiti on ensimmäinen ihminen, jolle Essi soittaa, kun kaipaa neuvoja. Myös Villen äiti on auttanut Aaron hoidossa niin, että Essi on päässyt satunnaisesti töihin. Välillä Villekin jää Aaron kanssa kaksin leikkimään, kun Essi lähtee juontokeikalle tai Lulun kanssa harrastamaan agilitya.
Vaikka nyt kotonakin on tavallista kiinnostavampaa tekemistä. Essi ja Ville viettävät häitään ensi kesänä, ja Essi haluaa juhlista juuri oikeanlaiset. Perinteiset.
– Olen pienestä saakka unelmoinut siitä, millaiset häät haluan. Tähän mennessä näyttää siltä, että haaveet toteutuvat. On kivaa, että häiden suunnittelussa riittää nyt tekemistä. Vaikka eihän lapsen ja koiran kanssa koskaan tule tylsää.
Ei nytkään. Aaro herää kesken päivälevon ja kävelee unisena olohuoneeseen. Parahiksi: ikkunan takaa kuuluu jo asfalttiauton ääni.
Kaksplus 9/2014
Kommentit (1)
Luuletkos, Essi, että Miehesi todella ON uskollinen???… Niinpä… Mutta kaikkea hyvää, sinisilmälle ;-)