Vaikuttaako imetyksen kesto lapseen?
Psykologi Essi Juvakka vastaa kysymykseen imetyksestä.
”Imetin esikoista kolme kuukautta viisi kertaa päivässä, lopun maidon hän sai pullosta. Kuopusta imetin melkein vuoden. Kuopus rakastaa halailua ja pussailua, hän lepertelee, kertoo rakastavansa ja luettelee mielellään, kenelle hän on rakas. Hän myös rauhoittuu ja nauttii silittelystä. Viisivuotias isoveljensä on paljon suoraviivaisempi eikä helposti antaudu millekään edellä mainituista.
Nyt mietin, onko imetyksen kestolla ja määrällä vaikutusta lapsen taipumukseen osoittaa ja ottaa vastaan hellyyttä.”
Psykologi, perheterapeutti ja psykoterapeutti Essi Juvakka vastaa:
”Jokainen lapsi on yksilö, oma persoonansa, ja hyvä niin. On siis luonnollista, että samaan perheeseen syntyy hyvin erilaisia lapsia. Aina ei edes uskoisi, että kaksi poikaa on veljeksiä.
Mietit ja olet huolissasi siitä, onko imetyksellä ollut vaikutusta poikienne tapaan osoittaa ja ottaa vastaa hellyyttä. Kuulostaa siltä, että taidat jopa syyllistää itseäsi siitä, ettet imettänyt esikoista yhtä kauan kuin nuorempaa lastasi.”
Älä syyllistä itseäsi
”Syyllisyyden tunne on yksi äitiyden ja isyyden rankimmista tunteista, mutta ikävyydestään huolimatta terve tunne, sillä samalla se pistää meidät miettimään, olemmeko toimineet oikein. Toivon, ettet syyllistä itseäsi imetyksestä ja osaat nähdä kaksi pientä poikaasi erilaisina yksilöinä, joista toinen vain sattuu viihtymään enemmän sylissä ja osoittamaan avoimesti hellyyttä.
Olisi kummallista ja jopa vaarallista toivoa, että samaan perheeseen syntyisi samanlaisia lapsia. Olemmehan me aikuisetkin erilaisia. Omatkin sisaruksesi ovat ehkä hyvin erilaisia kuin sinä, joten teidänkin perheeseenne mahtuu monenlaisia jäseniä.
Toiset lapset ovat villikkoja, joilla on moottori käynnissä aamusta iltaan, eivätkä patterit tunnu loppuvan koskaan. Toiset taas ovat hillitympiä ja mietteliäämpiä. Ehkä teilläkin sylissä viihtyvä pikkuveli on muutenkin rauhallisempi ja viihtyy omissa leikeissään pitkän aikaa. Lapsi saattaa lueskella itsekseen tai rakentaa palikoita keskittyneesti. Vauhdikkaampi isoveli taas ei ehkä pysy hetkeäkään paikoillaan, vaan leikkii liikkuvia leikkejä, eikä ehdi pysähtyä syliin.”
Lapset ovat erilaisia
Kumpikaan näistä malleista ei ole toistaan parempi tai huonompi. Pojillasi vain on erilainen temperamentti, eikä se ole koskaan vanhemman syytä. Onkin tärkeää, että löydät molemmista lapsistasi vahvoja ja myönteisiä puolia, joita osaat arvostaa, eikä vain tietynlainen käytös ole oikeaa ja saa positiivista palautetta. Vanhemman kun saattaa olla helpompi ymmärtää itsensä kaltaista lasta tai nähdä rauhallinen lapsi helpompana ja samalla mukavampana.
Molemmat poikasi tarvitsevat paljon tukea, kannustusta ja lupaa kasvaa itsensä kaltaisiksi. Lasten itsetunnon tukeminen on aina vaativa tehtävä. Siihen kannattaa kuitenkin panostaa, vaikka se välillä tuntuu väsyttävältä ja vaikealta, sillä poikasi rakentavat itsetuntoaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa sen näköiseksi, millaista palautetta he saavat itsestään.
Rauhallisuus saattaa olla myös ohimenevä ilmiö ja hävitä iän mukana pikkuhiljaa tai olla isompanakin vallitseva luonteenpiirre. Saattaa siis mennä muutama vuosi ja huomaat, että nyt syliteltävä poika on koulun villiviikari ja vauhdikkaampi isoveli on luokan rauhallisin poika.
Poikiesi ei tarvitse muuttaa itseään toisenlaisiksi. Heidän itsetuntonsa voi kasvaa vahvaksi vain, kun he voivat kokea olevansa juuri oikeanlaisia. On siis tärkeää hyväksyä se tosiasia, että vauhdikkaat lapset vaativat vanhemmiltaan enemmän kärsivällisyyttä ja vahvaa asennetta. Olet omien lastesi paras asiantuntija, joten tiedät parhaiten, miten voit kasvattaa heidän itsetuntoaan.”
Psykologi Essi Juvakka
Haluatko kysyä Essiltä lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä? Lähetä kysymyksesi osoitteeseen kaksplus(a)otavamedia.fi
Jaa oma kokemuksesi