Synnytys 19.08.2016 Päivitetty 02.11.2020

Synnytys | Synnytykseen valmistautuminen: 12 asiaa, jotka on hyvä tietää etukäteen

Mitä ovat jälkisupistukset, miltä ilokaasu tuntuu ja kuuluuko synnytyssalissa karjua? Kaksplussalla bloggaavat äidit listasivat 12 asiaa, jotka ensisynnyttäjän pitää ehdottomasti tietää synnytyksestä etukäteen.

Teksti
Christina Boman
Kuvat
Bulls Press

Synnytys on jokaisella erilainen, mutta silti synnytykseen valmistautuminen kannattaa. Nämä yksityiskohdat on hyödyllistä sisäistää ennen lapsiveden menoa:

1. Istukka pitää synnyttää

”Älä hämmästy, että homma jatkuu, kun lapsi on jo saatu maailmaan. Suurin työ on ohi, mutta pieni tärkeä osa eli istukka on vielä jäljellä.

Synnytettyäni esikoiseni olin ihmeissäni, kun puhuttiin jälkeisten synnyttämisestä, sillä kuvittelin tilanteen olevan jo ohi. Loppu sujui kuitenkin hyvin, ja kätilö jopa esitteli istukan minulle.

Toisen lapsen kohdalla jälkeisten synnyttäminen ei sujunut yhtä mutkattomasti, ja vielä eri lääkkeiden ja akupunktion jälkeen istukka pysyi tiukasti paikoillaan. Kun istukka lopulta saatiin ulos, hyppäsi jokainen salissa ollut metrin verran taaksepäin, sillä istukan mukana lattialle valahti kahden litran verilammikko. Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, enkä tarvinnut lopulta edes lisäverta.”

Tiia Latvala, Lasten tapaan -blogi

2. Synnytys voidaan joutua käynnistämään

”Minulle ei tullut kipeitä supistuksia koko raskauden aikana, eivätkä vedet koskaan menneet. Loppuraskaudesta aloin odottaa synnytyksen käynnistymistä. Lopulta olin odotellut melkein kuukauden päivät. Se oli kuluttavaa, sillä heräilin öisin kuulostelemaan kroppaani. Joka aamu olin pettynyt, kun synnytys ei ollut alkanut.

Yliaikaisneuvolassa minulle varattiin käynnistysaika. Olin itkuinen ja pettynyt. Olisin halunnut luonnollisen käynnistymisen ja ajattelin, ettei kroppani toimi, kuten pitäisi.

Olisin halunnut tietää jo etukäteen, miten yleistä käynnistäminen on. En olisi odottanut niin kovasti synnytyksen merkkejä. Loppujen lopuksi on kuitenkin pääasia, että lapsi saadaan turvallisesti syliin!”

Miia, Miia Metso -blogi

3. Ponnistaminen on kuin kakkaamista

”Ponnistaminen tuntui siltä kuin tekisi isoa kakkaa. Ei pidä myöskään säikähtää, vaikka kakkaakin tulisi, sillä se on synnyttäessä aivan normaalia. Kaikki synnyttäjät eivät välttämättä sitä itse edes tiedosta, sillä kätilöt siivoavat sen taitavasti ”salaa” pois.

Kaverini jännitti kakkaamista niin paljon, ettei meinannut uskaltaa ponnistaa lainkaan, ja oli vähällä joutua leikkaukseen. Kakkaaminen synnytyksen aikana on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä tarvitse nolostella.”

Mari Valosaari, Mari Valosaari -blogi

4. Ilokaasusta tulee känniin

”Synnytyssalissa tapasin uuden ystäväni ilokaasun, joka oli nopea apu kipuun. Lopulta minulle melkein suututtiin, kun keskityin niin antautumuksella hönkimään tuota avuntuovaa kaasua. Pian olin jossain kivun, huvipuistolaitteen tuoman kieputuksentunteen ja pahimman luokan humalan keskellä. Olin kaasuystäväni tuomassa kunnon kännissä!

Epiduraalia pyytäessä olikin sitten kerrassaan hulvatonta. Saliin asteli kaksi miestä, jotka nostelivat jalkojaan korkealle ilmaan ja liikuttivat käsiään robottimaisesti. Kummankin naamaa koristivat punaiset nenät ja suuri, leveä tekohymy. Sairaalapellejä ihan selvästi!

En maininnut henkilökunnalle humalastani ja pellenäyistäni. En ole muiden kuullut kokeneen samaa. En juurikaan käytä alkoholia, joten äiti-ihmiselle taisi kihahtaa ilokaasu päähän. Jäipä ainakin hauskat muistot!”

Hanna Parviainen, Yli pyykkivuorten, läpi lasikattojen -blogi

5. Synnytys voi kestää kauan

”Valmistaudu synnytykseen ja varaudu siihen, että synnytys voi kestää kauan. Itse olen kokenut kaksi pitkäksi venynyttä synnytystä. Kivuliaat säännölliset supistukset kestivät molemmissa raskauksissani reilusti yli kolme vuorokautta ennen kuin vauva lopulta syntyi. Kohdunsuu lähti aukeamaan, mutta ei tarpeeksi.

Kävin välillä näyttäytymässä sairaalalla, mutta minut passitettiin takaisin kotiin. Kivuliaiden, tiheiden supistusten kestäminen monta vuorokautta putkeen, yöt ja päivät läpeensä, ilman kivunlievitystä, oli uuvuttavaa ja aiheutti kovan univajeen.

Kun synnytys sitten pääsi kunnolla käyntiin, olin itse jo aivan poikki ja yliväsynyt. Ponnistusvaihe venyi ensimmäisessä synnytyksessäni puolitoistatuntiseksi uuvutustaisteluksi.

Kun lapsi syntyi, kipu ja uupumus hävisivät sillä sekunnilla. Tajusin, että synnyttävällä naisella on hurjasti voimavaroja.”

Minna Finstad, Sutta pakoon -blogi

6. Synnytys voi olla nopeasti ohi

”Heräsin yöllä repivään alavatsakipuun, jonka tunnistin supistukseksi. Yritin levätä, mutta supistuksia tuli noin kymmenen minuutin välein. Mies soitti synnärille, mutta kätilö kertoi, että ensisynnyttäjillä prosessi vie aikaa. Tunnin verran sinnittelin, kunnes lähdimme sairaalaan – ja tuolloin synnytys oli jo hyvää vauhtia käynnissä.

Onneksi kuuntelin ennemmin omaa kehoani kuin kätilön neuvoja ja päätin lähteä sairaalalle tarkistuttamaan tilanteen. Synnytyksen kestoksi merkittiin viisi tuntia, alkaen ensimmäisestä supistuksesta. Nopea tempo taisi yllättää kätilönkin. Neuvoisin tulevia äitejä kuuntelemaan kehoaan. Jos tuntuu siltä, että täytyy mennä näytille, niin sitten menet.”

Nea Mäki, Kädenjälkiä sydämessä -blogi

7. Synnytykseen valmistautuminen – Älä suunnittele liikaa

”Synnytys ei todennäköisesti mene niin kuin suunnittelet. Esikoisen kohdalla kuvittelin synnytyksen käynnistyvän elokuvamaisesti vesien menolla, minkä jälkeen lähdettäisiin synnytyssairaalaan. Synnytyksen jälkeen saisin pienokaisen heti rinnalle ihmeteltäväksi.

Toisin kävi. Synnytys eteni hyvin. Ponnistusvaihe kesti vain 15 minuuttia, ja odotin kuulevani vauvan parkaisun. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, vaikka tyttö oli jo syntynyt. Hänet vietiin pois virkoamaan, minkä jälkeen sain nähdä hänet nopeasti vilaukselta. Tämän jälkeen hänet vietiin vastasyntyneiden osastolle kaappiin saamaan lisähappea, ja minut vietiin synnyttäneiden osastolle.

Olin kovassa flunssassa ja jouduimme viettämään kokonaisen viikon eri osastoilla ennen kuin sain hänet viimeinkin syliini. Se oli todella raskasta tuoreelle, nuorelle äidille. Välillä jopa mietin, olenko äiti ollenkaan. Koska raskausaika sujui hyvin, en osannut ajatella, että synnytyksessä voisi tapahtua jotakin poikkeavaa.

Synnytystä kannattaa miettiä etukäteen, mutta kovin suuria suunnitelmia ja mielikuvia ei ennalta kannata rakentaa. Jos jokin meneekin eri tavalla kuin sitä on odottanut, voi pudota korkealta ja kovaa.”

Ruut Salin, Tunnetaifuuni-blogi

8. Synnytys voi pysähtyä

”Yritin synnyttää kuopustamme 33 tuntia. Avautumisvaihe oli pitkä ja tuskainen. Kalvojen puhkaisemisen jälkeen kohdunkaula alkoi vetäytyä ja supistukset heikentyä. Lapsi kohdussa alkoi stressaantua, ja minä olin myös henkisesti melkoisen poikki. Aamuvuoroon tullut synnytyslääkäri antoi vihdoin luvan kiireelliselle sektiolle. Jälkikäteen olin melko järkyttynyt. Mieleeni ei olisi ikinä tullut, että 33 tunnin synnytyksen jälkeen päädytään leikkauspöydälle.

Varmasti meistä jokainen nojaa mielikuviin, joissa asioiden tulisi sujua luonnollisesti. Olen iloinen siitä, että kykenen kantamaan elämää sisälläni, mutta synnyttämään kroppaani ei ilmeisesti ole luotu. Vaistoni sanoivat minulle, että leikkauspöydälle joutuminen olisi varmasti väistämätöntä. Olisin toivonut, että minua olisi kuunneltu enemmän. Kenenkään ei tulisi kokea huonommuutta sen vuoksi, että ei ole pystynyt synnyttämään alateitse.”

Mira-Marie Syyrakki, MiruMaru-blogi

9. Synnyttäjän ei ole pakko karjua

”Synnytys voi olla rauhallinen ja lempeä tapahtuma vaikka sattuisikin. Sairaalassa kätilöt kyselivät minulta ja mieheltäni, kuinka pystyimme olemaan niin rauhallisia.

Tuli sellainen olo, että ponnistusvaiheen täytyisi olla kunnon karjuntaa, kuten elokuvissa. Ei todellakaan tarvitse. Myönnän kyllä kiroilleeni, mutta en huutanut leijonan lailla. Sen sijaan koetin keskittyä hengittämiseen.

Toisen synnytyksen kohdalla vitsailimme kätilöiden kanssa vielä ponnistusvaiheessakin. Mutta jos tuntuu siltä, että täytyy huutaa, anna mennä!”

Johanna Salonpää, Arjen miljonääri -blogi

10. Liikkuminen auttaa synnytyskipuun

”Ensimmäisessä synnytyksessä minut laitettiin kysymättä makaamaan suoraan sänkyyn ja siinä sitten vietinkin koko sairaalassa oloajan. Tästä synnytyksestä jäi kovat ja kipeät traumat, joten otin paljon selvää synnytyksen kulkua helpottavista tekijöistä ennen toista synnytystä.

Toinen synnytys menikin mainiosti: jo kotona ensimmäisten supistusten tullessa laitoimme miehen kanssa iholleni TENS-laitteen, jota säätämällä supistuskivut vähenivät huomattavasti. Olin myös pienessä liikkeessä koko ajan.

Sairaalassa, kun supistukset kovenivat, pääsin pyynnöstäni altaaseen, jossa liikuin omaa kehoani kuunnellen supistusten aallokossa. Ponnistusvaiheen sain suorittaa konttausasennossa kätilön tukiessa toista jalkaa ylös sivulle. Koen, että paikoilleen ja etenkin makuuasentoon jääminen ensimmäisessä synnytyksessä teki synnytyksestä tosi tuskallisen. Neuvoisin siis synnyttäjiä liikkeellä oloon ja oman kehon signaalien seuraamiseen!”

Emmi, Hei meillä valvotaan -blogi

11. Kysy asioista rohkeasti kätilöltä

”Kukaan ei kertonut, voiko vessassa käydä synnytyksen jälkeen normaalisti. Kohtu tuntui tippuvan koska tahansa, tikkaukset ja pahat repeytymät mietityttivät.

Jännityksestä huolimatta kaikki sujui kuitenkin hyvin, vaikka hieman hurjalta ensimmäiset kerrat tuntuivatkin tikkien vuotaessa ja venyessä.

Jälkisupistuksista en ollut kuullutkaan ennen synnytystä. Luulin supistusten olevan ohi synnytyksen loputtua. En myöskään tiennyt imetyksen aktivoivan näitä supistuksia.

Kyselkää rohkeasti. Helpompi olisi ollut kysyä kakkaamisesta kuin kauhistella turhaan veristä wc-pyttyä käynnin jälkeen.”

Laura Reunamo, Tehtävänimikkeenä äiti -blogi

12. Äidinrakkaus ei aina syty heti

”Älä koe syyllisyyttä, mikäli et aluksi tunne äidinrakkautta juurikaan tai lainkaan. Esikoiseni joutui siirtymään suoraan synnäriltä lasten teho-osastolle viikoksi. Kun viimein saimme hänet kotiin, tuntui vauva vieraalta. En voi väittää tunteneeni heti syvää rakkautta häntä kohtaan.

Pikkuhiljaa pelkkä huolenpito vaihtui kuitenkin aidoksi rakkaudeksi. Myöhemmin huomasin, että monilla äideillä, joiden vastasyntyneet ovat joutuneet äidistä erilleen, on ollut samanlaisia kokemuksia.”

Ida-Lotta Pirkkalainen, Fantastic Playroom -blogi

Lue myös:
Näin valmistaudut synnytykseen
Mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen
Synnytysvalmennus: mitä eroa on neuvolan valmennuksella ja yksityisillä synnytysvalmennuksilla?

Lue myös

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X