Lokakuiset

Hyvää äitienpäivää tännekin Myös tuleville äideille

Täällä väsymys vaan jatkuu, mutta tänään tuli hullu energiapyrähdys ja sain kesäkukkia laitettua kaiken äphössötyksen lisäksi. Viime viikolla oli neuvolassa protskut koholla ja kun on ollut parin viikon ajan silloin tällöin vähäistä veritiputtelua, niin kävin antamassa näytteen. Toivottavasti huomenna tulee tulokset.

 

Hyvää äitienpäivää tännekin Myös tuleville äideille

Täällä väsymys vaan jatkuu, mutta tänään tuli hullu energiapyrähdys ja sain kesäkukkia laitettua kaiken äphössötyksen lisäksi. Viime viikolla oli neuvolassa protskut koholla ja kun on ollut parin viikon ajan silloin tällöin vähäistä veritiputtelua, niin kävin antamassa näytteen. Toivottavasti huomenna tulee tulokset.

Myöhästyneet äitienpäiväonnittelut myös täältä.

Voiko tuo kohonnut proteiini viitata johonkin muuhunkin kuin raskausmyrkytykseen? Tiputtelu on kyllä myös ärsyttävä vaiva. Itsellä on nyt onneksi ollut taas pari viikkoa siitä taukoa. Tsemppiä tulosten odotteluun!

 

Myöhästyneet äitienpäiväonnittelut myös täältä.

Voiko tuo kohonnut proteiini viitata johonkin muuhunkin kuin raskausmyrkytykseen? Tiputtelu on kyllä myös ärsyttävä vaiva. Itsellä on nyt onneksi ollut taas pari viikkoa siitä taukoa. Tsemppiä tulosten odotteluun!

Raskausmyrkytykseen kuuluu ymmärtääkseni kohonnut verenpaine mitä mulla ei onneksi ole. Mitä lueskelin, niin voi olla esim oireeton virtsatientulehdus.

 

Hyvää äitienpäivää myös täältä myöhässä

Olen hukassa mahan kanssa paino on lähtenyt laskuun ja mahan muoto muuttunut. Lasku siitä että ei missään kohtaa ole noussut ja nyt hieman laskenut joten itse laihdun kun maha kasvaa. Tuntuu että maha on laatikon muotoinen ja löysää nahkaa päällä kumpu on nyt kontti jonka päällä pressu ei ole ikinä vielä ollut näin etten "tunnista" raskausmahaksi omaa massua. Hieman hämilläni olen.

Mutta raskaampi asia myös tämän raskaana olevan sydämellä:

Olemme siis eksän kanssa tietoisesti toivotusti tehneet vielä yhden yhteisen ilman parisuhdetta . Kumppanuusvanhemmuudessa.

Olen kuitenkin kokemani mukaan jäänyt yllättäen henkisesti ja myös käytännössä täysin yksin raskauden kanssa.
Isä ei ole ollut yhdessäkään neuvolassa, ei ultrassa . Ensin en noteerannut , koska olemme viime syksyn juosseet labrat ja neuvolat keskenmenneessä odotuksessa joten meni jo niin rutiinilla tämän odotuksen alku . Jopa vähän leipätyönä.
Sitten aloin puhua onko hänellä jokin ongelma muukin kuin työkeikat tms ettei osallistu ja isä ei vastaa suoraan mitään muuta kuin että hän myös halusi ja haluaa lapsen kyllä .

Hän ei tarjoudu viemään neuvolaan kun oma auto oli koko tähän asti sen raskauden rikki vaan olen joutunut kysymään kavereilta tai niiden miehiltä kyytiä.

Isä ei ole kertonut itse yhdellekään sukulaiselle ja perheelleen vauvantulosta. Itse olen kaikille omille kertonut jo alussa.
Kerroin isän äidille sitten itse , kun yhteisiä juhlia oli tulossa ja ennen kaikkea siksi että sain kertoa jo yhteisille lapsillemme jotka eivät ole siis kauaa tienneet . En halunnut että lapset kuljettavat tiedon mummulaan . Se on aikuisten tehtävä ja mummun oikeus meiltä kuulla tulevasta lapsenlapsesta. En arvannut että lasten täti ei tietäisi jo , joten poika tuli olemaan se jolta täti sai vasta juuri tiedon.

Isä voi iloita ääneen siitä että hänestä tuli juuri taas setä , ja jakaa minulle ilonsa siitä,mutta ei omasta lapsesta kokemukseni mukaan reagoi minulle mitään oikeastaan eikä kertoa muille.

Itse olen sanonut selvästi kaikille että emme ole yhdessä tai palaamassa yhteen , mutta lapsi on hartaasti toivottu ja saanut mummulta valtavan lämpimän vastaanoton ja lapsi on heille yhtä rakas vaikka lähtökohdat ovat eri

Olen tosi hämilläni isän suhtautumisesta, vetäytymistä, voinnistakin ja koen että ehkä hän tekikin lapsen kanssani vilpillisesti eli takatoiveena yhteen paluu ja nyt kun totuus on hyväksytty niin "hylkäsi" raskauden kokemisen rinnallani? Minut? Lapsen ?


Olen nyt 20 viikolla ja en aio toista 20 murehtia vaan nautin täysin siemauksin sitten yksin ja lasten kanssa jotka ihan hirveästi odottaa sisarusta. Mutta koska keskustelu ei asiasta suju isän kanssa ja hänellä jokin ongelma on niin murehdin lapsen puolesta välittyykö tämä jotenkin isältä hänelle .


Entä jos en itse tunne lasta hänen lapseksi kun olemme niin yhdessä yksin tässä vauvan kanssa että koen hänet "vain mun lapseksi"?... Olen vihainen myös lapsen puolesta ja tuntuu kuin mua olisi huijattu .

Olen pääni puhki koittanut keksiä mitä tehdä puhua ajatella , mutta olen kaiken nyt tehnyt mitä voin ja jaksan ja haluan . Tilanne oli viime syksynä aivan sama . Siis siinä mielessä että odotin emmekä olleet yhdessä ja suhtautuminen oli aivan eri.

Kaikesta ...tai isästä huolimatta nautin kuitenkin kovasti raskaudestani ja olen niin kiitollinen ja onnellinen että tämän vauvan saan onhan näitä kenen kanssa iloita ja jakaa 6 muuta , sukulaiset ja ystävät .

 

Hyvää äitienpäivää myös täältä myöhässä

Olen hukassa mahan kanssa paino on lähtenyt laskuun ja mahan muoto muuttunut. Lasku siitä että ei missään kohtaa ole noussut ja nyt hieman laskenut joten itse laihdun kun maha kasvaa. Tuntuu että maha on laatikon muotoinen ja löysää nahkaa päällä kumpu on nyt kontti jonka päällä pressu ei ole ikinä vielä ollut näin etten "tunnista" raskausmahaksi omaa massua. Hieman hämilläni olen.

Mutta raskaampi asia myös tämän raskaana olevan sydämellä:

Olemme siis eksän kanssa tietoisesti toivotusti tehneet vielä yhden yhteisen ilman parisuhdetta . Kumppanuusvanhemmuudessa.

Olen kuitenkin kokemani mukaan jäänyt yllättäen henkisesti ja myös käytännössä täysin yksin raskauden kanssa.
Isä ei ole ollut yhdessäkään neuvolassa, ei ultrassa . Ensin en noteerannut , koska olemme viime syksyn juosseet labrat ja neuvolat keskenmenneessä odotuksessa joten meni jo niin rutiinilla tämän odotuksen alku . Jopa vähän leipätyönä.
Sitten aloin puhua onko hänellä jokin ongelma muukin kuin työkeikat tms ettei osallistu ja isä ei vastaa suoraan mitään muuta kuin että hän myös halusi ja haluaa lapsen kyllä .

Hän ei tarjoudu viemään neuvolaan kun oma auto oli koko tähän asti sen raskauden rikki vaan olen joutunut kysymään kavereilta tai niiden miehiltä kyytiä.

Isä ei ole kertonut itse yhdellekään sukulaiselle ja perheelleen vauvantulosta. Itse olen kaikille omille kertonut jo alussa.
Kerroin isän äidille sitten itse , kun yhteisiä juhlia oli tulossa ja ennen kaikkea siksi että sain kertoa jo yhteisille lapsillemme jotka eivät ole siis kauaa tienneet . En halunnut että lapset kuljettavat tiedon mummulaan . Se on aikuisten tehtävä ja mummun oikeus meiltä kuulla tulevasta lapsenlapsesta. En arvannut että lasten täti ei tietäisi jo , joten poika tuli olemaan se jolta täti sai vasta juuri tiedon.

Isä voi iloita ääneen siitä että hänestä tuli juuri taas setä , ja jakaa minulle ilonsa siitä,mutta ei omasta lapsesta kokemukseni mukaan reagoi minulle mitään oikeastaan eikä kertoa muille.

Itse olen sanonut selvästi kaikille että emme ole yhdessä tai palaamassa yhteen , mutta lapsi on hartaasti toivottu ja saanut mummulta valtavan lämpimän vastaanoton ja lapsi on heille yhtä rakas vaikka lähtökohdat ovat eri

Olen tosi hämilläni isän suhtautumisesta, vetäytymistä, voinnistakin ja koen että ehkä hän tekikin lapsen kanssani vilpillisesti eli takatoiveena yhteen paluu ja nyt kun totuus on hyväksytty niin "hylkäsi" raskauden kokemisen rinnallani? Minut? Lapsen ?


Olen nyt 20 viikolla ja en aio toista 20 murehtia vaan nautin täysin siemauksin sitten yksin ja lasten kanssa jotka ihan hirveästi odottaa sisarusta. Mutta koska keskustelu ei asiasta suju isän kanssa ja hänellä jokin ongelma on niin murehdin lapsen puolesta välittyykö tämä jotenkin isältä hänelle .


Entä jos en itse tunne lasta hänen lapseksi kun olemme niin yhdessä yksin tässä vauvan kanssa että koen hänet "vain mun lapseksi"?... Olen vihainen myös lapsen puolesta ja tuntuu kuin mua olisi huijattu .

Olen pääni puhki koittanut keksiä mitä tehdä puhua ajatella , mutta olen kaiken nyt tehnyt mitä voin ja jaksan ja haluan . Tilanne oli viime syksynä aivan sama . Siis siinä mielessä että odotin emmekä olleet yhdessä ja suhtautuminen oli aivan eri.

Kaikesta ...tai isästä huolimatta nautin kuitenkin kovasti raskaudestani ja olen niin kiitollinen ja onnellinen että tämän vauvan saan onhan näitä kenen kanssa iloita ja jakaa 6 muuta , sukulaiset ja ystävät .

Onpa kurja tilanne sulla @viivaviivi . Kommunikointi olisi tietysti ainoa rakentava vaihtoehto, mutta jos toinen osapuoli ei pysty/osaa/halua sanoittaa tunteitaan niin et sinäkään yksin asiaa pysty ratkaisemaan. Mukavaa kuitenkin että isän puolen sukulaiset silti ottavat lapsen ilolla vastaan. Osoittaa kypsyyttä. Toivon että löydät rauhan asian kanssa. Jaan kyllä 100% tunteesi kun jokin varjostaa iloa. Minä huolehdin täällä siitä, miten toinen kumppanini ja nykyisten lasteni isä saa kerrottua omille, ikääntyneille ja himouskovaisille vanhemmilleen, että vaimonsa on raskaana toiselle miehelle. Siellä ei siis tiedetä meidän monisuhteisuudesta mitään. Minähän se pahantekijä heidän silmissään olen, ja sen riskin kannan, mutta toivoisin voivani jotenkin helpottaa kumppanini oloa ikävässä "selitysvelvollisuudessa", johon hän epäilemättä joutuu.

Ylipäätään olen lopen kyllästynyt siihen että aikuisten ihmisten pitäisi joutua selittelemään yhtään mitään omista valinnoistaan.

Lämmin keli on pakottanut kuoriutumaan vaatteista ja tänään 2 ihmistä tuli kysymään, olenko raskaana. Enää en siis taida näyttää vain pullaa syöneeltä