Marraskuiset 2024

On se kyllä aikamoinen toimenkuva. En hae tota paikkaa, ihan tää syljen kakostelu riittää mulle.

Mä näin just unta, et tein tällee 10+5 negatiivisen raskaustestin ja revin pelihousuni, koska ajattelin unessani, että mä en kolmatta kertaa ala ottamaan pelkkää raskauspahoinvointia. Sitte heräsin ja en nyt sitte jaksanu ollakaan enää paniikissa. Mun unimaailmalla menis mielenterveys jos alkais ottamaan niitä jonain vinkkivinkkeinä...

Ite oon välillä pelännyt sitä, että jos taas menisi kesken niin miten sitä taas kolmatta kertaa jaksaisi ryhtyä tähän oksentamiseen. Tuntuu niin turhauttavalta, kun viimeksikin oksensin kuukauden verran ja lopputuloksena on vauvan menettäminen. Sitä ei haluaisi enää uudestaan käydä läpi.

 

Mä en kyllä viimeksi pysynyt kasassa nt-ultrassa, kun huonot uutiset tuli täysin puun takaa. Itkeä vollotin siellä ja koitin jotenkin kuunnella mitä pitää lääkkeellisessä tyhjennyksessä tehdä. Oli varmaan näky sekin kun käveltiin sairaalasta autolle ja itkin koko matkan

Tässä raskaudessa oon puolestaan joka vastaanotolla itkenyt hyvien uutisten takia. Jotenkin kun on tuo keskenmeno alla, niin sykkeen näkeminen kerta toisensa jälkeen saa kyynelkanavat aukeemaan.

Mut on sitä ehtiny nt-ultraan mennessä haaveilemaan jo hirveesti pidempään, kun mä taas sain tietää, että ei oo sykettä, jo 8+5. Olin tosi huojentunut siitä, että se ultraava kätilö oli töissä ja saatavilla, ni ei menny niin pitkään siinä selviämisessä.

 

Ite oon välillä pelännyt sitä, että jos taas menisi kesken niin miten sitä taas kolmatta kertaa jaksaisi ryhtyä tähän oksentamiseen. Tuntuu niin turhauttavalta, kun viimeksikin oksensin kuukauden verran ja lopputuloksena on vauvan menettäminen. Sitä ei haluaisi enää uudestaan käydä läpi.

Ite oon välillä pelännyt sitä, että jos taas menisi kesken niin miten sitä taas kolmatta kertaa jaksaisi ryhtyä tähän oksentamiseen. Tuntuu niin turhauttavalta, kun viimeksikin oksensin kuukauden verran ja lopputuloksena on vauvan menettäminen. Sitä ei haluaisi enää uudestaan käydä läpi.

Tää kanssa vähän pelottaa, se yjööminen tai melkein yrjööminenkin on aika kuluttavaa, ku iso osa päivästä on ihan poissa pelistä. Mulla ihan oikeesti eka ajatus sillon sen edellisen kanssa oli, että oon turhaan ykäilly ja ollu toimintakyvytön viikkotolkulla. Se varsinainen suru iski vasta sen jälkeen. Mut eka oli ihan rehti hajotus, kun oli tsempannu itteensä sillä, että kyllähän sitä nyt vauvan takia voi muutaman viikon yrjötaudin lusia.

 

Tää kanssa vähän pelottaa, se yjööminen tai melkein yrjööminenkin on aika kuluttavaa, ku iso osa päivästä on ihan poissa pelistä. Mulla ihan oikeesti eka ajatus sillon sen edellisen kanssa oli, että oon turhaan ykäilly ja ollu toimintakyvytön viikkotolkulla. Se varsinainen suru iski vasta sen jälkeen. Mut eka oli ihan rehti hajotus, kun oli tsempannu itteensä sillä, että kyllähän sitä nyt vauvan takia voi muutaman viikon yrjötaudin lusia.

Kuulostaa tutulta muistan myös jälkikäteen miettineeni neuvolan lääkärin sanoja, kun tsemppasi pahoinvoinnin kanssa että "täytyy koittaa miettiä, että se on hyvän asian puolesta". Sitä hyvää asiaa ei sitten itselle tullutkaan...

 

Kuulostaa tutulta muistan myös jälkikäteen miettineeni neuvolan lääkärin sanoja, kun tsemppasi pahoinvoinnin kanssa että "täytyy koittaa miettiä, että se on hyvän asian puolesta". Sitä hyvää asiaa ei sitten itselle tullutkaan...

Ja vielä ku oli aina kuvitellu, että kyllähän siellä nyt varmaan hengissä ollaan, jos kerran pahoinvointiakin on. Hehheh. Hyvin sujuvasti voi yrjöillä ties minne mäkkärin parkkikselle myös ilman sykettä, kun istukka on edelleen kiinni.
Eilen oli vähemmän karmee olo ja olin pihalla suurimman osan päivästä, melkein olin jo vähän huolissani, mutta en kyllä nyt ihan periaatteesta suostu huolestumaan siitä, jos 10+6 ulkona ei oo niin kauhee olo ku keskimäärin sisällä. Pitää psyykata, kun ei sillä huolestumisella mitään saavuta.

En kyllä lipsauttanut entiselle naapurille mitään just siks, koska 100% luottoa ei ole, että ois asiat hyvin. Nähtiin aamulla kaupassa ja tuplaturvotus + hyvin esivenytetyt paikat + eilinen munkki + limsa teki ilmeisesti melko komeen efektin jo ja katse lipsahti vyötärönseutuun useemman kerran. Mut olin ihan muina naisina. Viimeset vuodet muutenki näyttäny samalta ku jotkut rakenneultraan mennessä ekan kanssa, ni se on vähän voi voi yrittää näyttää tosi ohkaselta...

 

Malttamattomana kokeilin doppleria, kun ultra on vasta ensi viikolla. Melkein heti löytyi 155-160 syke <3
Niin helpottunut olo! Nyt on enemmän alkanut hiipiä mieleen, kuinka kerrotaan lapsille ja perheille, jännittää sekin

 

Ja vielä ku oli aina kuvitellu, että kyllähän siellä nyt varmaan hengissä ollaan, jos kerran pahoinvointiakin on. Hehheh. Hyvin sujuvasti voi yrjöillä ties minne mäkkärin parkkikselle myös ilman sykettä, kun istukka on edelleen kiinni.
Eilen oli vähemmän karmee olo ja olin pihalla suurimman osan päivästä, melkein olin jo vähän huolissani, mutta en kyllä nyt ihan periaatteesta suostu huolestumaan siitä, jos 10+6 ulkona ei oo niin kauhee olo ku keskimäärin sisällä. Pitää psyykata, kun ei sillä huolestumisella mitään saavuta.

En kyllä lipsauttanut entiselle naapurille mitään just siks, koska 100% luottoa ei ole, että ois asiat hyvin. Nähtiin aamulla kaupassa ja tuplaturvotus + hyvin esivenytetyt paikat + eilinen munkki + limsa teki ilmeisesti melko komeen efektin jo ja katse lipsahti vyötärönseutuun useemman kerran. Mut olin ihan muina naisina. Viimeset vuodet muutenki näyttäny samalta ku jotkut rakenneultraan mennessä ekan kanssa, ni se on vähän voi voi yrittää näyttää tosi ohkaselta...

Viime raskaudessa mulla loppui oksentelu 9 viikon tietämillä, pahoinvointia toki oli vielä senkin jälkeen. Muistan vielä keskenmenon toteamisenkin jälkeen kyökkineeni kävelyllä, vaikka ensimmäiset lääkkeet tyhjennykseen oli jo otettu. Ensimmäisen raskauden kohdalla ei liikaa osannut murehtia parantuneita olotiloja.

Tällä hetkellä olisi n. viikot 11+6 menossa ja pahoinvointi on alkanut aika hyvin helpottaa, mikä välillä hieman huolettaa. Olen kuitenkin joka ilta vielä oksentanut, mikä hieman helpottaa pelkoja aamupäivät on etovaa oloa ja koko ajan joutuu syömään. Iltapäivästä alkaen olo on ollut jopa aika energinen. Onneksi tiistaina pääsee ultraan näkemään tilanteen. Saa nähdä pääseekö ensi viikon lopulla palaamaan töihin kun sairasloma päättyisi.

 

Malttamattomana kokeilin doppleria, kun ultra on vasta ensi viikolla. Melkein heti löytyi 155-160 syke <3
Niin helpottunut olo! Nyt on enemmän alkanut hiipiä mieleen, kuinka kerrotaan lapsille ja perheille, jännittää sekin

Mäkin ostin tänään kuitenkin dopplerin, kun kaipaan jotenkin konkretiaa tähän raskaana olemiseen tän kaiken taaperoarjen keskellä. Olin ajatellut, etten tarvii, mutta ehkä ton kanssa on helpompi nyt aina välillä keskittyä hetki vauvaan. Sieltä ne sykkeet löytyi hetken etsimisen jälkeen Vasemmassa laidassa kohtua vaikuttaa nyt viihtyvän tyyppi.

 

Viime raskaudessa mulla loppui oksentelu 9 viikon tietämillä, pahoinvointia toki oli vielä senkin jälkeen. Muistan vielä keskenmenon toteamisenkin jälkeen kyökkineeni kävelyllä, vaikka ensimmäiset lääkkeet tyhjennykseen oli jo otettu. Ensimmäisen raskauden kohdalla ei liikaa osannut murehtia parantuneita olotiloja.

Tällä hetkellä olisi n. viikot 11+6 menossa ja pahoinvointi on alkanut aika hyvin helpottaa, mikä välillä hieman huolettaa. Olen kuitenkin joka ilta vielä oksentanut, mikä hieman helpottaa pelkoja aamupäivät on etovaa oloa ja koko ajan joutuu syömään. Iltapäivästä alkaen olo on ollut jopa aika energinen. Onneksi tiistaina pääsee ultraan näkemään tilanteen. Saa nähdä pääseekö ensi viikon lopulla palaamaan töihin kun sairasloma päättyisi.

Mä luulen ja toivon kanssa, että alkaa vähän hellittää. Ihan kaikesta syömisestä ei tuu välittömästi totaalisen kammottava olo. Mutta huoh, noi harkkasupistukset kyllä välillä vähän jännittää, teinkin niistä facebookiin omv:lle ahdistupostauksen anonyymisti, kun monikkoryhmiin ei huolita näin varhaisilla viikoilla kyselemään tyhmiä.

 

Mä luulen ja toivon kanssa, että alkaa vähän hellittää. Ihan kaikesta syömisestä ei tuu välittömästi totaalisen kammottava olo. Mutta huoh, noi harkkasupistukset kyllä välillä vähän jännittää, teinkin niistä facebookiin omv:lle ahdistupostauksen anonyymisti, kun monikkoryhmiin ei huolita näin varhaisilla viikoilla kyselemään tyhmiä.

Täällä oli välissä pari oksentamatonta päivää, mutta eilen kunnon pahoinvointi teki paluun. Koko päivän oli aivan hirveä olo, ja illalla sitten taas jo oksensinkin. Tänäänkin jo tuntuu, että oksentaminen on aika lähellä huomenna olisi nt-ultra, jännittää kyllä miten siellä menee.

Mä en edes tiedä miltä tuollaiset harkkasupistukset tuntuu supistuksista kokemusta lähinnä lääkkeellisestä tyhjennyksestä.

Täällä on uutena vaivana tullut yöllä pissahädän takia herääminen. Monena yönä herännyt 4 aikoihin ja vessakäynnin jälkeen uni ei meinaa millään tulla.

 

Mulla ehti mennä jo viikko ilman oksentelua ja oli tosi hyvä ja energinen olo kunnes tänään heti heräämisestä asti tullut oksennettua kaikki ulos ja olo on kuin jyrän alle jääneellä.
Nukkuminen ei tällä hetkellä arkena onnistu ollenkaan. Normaalirytmi mulla on nukkumaan n.21-21.30 ja herätys klo 5. Nyt mennyt jo 5 yötä niin että uni ei tule ennen aamu neljää, jonka takia iltapäivällä on pakko nukkua useamman tunnin päikkärit. Toivottavasti tääkin taantumus olisi vaan ohimenevää.

Viikonloppuna huomasin ekaa kertaa että illalla maha on vähän pinkeä mutta ei vielä millään lailla näkyvä, aamuun mennessä kyllä ihan littana taas. Onko teillä muilla alkanu jo maha näkymään? Ite toivon että saisi vielä rakenneultraan asti pidettyä piilossa. Vielä ei ole alkanut housut puristaa

S

 

Mulla ehti mennä jo viikko ilman oksentelua ja oli tosi hyvä ja energinen olo kunnes tänään heti heräämisestä asti tullut oksennettua kaikki ulos ja olo on kuin jyrän alle jääneellä.
Nukkuminen ei tällä hetkellä arkena onnistu ollenkaan. Normaalirytmi mulla on nukkumaan n.21-21.30 ja herätys klo 5. Nyt mennyt jo 5 yötä niin että uni ei tule ennen aamu neljää, jonka takia iltapäivällä on pakko nukkua useamman tunnin päikkärit. Toivottavasti tääkin taantumus olisi vaan ohimenevää.

Viikonloppuna huomasin ekaa kertaa että illalla maha on vähän pinkeä mutta ei vielä millään lailla näkyvä, aamuun mennessä kyllä ihan littana taas. Onko teillä muilla alkanu jo maha näkymään? Ite toivon että saisi vielä rakenneultraan asti pidettyä piilossa. Vielä ei ole alkanut housut puristaa

S

Toivotaan, että nää huonommat päivät olisi vain yksittäisiä, eikä mikään kovin pitkä jakso huonot yöunet verottaa kyllä päivänkin jaksamista.

Täällä on housut puristanut jo jonkun aikaa ja pahoinvointi kyllä korostanut tätä, kun mikään vaate ei saisi yhtään puristaa vatsan kohdalta tai kaulasta, jotta olo ei tuntuisi pahalta sen takia. Sairaslomalla ollessa vielä löytänyt jotain päälle puettavaa, mutta vaatekriisit meinaa iskeä, jos johonkin pitäisi lähteä. Odotan kesää ja mekkokelejä

 

Mulla ehti mennä jo viikko ilman oksentelua ja oli tosi hyvä ja energinen olo kunnes tänään heti heräämisestä asti tullut oksennettua kaikki ulos ja olo on kuin jyrän alle jääneellä.
Nukkuminen ei tällä hetkellä arkena onnistu ollenkaan. Normaalirytmi mulla on nukkumaan n.21-21.30 ja herätys klo 5. Nyt mennyt jo 5 yötä niin että uni ei tule ennen aamu neljää, jonka takia iltapäivällä on pakko nukkua useamman tunnin päikkärit. Toivottavasti tääkin taantumus olisi vaan ohimenevää.

Viikonloppuna huomasin ekaa kertaa että illalla maha on vähän pinkeä mutta ei vielä millään lailla näkyvä, aamuun mennessä kyllä ihan littana taas. Onko teillä muilla alkanu jo maha näkymään? Ite toivon että saisi vielä rakenneultraan asti pidettyä piilossa. Vielä ei ole alkanut housut puristaa

S

Aamulla jo on maha pystyssä ja siitä se vain kasvaa päivän mittaan Todella saa miettiä mitä pukee päälle. Housut ei saa puristaa ja paidan pitää olla riittävän löysä, ettei paljasta mahaa. Onneksi ultra on pian ja sitten ei tarvi enää salailla.

Ympärivuorokautinen pahoinvointi on hieman helpottanut, enää ei ole koko ajan huono olo. Tosin jos ateriavälit yhtään venyy, niin sitten tulee aivan kamala olo ja syöminenkin vain pahentaa sitä.

 

Tänään nt-ultrassa kaikki hyvin

 

Täällä oli välissä pari oksentamatonta päivää, mutta eilen kunnon pahoinvointi teki paluun. Koko päivän oli aivan hirveä olo, ja illalla sitten taas jo oksensinkin. Tänäänkin jo tuntuu, että oksentaminen on aika lähellä huomenna olisi nt-ultra, jännittää kyllä miten siellä menee.

Mä en edes tiedä miltä tuollaiset harkkasupistukset tuntuu supistuksista kokemusta lähinnä lääkkeellisestä tyhjennyksestä.

Täällä on uutena vaivana tullut yöllä pissahädän takia herääminen. Monena yönä herännyt 4 aikoihin ja vessakäynnin jälkeen uni ei meinaa millään tulla.

Mä luulen ja sain myös vahvistusta arvelulleni, että nää johtuu siitä, että on jo viis kertaa kohtu venynyt ihan kunnolla ja nyt kasvaa vielä nopeemmin. Kivuton, mutta vähän kiristävä tunne kohdussa ja se kovettuu sillon. Ekasta meni ties miten pitään, että rekisteröin ees semmosten olemassaoloa, eikä niitä varmaan mitenkään hullun aikasin ollutkaan.

 

Mulla ehti mennä jo viikko ilman oksentelua ja oli tosi hyvä ja energinen olo kunnes tänään heti heräämisestä asti tullut oksennettua kaikki ulos ja olo on kuin jyrän alle jääneellä.
Nukkuminen ei tällä hetkellä arkena onnistu ollenkaan. Normaalirytmi mulla on nukkumaan n.21-21.30 ja herätys klo 5. Nyt mennyt jo 5 yötä niin että uni ei tule ennen aamu neljää, jonka takia iltapäivällä on pakko nukkua useamman tunnin päikkärit. Toivottavasti tääkin taantumus olisi vaan ohimenevää.

Viikonloppuna huomasin ekaa kertaa että illalla maha on vähän pinkeä mutta ei vielä millään lailla näkyvä, aamuun mennessä kyllä ihan littana taas. Onko teillä muilla alkanu jo maha näkymään? Ite toivon että saisi vielä rakenneultraan asti pidettyä piilossa. Vielä ei ole alkanut housut puristaa

S

Näkyy, jos yhtään osaa kattoa. Ei oo ikinä näkynyt näin selvästi näin aikasin. Onneks on lähinnä löröjä vaatteita, ni mahtuu toistaseks. Ja no, uikkareissa ei tarvi osata ees kattoa.

 

Meillä ultrassa kaikki hyvin

 

Mulla kohtu näkyy selvänä kumpuna kun makaa selällään. Muuten ei vielä, vatsa on hiukan turvoksissa muttei niin että ulkopuolinen sitä huomaisi. Vaatteet sopii hyvin vielä Mulla taitaa olla ultran mukaan nyt 12+1 ja kuukautisista laskettuna muutama päivä enemmän. Nt-ultra on ensi tiistaina, meni vähän pitkälle.

Pahoinvointia on ollut selvästi vähemmän kuin aiemmista raskauksista, mutta uupumus ollut ihan omaa luokkaansa. En ikinä, en vauva-arjessakaan, ole ollut näin totaalisen loppu kuin tässä raskaudessa. Nyt alkaa ehkä, toivottavasti, hiukan helpottamaan, mutta kaukana normaalista vielä.

 

Mulla kohtu näkyy selvänä kumpuna kun makaa selällään. Muuten ei vielä, vatsa on hiukan turvoksissa muttei niin että ulkopuolinen sitä huomaisi. Vaatteet sopii hyvin vielä Mulla taitaa olla ultran mukaan nyt 12+1 ja kuukautisista laskettuna muutama päivä enemmän. Nt-ultra on ensi tiistaina, meni vähän pitkälle.

Pahoinvointia on ollut selvästi vähemmän kuin aiemmista raskauksista, mutta uupumus ollut ihan omaa luokkaansa. En ikinä, en vauva-arjessakaan, ole ollut näin totaalisen loppu kuin tässä raskaudessa. Nyt alkaa ehkä, toivottavasti, hiukan helpottamaan, mutta kaukana normaalista vielä.

Mä oon kans ollut tässä raskaudessa aivan järkyttävän väsynyt. Ja olen edelleen koko ajan. Sunnuntaina jo 15+0 ja edelleen tuntuu, että tarvitsisin joka päivä 9h yöunet ja kunnon päiväunet ja silti väsyttää. Nyt meinasin, että pitää käydä mittauttamassa rauta-arvot, että jos tää johtuisikin siitä. Katsotaan.

Täällä alkaa maha jonkun verran näkyä, mutta tuskin vielä muille. Omat farkut ei ole enää hetkeen menneet. Esikoisen kohdalla muistelen, että maha ”pullahti” viikolla 18 suurin piirtein, että sinänsä tietty ei ihme, että nyt toisessa näkyy jo vähitellen.

 

Mitäs muille kuuluu? itse huomaan, että vaikka viikkoja on 13+2 ja ultrassa oli kaikki hyvin, niin silti on jotenkin vaikea uskoa ja luottaa että kaikki voisi mennä hyvin tällä kertaa en tiedä missä kohtaa uskaltaisi alkaa kunnolla luottamaan. Ehkä taas hieman helpottaa kun käy verikokeissa ja kuulee niptin tulokset ja pääsee neuvolaan kuulemaan vielä sydänääniä.

 

Täällä ihan hyvää. Pahoinvointi taas helpottanut kun saanut nukuttua vähän paremmin. Nyt taitaa olla 14+2 ja seuraava neuvola ensi tiistaina. Kuunnellaankohan siellä sydänäänet? Ekakertalaisena ei oikein ole kauhean hyvin selvillä mitä milläkin käynnillä tehdään kun Helsingin kaupungin sivuilla oleva info on aika suppea. Joku voimavarakaavake täytyisi ennen sitä täyttää, mutta kysymykset oli suoraan sanottuna aika typeriä.

Tällä viikolla oli sokerirasitus ja se meni hyvin. Kaikki arvot kunnossa, joten palkitsin itseni pikaruualla ja jäätelöllä

Kauheasti odottelen sitä rakenneultraa ja tuntuu että päivät vaan matelee. Vielä pitäisi 7 viikkoa jaksaa odottaa

S

 

Täällä ihan hyvää. Pahoinvointi taas helpottanut kun saanut nukuttua vähän paremmin. Nyt taitaa olla 14+2 ja seuraava neuvola ensi tiistaina. Kuunnellaankohan siellä sydänäänet? Ekakertalaisena ei oikein ole kauhean hyvin selvillä mitä milläkin käynnillä tehdään kun Helsingin kaupungin sivuilla oleva info on aika suppea. Joku voimavarakaavake täytyisi ennen sitä täyttää, mutta kysymykset oli suoraan sanottuna aika typeriä.

Tällä viikolla oli sokerirasitus ja se meni hyvin. Kaikki arvot kunnossa, joten palkitsin itseni pikaruualla ja jäätelöllä

Kauheasti odottelen sitä rakenneultraa ja tuntuu että päivät vaan matelee. Vielä pitäisi 7 viikkoa jaksaa odottaa

S

Mä kysyin neuvolassa ensikäynnillä tuosta sydänäänten kuuntelusta, niin kuulemma kaikilla muilla kerroilla kuunnellaan paitsi ensikäynnillä. Tietysti jotain eroja voi olla paikkakuntien välillä.

Pitäisi kans täyttää joku voimavarakaavake, neuvola on parin viikon päästä. Ja rakenneultraa pitäisi myös odotella vähän vajaa 8 viikkoa.

Toivon, että pahoinvointi alkaisi pikkuhiljaa mennä kokonaan ohi. Vointi on välillä kohtuullinen, mutta usein tulee vielä huonovointisia hetkiä. Itselläni ulkona ollessa kylmä ilma ja tuuli pahentaa oloa, joten toivottavasti kelit lämpenisivät pian.