Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
Uusi naapuri
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="vierailija, post: 34566279"]</p><p>Asettelin ikkunalaudalle kilpipiilean, joka oli kasvanut lievästi vinoon valoon päin. Pikku hiljaa tavarat alkoivat löytää paikkansa, ja uusi asunto alkoi tuntua kotoisalta. Olin löytänyt tämän sympaattisen kaksion pitkien, väliaikaiseksi tarkoitetussa kämpässä venähtäneiden kuukausien jälkeen. </p><p></p><p>Aiempi asunto ei koskaan tuntunut kodilta, muistutti vain hädästä, jossa piti etsiä äkkiä uusi katto pään päälle eron jälkeen. Nyt minä, viherkasvini ja labradorinnoutajani Vallu saisimme uuden alun. </p><p></p><p>Huokaisin ja katsoin haikeasti vedenkeitintäni ja teekokoelmaani keittiön tason päällä. Saisin tarttua niihin heti, kun olisin ensin käyttänyt Vallun lenkillä. Oli tyypillinen loppusyksyn sää, jonka kosteus pureutui luihin ja ytimiin. Pitäisi pistää töpinäksi, jos halusin olla liikkeellä ennen kuin tulisi täysin pimeää.</p><p></p><p>Hyppäsin merinovillakerrastooni, vedin ulkovaatteet päälle ja pipon päähän. Vallu heilutti häntäänsä onnellisena, kun tiesi pääsevänsä ulos. Avatessani ehkä vähän turhankin rivakasti oven rappukäytävään osuin johonkin. Kuulin miesäänen huudahtavan säikähdyksestä. Voi apua, olin tyrkännyt ovella uutta naapuriani, jota en ollut vielä koskaan tavannut – ja melko lujaa.</p><p></p><p>– Anteeks kauheesti! kiirehdin sanomaan ja kurkkasin oven taakse tarkistaakseni vahingot. </p><p></p><p>Rappukäytävässä seisoi noin kolmekymppiseksi arvioimani mies, jolla oli kirkkaimmat silmät, joita olin koskaan nähnyt. Hänellä oli punaoranssi ulkoilutakki ja päässään poikamainen lippis. Hän hieroi oikealla kädellä vasenta kyynärpäätään, siihen oli ilmeisesti sattunut jonkin verran. </p><p></p><p>Mies nosti katseensa minuun, ja hänen suunsa vääntyi pieneen hymyyn. Hän jauhoi purkkaa, ja hänen silmänsä välkkyivät. Vatsanpohjassani läikähti. Huh, olipa minulla puoleensavetävä seinänaapuri. Tunsin punastuvani, ja minua hävetti entistä enemmän. </p><p></p><p>– Huono tuuri, mies sanoi hymyillen. – Nää ovet on liian lähellä toisiaan. </p><p>– Mm joo… onnistuin hymisemään. – Anteeks vielä, pitää olla jatkossa varovaisempi. </p><p>– Ei se mitään, enköhän mä toivu.</p><p></p><p>Itse en ollut varma, tulisinko toipumaan tästä nöyryytyksestä ihan pian. Sydämeni väpätti, ja huomasin käsieni tärisevän vähän. Uskomattoman noloa, ajattelin ja astuin pois oman oveni raosta. Vallu säntäsi kärsimättömänä rappukäytävään ymmärtämättä, mikä oikein kesti. </p><p></p><p>– Oi, labbis! mies huudahti, ja Vallu lähestyi häntä edelleen häntä vimmatusti vispaten. </p><p>– Vallu hei, me lähdetään nyt lenkille, yritin säälittävästi komentaa koiraani. </p><p>– Ei se haittaa, mä tykkään koirista tosi paljon, mies vastasi, joten päästin Vallun hänen luokseen nuuskuttelemaan. Mies alkoi paijata koiraa ja pelleillä sen kanssa kuin paraskin koirakuiskaaja. </p><p>– Ahaa, se näyttääkin tykkäävän susta enemmän kuin musta, sanoin. </p><p>– Voit adoptoida sen, lisäsin.</p><p></p><p>Mies vilkaisi minua varmasti pohtien, kuinka tosissani olin, ja oli hetken hiljaa. Sitten hän lopetti koiran kanssa peuhaamisen ja puraisi huultaan. Herranjumala, ajattelin ja vatsanpohjassani läikähti lämpimästi.</p><p></p><p>– Tää on ehkä vähän outoa, mutta… Mulla on kamala ikävä mun koiraa, joka kuoli pari vuotta sitten. Se oli kultainennoutaja. Entä jos mä tulisin lenkille teidän kanssa? Mun nimi on muuten Ville, ja sä taidat olla mun uus naapuri. </p><p>– Joo… sopersin.</p><p>– Mä oon Roosa, ja tää on Vallu. Kyllä sä voit meidän kanssa lenkille tulla, mä en oo mikään innokkain lenkkeilijä, sanoin.</p><p>– Ville ja Vallu, Ville totesi naurahtaen.</p><p></p><p>Nielaisin vaivalloisesti ja naurahdin. Lähdimme porukalla kohti ulko-ovea ja astuimme sumuiseen ja hämärään alkuiltaan. </p><p></p><p>Koko päivän on tihkuttanut vettä, mutta se lakkasi pian päästyämme liikkeelle. Tein joka ilta saman lenkin, joka kiersi parisen kilometriä naapurustossa. Ville kertoi edesmenneestä koirastaan, jonka nimi oli ollut Ruuti. Vanhemmiten Ruutia oli saanut maanitella ulos, ja se oli tehnyt stoppeja keskelle tietä. </p><p></p><p>Ville vaikutti elämän iloiselta ja urheilulliselta ihmiseltä, siis kaikelta sellaiselta, mitä itse en ollut. Hän oli vaihtanut suuhun uuden purkan, ja haistoin vienon mintun tuoksahduksen hänen hengityksessään. </p><p></p><p>Olin uskomattoman tietoinen Villen vartalosta rinnallani, kun saavuimme takaisin taloyhtiömme pihaan. Hän avasi painavan oven rappuun, piti sitä auki ja virnisti niin, että rinnassani muljahti. Hänen olemuksensa oli samaan aikaan rento mutta vähän ujo, kuin hänkin olisi miettinyt tahollaan samaa kuin minä. </p><p></p><p>– Kiitos seurasta, hän totesi, kun pääsimme omalle rapputasanteellemme. </p><p>– Kiitos, toistin ja yhtäkkiä minua ujostutti ihan kamalasti. Kuin olisin ala-asteen diskossa ja aprikoisin, uskallanko pyytää ihastustani hitaisiin. </p><p></p><p>Astuin askeleen lähemmäksi Villeä, toinen käteni oli varattu koiran hihnan pitelemiseen mutta toisella tavoitin varovasti hänen kätensä. Vaikka olimme juuri ulkoilleet 45 minuuttia marraskuisessa illassa, käsi oli lämmin. Hän vastasi kädenpuristukseeni ja sivei kämmentäni peukalollaan. Kylmät väreet kulkivat pitkin kylkiäni. </p><p></p><p>– Haluisitkohan sä… rykäisin. – Haluisitko sä tulla käymään vaikka teellä?</p><p>– Vai teellä, Ville vastasi huvittuneena.</p><p>– Niin, tai…</p><p></p><p>En ehtinyt jatkaa lausetta, kun Ville nosti vapaana olevan kätensä leualleni ja suuteli minua hitaasti. Tuntui, kuin kaikki vereni olisi syöksähtänyt suoraan huuliini, kun vastasin suudelmaan. Käteni löysivät nopeasti Villen vartalon, hän painoi minun vartaloani itseään vasten. En varmasti ollut koskaan halunnut ketään niin paljon kuin silloin halusin tätä naapurissani asuvaa miestä, jonka olin tavannut juuri äsken. </p><p>Villen puhelin piippasi viestin merkiksi. Hän havahtui ja vilkaisi urheilukelloaan. </p><p></p><p>– Hei sori, arvaa… Siis, mun on pakko mennä. </p><p>– Mitä?! oli ensimmäinen reaktioni. </p><p>– Joo, anteeks! Mä selitän myöhemmin. Törmäillään, hän sanoi ja harppoi takaisin ulko-ovelle kaksi rappusta kerrallaan.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="vierailija, post: 34566279"] Asettelin ikkunalaudalle kilpipiilean, joka oli kasvanut lievästi vinoon valoon päin. Pikku hiljaa tavarat alkoivat löytää paikkansa, ja uusi asunto alkoi tuntua kotoisalta. Olin löytänyt tämän sympaattisen kaksion pitkien, väliaikaiseksi tarkoitetussa kämpässä venähtäneiden kuukausien jälkeen. Aiempi asunto ei koskaan tuntunut kodilta, muistutti vain hädästä, jossa piti etsiä äkkiä uusi katto pään päälle eron jälkeen. Nyt minä, viherkasvini ja labradorinnoutajani Vallu saisimme uuden alun. Huokaisin ja katsoin haikeasti vedenkeitintäni ja teekokoelmaani keittiön tason päällä. Saisin tarttua niihin heti, kun olisin ensin käyttänyt Vallun lenkillä. Oli tyypillinen loppusyksyn sää, jonka kosteus pureutui luihin ja ytimiin. Pitäisi pistää töpinäksi, jos halusin olla liikkeellä ennen kuin tulisi täysin pimeää. Hyppäsin merinovillakerrastooni, vedin ulkovaatteet päälle ja pipon päähän. Vallu heilutti häntäänsä onnellisena, kun tiesi pääsevänsä ulos. Avatessani ehkä vähän turhankin rivakasti oven rappukäytävään osuin johonkin. Kuulin miesäänen huudahtavan säikähdyksestä. Voi apua, olin tyrkännyt ovella uutta naapuriani, jota en ollut vielä koskaan tavannut – ja melko lujaa. – Anteeks kauheesti! kiirehdin sanomaan ja kurkkasin oven taakse tarkistaakseni vahingot. Rappukäytävässä seisoi noin kolmekymppiseksi arvioimani mies, jolla oli kirkkaimmat silmät, joita olin koskaan nähnyt. Hänellä oli punaoranssi ulkoilutakki ja päässään poikamainen lippis. Hän hieroi oikealla kädellä vasenta kyynärpäätään, siihen oli ilmeisesti sattunut jonkin verran. Mies nosti katseensa minuun, ja hänen suunsa vääntyi pieneen hymyyn. Hän jauhoi purkkaa, ja hänen silmänsä välkkyivät. Vatsanpohjassani läikähti. Huh, olipa minulla puoleensavetävä seinänaapuri. Tunsin punastuvani, ja minua hävetti entistä enemmän. – Huono tuuri, mies sanoi hymyillen. – Nää ovet on liian lähellä toisiaan. – Mm joo… onnistuin hymisemään. – Anteeks vielä, pitää olla jatkossa varovaisempi. – Ei se mitään, enköhän mä toivu. Itse en ollut varma, tulisinko toipumaan tästä nöyryytyksestä ihan pian. Sydämeni väpätti, ja huomasin käsieni tärisevän vähän. Uskomattoman noloa, ajattelin ja astuin pois oman oveni raosta. Vallu säntäsi kärsimättömänä rappukäytävään ymmärtämättä, mikä oikein kesti. – Oi, labbis! mies huudahti, ja Vallu lähestyi häntä edelleen häntä vimmatusti vispaten. – Vallu hei, me lähdetään nyt lenkille, yritin säälittävästi komentaa koiraani. – Ei se haittaa, mä tykkään koirista tosi paljon, mies vastasi, joten päästin Vallun hänen luokseen nuuskuttelemaan. Mies alkoi paijata koiraa ja pelleillä sen kanssa kuin paraskin koirakuiskaaja. – Ahaa, se näyttääkin tykkäävän susta enemmän kuin musta, sanoin. – Voit adoptoida sen, lisäsin. Mies vilkaisi minua varmasti pohtien, kuinka tosissani olin, ja oli hetken hiljaa. Sitten hän lopetti koiran kanssa peuhaamisen ja puraisi huultaan. Herranjumala, ajattelin ja vatsanpohjassani läikähti lämpimästi. – Tää on ehkä vähän outoa, mutta… Mulla on kamala ikävä mun koiraa, joka kuoli pari vuotta sitten. Se oli kultainennoutaja. Entä jos mä tulisin lenkille teidän kanssa? Mun nimi on muuten Ville, ja sä taidat olla mun uus naapuri. – Joo… sopersin. – Mä oon Roosa, ja tää on Vallu. Kyllä sä voit meidän kanssa lenkille tulla, mä en oo mikään innokkain lenkkeilijä, sanoin. – Ville ja Vallu, Ville totesi naurahtaen. Nielaisin vaivalloisesti ja naurahdin. Lähdimme porukalla kohti ulko-ovea ja astuimme sumuiseen ja hämärään alkuiltaan. Koko päivän on tihkuttanut vettä, mutta se lakkasi pian päästyämme liikkeelle. Tein joka ilta saman lenkin, joka kiersi parisen kilometriä naapurustossa. Ville kertoi edesmenneestä koirastaan, jonka nimi oli ollut Ruuti. Vanhemmiten Ruutia oli saanut maanitella ulos, ja se oli tehnyt stoppeja keskelle tietä. Ville vaikutti elämän iloiselta ja urheilulliselta ihmiseltä, siis kaikelta sellaiselta, mitä itse en ollut. Hän oli vaihtanut suuhun uuden purkan, ja haistoin vienon mintun tuoksahduksen hänen hengityksessään. Olin uskomattoman tietoinen Villen vartalosta rinnallani, kun saavuimme takaisin taloyhtiömme pihaan. Hän avasi painavan oven rappuun, piti sitä auki ja virnisti niin, että rinnassani muljahti. Hänen olemuksensa oli samaan aikaan rento mutta vähän ujo, kuin hänkin olisi miettinyt tahollaan samaa kuin minä. – Kiitos seurasta, hän totesi, kun pääsimme omalle rapputasanteellemme. – Kiitos, toistin ja yhtäkkiä minua ujostutti ihan kamalasti. Kuin olisin ala-asteen diskossa ja aprikoisin, uskallanko pyytää ihastustani hitaisiin. Astuin askeleen lähemmäksi Villeä, toinen käteni oli varattu koiran hihnan pitelemiseen mutta toisella tavoitin varovasti hänen kätensä. Vaikka olimme juuri ulkoilleet 45 minuuttia marraskuisessa illassa, käsi oli lämmin. Hän vastasi kädenpuristukseeni ja sivei kämmentäni peukalollaan. Kylmät väreet kulkivat pitkin kylkiäni. – Haluisitkohan sä… rykäisin. – Haluisitko sä tulla käymään vaikka teellä? – Vai teellä, Ville vastasi huvittuneena. – Niin, tai… En ehtinyt jatkaa lausetta, kun Ville nosti vapaana olevan kätensä leualleni ja suuteli minua hitaasti. Tuntui, kuin kaikki vereni olisi syöksähtänyt suoraan huuliini, kun vastasin suudelmaan. Käteni löysivät nopeasti Villen vartalon, hän painoi minun vartaloani itseään vasten. En varmasti ollut koskaan halunnut ketään niin paljon kuin silloin halusin tätä naapurissani asuvaa miestä, jonka olin tavannut juuri äsken. Villen puhelin piippasi viestin merkiksi. Hän havahtui ja vilkaisi urheilukelloaan. – Hei sori, arvaa… Siis, mun on pakko mennä. – Mitä?! oli ensimmäinen reaktioni. – Joo, anteeks! Mä selitän myöhemmin. Törmäillään, hän sanoi ja harppoi takaisin ulko-ovelle kaksi rappusta kerrallaan. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta vokaalia on sanassa AASI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Voiko kuolleen ihmisen henki auttaa maan päällä elävää? Tietääkö kukaan?
51 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Maailmalla leviää nyt uusi koronaviruksen muunnos – Voi tarttua rokotettuihin Uusi variantti voi tarttua jopa niihin, jotka ovat vastikään ottaneet ko
Eilen 23:15
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Eilen 21:40
Echo
12 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Onko kaikki miesten tangat pienimunaisille?
Eilen 21:29
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Suomen media ei vissiin ymmärrä, että Viipuri
Eilen 20:29
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Haluatteko kuulla, kun joku puhuu viisaita EU:sta? Se ei ole Marin...
Eilen 19:36
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Äänestä Eurooppaan suomalaisia, ei demareita
Eilen 19:34
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Lomailiko Sanna Marin korona-aikana, kun suomalaisia kuoli sen pääministerikauden aikana?
Eilen 19:32
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Eilen 11:54
Luettu: 419
Aihe vapaa
2.
Ostatko vaatteita kiinalaiskaupoilta? Näin valitaan malleja niitä esittelemään.
Started by Johnny Appleseed
Eilen 04:12
Luettu: 207
Aihe vapaa
3.
Aselait liian löyhiä suomessa.
Started by vierailija
Eilen 01:01
Luettu: 197
Aihe vapaa
4.
Olisiko Sanna Marin voinut lomailla, jos Viipuria olisi pommitettu sen pääministerikauden aikana?
Started by vierailija
Eilen 17:51
Luettu: 165
Aihe vapaa
5.
Brasiliassa on alkuperäisväestöllä oikeuksia, joista voisi ottaa mallia Suomeenkin. Täällä tarvitaan persulakeja
Started by vierailija
Eilen 10:23
Luettu: 156
Aihe vapaa
6.
Presidenttivaalitappiosta katkeroitunut Pekka Haavisto päätti toteuttaa unelmansa ja lähti kiihdyttämään ilmastonmuutosta
Started by vierailija
Eilen 15:36
Luettu: 142
Aihe vapaa
7.
Sota lähenee päivä päivältä, Ukrainalaiset hyökänneet Viipuriin (entistä suomea, 30km nykyrajalta!)
Started by vierailija
Eilen 16:31
Luettu: 141
Aihe vapaa
8.
Täältä hävisi ketju jossa haukuttiin alatyylisesti Riikka Purraa
Started by vierailija
Eilen 13:22
Luettu: 123
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
OrpoPurran koksupersut elävät jossain rinnakkaisessa todellisuudessa
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
4.
Romaani lestadiolaisuudesta palkittiin Amerikassa
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
5.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
6.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
7.
Kylmää kyytiä tiedossa elämäntapatyöttömille
Latest: vierailija
16 min sitten
Aihe vapaa
8.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
17 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
Uusi naapuri
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu