Näin ratkaiset 5 hankalaa tilannetta isovanhempien kanssa
Saako lasta opettaa potalle menneen maailman tyyliin? Saako mummolassa syödä enemmän herkkuja kuin kotona? Isovanhempien kanssa neuvotellessa on syytä pysyä itse rauhallisena.
Kun isovanhemmat ja vanhemmat riitelevät lapsen kasvatuksesta, kiistan juuret voivat juontaa kauas. Suhteessa on aina läsnä yhdessä eletty historia, ja se voi tehdä kanssakäymisestä hankalaa. Psykologi, isoäiti Hannele Törrösellä on hyviä vinkkejä tilanteeseen.
– Kun vanhempi ja isovanhempi ottavat yhteen lapsen jätskitötteröstä, oikeasti riidellään jostain ihan muusta. Käydään esimerkiksi läpi vanhaa valtataistelua. Historia pitäisi pystyä jättämään taakse.
Paras lääke tähän on pysähtyminen ja sen myöntäminen, että tilanne on uusi. Nyt on uudet roolit, ja niiden myötä asioita pitää hoitaa eri tavalla. Äiti ei voi olla enää valittava teini, eikä vaari voi komentaa tytärtään kuin lasta.
– Voi olla puolin ja toisin vaikea nähdä ihmisiä uusissa rooleissa. Siihen kannattaa varata aikaa ja tietoista opettelua. Lisäksi tarvitaan hyvää tahtoa neuvotella asioista.
Erimielisyydet on soviteltava aikuisten kesken lapsen hyvää ajatellen. Kysyimme Hannele Törröseltä, miten vanhemman kannattaisi toimia kiistatilanteissa.
Lue myös: Puuttuvatko isovanhemmat lasten kasvatukseen?
Tapaus 1: Isovanhemmat ottivat lapsen väliinsä nukkumaan
Vanhemmat ovat pyytäneet, ettei kolmivuotiasta otettaisi isovanhempien keskelle parisänkyyn yökylässä. Isovanhemmat kuitenkin ottavat, koska heistä läheisyys ei voi olla huono asia. Onko lapselle haitallista, jos mummolassa on eri säännöt kuin kotona?
Hannele: Kysy suoraan, mikä oli se tilanne, jossa lapsi otettiin väliin? Mitä illalla tai yöllä tapahtui? Jos lapsi on ollut itkuinen ja kaivannut kotiin, toiminnalle on ollut selkeä syy. Jos kolmivuotias on lähtenyt yöllä omasta sängystään ja tullut isovanhempien sänkyyn, on hyvä, ettei hän tullut torjutuksi. Vai ovatko nukahtamistilanteet vaikeita, eivätkä isovanhemmat ole kehdanneet kertoa sitä?
Jos syy isoon sänkyyn ottamisessa on lähtöisin vain isovanhempien omasta tarpeessa tai mukavuudenhalusta, ei ole syytä rikkoa vanhempien ohjetta. Vanhemmilla on oikeus päättää siitä, että lapsi nukkuu omassa sängyssään.
Lue myös: Mitä tehdä, jos lapsenlapsi ei kiinnosta isovanhempaa?
Tapaus 2: Isovanhemmat veivät yöllä potalle
Lapsi oli opettelemassa pois vaipoista. Yökylässä isovanhemmilla pieni ei suostunut iltapotalle. Kahdelta yöllä isovanhemmat herättivät lapsen ja veivät hänet potalle, ettei lapsi pissaa sänkyyn. Lapsi alkoi itkeä eikä pissannut. Kun lapsi palautettiin seuraavana päivänä, tarina kerrottiin lapsen kuullen. Miten asiasta voisi antaa palautetta?
Hannele: Lasta on kohdeltu huonosti. Sanoisin mummolle ja vaarille hyvin tiukasti: “Antakaa olla viimeinen kerta! Olen järkyttynyt kertomastanne. Puhutaan aikuisten kesken myöhemmin.”
Isovanhemmille on tapahtunut suuri arviointivirhe. Tämä on vanhan ajan siisteyskasvatusta. Se ohittaa lapsen kehitystason ja sen on ajat sitten huomattu olevan haitallista lapselle. Potta-asiat ovat intiimejä asioita. Lapsen moittiminen niistä on yksiselitteisesti väärin.
Kuulostaa siltä, että nämä isovanhemmat eivät ole herkkiä lukemaan lapsen viestejä. Heille pitää yrittää selittää: “Tiedän, että lapsia opetettiin ennen kuivaksi eri tavalla, mutta se on ollut väärin ja kamalaa lapsille. Nyt tehdään toisin. Lasta autetaan uusien taitojen oppimisessa, häntä ei moitita osaamattomuudesta. Lapsi oppii kyllä kuivaksi.”
Tapaus 3: Isovanhemmat rakastavat antamalla herkkuja
Kun lapsi menee mummolaan, hän kävelee ensimmäisenä pakastimelle ja ottaa sieltä jäätelön. Isovanhemmille tämä sopii. Miten herkuilla rakastaviin isovanhempiin pitäisi suhtautua, jos kotona on tiukempi linja?
Hannele: Mieti kokonaisuutta: Hoidetaanko lasta muuten hyvin mummolassa? Annetaanko hänelle ruokaa? Onko hänellä nukkumaanmenoaika? Jos isovanhemmilla on hyvä suhde lapseen ja kivat yhteiset touhut pienen kanssa – leivotaan, lauletaan, pelataan pelejä – en lähtisi huomauttamaan herkuista tai muistakaan pikkuasioista.
Voisiko jätskien kanssa ehdottaa kompromissia? Mitä jos pakasteessa olisi lasta odottamassa muutama jäätelö muttei laatikollista? Pahin mahdollinen vaihtoehto on, jos lapsi joutuu salaamaan herkuttelun vanhemmiltaan. Ristiriita on liian suuri kannettavaksi pienelle.
Toisaalta isovanhempien pitää kunnioittaa lapsen perheen kulttuuria. Jos perhe ei halua pukea tyttöä punaiseen, ei ole tyylikästä, jos mummu ostaa synttärilahjaksi vaaleanpunaisen prinsessamekon. Jos perhe haluaa, ettei pienelle anneta sokeria, isovanhempien pitää keksiä lapselle muita herkkuja.
Tapaus 4: Nelivuotias puhuu uusin sanoin
Nelivuotias on mummolassa yökylässä ja alkaa seuraavalla viikolla puhua kotona paholaisesta ja herätä yöllä painajaisiin. Kun lapselta kysytään suoraan, hän ei osaa sanoa, mistä hän on kuullut paholaisesta. Miten asia kannattaisi ottaa isovanhempien kanssa puheeksi?
Hannele: Nelivuotias on niin vilkkaassa mielikuvitusiässä, että hänen puheensa voi tulla melkein mistä tahansa. Ovatko isovanhemmat ankaran uskonnollisia? Kysyisin heiltä suoraan: “Puhuitteko viikonloppuna paholaisesta? Pelästyikö lapsi jotain?” tai “Meillä on uusi sana käytössä: paholainen. Puhuiko lapsi paholaisesta teillä ollessaan?”
Kysyminen kannattaa tehdä ilman ilman höyryjä. Silloin voi löytyä avoin keskusteluyhteys.
Myös lapsen kanssa pitää puhua paholaisesta, ymmärtää hänen pelkonsa ja auttaa häntä voittamaan se. Jos lapsi jää kiinni pelkoon, pitää ottaa yhteyttä neuvolaan.
Lue myös: Hemmottelevatko isovanhemmat lasta sokerilla?
Tapaus 5: Lasta vertaillaan serkkuihin
Kun kerron isovanhemmille jotain lapsestani, he aloittavat vertailun toisiin lapsenlapsiinsa. Saako serkkuvertailuun puuttua vai ei?
Hannele: On vaikea sanoa, onko tässä kyse tietoisesta kiusaamisesta vai vain siitä, että isovanhemmat ovat tahdittomia ihmisiä. Lasten vertaaminen on väärin. Toisen lapsen suosiminen on myös väärin.
Vanhempien tehtävä on olla lapsensa puolella ja sanoa isovanhemmille: “Älä ainakaan lasten kuullen puhu noin. Pieni pahoittaa mielensä. Jokaisessa lapsessa on jotain hyvää, vertailu on julmaa.”
Tällaisesta asiasta voi olla joskus vaikea puhua. Entäs jos kirjoittaisit fiksun, aikuisen kirjeen? Älä väitä mitään, kerro vain havaintojasi: “Olen huomannut, että toimit näin. En tiedä, mihin pyrit, vai etkö huomaa asiaa. Älä ainakaan lasten kuullen vertaile heitä koko ajan.”
Lisätietoja: Hannele Törrönen, Vauvan kanssa vanhemmiksi (Kirjapaja).
Jaa oma kokemuksesi