Vanhemmuus Minä vanhempana
17/01/2016

”Odotusaikani olikin helvetti” – Lue Tiian järkyttävä tarina perheväkivallasta

Perheväkivalta on rikos. Tiina kertoo järkyttävän tarinansa perheväkivallasta ja pelossa elämisestä. Hänen miehensä rupesi väkivaltaiseksi odotusaikana, eivätkä lyönnit loppuneet lapsen synnyttyä.

Joka viides parisuhteessa elävistä naisista on joutunut joskus puolisonsa väkivallan, uhkailun tai seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Entä jos tähän lisätään vielä pienet lapset, pettäminen, narsistinen persoonallisuushäiriö ja alkoholin liikakäyttö?

Liian monet äidit ovat hiljaa ja kärsivät, odottavat ihmeen tapahtuvan.

Tiia on 25-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Hän alkoi seurustella lasten isän Juhon kanssa 17-vuotiaana. Tiian ollessa 20-vuotias ensimmäinen lapsi ilmoitteli tulostaan.

– Emme olleet suunnitelleet lapsen hankkimista, mutta se oli minulle iloinen yllätys, Tiia kertoo.

– Kun kerroin miehelleni vauvasta, hän vaikutti onnelliselta ja valmiilta isäksi.

Lue myös: Yksikätisen äidin tarina: ”Sain sittenkin perheen!”
Keskustele: Kertokaa arjesta narsistimiehen kanssa

Vuosien väkivaltakierre alkaa

– Luulin, että odotusaika on naisen elämän yksi kohokohta. Minulle se oli kuitenkin helvetti, Tiia muistelee.

Tiian mies alkoi käyttää alkoholia reippaanlaisesti ja luuhasi baareissa lähes joka ilta.

–  Jos kyselin jotain hänen menoistaan, sain vastaukseksi vain haistattelua ja huutamista. Naiivisti ajattelin, että kai se isäksi tulo vain on joillekin rankempaa.

– Öisin valvoin ja luuttusin hänen oksennuksiaan ison mahani kanssa.

Sitten selvisi, että miehellä olikin toinen nainen. Eräänä päivänä Juho ilmoitti jättävänsä Tiian ja jatkavansa hurjaa poikamiesaikaa. Tiia muutti omaan asuntoon juuri ennen vauvan syntymää.

–  Mietin vain, kuinka pärjäisin synnytyksessä ja vauvan kanssa. Siksi kai annoin Juholle toisen mahdollisuuden, kun hän yhtäkkiä päättikin palata luokseni.

Tiia ja Juho muuttivat takaisin yhteen vauvan synnyttyä. Juho jatkoi kuitenkin naishurjasteluja, ja Tiia otti asian puheeksi. Juho raivostui ja pahoinpiteli Tiiaa lyöden ja potkien.

– Yksi lyönti osui kasvoihini, ja sain mustan silmän. Lamaannuin tilanteessa täysin enkä osannut toimia mitenkään. En uskaltanut kertoa tapahtuneesta kenellekään, ja samalla annoin tavallaan miehelleni luvan jatkaa niin pettämistä kuin väkivaltaakin. Hän pystyi aina hiljentämään vastaväitteeni nyrkeillään.

Tiia mietti usein jättävänsä Juhon, mutta ei uskaltanut lähteä. Väkivalta jatkui.

– Usein Juho kävi kimppuuni vauvan ollessa sylissäni. Itkin, huusin ja rukoilin häntä lopettamaan, että saisin laskettua lapsen pois sylistäni.

Lue myös: Isän synnytyksen jälkeinen masennus on luultua yleisempää
Keskustele: Perheväkivaltakokemuksia?

Auttaako terapia?

Tiia salasi kokemuksensa.

– Eräs ystäväni kuitenkin näki, että jotain on vialla ja sai minusta puristettua tiedon ulos. Hän passitti minut kriisikeskukseen, jossa sain puhua ammattilaisen kanssa asiasta. Sitä kautta meidät ohjattiin parisuhdeterapiaan, Tiia kertoo.

– Terapiassa uskoin lopulta, että minussa ei ole mitään vikaa ja että kenenkään ei tarvitse kestää väkivaltaa. Myös mieheni myönsi kohdelleensa minua väärin ja lupasi muuttaa käytöksensä.

Toivon pilkahdukset jäivät kuitenkin hyvin lyhyiksi.

– Vähän aikaa meillä menikin ihan hyvin, kunnes riitelimme jostain asiasta, ja Juho paiskasi minut lattialle.

Lue myös: Down-lapsen äiti: ”En vaihtaisi Emiliaa terveeseen lapseen”
Keskustele:   Parisuhdeterapiasta apua?

Pelko ottaa vallan

Tiian henkireikä oli työnteko.

– Kotona jouduin koko ajan olemaan varpaillani, töissä sain levähtää. Peittelin työkavereilta mustelmia ja kuristusjälkiä kaulassani, Tiia sanoo.

– Kerran eksyin töissä nettisivuille, joilla kerrottiin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Luin jutun, ja kaikki kuvaukset täsmäsivät mieheeni. Sammutin koneen ja yritin unohtaa koko asian. Pelkäsin häntä aivan liikaa.

Aikaa kului ja Tiia tottui elämään pelon kanssa. Hän pyrki tietoisesti välttämään riitelyä, kaikenlaisia vastaväitteitä, ja pyrki mielistelemään puolisoaan.

– Voimani olivat aivan lopussa. Tein kaikkeni, jotta mikään tilanne ei vain laukaisisi väkivaltaa.

– Kun fyysinen väkivalta oli kurissa, tuli tilalle haukkuminen ja seksuaalinen alistaminen. Hänellä oli tarve hallita kaikkia tilanteita. Lopulta mieheni alkoi rajoittaa menojani ja ystävieni tapaamista.

Lue myös: Isän itsemurha muutti kaiken: ”Olen edelleen ylpeä hänestä”
Keskustele: Eikö tämä perheväkivalta koskaan lopu?

Toinen raskaus ei parantanut tilannetta

Juho alkoi vaivihkaa ehdotella Tiialle, että he hankkisivat toisen lapsen. Hän perusteli kantansa järkevästi ja sai lopulta Tiiankin uskomaan ideaan.

– Ajattelin, että kaikki vielä muuttuu ja hän hyvittää minulle ensimmäisen raskauden kokemukset, Tiia hymähtää.

– Pettymys oli suuri, kun tälläkin kertaa odotusaika kulki pitkälti samoja ratoja kuin edellinen.

Tiia oli nyt kotona kahden lapsen kanssa ja Juho huiteli omilla teillään lähes joka ilta.

– Käytännössä meillä ei ollut ikinä normaalia perhe-elämää. Olin yksin vastuussa lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan. Ulkoilu, ruoanlaitto, kotityöt, kaupassa käynnit ja raha-asioiden hoitaminen olivat minun vastuullani. Meillä oli usein tiukkaa, koska Juho käytti paljon rahaa alkoholiin. Toisinaan söimme makaronia ketsupin kanssa, Tiia huokaa.

– Tietysti isompi lapsikin alkoi tajuta asioita ja kyseli välillä, miksi äiti itkee tai miksi isi huutaa. Tuntui entistä pahemmalta, Tiia kertoo.

Lue myös: Koskettava tositarina: synnytysvauriosta toipuminen vei vuosia
Keskustele: Kun mies ei osallistu arjen pyöritykseen

Valoa näkyvissä

Tiia mietti lähes päivittäin, miten pääsisi Juhosta eroon. Lähteminen tuntui ylivoimaiselta kahden lapsen kanssa.

– Yritin vihjailla eroaikeista, mutta ei minua koskaan kuunneltu. Suurin toiveeni oli, että hän lähtisi ja jättäisi meidät rauhaan. Tiian yllätykseksi auttaja ja myöhemmin myös suuri rakkaus käveli eräänä päivänä kotiovesta sisään.

– Juhon ystävä Ari kävi meillä kahvilla ja ystävystyin hänen kanssaan. Usein kun Juho istui baarissa, juttelimme yleisesti elämästä. Kerran lähdin ystäväni kanssa iltaa istumaan ja törmäsin Ariin. Puhuimme tuntikausia ja vuodatin kaiken tilanteestani hänelle, Tiia kertoo.

– Luulin, että en koskaan voisi luottaa keneenkään miespuoliseen, mutta hänessä oli jotain, mikä sai minut taas uskomaan elämään.

– Kun sinä iltana tulin kotiin ja mieheni haukkui minut, ajattelin, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi.

Lue myös: Elina Tanskanen: ”Etukeno pelastaa arjen”
Keskustele: Miten pääsen eroon narsistisesta miehestä?

Rakkaustarina

Tiia ja Ari miettivät yhdessä, miten Tiian tulisi toimia, että hän pääsisi eroon väkivaltaisesta parisuhteesta. Ari tarjosi Tiialle ja lapsille paikkaa kotoaan, jotta tilanne saataisiin rauhoittumaan. Kumpikin pohti myös tahollaan, miten mukavalta toisen kanssa vietetty aika tuntui. Heillä oli paljon yhteistä ja samanlaisia haaveita tulevaisuudesta.

– En aluksi myöntänyt itselleni, että olin muutaman kuukauden aikana aivan rakastunut Ariin. Sitten Ari teki tunnustuksen ja sanoi asian ääneen! Tiia sanoo.

– Se oli viimeinen sysäys tavaroiden pakkaamiseen ja poislähtöön. Minullakin olisi mahdollisuus kokea oikea rakkaus! Olen äärimmäisen onnellinen myös lasteni puolesta, koska nyt heillä on iloinen, naurava ja elämästä nauttiva äiti sekä turvallinen kasvuympäristö.

Lue myös: Pyörätuolipotilaan tarina: ”Sain perheen, koska terveyteni romahti”
Keskustele: Kannattaako tällainen parisuhde?

Kiusanteko ei lopu koskaan

Tiia otti mukaansa aluksi vain omat vaatteensa ja lasten tavarat.

– Jätin keittiön pöydälle kirjeen, jossa selitin syyt lähtemiseen, ja sormukseni. Oli mahtava tunne sulkea ulko-ovi perässä ja kävellä vapauteen, Tiia hymyilee.

– Samana iltana Juho yritti soittaa minulle satoja kertoja ja laittoi uhkausviestejä. Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäiset yöt uudessa kodissa olivat aika vähäunisia.

Tiian ja Juhon keskusteluyhteys katkesi täysin, ja Tiia päätti hakea itselleen lasten yksinhuoltajuutta.

– Hankin asianajajan ja hän teki hakemuksen käräjäoikeudelle. Tiesin, että Juho ei varmasti suostuisi mihinkään yhteistyöhön, joten oli viisasta aloittaa oikeusprosessi heti, Tiia kertoo.

– Kostaakseen minulle lähtöni Juho haki yksinhuoltajuutta itselleen, vaikka ei ole koskaan lapsista huolehtinutkaan. Mikä onkaan parempi keino kostaa äidille kuin lasten kautta. Se satuttaa eniten.

Huoltajuuskiistasta seuraa lukuisia haastatteluja, kotikäyntejä ja sosiaalilautakunnan lausunto, jonka pohjalta päätös huoltajasta lopulta tehdään.

– Nyt aikaa on kulunut puolisen vuotta, ja päätökseen on vielä pitkä taival kuljettavana. Tänä aikana minä en saa edes elatustukea, Tiia kertoo.

– Lasten tapaamisten sopiminen on lähes mahdotonta, onneksi apuna on kuitenkin perheneuvola. Juhon kanssa en todellakaan halua joutua kahdestaan samaan paikkaan enää koskaan. Pelkään vieläkin liikaa!

Tiia uskaltaa ajatella jo positiivisesti, vaikka ei usko saavansa rauhaa vielä hetkeen.

– Juho yrittää vaikeuttaa elämäämme monin keinoin, mutta onneksi olemme Arin ja lasten kanssa vahva tiimi. En usko, että kiusanteko loppuu koskaan, mutta toivottavasti edes vähenee vuosien varrella, Tiia sanoo.

Lue myös: Teiniäiti Sonja: ”Minua luullaan lapseni siskoksi”
Keskustele: Exä kiristää, vainoaa, uhkailee…

Uusia tuulia

Tiia, Ari ja lapset ovat sulautuneet erinomaisesti uusperheeksi. Kaikki ovat löytäneet paikkansa, ja koti on jokaiselle mieluinen paikka.

– En ole koskaan voinut edes unelmoida tällaisesta olotilasta, kaikki on kerrankin niin hyvin, Tiia hymyilee.

– Etsiskelemme parasta aikaa isompaa taloa ja olemme suunnitelleet perheenlisäystäkin. Toivon, että jokaisella perheväkivaltaa tai muuta vastaavaa kokeneella olisi yhtä paljon onnea matkassa kuin minulla!

Lue myös: Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä – näin ehkäiset, tunnistat ja hoidat sen

Perheväkivalta on rikos

Perheväkivalta voi olla fyysistä, henkistä, vapauden rajoittamista tai seksuaalista häirintää. Perheväkivalta on rikos ja loukkaus ihmisoikeuksia kohtaan. Väkivalta kohdistuu yleensä naisiin, mutta myös miehet, vanhukset ja lapset voivat joutua sen kohteiksi.

Perheessä väkivalta vahingoittaa kaikkia perheenjäseniä, eikä se ratkaise ongelmia. Ellei väkivaltaan puututa ajoissa, se yleensä raaistuu.

Tietoa ja apua:

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.