Lapsen vahva itsetunto on aikuisen käsissä: Nämä asiat jokaisen vanhemman tulisi tiedostaa
Monet paikkaavat lapsuudessa vajaaksi jäänyttä itsetuntoa koko aikuisikänsä. On helpompaa rakentaa hyvää itsetuntoa varhaislapsuudessa kuin aikuisena – mutta koskaan ei ole liian myöhäistä ryhtyä rakennustyöhön.
Suomen kielen sanaa itsetunto ei ole aivan helppo ymmärtää. Monesti se sekoitetaan käsitteeseen itsevarmuus. Ihminen voi käyttäytyä itsevarmasti, vaikka hänellä on heikko itsetunto.
Myös hyvän itsetunnon omaava voi tuntea ajoittain epävarmuutta, jännitystä, ahdistusta ja halua vetäytyä. Epävarmuus, vetäytyminen ja ahdistus ovat osa ihmisen biologiaa, ihmisen luonnollisia suojamekanismeja. Ne eivät ole sinänsä merkkejä heikosta itsetunnosta.
Mutta mitä on itsetunto?
Itsetunto tarkoittaa samaa kuin itsearvostus. Se on ominaisuus, jolla merkittävä vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja toimintatapoihin. Itsetunto on perustavanlaatuinen sisäinen kokemus siitä, että olen hyvä ja arvokas.
Kun ihmisellä on hyvä itsetunto, hänellä on sisäisiä työkaluja erilaisten sosiaalisten tilanteiden psyykkiseen käsittelyyn. Hänellä on keinoja pysyä tasapainossa tai palata takaisin tasapainoon koettelemuksen jälkeen.
Ihminen, jolla on hyvä itsetunto…
… tuntee omat vahvuutensa, kehittymisen tarpeensa sekä heikkoutensa.
… arvostaa itseään ja toisia ihmisiä.
… uskaltaa olla haavoittuvainen.
.. kertoo omaa elämäntarinaansa rehellisesti ja oppii virheistään.
… ei kaiken aikaa mieti, mitä muut hänestä ajattelevat.
… ei huolestu muiden hyväksynnästä.
… on tietoinen henkilökohtaisista arvoistaan sekä elämäänsä ohjaavista periaatteista.
… omistaa sisäisiä työkaluja tunteiden, virheiden ja vastoinkäymisten käsittelyyn.
Annettu itsetunto rakentuu vanhempien avulla
Itsetunto voidaan jakaa kolmeen osaan: annettuun itsetuntoon, suoritusitsetuntoon ja sosiaaliseen itsetuntoon.
Annettu itsetunto tarkoittaa vanhemmilta saatua itsetuntoa. Lapsen itsetunto lähtee kehittymään siitä, miten vanhemmat hoitavat lasta ja millainen lapsi on vanhempiensa mielissä.
Psykologian emerita professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan vanhemmat ovat lapselle peili, joka kertoo, millainen hän on. Peilin tulisi kertoa lapselle ensisijaisesti myönteisiä asioita.
Hoivan ja vanhemman ihastuneen katseen kautta lapsi voi oppia kolme tärkeää asiaa:
- Lapsi luottaa, että vanhemmat rakastavat häntä.
- Lapsi luottaa, että hän on omana itsenään riittävän hyvä vanhemmilleen.
- Lapsi kokee, että vanhemmat viihtyvät hänen seurassaan.
Lapsen on tärkeää kuulla ääneen lausuttuna ja toistuvasti, että hän on hyvä ja rakas. Lapsi ymmärtää jo vauvaiässä, mitä hänen ympärillään puhutaan. Siksi on hyvä kiinnittää huomiota siihen, millä sanoilla lapsesta ja häneen liittyvistä huolista puhutaan erityisesti lapsen ollessa läsnä.
Lue myös: Kehu ja ihaile lastasi – se parantaa hänen itsetuntoaan
Itsetunnon hyvän kehityksen kannalta on olennaista, miten aikuinen suhtautuu lapsen onnistumisiin ja epäonnistumisiin.
Huomaako vanhempi pienetkin onnistumiset ja sanoittaa ne? Kannatteleeko vanhempi pettymyksen hetkiä ja kannustaako yrittämään uudelleen – vai lähdetäänkö äkkiä kotiin syömään jätskiä, jotta paha mieli unohtuu? Vanhemman keskeinen tehtävä on kannatella lapsen tunteita ja kokemuksia, ei hyvitellä ikäviä hetkiä eikä uhkailla haastavissa tilanteissa.
On helpompaa rakentaa hyvää itsetuntoa varhaislapsuudessa kuin korjata aikuisiässä heikkoa itsetuntoa. Jos lapsen ja vanhempien vuorovaikutus jää lapsuusvuosina vajaaksi, lapsen tunne-elämä ja sosiaaliset taidot saattavat jäädä puutteellisiksi.
Suoritusitsetunto syntyy ihailevasta katseesta
Suoritusitsetunto on sitä, kuinka pystyvä ja taitava ihminen kokee olevansa eri tehtävissä. Kokeeko hän, että hän pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä?
Hyvä suoritusitsetunto ei ole sitä, että kuvittelee olevansa hyvä kaikessa. Hyvän suoritusitsetunnon omaava ihminen tuntee omat vahvuutensa, tietää mitä taitoja hänen tulisi kehittää ja hyväksyy, että joissakin asioissa hän ei ole kovin taitava.
Lapsi peilaa suorituksiaan vanhemman reaktioista. Katsovatko vanhemmat hänen tekemistään
… ylpeänä, myötätuntoisena ja ihastuneena.
… hermostuneena ja varovaisena, ettei vain mitään ikävää tapahdu.
… kireänä ja vihaisena.
… välinpitämättömänä ja emotionaalisesti poissaolevana.
Vanhemman ihaileva katse on alku suoritusitsetunnon kehitykselle. Vanhemman ihailevasta katseesta tulee lapsen ominaisuus.
Lapsi tarvitsee paljon onnistumisia, jotta itsetunto kehittyy. Keltikangas-Järvisen mukaan ensimmäisen ikävuoden aikana lapsen tulisi kokea, että hän on maailman taitavin lapsi. Alle yksivuotiasta ei voi kehua liikaa.
Myöhemmässä iässä lapsen itsetuntoa koulivat ikätoverit, koulu ja harrastukset. Harrastuksissa lapsi saa osaamis- ja onnistumiselämyksiä, usein osana ryhmää. Harrastuksissa saadut onnistumiset voivat myös korvata heikkoutta muilla itsetunnon osa-alueilla.
Koko psykologinen kehitys perustuu siihen, miten ympäristö vastaa lapselle. Lapsi tarvitsee mahdollisimman paljon kiitosta ja mahdollisimman vähän arvostelua. Jatkuvat moitteet ovat selvä riski itsetunnolle.
Lue myös: Nämä 3 lausetta riittävät – auta lasta kasvattamaan vahva itsetunto
Alle kolmevuotiaalle teot ja hän itse ovat sama asia. Vaikka aikuinen moittii tekoa eikä lasta, lapsi kokee, että hän on huono ja väärä. Alle kolmevuotiasta ei tulisi juurikaan moittia, vaan osoittaa, mitä ja miten tehdä.
Sosiaalinen itsetunto vaatii vuorovaikutusta
Sosiaalinen itsetunto kuvastaa sisäistä kokemusta siitä, millainen ihminen kokee olevansa toisten seurassa. Mitä hän arvelee muiden hänestä ajattelevan? Haluavatko toiset olla hänen seurassaan ja ystäviä?
Ihmislapsen tunne- ja sosiaaliset taidot eivät kehity itsestään, vaan kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Osalle lapsista vuorovaikutuksessa oleminen on synnynnäisesti helpompaa: Heillä on vahvempi lähestymistaipumus eli suurempi tarve hakeutua toisten ihmisten seuraan.
Osalla lapsista puolestaan on vahvempi vetäytymistaipumus. He eivät kaipaa valtavan paljon toisten seuraa ja väsyvät pitkäkestoisessa kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa.
Halu vetäytyä omiin oloihin ei sinänsä ole merkki huonosta itsetunnosta. Jos lapsella on keskivertoa vahvempi vetäytymistaipumus, hän ottaa aikaa uusiin ihmisiin ja tilanteisiin sopeutumiseen.
Jos vetäytyminen on niin pitkäkestoista ja voimakasta, ettei lapsi ole kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa juuri lainkaan, se on riski sosiaalisen itsetunnon kehitykselle.
Lapsi voi olla myös erittäin ulospäin suuntautunut ja taitava, ja silti hänen sosiaalinen itsetuntonsa on heikko. Sisällään hän voi kokea, etteivät toiset pidä hänestä aidosti.
Sosiaalinen itsetunto on monesti kaikkein haastavin itsetunnon osa-alue. Vanhemmat voivat järjestää lapselle riittävästi kokemuksia hyvästä vuorovaikutuksesta ja sanoittaa onnistumisen kokemuksia sosiaalisissa tilanteissa – silti lapsi saattaa kohdata torjuntaa ja kiusaamista.
Tärkeintä, mitä vanhemmat voivat tehdä sosiaalisen itsetunnon hyväksi, on kodin keskustelevan ja arvostavan ilmapiirin luominen. Jos myönteinen ja hyväksyvä vuorovaikutus ei toteudu ikäisten seurassa, hyviä kokemuksia kannattaa kerätä oman perheen, isovanhempien, muiden sukulaisten, ystäväperheiden ja harrastusten parissa.
Hyvä itsetunto suojaa loppuun palamiselta
Professori Keltikangas-Järvinen painottaa, että hyvään itsetuntoon kuuluu myös kyky arvostaa muita ihmisiä. Hyvän itsetunnon omaava ihminen kykenee näkemään toisten vahvuudet ja antamaan toisille tunnustusta, muillekin kuin omille ystävilleen.
Kun itsetunnon ydin on riittävän vahva, epäonnistumiset ja heikkoudet eivät romuta luottamusta omaan itseen. Hyvä itsetunto tukee myös assertiivisuuden eli jämäkkyyden kyvyn kehittymistä. Assertiivinen ihminen ei suostu siihen, että häntä kohdellaan huonosti ja epäkunnioittavasti. Hän on osaa sanoa ei ja suojella omaa hyvinvointiaan.
Heikko itsetunto on yhteydessä aikuisiän väsymykseen ja loppuun palamiseen, sillä heikon itsetunnon omaava suorittaa elämänlaadun ja terveyden kustannuksella.
Voiko heikkoa itsetuntoa vahvistaa?
Jos lapsuudessa ei ole saanut riittävästi kokemuksia hoivasta, rakkaudesta ja vuorovaikutuksesta, koko aikuisikä voi olla heikon itsetunnon paikkaamista, Keltikangas-Järvinen kirjoittaa.
Heikko itsetunto ei aina johdu vanhempien ymmärtämättömyydestä tai piittaamattomuudesta. Joskus elämäntilanne voi olla sellainen, että ihaileva ja arvostava vuorovaikutus lapsen kanssa jää vähäiseksi. Tämä oli tyypillistä vielä 1970-luvulla, nykyisin varhaiseen vuorovaikutukseen kiinnitetään enemmän huomiota.
Lue myös: Ethän siirrä huonoa itsetuntoa lapseen? Huomaa nämä vaaran merkit
Perheessä voi olla toinen, haastava lapsi, joka tarvitsee paljon huomiota. Silloin hoivan tarpeeltaan ja käytökseltään helpompi lapsi voi jäädä vähemmälle huomiolle.
Itsetunto ei kuitenkaan ole pysyvä persoonallisuuden ominaisuus. Itsetunto muuttuu eri elämäntilanteissa, elämän eri osa-alueilla ja joskus jopa yhden vuorokauden sisällä. Aamulla itsetunto voi olla pohjalukemissa ja illalla huipulla.
Mitkä ovat merkkejä heikosta itsetunnosta?
Tyypillinen heikon itsetunnon merkki on, että kokee osaavat ja menestyvät ihmiset uhkana: Osaavia ihmisiä pitää vähätellä ja arvostella. Vakavimpia itsetunnon vauriota ovat narsistinen oireilu, narsistinen persoonallisuushäiriö sekä psykopatia. Narsistinen ihminen rankaisee ja tuhoaa toisia ihmisiä, jotka eivät käyttäydy kuten hän haluaa. Psykopaatti ei tunne lainkaan syyllisyyttä tekemisistään.
Lievempi heikon itsetunnon merkki on pyrkimys tasapäisyyteen: Ihminen pyrkii olemaan samanlainen kuin kaikki muut.
Hyvänkin itsetunnon omaavalle voi tulla ajoittain vierauden ja hajoamisen kokemuksia, identiteettikriisejä: Mikään, mihin hän on uskonut, ei enää pidä paikkaansa. Identiteettikriisissä oleva ei aina tiedä, kuka hän on ja miten elämää pitäisi jatkaa eteenpäin. Vanhat ajattelu- ja käyttäytymiskaavat eivät enää toimi tai ovat tuhoisia, eikä uusia kaavoja ole vielä muodostunut. Niitä täytyy ryhtyä kärsivällisesti rakentamaan.
Myös korostunut itsevarmuus voi olla merkki heikosta itsetunnosta. Jos on lapsena kasvanut ilman riittäviä rajoja ja selkeää käsitystä siitä, mitä vanhemmat odottavat ja toivovat käyttäytymiseltäsi, aikuisiässä käytös voi olla näennäisen itsevarmaa, mutta sisäisesti ihminen on turvaton. Jossain vaiheessa elämää tämä psykologinen korttitalo yleensä hajoaa ja ihminen ajautuu kriisiin.
Lähteet: Liisa Keltikangas-Järvinen: Hyvä itsetunto. Otava 1994
Lue myös: Tiedosta, millainen itsetunto sinulla on – tuet paremmin sen kehitystä lapselle
Kotiliesi.fi: Kamppaileeko lapsesi itsetuntonsa kanssa? Osoita hänelle, että hän kyllä pystyy ja hän riittää
Jaa oma kokemuksesi