Kakkaa, kirosanoja ja muita outoja asioita synnytyksessä
Synnytyksessä tapahtuu epänormaaleja asioita. Ja se on ihan normaalia. Lue, mitä kaikkea Kaksplussan lukijat ovat kokeneet synnytyksessä.
Lapsivedet tulivat julkisella paikalla
Laskettu aika on pian käsillä. Olen ruokakaupan kassajonossa, kun äkkiä tunnen, kuinka housuihini hulahtaa jotain. Lapsivedet!
Lapsivedet eivät kovin usein valu pitkin kinttuja tai ryöpsähdä lattialle niin kuin elokuvissa. Monilla viimeisillään olevilla äideillä on jo valmiiksi side housuissa, sillä yleensä loppuraskaudessa tulee runsaasti valkovuotoa. Mutta jos lapsivesi ryöpsähtää julkisella paikalla, sille ei voi mitään, ja jokainen varmasti ymmärtää, mistä on kysymys. Jos supistukset eivät ala itsestään vuorokauden kuluessa lapsivesien menosta, synnytys käynnistetään.
Sairaala tuntui pelottavalta paikalta
Saavumme synnytyssairaalaan. En ole koskaan aiemmin joutunut olemaan sairaalassa. Vieras ympäristö tuntuu pelottavalta.
Sairaaloiden synnytysosastot ovat paljon kodinomaisempia kuin esimerkiksi kliiniset kirurgiset osastot. Hoitajalle kannattaa kertoa, jos sairaala on vieras paikka. Hän esittelee paikat ja kertoo, miten toimitaan.
Mies ei suostunut mukaan synnytykseen
Mieheni on aina kammonnut verta eikä halua tulla mukaan synnytyssaliin. Hän sanoo ovella kätilölle, että tulee sisään sitten, kun vauva on syntynyt. Mitähän kätilökin ajattelee, kun isä ei halua olla mukana näkemässä lapsensa syntymää?
Kätilölle ei ole väliä, onko isä mukana synnytyksessä vai ei. Se on vanhempien oma päätös, eikä sillä ole vaikutusta kätilön työhön. Useimmille äideille isän läsnäolo on tärkeää. Isän ei tarvitse tehdä muuta kuin olla äidin vierellä.
Suoli tyhjeni ponnistuksessa
Ponnistusvaihe. Pinnistän ja työnnän kaikin voimin. Kun levähdän hetken, kätilö korjaa suojaliinat pois ja vaihtaa puhtaat tilalle. Näen liinoissa vilaukselta jotain ruskeaa. Voi ei, kakkasin kätilön käsille!
On hyvin tavallista, että suoli tyhjenee ponnistuksessa. Kätilöille se on jokapäiväistä, eikä siitä tehdä numeroa. Likaiset liinat korjataan vaivihkaa roskikseen. Jos suoli tuntuu olevan kovin täynnä, kätilö saattaa tarjota peräruisketta. Täysi suoli voi hankaloittaa vauvan pään laskeutumista.
Kiroilin kätilölle
Vauva on synnytyskanavan ahtaimmassa kohdassa. Yleensä olen rauhallinen, mutta nyt karjun ja kiroilen.Sattuu niin vietävästi. Kätilökin vain lässyttää, että ”jaksaa jaksaa”. ”Nyt turpa kiinni!” Ärähdän hänelle. Myöhemmin häpeän käytöstäni. Kätilöhän yritti vain kannustaa.
Äitien maltinmenetykset ovat tavallisia, eivätkä kätilöt ota niitä henkilökohtaisesti. Monet äidit saavat kivunlievitystä avautumisvaiheessa. Siksi ponnistusvaiheen kipu saattaa yllättää ja saada aikaan tällaisia reaktioita. Kätilöt kyllä ymmärtävät, että turhautuminen kuuluu asiaan.
Mieslääkäri tutki alapäätäni
Vastasyntynyt vauva lepää rintani päällä, ja kätilö ompelee leikattua välilihaani. Hän kutsuu paikalle lääkärin, ja pian ovesta tupsahtaa silmälasipäinen mies. Siinä minä makaan jalat levälläni, ja tuntematon mies tutkailee alapäätäni.
Synnytyssalissa ei yleensä ole muita kuin kätilö ja mahdollisesti opiskelijoita. Äidille kerrotaan, jos paikalle joudutaan kutsumaan lääkäri. Hyvien tapojen mukaisesti lääkäri menee ensin esittäytymään äidille ja siirtyy vasta sitten alapään puolelle. Lääkärin on tietenkin pakko päästä katsomaan tilanne, eikä äidin kannata häpeillä.
Tunsin itseni lypsykoneeksi
Ihastelemme pienokaistamme, joka hamuilee paitani sisään. Sillä taitaa olla jo nälkä. Kätilö tarttuu rintaani ja vie sen vauvan suuhun. Ihan kuin olisin pelkkä lypsykone.
Vauvan annetaan kaikessa rauhassa olla ja hamuilla. Jos se ei saa rinnasta otetta, kätilö kysyy äidiltä, saako auttaa. Rinnat ovat äidin omaisuutta, eikä niihin tartuta kiinni ilman lupaa.
Kätilö joutui pesemään minut
On aika nousta suihkuun. Saan riisuttua itseni, mutta sitten silmissä sumenee. Istahdan jakkaralle ja hälytän kätilön. Pyörryttää. Kätilö kuuraa minut pikaisesti. Tunnen itseni avuttomaksi pikkulapseksi.
Yleensä kätilö jää viereen katsomaan, että äiti saa käytyä suihkus-sa. Jos äidille tulee huono olo, hänet voidaan viedä hetkeksi lepäämään sänkyyn tai paareille. Kätilön apu kannattaa ottaa vastaan eikä nolostella turhaan.
Sain kivuliaat peräpukamat
Siirrymme vuodeosastolle. Hilaan itseni istumaan sängynreunalle. Auts! Takapuoleen sattuu niin paljon, että minun on pakko laskeutua äkkiä makuuasentoon.
Takapuoli voi tulla kipeäksi peräpukamista, jotka ovat melko yleisiä. Ne tulevat esille ponnistusvaiheessa. Myös välilihan leikkaus ja ompelu saattavat tehdä alapään araksi. Peräpukamista kannattaa mainita hoitajalle. Hän voi antaa kipua lievittävää peräpukamavoidetta. Hoitajalta voi pyytää myös kumirenkaan, jonka päällä on mukava istua kovallakin tuolilla.
Ensimmäinen vessakäynti pelotti
Alapää tuntuu runnotulta, eikä vessassa käyminen houkuttele. Keho ei kuitenkaan ole lakannut toimimasta, vaan vaatii suolen tyhjentämistä. Pissattaakin. Tiedän, että vessaan on pakko mennä ennemmin tai myöhemmin. Pelottaa. Mitä jos se sattuu?
Hoitaja kysyy äidiltä synnytyksen jälkeen, onko suoli lähtenyt toimimaan. Hoitajalta saa tarvittaessa ummetuslääkettä tai peräruiskeen. Kun uloste on tarpeeksi löysää, ulostaminen ei todennäköisesti satu. On tärkeää varmistaa, että myös virtsaaminen onnistuu, sillä sisäelimet etsivät omia paikkojaan synnytyksen jälkeen. Vessakäynnillä kannattaa suihkutella alapäätä käsisuihkulla. Se helpottaa kirvelyä.
Hikoilin kuin saunassa
Synnytyksen jälkeinen yö. En herää vauvan itkuun vaan siihen, että hikoilen kuin saunassa. Sairaalapaita takertuu läpimärkänä selkään, ja hikipisarat valuvat rintojen välistä. Voi kamala, sänkykin suorastaan lainehtii hiestä! Kehtaisinkohan kutsua hoitajan keskellä yötä ja pyytää kuivia petivaatteita?
Kuumuus ja hikoilu johtuvat voimakkaasta hormonitoiminnasta. Sängyssä voi muutenkin tulla lämmin, jos vauva nukkuu kainalossa. Hoitajalta voi ilman muuta pyytää kuivia vaatteita ja lakanoita, jotta unia on mukavampi jatkaa.
Pillahdin yllättäen itkuun
Olemme viettäneet sairaalassa pari päivää. Työnnän vauvaa kärryssä sairaalan käytävällä, kun äkkiä kurkkua alkaa kuristaa ja kyyneleet polttelevat silmäluomia. Olo tuntuu tosi kurjalta. Pyyhin nolona silmiäni ja hymyilen väkisin vastaantulijoille. Mistä nyt tuulee? Kaikkihan on hyvin.
Synnytyksen jälkeinen hormonimyrsky eli baby blues on tavallista. Kuuluu asiaan, että äidit käyvät läpi kaikki tunteet. Pienikin juttu voi laukausta itkun, eikä sitä tarvitse hävetä. Ammattitaitoinen hoitaja varmistaa, onko äidillä jokin todellinen hätä. Hoitajalle kannattaa aina kertoa, jos jokin asia painaa mieltä.
Virtsa karkaili
Pakkailen tavaroita. Pian pääsemme lähtemään kotiin. Aivastan – ja tunnen, kuinka pissaa lirahtaa housuun. Voi ei, pitääkö tässä lähteä ostamaan Tenoja?
Virtsankarkailu on tyypillinen vaiva synnytyksen jälkeen. Yleensä se menee ohitse, kun kohtu supistuu ennalleen. Lantionpohjanlihasten jumppaaminen on varmin tapa ehkäistä karkailu. Äiti saa sairaalassa ohjeita jumppaan, joka kannattaa aloittaa heti synnytyksen jälkeen.
Asiantuntijana kätilö Auli Friari Etelä-Karjalan keskussairaalasta. Hän on työskennellyt kätilönä 26 vuotta ja sitä ennen sairaanhoitajana.
Jaa oma kokemuksesi