Kolumni: Kolmevuotiaalla lapsellani on maskipakko

Yö ennen lähtöä meni pyöriessä. Edessä oli välttämätön matka maahan, jossa on maskipakko ja matkaseurana 3,5-vuotias lapsi.

Lentokentän ovilla aloitin varovaisen alustuksen siitä, kuinka hienon pupumaskin olin hänelle hankkinut. Hämmästyksekseni lapsi odotti jo käsi ojossa, koska kyltti seinässä osoitti maskin tarpeellisuuden ja muillakin oli suojain kasvoilla. Kas, se menikin helposti!

Rutinaa ei kuulunut koko matkan aikana ja perille päästyämme lapsi totesi itseensä tyytyväisenä: “Äiti, mä pärjäsin maskin kanssa hienosti!” Siunattu sopeutuvaisuus, tuolla asenteella moni aikuinenkin ohjaisi päivänsä paremmin. Pähkäilyn, tuskailun ja spekuloinnin sijaan maski kuonolle ja eteenpäin, ilman kummempaa numeroa asiasta.

Jos aikuisella kuluu 10 000 toistoa oppia vaikea taito ja 100 päivää juurruttaa uusi tapa, niin leikki-ikäisillä on onneksi homma paketissa alta aikayksikön. Maskipakon soveltaminen lapsille vaihtelee maittain 2-vuotiaasta 12-vuotiaaseen, mutta itse koin helpoimmaksi pitää samat säännöt kaikilla riskialueilla.

Lapsen mielestä siinä ei ole mitään kummallista. Toivon että tämä rohkaisee myös muita, jotka jännittävät samaa asiaa.

”Suomessa näen, miten käsidesiautomaateista kävellään tyynesti ohi.”

Entä se muu touhu sitten, poikkeusaikana liikkeellä olevan äidin näkökulmasta? Suomesta satelee viestejä, joissa päällimmäisenä on aina huoli ja taivastelu ulkomailla olosta.

Emme ole villissä lännessä tai sota-alueella, vaan keskieurooppalaisessa maassa, jossa lainsäädäntö on ketterämpi poikkeusaikana ja ihmiset tottuneempia huomioimaan toisiaan. Turvallisuusasioiden kanssa pelataan jatkuvasti, koska riskejä on arjessa läsnä muitakin. Itse huomaan hengittäväni helpommin täällä, koska kukaan ei ole hyssytellyt koronaa pois päiväohjelmasta.

Viruksen uhka kulkee mukana, mutta arki jatkuu. Jokainen julkinen tila pyörii poikkeusolojen säännöillä ja se on mahtavaa! Enemmän minua on pelottanut helsinkiläisessä lähikaupassa, koska pumpulissa elelevä kansa ei ole tottunut säätelemään käytöstään turvallisuusasioiden takia. Koska maassa ei ole ollut sen suurempaa luonnonkatastrofien, terrorin tai kulkutautien uhkaa, on unohdettu miten sopeudutaan välttämättömiin muutoksiin.

Suomessa näen, miten käsidesiautomaateista kävellään tyynesti ohi. Eivät ne koske itseä.

Lasten maskeista puheen ollen, koittakaapa etsiä suomalaisista kaupoista niitä. Tilaustöiksi meni, ainakin elokuun puolivälissä. Entä myydäänkö käsidesiä lapsille kivassa pullossa, hauskaksi värjättynä tai hyväntuoksuisena? Eipä löydy. Muualta löytyy.

Markkinatilanne osoittaa, että ilmeisesti korona ei koske meidän lapsia. Suomalaiset tenavat kulkevat edelleen räkä hihassa ympäri kyliä.

Inka Isotalo viettää matkalaukkuelämää 3-vuotiaan Mirella-tyttärensä ja maailmalla kilpailevan puolisonsa, ratamoottoripyöräilijä Mika Kallion kanssa. 

Lue Inka Isotalon kolumnit:

Suomen tasavahvat lapset tulevat häviämään maailmalla

Satu kolmesta lapsesta – kuka heistä sinulla kasvaa kotona?