Jos vielä kerran?

Teksti Terhi
Se on se tunne joka kolkuttelee takaraivossa.
Se ei anna hetken rauhaa ja pahenee vain päivä päivältä.
Se nostaa kyyneleet silmiin, puristaa rintaa ja ahdistaa.
Se ei mene pois millään, vaikka kuinka yrittäisi.
Toisaalta en edes halua että se tunne poistuu.
Se että siitä saa haaveilla tuntuu kivalta.

Tiedän että tämä on täysin luonnollista ja se iskee aina välillä, mutta itse olen kärsinyt tästä nyt jo jälleen pisemmän tovin (kohta vuoden). Voin sanoa etten kärsi varsinaisesta vauvakuumeesta vaan vauvankaipuusta. Se on sellainen tunne joka kalvaa syvällä sisimmässä. Tuntuu kuin jotakin puuttuisi ja minulla on jakaa rakkautta vielä yhdelle pienelle. Tunne siitä että saisi kokea kaiken vielä kerran tuntuu hyvälle, kun taas se tunne että ei enää ikinä, alkaa ahdistaa ja vetää mielen todella apeaksi.

Tämä tunne vaivaa mielessä koko ajan. Siitä tekisi mieli puhua, mutta toistaiseksi olen ollut asiasta aika hiljaa. Ehkä ajattelen että minua pidetään kiittämättömänä kun haluan vieläkin yhden lapsen, enkä ole kiitollinen jo siitä mitä minulla on. Tai sitten että olen kummajainen kun haluan lapsia vielä lisää tai yritän lasten kautta välttää töihin menemistä. Mikään edellä mainituista ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Olen jo pitkään halunnut ison perheen ja jos syvällä sisimmissä on se tunne että tilaa on vielä yhdelle. Mielessä pyörii kysymys, jos vielä kerran?

Tiedän että jos joskus vielä alkaisin sitä viidettä odottaa, saisin paljon kysyviä katseita, onnittelut ei tulisi enää ehkä niin sydämestä ja jotkut eivät todellakaan iloitsisi puolestamme. Luultavasti kuulisin vielä ne kuuluisat sanat ”hullu”. Harmi sinänsä, sillä minulle se olisi niin valtavan iso juttu. En tiedä mistä tämä jatkuva vauvankaipuu johtuu. Olen miettinyt, että olisiko se yksi keskenmeno jättänyt jonkin aukon sydämeen ja ikään kuin yritän täyttää sitä. Mutta kyllähän tuo kokemus aikoinaan herätti ja todellakin jokainen syntyvä lapsi on ihme.

Välillä koitan sulkea tämän pois mielestäni. Painaa nämä ajatukset väkisin laatikkoon ja sulkea sen, vaikka se kipeää tekeekin. Jotenkin ihmeessä se laatikko kuitenkin avautuu muutama päivä sulkemisen jälkeen ja jälleen löydän itseni haaveilemasta. Ei tämä taida enää mihinkään kadota, se tunne on juurtunut jo niin syvälle. Se ajatus, että ehkä vielä kerran saisin kokea sen kaiken, kantaa sisälläni jotakin niin upeaa kuin pientä elämää, auttaa selviämään eteenpäin.

Kun kärsii tästä armottomasta vauvankaipuusta/vauvakuumeesta, näkee joka puolella pieniä vauvoja tai odottavia äitejä. Luen paljon blogeja jossa odotetaan vauvaa tai jonka perheeseen on juuri syntynyt vauva. Lisäksi katson tietty telkkarista toisenlaisia äitejä sun muita, jossa on paljon odotusta ja vauvoja. Voi sitä (onnen)kyynelten määrää kun luen että jollekkin syntyy vauva tai kun näen sen televisiosta. Ystävälleni syntyi muutama kuukausi sitten vauva ja toinen ystäväni odottaa vauvaa syntyväksi tammikuussa. ♥ Kirpaiseehan se vähän, mutta olen vain aidosti onnellinen ystävieni puolesta. Niinhän hekin ovat olleet aikoinaan minunkin puolesta. Lisäksi odotusajasta puhuminen ja samoin vauva ajan jutut kiinnostaa minua ihan aidosti ja jaksaisin niistä puhua vaikka kuinka.

Rakastan jokaista neljää lastani aivan valtavasti ja olen heistä erittäin kiitollinen ja he ovat parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, rakastan heitä enemmän kuin mitään muuta.♥ Silti minulla on tarve haaveilla vielä siitä yhdestä. Jos se haave vielä joskus toteutuu en kaipaa enää mitään. Silloin voisin tuntea että me olemme tässä.

Onko täällä muita haaveilijoita?

Tänään onkin jo perjantai ja syysloma viikko kului yhdessä hujauksessa. Tänään ystäväni tulee yökyläilemään, ihana perjantai siis tiedossa.♥

Kommentit

26 kommenttia
Avatar

Aikaa sinulla toki on, mutta tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu..täälläkin vielä se yhden lapsen kaipuu on kova. Toivotaan että miehesi vielä lämpenee ajatukselle ja saat vielä kerran kokea kaiken tuon. 🙂

Avatar

Aina saa haaveilla, ja toteuttaakin niitä haaveita. Minä uskon, että kyllä sen sitten tietää, kun se oma lapsiluku on täynnä. Minullakin on olo, että en halua tämän olevan vielä viimeinen kerta (vaikken raskaana olemisesta ehkä niin kamalasti pidäkään).

Nyt tästä toisesta kertomisen jälkeen minua on alkanut rasittaa nämä ihmisten käsittämättömät kommentit raskaudesta kuullessaan. Minusta lapsi on ihana asia oli se sitten ensimmäinen, toinen tai kahdeksas. Ja mikä kukaan on arvostelemaan toisten valintoja? Kaikki varmaan tietävät, ettemme me ihmiset ole yhdestä muotista tehtyjä. Itse ainakin olen päättänyt, että aina raskausuutisista kuullessani olen aidosti iloinen, enkä arvostele mitään. En kyllä tähänkään asti ole, mutta en kyllä vastaisuudessakaan.

Joten nauti haaveilusta ja toivottavasti saat toteuttaa haaveesi. Kertoessasi muille älä välitä hulluista kommenteista, ihmiset eivät osaa vain olla hiljaa. Lapset ovat muutenkin asia jota arvostellaan liian herkästi, mitähän ihmiset tykkäisivät jos samaa linjaa käytettäisiin painoon, tupakointiin tai yhtään mihinkään muuhun valintaan?

Avatar

Kiitos Mari.♥

Niin minäkin uskon, että kyllä sen sitten tietää. Itse olen aina niin onnellinen toisten vauvauutisista, etten pysty ymmärtämään niitä jotka ei voi olla onnellisia toisten puolesta. :/ Ja mielestäni jos ei osaa iloita toisen puolesta olisi parempi olla hiljaa. Muistan kun kirjoitit niistä saamistasi kommenteista ja pisti niin harmittamaan sun puolesta. :/

Mä jatkan täällä haaveilua ja todellakin toivon että se joskus toteutuu. 🙂

Avatar

Ihan minun päästäni tämä teksti. Siis aivan totaalisen samat ajatukset! Meillä on kolme lasta, ja tämä ajatus kalvaa päivittäin mieltä. Toistaiseksi mennään sillä "ei enää ikinä"- ajatuksella 🙁 Eikä tosiaan mikään vauvakuume ole kyseessä, vaan ihan aidosti kaipuu vielä yhdestä perheenjäsenestä. Luulen että nainen kyllä tietää milloin on "täysi", jos ymmärrät mitä tarkoitan 🙂 Tässä kun vaan on tietenkin otettava huomioon se toinenkin osapuoli 🙂

Avatar

Tää vauvan kaipuu on kyllä välillä todella raastavaa. 🙁 Niin minäkin luulen että kyllä sen sitten tietää koska perhe on täysi. 🙂 Toivotaan että sinäkin saat haaveen vielä joskus toteutettua. ♥

Avatar

Heippa, ymmärrän täysin tunteesi. Minulla oli kolmannen jälkeen tuollainen olo pitkään ja kovasti neljättä mietittiin. Kun sitten neljäs syntyi, olo oli mahtava. Jotenkin sen vaan tunsi, että nyt perhe on tässä. Uskallusta vaan 🙂 Iso perhe on suuri rikkaus. Mietin jo pidemmälle aikaa ja lämmittää mieltä, että on lapsia jotka käy katsomassa ja mahdollisesti lapsenlapsia paljon. t.Lilli

Avatar

Kiitos kommentistasi Lilli.♥
Uskon kyllä että sen sitten tuntee kun perhe on täysi. Itselle se tunne ei tullut vielä neljännen jälkeen, vaikka niin alkuun ajattelin. Ja olen kyllä samaa mieltä että iso perhe on suuri rikkaus.♥

Itsekkin olen miettinyt pidemmälle kuinka meitä vanhuksia tullaan sitten katsomaan ja miettinyt että kuinkahan monta lastenlasta joskus tulen saamaan. 🙂

Avatar

Mulla on välillä vauvakuumeilua, varsinkun kun kattelen vanhoja kuvia, tai kun nään kavereitten vauvoja. Mutta sen suuremmaks kaipuuks ei oo vielä yltyny. Haluaisin ehkä tulevaisuudessa vielä yhden lapsen, ainakin siltä on nyt tuntunu 🙂

Pöh, ei vauvasta haaveilu ja vauvan haluaminen tietenkään sitä tarkota, ettetkö osais arvostaa lapsia jotka teillä jo on <3 tottakai ne on mahdottoman rakkaita ja arvokkaita, Rakkaus ei puolitu, se vaan lisääntyy jokaisen lapsen synnyttyä 🙂

Avatar

Kiitos Anna.♥
Mulla alko ensin kuumeiluna kun pikku S oli vielä vauva ja nyt melkein vuoden olen potenut tätä armotonta vauvan kaipuuta.
Niin mustakin se rakkaus vaan lisääntyy ja jokaista lastani rakastan ihan yhtä paljon.♥

Avatar

Mikä kukaan on sanomaan toiselle, mikä on se oikea lapsiluku? Ei mikään. Kyllä miullakin on haave siitä toisesta lapsesta ja se, ja lasten hankkiminen ylipäätään, voi jonkun mielestä olla turhaa ja itsekästä. Mie olen varmasti samalla lailla onnellinen Ellusta kuin sie neljästä lapsestasi, ja miusta meillä molemmilla on ihan yhtälainen oikeus haaveilla vielä yhdestä perheenlisästä.

Juttele miehesi kanssa ihan avoimesti ja vakavasti, ja miettikää asia halki. Jos teistä tuntuu oikealta toivoa viidettä lasta, niin sitten se on oikein, vähät muista. Jos taas hän on eri mieltä, niin.. Noh, sitten tulee vähän vaikeampaa. 😛

Avatar

Kiitos Minna.♥ Kyllä sen jokainen perhe tietää mikä luku sopii kenellekkin. Välillä sitä vaan saa kuulla kaikenlaista..

Jonkin verran ollaan jo asiata juteltu, mutta tulevaisuus sitten näyttää miten tässä lupulta tulee käymään.

Avatar

Vain seitsemisen kuukautta sitten olin samoissa mietteissä… nyt ollaankin parin kuukauden päässä yhdestä toteutuneesta haaveesta.

Mua harmittaa, että osa ihmisistä ei osaa aidosti iloita muiden puolesta. Tarkoitan juuri perhekoon päivittelyä suuntaan taikka toiseen; jokainenhan on omanlaisensa, osa haluaa yhden lapsen, osalle kaksi on ehdoton maksimi, osa haluaa isomman perheen…

Kyllä jokainen lapsi tosiaan tuntuu aarteelta <3

Avatar

Ollaan jo nyt kuultu paljon meidän perheen koosta, vaikkei meidän perhe minun mielestäni ole suuri. Mutta jokainen näkee nämä erilailla. Tottakai näytämme suurelta perheeltä joidenkin silmissä, mutta me olemme tähän tottuneet. 🙂

Teillä onkin kohta yksi haave toteutumassa, ja se on niin upea asia.♥ Jokainen lapsi on kyllä todellinen aarre.♥

Avatar

Sä olet niin mun kohtalontoveri, mä olisin voinut tän tekstin kirjoittaa sanasta sanaan (keskenmenon kohdalla vain tuulimuna) ja tarkoittaa sitä. Ehkä meille vielä yhdet suodaan? Kaipuuta se todella on <3

Avatar

Kipuuta tämä todellakin on.
Toivotaan että me molemmat vielä joskus tämä haave saadaan todeksi.♥

Avatar

Voi miten hyvin tiedän tuon tyhjän tunteen! Ja sen miten onnellinen on jo olemassa olevista, mutta kun takaraivossa jäytää ajatus vielä yhdestä. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että osaan "tyytyä" näihin kahteen ja tulevaan kolmanteen lapseen, mutta en kuitenkaan mene vannomaan tämän lopullisuutta. Sen vain aika näyttää 🙂

Eikä viisi lastakaan mikään kauhistus ole (vaikka saattaahan sitä ihmisillä kestää vähän kauemmin tottua ajatukseen), siinähän se viides menee kuin edellisetkin 😉

Avatar

Kiitos Helmiina.♥
Olen todella onnellinen että teille on syntymässä ihana pikkuinen.♥

Uskon että joidenkin silmään perheemme voi näyttää isolta ja lähteehän tästä laumasta meteliä, mutta minä pidän siitä että ympärillä tapahtuu ja suuri perhe taitaa vaan olla se mun juttuni. 🙂

Avatar

Olen ennenkin kommentoinut tästä aiheesta blogiisi. Kolme pikku ihmistä löytyy sängyistä tuhisimassa, neljännen kaipuu on kova. -08 sain keskenmenon viikolla 12 ja se jätti jälkeensä syvän arven sydämeen. Nyt elokuulla plussasin vahinkoraskauden ja kun mieskin jo ehti tottua ajatukseen, niin pieni otettiin meiltä pois :/ Äidin syli huutaa kaipuuta … Ehkä meille vielä pieni suodaan ja tällä kertaa ihan suunnitellusti. Peukkua sinulle, että mies heltyy. Ota rohkeasti asia puheeksi.

Avatar

Keskenmeno jättää aina syvän haavan. 🙁

Toivon todella että teille suodaan vielä yksi pikkuinen.♥
Eipä tähän kaipuuseen mikään muu auta. Jonkin verran olemme jo puhuneet ja tulevaisuus sitten näyttää miten tässä hommassa käy.

Avatar

Nämä mun kommentit katoaa aina johonkin kun kommentoin puhelimella tai tabletilla…:/

Mutta tiedän tarkalleen tunteen.. Sitä tuli läpikäytyä ja kärsittyä kauan ja tiedän miten paljon se voi ahdistaa sekä satuttaa. Mutta nyt jälkeenpäin mietittynä tulee vahva tunne siitä, että näin sen pitikin mennä. Minun piti vain odottaa ja kärsiä ja nyt odottaa onnellisena tulevaa iltatähteä. ♥
Itse en tykkää niinkään raskausajasta (kuten tiedät.. 😉 ) eikä se vauvavuosikaan jäänyt kuopuksen jälkeen mitenkään ihanana aikana mieleen, mutta silti itsellä oli tunne siitä että jotain puuttuu. Tiedän jo nyt, että tämän kolmannen jälkeen perheemme on kokonainen enkä kaipaa enää lisää.

Toivon niin sydämeni pohjasta, että saat vielä sen vitosen joukon jatkoksi. Kun niitä on jo neljä niin kyllä siihen vielä viides sopisi. 😀 Ja yhtä paljon heitä rakastaa vaikka lapsia olisi tusina. ♥ Ja viis siitä mitä muut ajattelee!

Avatar

Kiitos Hanna.♥

Se tunne että jotakin puuttuu on kyllä välillä aika jäätävä. Ei siihen auta se että koittaa unohtaa asian tai siirtää sen syrjemmälle, aina sitä löytää itsensä samaa asiaa jauhamasta. Mä luulen että mun lukuni olisi täysi siitä viidennestä.

Tulevaisuus sitten näyttää kuinka tässä tulee käymään. Ja siinähän se viides menis hyvin letkan jatkona.♥

Avatar

Tuo tunne oli itselleni myös niin tuttu!! Ennen kun rupesin meidän neljättä odottamaan, niin mietin, että tässäkö nämä lapset nyt olivat… Kaipuu vielä yhdestä oli kova. Olen aina haaveillut isosta perheestä, mutta mun haaveet menivät siihen, kun olen kolmessa raskaudessa joutunut olemaan vuodelevossa useamman kuukauden, raskausajat ovat olleet todella hankalia. Onneksi meille vielä se neljäs lapsi annettiin ja iloinen ja kiitollinen siitä!! <3 Sen jälkeen tuli se tunne, että nyt meidän perhe on koossa.
Me mietittiin myös pitkään asiaa. Ei ollut mikään äkillinen päätös. En myöskään koe, että olisimme mikään suurperhe, toisten silmissä kyllä olemme ja ääntä riittää (onneksi ääntä kuitenkin tänne mahtuu ;)). Eikä tosiaan niitä sydämen pohjasta tulevia onnitteluita enään neljännen kohdalla saanut. Itse iloitsen ihan jokaisen vauvauutisista!! <3 Kun ei se ole sanottua, että kaikki edes niitä vauvoja saa.
En usko, että se viides kovastikaan teidän arkea muuttaisi mihinkään. 🙂 Suurin muutos omasta mielestäni oli siinä kohtaa, kun toinen syntyi. Kolmannesta nautin jo kovasti ja neljännestä osasin nauttia vieläkin enemmän. Mun haaveissa on ollut ihan nuoresta saakka 5 lasta, mutta nyt me nautitaan näistä neljästä rakkaasta. <3 Ja mulle sanottiin lääkärikäynnillä, että jos olisin ollut "vanha" kun ensimmäistä olisi edes yritetty, niin meillä ei välttämättä olisi ainuttakaan lasta. Eli osaan todellakin iloita näistä ihanista. <3
Kyllä sä itse tiedät, että milloin teidän perhe on täysin koossa. <3 Ihmiset sanoo just mitä huvittaa, eivätkä osaa ajatella, että toinen ajattelee asioista eri tavalla. Toivottavasti saat nauttia vielä yhdestä suloisesta tuhisijasta!! <3

Avatar

Kiitos ihanasta kommentista.♥

Harmi että siellä raskaudet ovat ottaneet koville, ei oo helppoa olla vuodelevossa lapsiperheessä ja eikä se muutenkaan herkkua ole. :/
Mä kuvittelin että neljännen jälkeen mulle olis tullut se tunne että meidän perhe on tässä, mutta ei tullut. En myöskään itse usko että se yksi lapsi tässä enää paljon tuntuisi. 🙂

Meteliä piisaa täälläkin, mutta eipä se ole haitannut ja kaikkeen tottuu. 🙂 Ja niin ne lapset ei ole mikään itsestään selvyys, valitettavasti on niitäkin, jotka eivät omaa lasta koskaan saa. :/ Itse kyllä iloitsen myös aina toisten vauvauutisista, on se niin upea juttu.♥

Avatar

Itse olen 14 lapsisesta perheestä ja ei todellakaan tunnu siltä että meitä on liikaa vaan voin sanoa että se on suuri rikkaus! Aina on henkilö jolle kertoa erilaisista asioista! Kaikki siserukseni ovatminulle yhtä tärkeitä eikä kukasn ole huono sisko tai huono veli! Minulla on yksi kehitysvammainen veli ja hänkin on aivan mahtava veli vaikka ei puhu eikä esim kävele hänellä on mahtava huumorin taju. Hän ei ikinä ole surullinen elämästään vian osaa iloita pienistäkin iloista! Olen oppinut ymmärtämään erilaisia ihmisia koska emme ole kukaan täysin samallaisia! Olen myös 30 lapselle täti! Ja niille kaikille todella tärkeä ja he ovat minille tärkeitä! ENKÄ HALUA MITENKÄÄN LEUHKIA vaan kerroin vain vähän että suuri perhe on RIKKAUS JA RAKKAUS!!!!!!

Avatar

Kiitos kommentistasi. 🙂
Minustakin iso perhe on rikkaus, on kiva että ympärillä riittää sisaruksia. Ja jokainen sisarus on varmasti toiselle rakas. 🙂

Avatar

Kuulostaapa tutuilta mietteiltä.. Meillä on 2008,2010 ja 2013 syntyneet lapset. Silti vielä kaipuu yhdestä raskaudesta, yhdestä synnytyksestä, yhdestä imetyksestä ja yhdestä ihanasta lapsesta on kova.. Meillä mies on sitä mieltä että lapset tässä ja ei enempää. Itseäni raastaa 🙁 Ikää nyt vasta 23 että aika tässä ei ainakaan lopu kesken, mutta haluaisin lapset pienellä ikäerolla.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä