äiti ja melukylän lapset - Banneri
Lapsiperheen arki voi olla välillä aika väsyttävää. Pääsääntöisesti meidän arki sujuu mukavasti ja kiitos rutiineiden jokainen tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Monella on sellainen mielikuva, että meidän arki on aamusta iltaan yhtä kaaosta, meteliä, hermojen kiristelyä yms. niin kuin varmasti kuvitellaan monesta perheestä jossa on enemmän lapsia. Todellisuudessa meidän arki sujuu leppoisasti eikä suurta meteliä ole, ellei äiti yritä puhua puhelimessa. Silloin tuntuu siltä että pääni päällä olisi lappu, kysy minulta juuri nyt ihan mitä vain tai huuda nyt niin lujaa kuin kykenet. 🙂 Ja meno on kieltämättä villiä silloin jos joku tulee kylään ja kaikki neljä yrittävät kertoa kuulumisensa samaan aikaan. Silloin todellakin tuntuu siltä että meteliä on ihan liikaa, mutta normaalisti elämä ei kuitenkaan ole sellaista.

Kävin maanantaina kirpputorilla ja ostimme sieltä pikku S:lle lorukirjan. Myyjä siinä alkoi jutteleen ja jotenkin juttu meni siihen että mainitsin meidän kuluttavan aikaa sillä välin kun sisarukset olivat kerhossa. Myyjä sitten kysyi minkä ikäisiä sisarukset ovat? Sanoin iät ja mainitsin että vanhin on koulussa. Myyjä siihen sitten tokaisi..”No kyllä sulla riittää siinä puuhaa. Mä katoin että oot niin kamalan nuoren näköinenkin”. Otin kohteliaisuutena tuon nuorelta näyttämisen, mutta en silti ymmärrä miksi lapsilukuamme kauhistellaan vähän joka puolella. Minusta kun tämä ei tunnu mitenkään liian rankalta, mä koen pärjääväni hyvin tämän porukan kanssa. Touhua toki riittää, mutta olen sen luontoinen että rakastan tämmöistä. 🙂

Olen myös monesti saanut kuulla kun olen kertonut olevan neljän lapsen äiti, että kuinka sä jaksat sitä härdelliä? Eikös sulla oo kauheesti pyykkiä? Kauhee en mä vois kuvitella että niitä olisi neljä!!! Ymmärrän toisaalta että jotkut ihmettelee, mutta mun mielestä elämä näiden neljän kanssa on hieman helpompaa kuin silloin kun meillä oli lapsia yksi. Jep, siltä musta oikeasti tuntuu. Nyt kaikilla on aina leikkikaveri joka tarkoittaa sitä että oma aika ei kulu pelkästään leikkimiseen ja toisen ”viihdyttämiseen”. Vaikka pyykkiä on paljon, niin kerkeän hyvin kyllä kaiken päivän aikana hoitamaan.
Joskus on kyllä niitäkin päiviä kun on oikeasti rankkaa. Yleensä ne päivät on niitä kun sairastetaan. Nytkin kaikki neljä ovat flunssassa. :/ Mutta varsinkin mahatauti on kaikista rankin, silloin oikeasti välillä ”toivon” ettei mulla olisi ollenkaan lapsia. Sitä pyykkiä on aivan järkyttävästi, ressaan sitä kun pienet oksentaa koska pelkäsin itse sitä aivan hulluna pienenä ja kyllä vieläkin. Silloin ei kyllä tule montaakaan tuntia nukuttua vaan valvon lähinnä lasten unta. Haluan olla välittömästi paikalla kun minua tarvitaan.
Monesti kun lapsilukuamme päivitellään ja kysellään kuinka jaksat sitä meteliä, tulee mieleen se että miksei voi vaan kysyä että kuinka sinä jaksat? Mitä sinulle kuuluu? Voisin vastata vaikka näin: Kiitos, minulle kuuluu ihan hyvää. Olen saanut selkä/pääkipuihin hieman apua fysioterapiasta. Päänsäryt eivät ole enää niin pahoja ja särkylääkkeiden syönti on vähentynyt paljon. Odttelen jo talven tuloa, jotta hieman valostuisi ja oma mielikin virkistyisi. Vielä olen kotona lasten kanssa ja nautin melkein joka hetkestä. Tulevaisuus on vielä vähän auki, mutten meinaa siitä ottaa pahempaa stressiä. Mulla on kaikki tällä hetkellä hyvin. 🙂
Siispä minä kysyn nyt sinulta:
 Mitä sinulle kuuluu ja kuinka sinä jaksat? 

Kommentit (36)

Oikein hyvin muuten, mutta väsyttää.. univelka on määrältään jotain ihan käsittämätöntä..Välillä jopa niin että huippaa ja päätä särkee. Aika zombi-olo. Mutta silti onnellinen – ja empatiakyky ja jopa kärsivällisyys parempaa kuin koskaan ennen.

Väsyttää. Arki on puuduttavaa. Syksy on kamala. Tulispa lunta. Onnistuispa raskaus.

Ehkä tää tästä!

Voi Anette.♥ Jaksamisia paljon.♥

Yksilöitähän täällä kaikki ollaan, ja se mikä toiselle sopii ei välttämättä sovi toiselle. Miksi siis se mikä sopii itselle, on se normi? Ja kaikkea muuta saakin sitten arvostella? No, toivottavasti kaikki kuitenkin olisivat siihen omaansa tyytyväisiä ja osaisivat yrittää ymmärtää myös muita.

Meilläkin on yksi räkänokka, mutta kuumetta ei ole onneksi ollut. Arki rullaa hyvin ja saatiin vähän erilaisuuttakin arkeen, kun vietimme viikon vanhempieni koiria hoitamassa. 🙂

Juurikin näin, yksilöitä kaikki ollaan ja musta on ihanaa että perheitä on erikokoisia. 🙂

Meilläkään ei onneksi ole kuumetta ja toivottavasti ei tulekkaan. 🙂 Paranemisia sinne..toivotaan että flunssa helpottaa. Kävinkin blogistasi lukemassa päivällä mutten kerennyt vielä kommentoida. 🙂

Tänne kuuluu ihan hyvää, tänään tuli viesti että tiistaina olis lähäri opintoihin pääsykokeet ja mua alko heti jännittään entistä enemmän. Jännittää päiväkodin alkaminen sitten noilla ja jännittää koko pääsykokeetkin :/

Ihanaa kun lunta on satanu, niin oli heti kivempi lähtee aamulla ulos kun ei tihuttanu vettä 🙂

Oi jännää, paljon tsemppiä pääsykokeisiin. ♥
Onneksi lapset yleensä sopeutuu nopeasti hoidon aloittamiseen. Jos pääset opiskelemaan niin koskas koulu alkaisi?

Oli kyllä ihanaa kun tuli tuota lunta. Kyllä se tuo mukanaan ihanan valoisuuden. 🙂

Tämä lapsiluvun päivittely ei mene minulle jakeluun. Sitä on päivitelty meillekin, ja toisaalta tätä lasten sukupuoliasiaakin. Eli tosiaankin niin kuin Hanna S kirjoitti, jos perheestä löytyy standardimäärä lapsia, joista toinen on tyttö ja toinen poika, välttyy parhaiten kaikenlaiselta kommentoinnilta. (Tai sitten ei.)

Meille on päivitelty tätä kolmannen lähellä olevaa syntymää ja kauhisteltu, miten ihmeessä _minä_ näiden kanssa pärjään, kun tulee olemaan niin pienet ikäerot. Kysymys on minusta vähän kummallinen, koska enhän minä ihan yksinäni tässä tätä arkea pyöritä… Siis onhan miehellä työnsä ja välillä tekee pitkääkin päivää, mutta eihän hänkään yötä päivää ole poissa, eli… 😀 Ja mitä tulee noihin kohuttuihin pieniin ikäeroihin, niin minusta meillä ei edes ole pienet ikäerot, joten sitäkin vähän hämmästelen näissä kysymyksissä. Kukaan tuskin pahaa tarkoittaa mutta jotenkin tuo osaanottavaisuus on sitten ihmeellistä..

Mutta nyt erehdyin sivuraiteille. Ihanaa että kysyit kuulumisia 🙂

Minullekin kuuluu hyvää. Toivoisin tosin, että Kesäheinä ei ihan joka yö mönkisi keskellemme nukkumaan. Se on totta kai ihanaa, mutta kun muutenkin nukun tällä hetkellä huonosti ja pätkittäin, toivoisin saavani nukkua edes sen vähän ilman, että heräilen koko ajan kun pienet jalat rummuttavat selkääni tai kyynärpää iskeytyy kylkeeni tai tai tai.. 🙂 Olen innoissani vallitsevasta säästä ja odottelen ensi kuuta mielenkiinnolla arpoen samalla, milloin vauva meinaa syntyä 🙂

Tätä päivittelyä on kyllä saanut kuulla jo todella paljon vähän joka kantilta.
Ja yhdessähän tätä arkea pyöritetään, eikä kaikki ole pelkästään äidin vastuulla, sen taitaa moni unohtaa. 🙂
Ja mitä tulee pieniin ikäeroihin niin meillähän on nuo kolme viimeisintä tulleen pienillä eroilla ja jotenkin tuntuu että se on jopa helpompaa, kun ei kerkiä unohtamaan välillä kuinka rankkaa on valvoa öisin tai kuinka kiinni se vauva onkaan äidissä ihan siinä alussa. 🙂

Kiva että sinne kuuluu hyvää. 🙂
Voih, pieni haluaa nukkua ihan lähellä. 🙂 Meillä ei ole kukaan tullut öisin väliin, joskus koitettiin yksi ottaa väliin kun oli kipeä niin ei tullut mitään ja tyttö kömpi tyytyväisenä omaan sänkyyn. 🙂 Toivotaan että unet alkais pian kuitenkin maistumaan omassa sängyssä. 🙂
Voi että tuo sinun odotus on mennyt niin nopeasti, ajatella että ihan pian teillä on siellä kotona pieni käärö.♥ Ihanaa. 🙂

Meille kuuluu oikein hyvää. 🙂 Tänään tuli lunta ja sen myötä valoisuutta, ihanaa! Alan pikkuhiljaa laitella joulua kotiin (huom. pikkuhiljaa).

Minulla itselläni on kolme sisarusta, enkä ole tajunnut sitä kauhistelua ikinä. Inhoan oletuksia ja ennakkoluuloja.

Kiva kuulla. 🙂 Tuo lumen tulo kyllä valaisi ja paljon, heti on omakin mieli virkeämpi. 🙂
Hih, hiljalleen laittelen minäkin. 🙂 Tosin luultavammin aloitan vasta joulukuun puolella.

Monella on suurista perheistä sellainen käsitys että kaikki on yhtä hässäkkää koko ajan, mutta kun tähän on jo niin tottunut niin eipä tämä sen oudommalta tunnu kuin silloin kun niitä oli vähemmän. 🙂 Tietysti jos kaikki lapset olisivat hulivilejä, niin voisi arkikin olla rankkaa.

Päivittelyiltä ja kommenteilta taitaa välttyä parhaiten, jos perheessä on standardimäärä lapsia, eli kaksi. Ja silloinkin mielellään yksi kumpaakin sukupuolta, koska muuten oletetawn, että "kyllähän te vielä sitä tyttöä/poikaa yritätte". Jos ei ole yhtään lasta, "kyllä se mieli vielä muuttuukin biologinen kello alkaa tikittämään". Jos on vain yksi lapsi, niin "sehän on kauhean yksinäinen". Jos on kolme lasta tai enemmän, niin just tuo, "miten te jaksatte". Jännä juttu, että ihmisillä on niin kova tarve arvostella ja kommentoida toisten henkilökohtaisia valintoja, kun on kyse perheen perustamisesta. 🙂

Aivan totta kyllä. Tuntuu ettei koskaan olla tyytyväisiä.

Monihan luuli silloin kun kolmatta odotin että yritettiin vielä kerran että saatasiin se poika..ja sitten kun odotin neljättä niin pyöriteltiin silmiä että miks vielä tarvii tehdä. :/

Kiva postaus!
Täällä jännitetään tulevaa muuttoa ja sen tuomia muutoksia. 🙂

Kiitos. 🙂
Muuttaminen on ihan kivaa puuhaa..tavaroita pakkaillessa voi löytää vaikka mitä. 🙂

Kiva kun kysyit kuulumisia kaikilta 🙂
Meille kuuluu oikein hyvää ja tekisi mieli jo ostaa maha-asukille vaatteita 😀

Tuo on ihan totta että kaikki luulee neljälapsisen perheen arjen olevan vain kaaosta. Meil lapsuuden kodis silt ei kyl tuntunu vaik oli hoitolapsiiki 🙂 äiti osasi hoitaa hyvin rutiinit ja päivät oli suunniteltu suurin piirtein valmiiks 🙂

Hih, varmasti. Mäkin olisin aina ollut innokas ostamaan niitä pieniä vaatteita, mutta yleensä vasta rakenneultran jälkeen olen sitten ostanut ensimmäisen kerran jotakin pientä. 🙂

Rutiinit kyllä auttaa todella paljon. Ilman niitä meidän arki saattaisikin olla aikamoista kaaosta. 🙂

Kiitos kysymästä! Muuten oikein hyvää, mutta iltaiset lasten nukutussessiot stressaavat jo ennakkoon. Meillä nuorimmaisen nukahtaminen meni ihan keturalleen, kun siirtyivät kerrossänkyyn ja tulipa siihen kellonjen siirtokin muistaakseni samalle viikolle (tahattomasti kävi näin, jos olisin tajunnut, emme olisi molempia ajoittaneet samaan syssyyn). Aiemmin nukutuksessa meni iltasatu ja sen jälkeen sanottiin hyvät yöt ja poistuttiin paikalta. Nyt pitää istua huoneessa ja vahtia ettei nuorimmainen pompi sängystä. Ennen meni siis vartti, nyt tunti, jos sekään riittää. Mikä vanhempien oma aika? Mutta siis muuten tosi jees 🙂 Kivaa, kun tulee joulu ja sen jälkeen vauva 🙂

Voi ei. 🙁
Toi on kyllä inhottavaa jos iltaisin menee pitkä tovi lasten nukuttamiseen. Toivotaan kuitenkin että se siitä ajan kanssa taas helpottumaan tai ainakin ennen uuden tulokkaan syntymistä. Ajatella että siihen ei ole enää pitkää aikaa. 🙂

Juuri kirjoittelin blogissani samasta aiheesta 🙂
Tällä hetkellä tosiaan maksaisin mitä vain katkeamattomista yöunista (vauva valvottaa kun on kipeä) mutta samalla koitan tsempata itseäni, että kyllä se tästä, huominen on parempi 😉 se on kyllä kurjaa kun lapset sairastaa!

Tsemppiä sinne.♥ Toivottavasti teillä pian parannutaan ja yötkin paranee. 🙂

Minusta neljä lasta on paljon siinä mielessä, että nykyään elämänmeno on niin erilaista kuin vaikka 50-luvulla. Esimerkiksi vaatteita on paljon enemmän ja niitä vaihdetaan joka päivä. Pitää olla harrastusvälineitä jne. Lisäksi lasten määrään pystyy eri tavalla vaikuttamaan ehkäisymenetelmien olemassaolon takia jne.

Itsestäni ei olisi varmaan kuin kahdelle äidiksi. Nyt siis on yksi lapsi ja monesti väsyn jo hänenkin kanssaan, vaikka onkin tärkeintä maailmassa minulle. En usko, että nämä kauhistelijat mitään pahaa tarkoittavat, heillä on vain erilainen kokemus lapsiarjesta ja sietokyky kestää hulinaa. Mutta ymmärrän kyllä, että tuollainen kauhistelu voi ihmetyttääkin, kun teille se on normisettiä 🙂

Tykkään kovasti blogistasi juuri tämänkin takia, kun teillä on monta lasta niin saa vähän näkökulmaa millaista elämä silloin on. Lisäksi vaikutat niin ihanalta tyypiltä etkä koskaan korosta itseäsi tyyliin, kun neljän kanssa sitä ja tätä on niin ja niin paljon… Lisäksi olet kyllä saanut mut ymmärtämään, että toiset oikeasti jaksaa ja pystyy monen lapsen kanssa elämään ihan mahtavasti 🙂

Kiitos kivasta kommentista ja kiva kuulla että pidät blogistani. 🙂

Toki perheemme vaikuttaa monen silmissä suurelta. Mutta se lähinnä on ihmetyttänyt kun perhekokoamme päivittelevät ovat aika iäkkäitä ja siihen aikaan tämmöinen perhekoko ei ollut edes outo. 🙂 Vaatteita saadaan paljon ja ostan ystävältäni pojallemme ihan uudenveroisia vaatteita edullisesti joten vielä ei ainakaan vaatteisiin ole uponnut tuhottomasti rahaa. 🙂 Jännityksellä odotan miten asiat sitten menee kun esim tytöt kasvavat.

ihana kun kysyit kaikilta kuulumisia! Meille kuuluu oikein hyvää! <3

Kiva kuulla että teillekkin kuuluu hyvää. ♥

Kiva kun kysyit! Täälläkin pyörii sitkeä flunssa, ja muutenkin tuntuu etten syyskuun jälkeen ole tervettä päivää nähnytkään, koko ajan joku kipeänä huushollissa. Väsyttää, mutta samalla jännittää ja kihelmöi kun voi konkreettisesti alkaa valmistautua uuden vauvan tuloon 🙂 Eli ihan hyvää kuuluu kuitenkin!

Tuo tiedätkö lohduttaa minua itseäni, kun sanoit että on jopa helpompaa useamman lapsen kanssa kuin yhden. Varsinkin, kun esikoisella on ihan jäätävä uhma ja enkä-kausi menossa ja välillä sitä miettii miten jaksetaan kahden kanssa. Vaikka leikkikaveria ei pikkuveljestä kovin nopeasti saa, uskon että kyllä me jotenkin selvitään 🙂 Vaikutat todella rakastavalta äidiltä <3

Voi sielläkin, flussaa tuntuu nyt olevan vähän jokaisella. Pikaisia paranemisia sinne. 🙂
Iik, ihanaa. Kohta saatte jo pienen syliin.♥

Kiitos kauniista sanoista.♥ Toki alku on varmasti haastavaa kahden kanssa. Meilläkin uuden vauvan tulo aina hieman sekoittanut pakkaa jos näin voi sanoa. Mutta lapsista on kasvaessaan hurjasti toisilleen seuraa ja leikkivät paljon yhdessä. Silloin saa itse hyvin tehtyä ruokaa, siivottua jne. 🙂 Varmasti teilläkin lähtee uusi arki pyörimään hyvin. 🙂

Nykyaikana neljä lasta tuntuu olevan "paljon" ennenvanhaan ei niinkään ja pyykitkin pestiin käsin. Nykyäänhän koneet tiskaa, kuivaa, ja pyykkää joten mikäs meidän nykyihmisten on ollessa. 🙂

Varmasti meillä on monen silmissä suuri perhe, mutta eniten minua kummastuttaa kun perheen kokoamme hämmästelevät juuri iäkkäät ihmiset. Yksikin hämmästeli ja keskustelun aikana kuitenkin selvisi että hänellä itsellään on kuusi lasta. 🙂

Meilläkin menee aika hyvin nyt arki, kun olkanut yhä selkeemmin muodostua rytmi arkeen. Harrastukset ja kotihommat ovat löytäneet viikkoihin omat paikat ja Lilian nukkuu selkeesti tietyn ajan päivästä. Ainoot asiat mitkä tällä hetkellä stressaa ovat opinnäytetyön + kurssien viimeistely, työpaikan etsiminen ja Lilianin päivähoidon aloittaminen. Mut koitetaan olla liikaa ajattelematta nuita "pikkujuttuja" ja nautitaan loppuvuodesta kotona 🙂

Kiva kuulla että sielläkin sujuu hyvin ja olette saaneet selkeän rytmin arkeen. 🙂
Muistan omilta valmistumis ajoilta kuinka stressaava tuo loppuaika oli joten kovasti tsemppiä sinne. 🙂

Kiitos kysymästä! Mulle kuuluu ihan hyvää kiitos. Vaikka koko perhe ollaan flunssassa ja väsymys näkyy selkeesti vanhempien naamasta niin ei tää flunssa ja koko vartalosärky loputtomiin jatku. Ja sit voidaanki tehä yhessä jotain kivaa. Esim mennä vaikka kylpylään uimaan ku pojat on sitä koko viikon toivonu.

Odottelen talven tuloa, että päästään hiihtämään ja tekeen lumiukkoja. Kovasti odotan myös töiden alkua 🙂

Kivoja kuulumisia flussaa lukuunottamatta. 🙂 Pikaisia paranemisia sinne, niin pääsette sitten uimaan. 🙂

Voi, tsemppiä sinne väsymyksen kanssa.♥

Vastaa käyttäjälle Anonyymi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X