äiti ja melukylän lapset - Banneri
Nyt on selvästi menossa tässä raskaudessa sellainen vaihe, että tekee mieli niin paljon kaikkea ei terveellistä. Siis ihan käsittämättömän paljon. Nälkä on vielä vaikka olisi syönyt kuinka hyvän lounaan tai vaikka kuinka täyttävän iltapalan. Vielä hetki sitten runsas vedenjuonti auttoi ja riitti kun söi sen viisi kertaa päivässä. Nyt ei todellakaan vesi auta vaan kiukku nostaa päätään jos jotakin ei suuhunsa saa. Olen kuitenkin päättänyt, että en voi mussuttaa ihan jatkuvasti kaikkea vaan sinnikkäästi koittanut pysyä tuossa viidessä kerrassa. Sen sijaan annoskoot on kasvaneet ihan huimasti, vain aamuisin tulee syötyä hieman vähemmän. 
Ruisleipä maistuu edelleen, mutta huomaan jatkuvasti haaveilevani kaikesta rasvaisesta, kuten pitsasta, hampurilaisista, siivistä, lehtipihvistä ranskalaisineen, rasvaisesta ja oikein marinadia tihkuvasta lihasta. Himo tuota rasvaista ruokaa kohtaan on niin suuri, että näen niistä jopa unta. 😀 Ja ettei elämä kävisi helpoksi niin miten voi tehdä samaan aikaan vielä näin mahdottoman paljon mieli suklaata? Se fazerin sininen suorastaan huutaa mun nimeäni kaupan hyllyllä ja sittemmin keittiön laatikossa, sillä eihän sitä levyä vaan voinut jättää sinne hyllyyn.

Näiden himotusten keskellä iskee kysymys: miksi ihmeessä peruna ja jauhelihakastike ei maistu niin hyvälle kuin rasvaa tirskuva pitsa? Miten voin uskotella itselleni että omena on yhtä hyvää kuin suklaa? Miten ihmeessä selviän näiden himojeni kanssa?

Viikonloppuisin olen antanut itselleni luvan herkutella ”maltillisesti”, mutta kuinkas kävikään? Ei mitään itsekuria, levy suklaata menee heti kun annan itselleni luvan ottaa palasen. Viikollakin on pitänyt saada pitsaa tai hampurilaista (jos ollaan käyty kaupungilla, onneksi ei asuta siellä tai hakisin niitä joka ikinen päivä), tai kukaan ei ole mun kanssa samassa huoneessa. Voi sitä nautintoa minkä saa kun saa juuri sitä pitsaa tai suklaata jota on himoinnut. Homma karkaa ihan lapasesta ja sitä mätätään kun ikinää ei olisi herkkuja saanut.
Sitten hetken, sen pienen hetken olo on aivan mahtava, kunnes iskee se kaamea olo kun maha alkaa turvota. Näytän kuin vatsassani olisi kolmoset, sormet turpoaa ja päätä alkaa särkeä. Tulee morkkis siitä että piti hotkia itsensä ähkyyn, eikö vähempikin olisi riittänyt? No ei se kyllä olisi, ainakaan raskaana olevalle minulle. 😀 Luvataan että enää sama ei toistu mutta odotappa vaan kun maha tyhjenee, turvotus laskee ja olo on taas nälkäinen, niin ei edes siellä mielen syvemmissä sopukoissa mikään muistuta juuri hetki sitten olleesta olosta.
Näiden kuluneen neljän viikon aikana painoa on varmasti kertynyt yhtä paljon kuin raskauden alusta puoleenväliin. Tottakai tiedän että painoa kertyy odotuksen aikana, muttei ihan tällä tahdilla tarviis tulla. Olen kuitenkin päättänyt, etten ravaa vaa’alla kuin kerran maksimissaan pari viikossa. Neuvola lähenee, silloin kuullaan sitten totuus paljon painoa on kertynyt näiden älyttömien herkkupuuskien takia. Ehkä mä vielä joskus pidän omenaa parempana herkkuna kuin suklaa, ehkä? 😀
Saa nähdä meneekö tämä kauhea rasvaisen ja makean himo jossain vaiheessa ohitse. Parempi olisi että menisi, sillä ei oo kauhean kivaa kun lähin koti pitsa sijaitsee niin kaukana, heh. 😉 Toisaalta olen myös välillä silläkin asenteella että sitä painoa tulee vaikka kuinka yritän pitää sen kurissa. Tunnen kuitenkin sen verran hyvin oman kroppani että se varastoi kyllä kaiken mahdollisen imetystä varten, syön sitten mitä vaan. Koitan kuitenkin tänä viikonloppuna hillitä herkkuhammastani ja syödä hieman vähemmän suklaata tai yllättää kaikki, jopa itseni ja olla syömättä palaakaan (johon en usko edes itse). 😀

Kommentit (20)

Täällä kanssa menossa nälkäkausi, siis viikolla 19. Sen lisäksi, että taas vaihteen vuoksi ruokaa pitää saada usein ja tarpeeksi kerralla, tekee mieli koko ajan hedelmiä ja – mikä pahinta – hedelmäkarkkeja. Suklaan kanssa voi sentään vähän lohduttautua antioksidanteilla ja kaakaon terveysvaikutuksilla, mutta elintarvikeväreillä höystetyssä sokerimassassa ei taida vastaavia hyötyjä olla 🙂

Haha voi ei, kuulostaa niin tutulta! Mä oon vieläkin ihan hirveessä suklaakoukussa, toivottavasti nää himot menee ennemmin tai myöhemmin ohi! 😀

Hih. 😀
Mä niin kauhulla odotan millanen suklaahiiri musta tulee taas imetysaikana. Ainon aikana söin parikin geisha levyllistä päivässä…ja joka ikinen päivä.

Kiitos tästä! Sain haettua läppärin viereen iiiison mukin vettä ja sitä siemailen, se on taas jäänyt. Mulla ihan sama homma, kohta ollaan puolivälissä raskautta ja alun happamat himot on vaihtuneet makeisiin! Omenoita on minunkin pöydälläni, mutta kummasti tuo irtokarkkipussi vaan upposi paremmin :/ ylipainoa itselläni on muutenkin reippaasti, niin nyt pitäisi oikeasti tsempata!! Meidän neuvolantäti kun huomauttaa heti jos on vähänkin liikaa tullut…

Mullakin meinaa välillä veden juominen unohtua, mutta nyt lähiaikoina on tullut juotua hyvin. 🙂 Jännä miten sitä kuitenkin ennemmin syö karkkia/suklaata kuin sen terveellisemmän omenan tai pari. Tsemppiä sinne kovasti.
Meillä ei mun neuvolantäti ole painosta sanonut ikinää mitään vaikka parhaillaan on noussut sen 20 kiloa. Saa nähdä kun tulee uusi neuvolantäti (harmi) että mitä hän sitten tuumaa. 🙂

Tsemppiä, selkeä poikaraskaus. 😀
Oletko kokeillut lisätä proteiinia ruokaan? Aamupuuron sekaan purkki raejuustoa? Lämpimällä aterialla reippaasti enemmän lihaa, vähemmän perunaa tai pastaa? Iltapalaleivät korvaisi rahkalla tai siihen leivän päälle kananmunia?
Hyvä mun on sanoa, kun viimeisimmässä raskaudessa söin itselleni 10 extrakiloa… Ihan vain siksi, kun koko ajan oli nälkä!!!

Kiitos, tsemppiä tässä tarvitaan. 😀
Puuro ja raejuusto yhdistettynä on mun pahin painajainen. 😀 Ei kyllä muutenkaan puuro uppoa. Rahkaa olen nyt kerran syönyt ananaksen kanssa ja se täytti yllättävän hyvin, joten sitä voisi ainakin jatkaa. Kananmunaa syön normaalia enemmän mutta syön sitä vain paistettuna. Onneksi tekee mieli ruisleipää eikä mitään vaaleeta pullahöttöä. 🙂
Tää jatkuva nälkä on kyllä uskomatonta.

Kuulostaa niin multa.
Paitsi suklaa. Mun ei tee mieli makeaa.
Mutta voi apua just ruisleivän tai paistettujen kananmunien kanssa. Ihan hullua. 😀
Ei ois saanu lukea tätä, ihan karmee himo nyt roskaruokaan.

Hih, mikä siinä onkin että näin raskaana ollessa tekee sitä roskaruokaa ihan järkkynä mieli, vaikka yleensä ei sitä tuu pahemmin syötyä.
Mä oon muuten syöny kans paistettua kananmunaa aika paljon, yleensä en sitä niin kauhean paljon syö. 🙂
Oon niin kade tuosta ettei sun tee mieli makeaa. Onneksi tuo levy suklaata on saanut toistaiseksi olla vielä rauhassa keittiön kaapissa. 🙂

Mitäs jos nyt viimoisen raskauden kunniaksi antaisit itsellesi armon nauttia vaan ja antaa mennä.
Ehdit laihduttaa sit koko loppu elämän.

Hih, oon tehnyt juuri noin neljässä edellisessä. 😀 Siksi nyt koitankin hieman katsoa mitä suuhuni laitan, sillä minä kun en pidä ollenkaan laihduttamisesta enkä toistaiseksi ole sitä harrastanut vaan olen antanut kilojen tippua omalla painollaan ja se vuosi siinä on aina kulunut. Nyt olisi kiva jos ei menisi ihan niin pitkää aikaa. 🙂

Kun keksit vastauksen otsikon kysymykseen niin kerro se pliis tännekin. 😀

Jos söisit vielä vähän enemmän tavallista ruokaa tai lisäät pari terveellisempää välipalaa? 🙂 Sitä tavallista ruokaa kestää kumminki syödä aikas paljon. Itelläni aamupala on normaalistikin melkeinpä päivän runsaskalorisin ateria, sen avulla jaksaa paljon paremmin. Taatusti huomaan illalla, jos aamupala on jäänyt vähän heikonlaiseksi. 😀

Kiitos kommentista. 🙂
Mä olenkin jo suurentanut normiruokien annoskokoa, mutta silti tuntuu että mikään ei muka riitä tällä hetkellä. Voisin kyllä koittaa suurentaa tuota aamupalan määrää ja katsoa toisiko se helpotusta tähän jatkuvaan nälkään. 🙂

Tuttu tunne!!! Mä näen karkeista ja suklaista niitä unia =D Yks päivä yritin googlettaa, voiko ruotsalaisia irtonamuja tilata netistä!! Siinä vaiheessa tajusin, että nyt ihan oikeesti riittää=D
Kyllä ruokakin todellakin maistuu ihan erilailla kun ennen..Aina raskaana ollessa koko ajan miettii että kehtaisko taas syödä jotain, kun taas normaalisti jopa unohdan koska oon viimeks syönyt,,kun ei vaan tule näläntunnetta. Järkkyä! Ja toi turvonnut olo on tosiaan hirveä! kun mättää vaan, ja sitten on entistä vaikeempi olla 🙁 Siks mullakin on menossa nyt melkoset itsehillinnät varsinkin näin loppusuoralla..En kaipaa yhtään tän turpeampaa oloa! Mutta voi hitto toi kuvakin..Ei tarvi kahta kertaa kysyä ottaisinko omenan vai suklaatin =D

Hih, ihana sinä. 😀
On kyllä jännä kuinka tää ruokahalu voi kasvaa näinkin paljon. Mulla on ihan sama normaalitilassa, ettei nälkä pahemmin vaivaa ja välillä hoksannut että vois vissiin syödäkkin jotain. 🙂
Tsemppiä sinne itsehillintään, mäkin yritän kovasti..miks sen pitääkin olla näin pirun vaikeaa? 🙂
Vaikka järki sanoo että olis terveellisempää ja järkevämpää valita tuosta lautaselta tuo omena ja syödä niitä vaikka viisi, niin kyllä mä silti nappaisin tuon suklaan ja söisin sitten varmaan siihen päälle ne viisi omenaa. 😀

Höpsis, eihän se ylimääräinen syöminen sinussa näy! Itseänikin on vaivannut kamala makeanhimo enkä ole edes raskaana. Millaistahan se sitten raskaana tulee olemaan? 😀

Ihanasti kasvaa siellä masu ja asukki sen sisällä. Jännitän täällä teidän puolesta minkä näköinen kaveri sieltä ulos putkahtaa.

-Susanna / Colour Outside the Lines

Kiitos Susanna. 🙂 Itse sitä vaan näkee aina mihin sitä ylimääräistä on kertynyt. Olin ennen tätä raskautta kamala syömään suklaata, mutta alku raskaudesta se ei maistunut ollenkaan..nyt sitten taas maistuu samaan malliin. 🙂

Juu vatsa kasvaa tasaiseen tahtiin ja Mini myös. Malttamattomana odottelen jo elokuuta ♥ mutta toisaalta enää niin vähän aikaa siihen ja koska tämä on viimeinen raskaus haluaisin nauttia vauvamasusta ja Minin potkuista pitkään. 🙂

Hih, hedelmäkarkit on kyllä pahoja ja niin hyviä. Niistä puheenollen alkoikin tekemään ihan hirveesti mieli hedelmäaakkosia. 😀
Vielä kun saisi itselle iskostettua sen että syö usein ja pieniä annoksia eikä joka kerta ihan hirveesti. 🙂

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X