äiti ja melukylän lapset - Banneri
Jos nyt niin koska tekisi mieli heittää taas ilmoille muutama ärräpää ja niin olenkin pään sisällä taas tehnyt.

Se alkoi sunnuntaina kun ulkoiltiin koko perheen kesken. Lapset juoksivat kilpaa nurmikolla ja aloin kiinnittää huomiota siihen kun Lumi näytti jatkuvasti siltä kuin lentäisi kohta nenälleen. Pyysin tytön luokseni ja kysyin tuntuuko missään kipua, sain vastaukseksi reippaan ”ei tunnu” ja meno jatkui taas. Käskin J:n katsoa tytön juoksua ja kävelyä ja hän kiinnitti huomion tismalleen samaan asiaan. Tyttö liikkui kömpelösti, näytti tosiaan siltä kuin voisi hetkenä minä hyvänsä lentää nenälleen ja kävellessä selvästi liikkui hieman ontuen. Sanoin Lumille että ei juokse enää askeltakaan ja ottaa nyt ihan rauhallisesti.

Sisälle päästyä ontuminen jatkui. Otin tyttöä nilkoista kiinni ja toinen tuntui heti pullukammalta ja kuumemmalta kuin toinen. Oli selvää että oltiin jälleen menossa takapakkia parantumisen kanssa. Päätimme että nyt otetaan ihan rauhassa ja jalassa pidetään kylmää. Ei mennyt kauan kun Lumi alkoi valittaa kuinka kovasti nilkkaan koskee. Kyllä taas niin riipaisi sydämestä kun näki kuinka toinen kipuilee. Ei muuta sitten kuin kipulääkettä antamaan, joka on nyt mennyt enää kerran päivässä. Nyt on paluu kahteen kertaan jotta kivut saadaan pidettyä kurissa.

Onneksi meillä sattui eilen olemaan fysioterapia, jossa fyssari näki samoin tein että toinen nilkka on pullukampi selvästi yhdestä kohtaa. Onneksi ei tuolloin kuumottanut vaan oli yhtä lämmin kuin toinen. Selviä liikerajoituksia nilkan liikkeeseen ei ollut vielä tullut, mutta taittaahan jalka taas voimakkaasti sisäänpäin ja nilkkaa ei pysty pyörittämään. Fyssari totesi saman että otetaan liikuntarajoitteet takaisin. Ei siis hyppimistä eikä juoksemista. Tilannetta seurataan nyt kerran viikossa (niin kuin normaalistikkin) ja jos hälyttävästi pahenee niin yhteys tietty reumapolille, mutta muuten mennään näin. Onneksi poliaika on muutenkin kolmen viikon kuluttua viimeistään.

Se pettymys joka Lumin kasvoille tuli kun hänelle kerrottiin ettei saa juosta tai hyppiä oli musertava. Itse pidätin itkua minkä kerkesin. Lumin silmiin nousi kyyneleet, mutta tyttö ei päästänyt niitä ulos. Oltiin molemmat hetki hiljaa. Minulta vierähti kyynel, jonka nopeasti pyyhkäisin pois. Tuntuu niin pahalta jälleen tytön puolesta. Toivon todella että kun nyt alamme pitää jalkaa taas levossa voitaisiin tilanne saada rauhoittumaan. Eniten toivon ettei taas tarvittaisi punktiota.

Nyt sitten seurataan nilkan tilannetta ja toivotaan parasta. Kunhan kivut vaan saadaan pysymään poissa niin hyvä olisi sekin ainakin näin alkuun.

Kommentit (41)

Voi kurjuus kun tulehdukset palasi 🙁 Oikeen paljon tsemppiä teille ja toivotaan että uusia paikkareita ei nyt tarvi tehdä. Ihanaa kesää kaikesta huolimmatta. <3 t. Henna

Voi ei!!! 🙁 Noi takapakit on niitä kaikista kurjimpia!!! Ei ole kivaa olla aina rajoittamassa lapsen normaalia elämää. Tuo tunne on äidille kyllä ihan kamalaa. Meillä käänty jossain kohtaa se siihen, että sä oot äiti niin tyhmä, kun aina kiellät multa kaiken… Niin kai se lapsesta siltä tuntuu, että kaikki kielletään, vaikka todellisuudessa ei kuitenkaan ihan kaikkea ole kielletty, mutta jos juoksemista joutuu rajoittamaan, niin se tuntuu kaikelta, valitettavasti.
Me oltiin viikko kuntoutuksessa ja siellä kipeytyi ranne heti toisena päivänä. Lääkäripäivänä oli koko ranne ja kolme sormea ihan täysin turvoksissa. 🙁 Lääkäri laittoi neljä kortisonipiikkiä ja nyt on sitten käteen teetetty lasta toimintaterapeutin luona, riemuitsi silti pinkin värisestä lastasta. 😀 Neiti kun tajus, että nythän tää tarkoittaa sitä, että kanteleella ei pysty soittamaan!!! Se kun on ollut neidin terapeutti ja nyt elämänsä ensimmäistä kertaa kielto soittamiseen. Kyllä meinas myös äidiltä itku päästä!! Tähän mennessä on kipu ollut jaloissa ja leukanivelissä… Isompi lääkeannos määrättiin ja päästään ainoastaan yhteen piikkiin. Jospa se sitten auttaisi. 🙂
Kovasti voimia sinne!!! <3 Yritetään kaikesta huolimatta nauttia kauniista ilmasta ja viikonlopusta!! <3

Ei siihen kyllä totu ja kun näkee pienestä vielä sen kuinka mahdottoman paljon se harmittaa. :/
Toivotaan että alkaa helpottamaa eikä lääkkeenvaihtoon tarvis ruveta. Meillä on toistaieksi toiminut lääkitys, mutta nyt tuntuu koko ajan olevan jotakin ja saa nähdä miten tästä vielä jatketaan..

Kyllä oon niin samaa mieltä, että tuntuu niin kurjalta vierestä katsella, kun muut touhuaa normaalisti ja oma lapsi ei vaan pysty tai ei saa!! 🙁 Ei siihen asiaan kyllä totu ikinä. Me ollaan yritetty keksiä jotain keinoja, että miten onnistuisi saada lapsen mieltä hiukan paremmaksi. Mutta eipä sitä juoksua mikään korvaa… Ja kyllä niin totta, että lapset eivät liiku kävelemällä, vaan juoksemalla… Meillä kun pian murrosikäinen tuo neiti, niin rupee varmaan nekin ajatukset tulemaan tähän ja me vanhemmat ollaan kyllä niin tyhmiä ja sitten vielä joutuu rajottamaan juttuja, niin ei ole kauheen hyvä yhdistelmä. 😉
Sitä samaa tässä itse toivon, että lääke rupeisi olotilaa helpottamaan!! <3 Muutaman viikon päästä varmastikin asiasta tiedetään enempi. Kunpa nyt ei tarttis ruveta lääkkeenvaihtoon!! Se ei ole kauheen kivaa hommaa… On se niin kova paikka, kun se kiva asia viedään!! 🙁 Ja kun mielialakin rupee vajoamaan, niin on ihanaa ollut, kun on joku mikä antaa iloisia ajatuksia.
Kiitos paljon!!!!! <3

Kyllä nuo takapakin ottaa koville. :/ Niin harmittaa kun lapsethan nyt yleensäkkin siirtyy paikasta A paikkaan B juoksemalla ja Lumi sitten vain yrittää pysyä perässä kävelemällä, joka on tälle hetkellä vielä ontuvaakin. :/ Ne on niitä hetkiä kun tekis mieli huutaa kaikille juokseville että voisitteko kävellä kiitos.. ja omasta sydämestä riipaisee katsoa kun toinen tosissaan yrittää pysyä mukana.
Meillä ei ainakaan vielä ole meitä vanhempia syytetty, mutta sekin vaihe voi olla vielä edessä päin.

Voi ei. 🙁 Tosi kurjaa, mutta onneksi se ilo voi löytyä tuommoisistakin asioista. 🙂 Toivotaan että lääkkeen nosto auttaa pian tilanteeseen ja tyttö pääsee taas soittamaan. On se niin väärin kun jokin tärkeä asia otetaan pois tämän sairauden takia. 🙁

Kiitos ja samoin sinne teille.♥

Oi tosi kurjaa! Tuntuu tosi pahalta Lumin puolesta! Toivotaan nyt kuvasti, että rajoitus voitaisiin poistaa pian ja Lumi ehtisi vielä kesän aikana juoksentelemaan. Tsemppiä teille kaikille! <3

Kiitos.♥
Kyllä se riipaisee syvältä. Tänään käytiin esikoulussa tutustumassa ja itku melkein pääsi kun muut lapset lähti juoksemaan ja Lumi koitti pysyä kävellen perässä. :/

Voi harmi, kun taas tuli liikuntarajoitteita! Tiedän itse niin hyvin tuon tunteen, kun tekisi mieli tehdä jotain liikunnallista, mutta ei kuitenkaan pysty/saa tehdä niin. Tsemppiä teille kaikille!

Kiitos.♥
On niin ilkeää rajoittaa toiselta jotakin mikä on niin luonnollista tuon ikäiselle. Toivotaan että tilanne saataisiin pian rauhoittumaan eikä tämä rajoitus kestä kauan.

Täälläkin tuli tippa linssiin. Voimia tytölle <3 ja koko perheelle myös!

Kiitos.♥
Toivotaan että tilanne lähtee pian parempaan suuntaan.

Voi Lumi, sydän särähtää pienen puolesta. <3

Kyllä tuntuu niin kurjalta tytön puolesta. Onneksi hän on niin reipas.♥

Voi toista 🙁 Muakin alkoi itkettää vaihteeksi kun luin tämän :/

Lumille pikaisia paranemisia! Toivotaan, että kaikki menisi pian paremmaksi!

Kyllä siinä itku pääsee kun joutuu kertomaan toiselle että rajoitteet palasi taas. :/ Kumpa vaan tällä kertaa ei kestäisi kamalan kauan.

♥ Täälläkin pidetään peukkuja Lumille ♥♥♥Toivotaan ettei tulisi enää takapakkia! Jaksamista sinne pienelle ja sulle ♥

Kiitos.♥
Harmillista kun hetken tilanne oli ihan ok ja nyt taas näin. No toivotaan että tilanne saadaan pian rauhalliseksi.

Eikä. 🙁 Täälläkin tuli kyyneleet silmiin. :'( Toivottavasti pian helpottaisi ja tyttö pääsisi taas liikkumaan. <3

Toivotaan että nesteily helpottaa ja vältyttäisiin punktiolta. Haaveena on että kesällä näitä rajoitteita ei ole ja tyttö saisi liikkua mielensä mukaan.♥

Voi pientä 🙁 mullekin tuli kyynel Lumin puolesta. Tsemppiä teille kaikille <3

Kiitos.♥
Tänään kuuntelin kun tyttö kertoi veljelleen että "tän tyhmän reuman takia en saa taaskaan juosta".. onneksi keksivät heti sellaisen leikin jossa oli vähän rauhallisempi tahti. Lumi on niin reipas ♥ ja onneksi tiedostaa itsekkin että näin on parempi ja illalla ei ole niin kovaa särkyä.

Voi ei, tuli kurja fiilis itsellekin tätä juttua lukiessa, oman lapsen sairastelu kun tuntuu niiin pahalta 🙁 tsemppiä!

Kiitos.♥
Tää reuma on siitä ilkeä sairaus, että kun se on aktiivinen niin rajoittaa aika paljonkin ja sitten saattaa taas olla pitkiäkin kausia kun kaikki on hyvin eikä se vaikuta yhtään mihinkään. Sitä parempaa kautta odotellessa.

Voi ei :'( tosi ikävää kun joutuu taas rajoittamaan menoa. Toivottavasti tilanne paranisi nopeasti ♡

Näin toivotaan.
Harmittaa kyllä niin tytön puolesta kun taas rajoitetaan menoa, mutta on se liikkuminen nyt niin ontuvaa, että onneksi itsekkin tiedostaa että näin on parempi.

Voi ei miten kurjaa 🙁 toivottavasti suunta olisi jo parempaan eikä liikuntarajoitteita tarvitsisi pitää kauaa <3 Tsemppiä <3

Kiitos.♥
Toivotaan että tämä menee pian ohi, eikä aiheuta sitä että jälleen edessä olisi punktio ja nukutus.

Ompa kurja juttu :/ tosi harmi kun lapselle täytyy laittaa liikuntarajotuksia, kun ne yleensä niin juoksemisesta ja pomppimisesta nauttii. Toivottavasti ei tuu enää takapakkia!

Juokseminen ja hyppiminen on lapselle niin luonnollista, että tuntuu niin pahalta jälleen ottaa ne pois. Se riemu joka tytöllä on ollut siitä kun pääsee juoksemaan muiden mukana on ollut niin ihanaa katsottavaa..ja nyt kun se ilo otettiin pois niin se tuntuu niin väärältä. :/
Toivon mukaan tämä menee pian ohi ja lepo auttaisi.

Eikä, tosi kurjaa!
On todella raastavaa katsoa kun lapsi kipuilee ja tulee liikuntarajoitteita ja lääkkeitä joutuu popsimaan.
Kovasti tsemppiä! ♡♡♡

Kiitos.♥
Onneksi kipulääkkeet alkoi hyvin puremaan ja nyt alettiin taas syömään niitä aamuin ja illoin..kerettiin jo mennä viikko että otettiin vain iltaisin.
Toivon mukaan saataisiin pian tilanne rauhoittumaan. 🙂

Ikävä kuulla teidän takapakista. 🙁 Vaikka keväässä riittääkin houkutuksia juoksemiseen ja hyppyihin, niin toivottavasti ulkoakin löytyy rauhallisempia puuhia jotka olisivat Lumille mieluisia!

Onneksi saa sentään vielä pyöräillä 🙂 ja toivon niin paljon että levolla saataisiin tilanne nopeasti rauhoittumaan.

Voi ei! Paljon tsemppiä sinne! <3 Toivotaan että kivut pysyy kurissa

Kiitos.♥
Onneksi nyt kipulääkkeen avulla kivut on saatu paremmin kuriin. Nyt kipulääkettä syödään jälleen aamuin ja illoin.

Voi ei <3 <3 Tuntuu ihan pahalle teidän puolesta <3 Paljon tsemppiä Lumille ja koko perheelle <3

Kiitos.♥
Harmittaa niin vietävästi se että juuri kun toinen pääsi iloitsemaan juoksemisesta viiden kuukauden tauon jälkeen niin melkein heti se ilo otettiin pois. :/

Toivon parasta sinne, tosi kurjaa. Tsemppiä myös sinulle. <3

Kiitos.♥
Onneksi kipulääkkeillä ollaan saatu nyt pahin kipu pois..niin toivon että turvotuskin laskisi itsestään.

Kiitos.♥
Päästään jo perjantaina näyttämään jalkaa onneksi reumapolille, sillä viikon levonkaan jälkeen ei turvotus ollut lähtenyt laskuun…
Ihanaa kesää teillekkin. 🙂

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X