Näistä voisi puhua enemmän

Teksti Terhi
Esikoisen saatuani mietin miksei tietyistä asioista jotka liittyy synnyttämiseen tai synnytyksen jälkeiseen aikaan puhuta enemmän. Tuntuu että sitä keskitytään niin vain odotukseen, että itse synnytykseen ja siihen liittyvään puhutaan aika vähän. Itselleni moni asia tuli aivan yllätyksenä kymmenen vuotta sitten kun sain esikoisen. Toki nykyään synnytysvalmennukset ovat varmasti erilaisia ja ehkä näistäkin siellä jo puhutaan (vai puhutaanko). Itse kun olen viimeksi käynyt synnytysvalmennuksessa esikoisen odotusaikana.

Suolihuuhtelu
Tehdään lähes jokaiselle synnyttämään saapuvalle. Ei ole mikään miellyttävä toimenpide ja itselleni olisi tullut esikoista synnyttämään lähtiessä todellisena yllätyksenä ellei silloinen opiskelukaverini olisi asiasta maininnut.
Episiotomia
eli välilihan leikkaus tehdään aika monelle esikoistansa synnyttävälle. Myös haavan kursiminen kasaan on kivuliasta jos puudute ei jostain syystä tehoa, onneksi itse olin silloin niin spinaali puudutteissa etten tuntenut kipua. Itselleni tuo tehtiin esikoisen synnytyksessä ja voi että kuinka kivuliasta oli käydä vessassa, onneksi vessassa käyntiä helpotti se kun käsisuihkulla päästi vettä samaan aikaan. Istuminen oli hankalaa ja onnistui oikeastaan vain toisella kankulla. Kävellessä/seisoessa haavaan kohdistui painetta. Melkein jokainen hoitaja halusi tarkastaa sairaalassa haavan tilanteen. Parin viikon kuluttua tilanne alkoi jo normaalisoitumaan.
Piikki
Kuinka synnytyksen jälkeen reiteesi tökätään piikki ja näin saadaan istukkakin syntymään. Joskus mahan päältä joudutaan painamaan kovastikkin jotta istukka saataisiin ulos.
Istukka
Monesti kysytään haluatko nähdä istukan, jos ei niin voit pyytää kätilöä sen esittelemään. Itseäni se on aina kiinnostanut nähdä. Aika möhkälehän se on.
Vuotaminen
Kuinka istukan syntymän jälkeen tuntuu siltä että sitä vuotaa itsensä kuiviin. Kuinka sitä joutuu makaamaan (mahdollisten puudutteiden takia) ”verilammikossa” joka yltää alaselästä aina takareiden puoleenväliin asti. Kuinka heikolta olo voikaan tuntua kun synnytyksen jälkeen raahautuu suihkuun. Ja ennen kaikkea se että pahimmillaan se vuoto voi kestää sen 8 viikkoa.
Siteet
Kun kätilö asettaa pöydälle vaatteet synnytyksen jälkeen ja päälimmäisenä on se side, tai voiko sitä edes siteeksi kutsua, on se niin valtava että hyvä jos sen saa mahtumaan edes niihin verkkohousuihin. Kuinka toisaalta nololta tuntuu pukea päällensä sellainen, mutta toisaalta pienemmällä ei edes pärjäisi. Ne kotona odottavat yösiteet tuntuvat siinä vaiheessa naurettava pieniltä, voiko niillä edes pärjätä? Onneksi vuoto hieman pienenee parissa päivässä. Ja kuinka ne kotio ostetut siteet voivat sitten saada ihon menemään rikki, joka aiheuttaa kipua. 
Pukamat
Synnytys on sellainen rutistus, että moni voi saada sen seurauksena aika kipeätkin peräpukamat. Episiotomia ja pukamat ei varmastikkaan ole kiva yhdistelmä,

Jälkisupistukset
Kuinka ne voikaan olla kivuliaita. Sitä jo niin kauhulla odotti seuraavaa imetyskertaa, sillä aina imettäessä supisteli aivan järkyttävästi. Kipu sai ainakin itsellä varpaat menemään kippuralle ja asentoakin piti muutella. Särkylääkettä niihin saa ja  ihan ok ne auttoikin. Itse koitin syödä niitä vain mahdollisimman vähän.

Rinnat
Kuinka valtavan kipeää tekee kun maito alkaa niihin nousemaan. Kuinka vaikeaa onkaan saada oikea imuote vauvalle, kuinka kipeät rikki menneet rinnanpäät ovat ja kuinka kannattaa oikeasti panostaa niihin kunnollisiin imetysliiveihin, joissa ei ole painavia saumoja. Kuinka sänkyyn kannattaa laittaa lakanan alle jokin suojaamaan patjaa, sillä monesti saattaa herätä maitolammikosta. Kuinka ne omat rinnat voi tuntua turhilta, kun lukuisista yrityksistä huolimatta maito ei välttämättä nouse ollenkaan. Kuinka lukuisten yritysten, pumppaamisten ja itkujen jälkeen tulosta ei kuitenkaan synny. Pitäisi kertoa että imetys ei aina ole niin itsestäänselvyys.
Rintatulehdus
Jos rinta alkaa aristaa, muuttuu punaiseksi, tuntuu kovia muhkuroita ja kuume nousee äkisti korkealle niin kuinka tärkeää olisi ajoissa hakeutua hoitoon, jotta saa itselleen antibiootin. Vauvan hoitaminen reilussa 40 asteen kuumeessa ei ole enää kovinkaan turvallista. 
Lisärinta
On turvonnut maitorauhanen kainalossa. Kyllä, tämmöinenkin voi tulla. Itse kärsin tästä vaivasta ja lisärinta on vain oikealla puolella. Rauhasen täyttyessä kainaloon tulee möntti joka on todella kipeä ja jopa käden nostaminen sattuu. Lämmin vesi, rauhasen painelu ja imettämistä paljon sen puoleisesta rinnasta auttaa pienentämään lisärintaa. Kipeä se on kuitenkin.
Hikoilu ja palelu
Kuinka sitä voi toisena hetkenä olla aivan jäässä tai hikoilla kuin mikäkin sika. Kuinka sitä yöllä voi herätä litimäristä lakanoista kun hikeä pukkaa niin paljon. Toisena hetkenä sitä taas saattaa palella niin että päälle pitää pukea mahdoton kerros vaatetta ja sitten koittaa kaivaa epätoivoisena tissiä esille. 
Baby blues
eli synnytyksen jälkeinen alakulo. Saatat pillahtaa itkuun ihan älyttömistä asioista, niin kuin eräs siitä kun hänelle tarjottiin karkkia. Sitä on niin suuressa tunteiden myllerryksessä ja mielialat vaihtelee ihan koko ajan. Itse muistan kuinka esikoisen aikana olin sairaalassa ihan hämilläni että mikä mulla on  kun välillä olin niin hyvällä tuulella, sitten ärsytti ja hetken päästä jo pillitin ihan kaikesta. En pystynyt edes puhumaan puhelimessa kun se olisi ollut pelkkää porua. Menee kuitenkin ohi suunnilleen viikossa, onneksi.
Vieras keho
Kuinka se oma vartalo tuntuu ihan oudolta synnytyksen jälkeen. Ihana pyöreä vatsa on vaihtunut roikkuvaan löysään ihoon, jossa näkyy kaikki merkit odotuksesta. Vatsassa, reisissä ja rinnoissa saattaa olla tiikerinraitoja mutta kertovat siitä että olet kantanut sisälläsi mitä kauneinta asiaa, omaa lasta. Pitää olla itselleen armollinen, palautuminen vie lähes saman ajan kuin itse odotuskin.
Älä suunnittele liikaa
Kuinka ei kannata suunnitella synnytystä liikaa tai ainakaan sitä vauva-aikaa. Mitä vähemmän suunnittelee sitä vähemmän pilvilinnoja romuttuu. Synnytykseen kannattaa lähteä avoimin mielin ja luottaa ammattitaitoisiin kätilöihin mutta pitää myös rohkeasti sanoa, jos jokin asia ei kulje niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Se on sinun synnytyksesi.

No ainakin tuollaiset tuli nyt äkkiseltään mieleen, nuo nimittäin yllättivät minut ensimmäisellä kertaa. Nyt olisi kiva kuulla teiltä lukijoilta, että mikä asia sinulle tuli aikoinaan yllätyksenä vai tuliko yllätyksiä ollenkaan?

Kommentit

42 kommenttia
Avatar

Kiitos.♥

Avatar

Hih, hyvä lista, ihan tuli elävästi mieleen monet noista kohdista, joita sai itsekin kokea… 🙂 itselleni tuli aika monikin asia yllätyksenä, koska jotenkin oma valmistautumiseni synnytykseen oli sellainen, että en halunnut valmistautua liikaa! Olisi varmasti pelottanut enemmän, jos olisin monista asioista tiennyt etukäteen, eli olen ihan tyytyväinen siihen, että en tiennyt 😀

Avatar

😀
Mä taas oon sellainen että haluun aina tietää mahdollisimman paljon 😀 ja silloin esikoisen aikoihin koitin etsiä tietoa kirjoista kun meillä ei ollut omaa tietokonetta.

Avatar

Minulle tuli yllätyksenä se, ettei kipu lopu synnytykseen, vaan sen jälkeenkin voi olla todella kipeä ja turta olo. Neuvolassa tai synnytysvalmennuksessa tästä asiasta ei puhuttu mitään, mikä näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu aika hölmöltä. :/ Näistä asioista oli mielestäni hyvä puhua jo neuvolassa.

Avatar

Näistä vois puhua enemmän, sillä aika paljon kuuluu juttuja siihen synnytykseen ja sen jälkeiseen aikaan.
Silloin kun aikoinaan kävin synnytysvalmennuksessa (reilu 10v sitten) niin se oli tyyliin video ja juttua siitä koska sairaalaan tulee lähteä ja mitä mukaan. Sitten sairaalanpäässä se keskittyi aika paljon siihen kivunlievitykseen. Nykyään valmennukset on varmasti jo hieman siitä kehittyneet. 🙂

Avatar

Tällasta "ohjelistaa" kaipasin odotusaikana, mutta peräruiskeet sun muut tuntuu olevan liian noloa kirjoitettavaa. Kiva kun kirjoitit, tästä on varmasti monelle hyötyä! 🙂

Itseä ärsytti raskausaikana, että synnytyskertomukset loppuivat aina vauvan rääkäisyyn. Monikaan ei kirjoita istukan syntymisestä, ompelusta yms. Eikä niistä kyllä neuvolassakaan puhuta. (Paraskin puhuja :D)

Itselle tuli yllätyksenä, että lantionpohjalihakset ei tosiaan ole entisellään heti synnytyksen jälkeen!

Avatar

Pariin kertaan mietin että julkaisenko, mutta sen verran tää asia itseä vaivannut että päätin julkaista. 🙂 Tämmöistä listaa olisin silloin esikoisen aikaan tarvinnut. 🙂

Ihan totta. 🙂 Olen onneksi ollut onnellinen ja eppari tehtiin vain ekassa synnytyksessä ja sen jälkeen olen selvinnyt ilman parsimista.

Avatar

Ainakaan kaksi ja puoli vuotta sitten näistä ei tosiaankaan puhuttu valmennuksessa, ehkä ainoastaan istukasta. Ei varmaan haluta pelotella? Toisaalta pitäisi kyllä puhua asioista ihan niiden oikeilla nimillä, että tuore, kipeä ja hormonihuuruinen, väsynyt äiti ei yksin joudu kauhuissaan pohtimaan, mistä mikäkin oire nyt johtuu.

Avatar

Se voi kyllä olla syynä, ettei peloteltais, mutta mua ainakin itseeni pelottaa enemmän se epätietoisuus kuin se että tietäisin asioista. 🙂 Mutta mä oon sellainen luonteeltani että asioista pitäis tietää mahdollisimman paljon aina etukäteen. 😀

Avatar

Tämä on varmasti erittäin hyödyllinen kaikille synnyttäneille! isärinta kuulostaa kipeältä, enkä ole koskaan kuullutkaan sellaisesta! AUTS!

Olen itse synnyttänyt sektiolla, joten oletin automaattisesti ettei lantionpohjalihakseni kärsisi – no eihän se aivan niin mennyt! Olis ollut kiva tietää kuitenkin. 😉

Avatar

Lisärinta on kyllä kipeä. Tällä kertaa pääsin siitä eroon muutamassa päivässä,kun usein se on vaivannut pisemmän aikaa.

Hih, onhan ne jo kovilla koko odotusajan. 🙂 Niitä kun muistais vaan jumppailla usein, valitettavan usein vaan unohtuu.

Avatar

Kyllä näistä asioista puhutaan. Ja kaikkihan ei tietysti koe samalla tavalla kuin toinen. Ja sairaaloissakin on eroja, esim. peräruiskeen suhteen. Valmennukset on aika kattavia mutta tiiviitä paketteja joissa pyritään kertomaan olennainen pelottelematta ketään ja siten, et ainaki ne tärkeimmät asiat jäis odottajien mieleen. Mut esim puolessa välissä raskauttaan oleva harvoin on yhtään ajatusta antanut vielä tulevalle synnytykselle, imetykselle ja vauva-ajalle. Ne elää niin siinä raskauskuplassaan. Ja ihan sama mitä sillon sanotaan ku asiat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tässäkin on poikkeuksia mut ensarin ajatukset usein vaan valitettavasti menee näin.

Kyllä mä ainaki väitän et moni asia näistä tulee sanottua..se on eri asia onko ne tarpeeks selkeesti ja laajasti kerrottu ?

Avatar

Varmasti valmennukset kymmenessä vuodessa jo kehittyneet paljon. 🙂 Eikös ne ole tyyliin kolmessa osassa ja jokainen käsittelee eri aihepiiriä? Silloin aikoinaan näytettiin tyyliin video synnytyksestä ja puhuttiin koska sairaalaan pitää lähteä ja mitä pakata mukaan. Sitten lätkästiin lappu kouraan jossa oli samat tiedot. Sairaalassa puolestaan sitten vaan puhuttiin lähinnä eri kivunlievitysmenetelmistä.

Mut kiva jos näistä oikeasti jo puhutaan niin ei tuu ihan yllätyksenä ensikertalaiselle. 😀

Avatar

Erittäin hyvä lista! Todella todella hyvä!

Lisään pari:

1) synnyttäneiden osastolla voi olla tosi vaikea nukkua, kun muut vauvat itkevät ja äiditkin pitävät elämän ääntä

2)saatat olla aivan ulalla siitä, kenen vauva huutaa. Yrität mennä syömään, ja et hoksaakaan ottaa mukaan vauvakärryä, ja palaat kymmenen kertaa tarkistamaan inahtiko juuri oma vauva. Vatsa kurnii etkä saa ylitettyä sitä aulaa josta pääsisit syömään

3)saatat potea tosi suurta koti-ikävää

4)puhut sekavia, unohtelet sanoja. Aivojen kaikki kapasiteetti menee vauvaan.

Kaislakerttu

Avatar

Kiitos. 🙂

Ja totta kaikki lisäämäsi kohdat. 😀

Avatar

Mulla on kolme synnytystä takana, eikä suolihuuhtelua onneksi tuputettu, enkä ottanut. Välilihaa ei leikattu myöskään. Taitaa olla sairaala kohtaista. Ensimmäisen kohdalla jälkivuoto kesti kauan, mutta toisen ja kolmannen kohdalla vuotoa oli tosi vähän ja loppui suurinpiirtein viikossa. En maannut missään verilammikossa yhdenkään synnytyksen jälkeen. Onneksi! 🙂

Ennen ensimmäistä synnytystä olisin halunnut tietää, miten paljon liikkuminen synnytyksen aikana autaa vauvaa laskeutumaan ja helpottamaan kipuja. Imetys ei ollut mitään ruusuilla tanssimista, vaan se sattui paljon ja sai nännit haavoille.

Avatar

Nää on varmasti sairaala ja synnyttäjä kohtaisia. 🙂 Oon kyllä ollut onnellinen ettei sitä epparia ole muissa tarvinnut tehdä, sillä siitä paraneminen vei aikaa. Ja kiva ettei siellä ole tarvinnut maata "verilammikossa"…mulla on niin käynyt joka kerta..niin ärsyttävää.

Imetys on kyllä alkuun todella kivuliasta, onneksi ne kivut sitten helpottaa kun löytyy se oikea imuote ja rinnat tottuu "ärsytykseen".

Avatar

Tosi hyvä kirjoitus! Mua on aina kiinnostanut kuulla toisten synnytystarinoita ja mitä sen jälkeen on tehty jne. Itse olen ollut tosi heikossa kunnossa aina synnytyksen jälkeen että aina en edes pystynyt sinne suihkuun edes menemään, saatika kävelemään osastolle, oksentanutkin olen.. Ja ne jälkisupistukset todellakin ovat aina pahempia seuraavan synnytyksen jälkeen 😀 Mutta sinänsä ei mikään ole yllättänyt, jotenkin sitä on osannut odottaa vähän kaikenlaista 🙂 En myöskään kertaakaan ole käynyt synnytysvalmennuksessa, neuvolassa kerran näytetty synnytysvideo on ainut minkä olen katsonut 😀 näin jälkeenpäin nämä kiinnostavat enemmän kuin silloin ennen synnytyksiä 🙂

Avatar

Kiitos. 🙂

Mäkin tykkään kuulla toisten synnytyksistä. 🙂 Oi voi, synnytys on kyllä kova koettelemus ja se olo voi kyllä olla aika kaamee sen jälkeen. Ja ne jälkisupistkset..oli jo kyllä aika rajuja tämän viidennen jälkeen..mutta toisaalta supistiva kohdun aika nopeasti pieneksi. 🙂

Avatar

Olen samaa mieltä, näistä pitäisi jutella enemmän, ennen synnytystä ja sen jälkeenkin!

Avatar

Toivottavasti näin tulevaisuudessa käykin ja jossain jo kerrotaankin näistä. 🙂

Avatar

Mun on pitänyt tehdä toi sama lista!!:)

Avatar

😀

Avatar

Kyllä nuo synnytyksen jälkeen tapahtuvat asiat oli kaikki yllätyksiä enemmän tai vähemmän. Että oikeasti itse saa kulkea vaipoissa ja vuodat monta viikkoa ja ne jälkisupistukset muistui mieleen vasta kun niitä alkoi tulla. Ja imetyksen vaikeudesta kait jotain kuuli, mutta että se kipu saattaa kestää viikkoja… ja ne pukamat! Riesana pitkän aikaa. No ehkä ihan hyvä ettei liikaa "pelotella", mutta asioista vois puhua niin kuin ne on! 🙂

Avatar

Juurikin näin, näistä voitaisiin kyllä puhua sillä monen ne saattaa todellakin yllättää. Itseäni pelottais enemmän se tietämättömyys kuin tietäminen 🙂 mutta meitä on niin monenlaisia että joku vois tosiaan säikähtää.

Avatar

No nyt selvis tuokin että mikäs pallo se siellä mun kainalossa olikaan 😀 eivät ees neuvolassa osannu sanoa kun kysyin 😮 kun imetin niin sieltäkin valui maitoa ja pelkäsin jo että se on joku kasvain mikä vuotaa hah hah 😀

Avatar

Ai sielläkin on ollut. 🙂
Mulla tuo ollut nyt viis kertaa ja kaikki sairaalassa mua hoitaneet ei oo siitä tienny vaan oon sit itse siitä sanonu mikä on. 🙂 Onneks on vaan toisessa kainalossa ettei molemmissa. Mäkin muuten ekalla kertaa pelästyin että mikä se on. 😀

Avatar

Ihan hassua ettei oo neuvolassa tai sairaalassa kaikki tienneet tuosta!:O mullakin siis tullut jokaiselta kolmelta ja määki eka kerralla säikähdin et mikä se kipeä patti kainalossa on!:D onneksi meidän sairaalassa se jolta hädissäni menin kysymään,niin osasi sanoa ja neuvoa miten sen saa pois.
Hyvän listan oot tehny!:) kaikki muut päti itteenki paitsi eppari ja suolihuuhtelu,niitä täällä ei tehdä ellei oo tarve.

Avatar

Kiitos. 🙂 Se eppari oli kyllä ihan kaamee, onneks se tehtiin vaan ekasta.
Meillä esikoisen aikaan kun tosta lisärinnasta kysyin niin kutsu lääkärin joka sit kerto mikä se on. 🙂 Toisen vain kolmannen kohdalla mainitsin iltakierrolla että kauheen kipeä tuo lisärinta niin hoitaja katto silmät kysyvänä että niin mikä. 😀 Halus nähdä et mikä se on..
Nyt kun olin, niin hoitaja tiesi heti mistä puhuin ja sanoi että tiedät varmaan jo mitä pitää tehdä että sen saa pois. 😀

Avatar

montaa juttua en allekirjottaisi, vaikka 3 lasta olenkin synnyttänyt, lapset 4250g-4895g enkä epparia ole kokenut … Istukan syntyminen sattui KAIKKEIN eniten ja joka kerta vain enempi. Vimppa lääkärissä lekuri tutki- sanomatta mitään minulle- lantion kokoa peräsuolen kautta. Kiva oilsi ollut sanoa eka kyyyyyllä ! Jälkisupistuksista, rintavaivoista ym. en tiedä ja hyvin nukutti sairaalassa ja kyllähän oman vauvan äänen erottaa muiden joukosta 😉 t.Helena niin ja kiva postaus taas

Avatar

Ai siellä on se sattunut. :/ Itsellä se on tullut aina kivuttomasti ulos. Voi apua!! Olisi kyllä ollut kiva jos olisi varoittanut ensin.
Hih. kyllä oman vauvan itkun erottaa, mutta jos oli vaikka suihkussa ja vauva itki niin kyllä piti käydä kurkkaan etträ oliko se minun. 🙂 Mä taas en oo saanut siellä nukutuksi sen vuoksi kun oon vaan tuijottanut sitä pientä ihmettäni.♥

Avatar

Että olikin hyvä ja tärkeä teksti! Kiitos Terhi! Noi kaikki ovat synnyttäjälle isoja juttuja, olivatpa ne tiedossa tai ei. Vaikka pukamat, veret tai sairaalavaipat olisi kuinka luonnollista, niin kyllä ne hiukan omanarvontunnon päälle käy. Onneksi vastasyntynyt saa asiat perspektiivin ja nopeasti muistaa, mikä on tärkeintä maailmassa -oma pieni. <3

T. Elina ja 3+1 mahassa

Avatar

Kiitos. 🙂
Kyllähän se vauva on ihan ykkönen ♥ ja äkkiä unohtuu se suuri "vaippa" housuissa, mutta kyllä se aina hieman kirpasee pukea semmonen päälle.
Ja voi että kuinka ihanaa, onnea tuhannesti!♥

Avatar

Aaaaa… Tärkein meinasi unohtua… Suloinen ja nätti pieni poika teillä! <3

T.Elina

Avatar

Kiitos, hän on.♥

Avatar

Hyvä postaus ja varmasti hyödyllinen ensisynnyttäjille ja miksei muillekin. 🙂

Minäkin olen sellainen, että etsin minua kiinnostavista ja koskevista asioita kaiken tiedon. Siksi synnytyksessä ei pahemmin ylläreitä tullut. Tosin pitkästä ja rankasta synnytyksestä ei kauhesti jäänyt asioita mieleen.
Synnytyksen jälkeinen aika sen sijaan olikin yllätyksellisempää. Tiesin jälkivuodosta, mutta en osannut kuvitella vuotavani niin paljoa. Vielä synnytyssalissa kätilö pohdiskelikin onko kaikki hyvin kun vuoto on niin runsasta.
Toinen mikä tuli yllärinä oli synnytyksen jälkeinen kamala ummetus ja siitä johtuvat vatsakivut!

Suolihuuhtelua ei muuten siinä sairaalassa suostuttu tekemään jossa minä synnytin. Onneksi suoleni tyhjeni itsestään.
Tuosta lisärinnasta en olekaan ennen kuullut! Varmasti kipeä!

Avatar

Kiitos. 🙂
Ai niin unohdin ummetuksen, mutta tosin harvoin siitä joutunut kärsimään, kiitos suolihuuhtelun. 😀 Mutta kyllä synnytyksen jälkeen tapahtuu vielä niin paljon, että hyvä niistä olis kertoa vaikka sitten jonkin oppaan avulla. Saat lukea jos haluat. 🙂

Lisärinta on kyllä kipeä, Särkee, kättä ei pysty nostamaan, ihoa kiristää ja hikoilu sattuu. Onneksi siitä pääsee eroon kun sitä painelee (sattuu) ja imettää kainaloimetyksellä vauvaa paljon siitä rinnasta. 🙂

Avatar

Mulle tuli yllätyksenä Avan kanssa se, ettei mitään suolihuuhteluita tai peräruiskeita annettu! 😀 Olin niin jo henkisesti valmistautunut niihin, mutta parempi näin ;D Enkä mun mielestä oo kyllä tuota piikkiäkään saanut, tai sit en oo vaan tajunnut 😀

Lisärinta kuulostaa tosi ikävältä, tuli mullekin ihan uutena tietona! Tuleeko sieltäkin oikeesti maitoa? 😀

Avatar

Hih, sehän oli mukava yllätys. 😀
Mulle kätilö aina sanonu vaan että tuikkastaas tää vielä reiteen niin saadaan istukkakin syntymään. 🙂
Lisärinta on kyllä kipeä. Mulla kainalo on siis turvonnu kunnolla, muttei oo vuotanu mitään. Maitorauhasia löytyy myös kainalosta ja mulla sit jostain kumman syystä oikea kainalo turpoaa aina silloin kun maito nousee ekoja kertoja.

Avatar

Lisään vielä yhden!

Eli tyttövauvalla voi olla "kuukautiset" – äidin hormonit ovat niin voimakkaat, että tytöltä voi tulla emättimestä hieman verta. Ja se on normaalia.

Kun kerroin tämän lukiossa biologian tunnilla, luokka nauroi päin naamaa. Kysyin sitten yhdeltä gynekologilta asiaa ja kiikutin vastauksen bilsan opettajalle.

Kaislakerttu

Avatar

Tämä olikin ihan uutta tietoa. 🙂

Avatar

Tosi hieno ja tärkeä kirjoitus- hyvä kun listasit ❤

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä