äiti ja melukylän lapset - Banneri

Raskausaikana haaveilin pitkistä vaunulenkeistä ensin syksyisessä ilmassa ja myöhemmin pikku pakkasessa. Odotin innolla että pääsen kuluttamaan vaunujen renkaat puhki käymällä niin paljon kävelyllä kuin mahdollista. Mielessä kävi ehkä sen yhden kerran ajatus siitä, että mitä jos vauva ei viihdykkään vaunuissa, mitä jos lenkit ei onnistukkaan. No tuota olisi voinut pohtia muutaman hetken pidempäänkin.
Niinhän siinä sitten meinaan kävi, että meidän Hugo ei oikein vaunuilusta ole välittänyt. Sain heti alussa jo heittää hyvästit pitkille vaunulenkeille. Poika nimittäin viihtyi vain sylissä. Koitin muutaman kerran syksyllä käydä lenkillä ja noin kahdella kerralla kahdeksasta poika nukkui koko ajan heräämättä. Muut kerrat menivät kutakuinkin niin että Hugo nukkui ensimmäiset 15-20 minuuttia jonka jälkeen kannoin poikaa sylissä ja lykin tyhjiä vaunuja. Näin kävi myös joka kerta kun yritin poikaa omaan pihaan vaunuihin nukkumaan. 
Lenkille lähtemistä kun ei helpota se että ensin pitää pakata vaunut autoon, vauva kaukaloon, ajaa seitsemän kilometriä kylälle, ottaa vaunut autosta, pakata vauva niihin ja sitten vasta pääset lenkille. Ja kotimatka oli tuskaa kun eihän siihen kaukaloonkaan suostuttu ja tuolla lyhyellä matkalla pysähdyin parikin kertaa laittamaan tuttia ja heiluttelemaan kaukaloa. Katsoin paremmaksi että koitamme vaunuilua vain omassa pihassa. Harmikseni asumme ison tien vieressä ja siinä ei pahemmin lenkkeillä.
  

Nyt Hugon ollessa neljä kuukautta hän on nukkunut muutaman kerran omassa pihassa vaunuissa jopa pari tuntia, jei. Tuona aikana on tosin pitänyt monta kertaa käydä hytkyttelemässä vaunuja, mutta suuri edistys tämäkin. Ulkoilu sisarusten kanssa onnistuu nyt huomattavasti helpommin. Ehkä hiljalleen Hugon unet pisenevät ja voisin vielä päästä vaunulenkille, ehkä.

Vaunut eivät ole kuitenkaan olleet käyttämättöminä sillä Hugo nukkuu niissä sisällä. Tosin silloinkin lyhyitä aikoja, mutta nukkuu kuitenkin. Illalla poika menee niihin nukkumaan, kannan kopan pinnasänkyyn ja kun poika heräilee, nukkuu hän siitä sitten aamuun asti minun kainalossa. Olen kyllä onnellinen että vaunut olivat meillä valmiina, enkä ostanut uusia. Voisi muuten harmittaa kun niille vaunulenkeille ei olla päästy.

Kommentit (26)

Meillä vanhempi tyttö nukkui tyytyväisenä pitkiä unia ulkona vaunuissa ja minä lenkkeilin kylää ristiin rastiin 🙂 Sitten tuli tämä toinen neiti, joka olikin teidän pojun kaltainen sylivauva, eikä viihtynyt myöskään missään repuissa. Oppi kyllä nukkumaan vaunuissa,mutta vain sisällä ja hiljaisuudessa. Iltaisin sitten kärrättiin vaunut makuuhuoneeseen, kun herkkäunista tyttöä ei saanut siirrettyä sänkyyn. Nyt onneksi nukkuu jo yönsä omassa pinnasängyssään 🙂

Voi miten kiittelin lauhaa kevättalvea pari vuotta sitten, kun (refluksista kärsinyt) vauva lähes totaalikieltäytyi vaunuissa olemisesta – hereillä tai nukkuen, ihan sama. Lykättiin turvakaukalo adapterin kanssa vaunun runkoon, vauvalle paksusti vaatetta toppahaalarin kanssa ja peitto vielä pyykkipojilla päälle. Siinä nukkui pitkiä lenkkejä lapsi. Toivottavasti teillä vielä onnistuu 🙂

Toivotaan että onnistuu. 🙂 Olisi niin ihana päästä vielä vaunulenkille, pitää aloittaa todella lyhkäisistä. 🙂
Kiva että keksitte teille toimivan ratkaisun. 🙂

Voi harmi! Ehkä Hugo vielä tottuu vaunutteluun. Meillä Senni huusi aluksi kuin palosireeni vaunuissa ja jouduin myös kantamaan sylissä ja työntämään tyhjiä vaunuja, jossain vaiheessa sitten tottui vaunuihin.

Muistan kun raskausaikana suunniteltiin Nean kanssa, että mennään sitten yhdessä vaunulenkeille. Haaveksi jäi, vauvoilla oli aina ihan erilaiset rytmit! Pari hassua kertaa päästiin vaunuilemaan yhdessä. 😀

Toivotaan niin. 🙂 Kuulostaa kertomasi erittäin tutulta.

Näinhän se usein menee, että niille yhteisille lenkeille on vaikea päästä, kun vauvoilla on aina omat rytminsä. Onneksi pääsitte edes sen pari kertaa. 🙂

Voi kurja :/ Ootko kokeillut manducaa tai kantoliinaa? Saa muuten mahtavat tehot irti lenkkeilystä kun on lisäpaino mukana 😉

Meillä on manduca mutta nyt joku vaihe menossa ettei suostu siihen, niin ollaan pidetty siitäkin taukoa. Pitää kyllä taas kokeilla joko siinä viihtyisi. 🙂

Voihan! Kyllä se varmasti vielä suttaantuu kesää kohti 🙂 pikkuhiljaa. Mä ainakaan nellan opettamalla opetin nukkuu pihalla. Eka nukkuu just sen 20 min. Mut ahkerasti ku sitä ulos vei niin kyllä se alkoi siellä viihtyä.. urho taas alusta asti vedellty yli neljääkin tuntia pihalla

Toivotaan niin. 🙂 Harjotellaan nyt kovasti, mutta pakkaset saisi hieman lauhtua. Ei viitsi nyt laittaa ulos, kun ei ole tottunut siellä nukkumaan niin heti reilun 20 asteen pakkaseen.
No siellä ainakin nukutaan hyvin. 🙂

Almakaan ei oikeen ikinä ollut mikään vaunuilija. Ei tosin huutanut mutta ei se kyllä nukkunutkaan, ja mä en tykkää lenkkeillä vaunujen kanssa niin että toinen on siellä hereillä kun on sellainen olo että pitäisi höpistä koko ajan, eikä voi heittää kuulokkeita korviin. Niin jäi meilläkin vaunuttelut sitten aika mitättömiksi. Ratasosassa toi kyllä sitten taas nukkuu, mutta mua harmittaa etten ikinä päässyt kunnolla vaunuilemaan. Kuten itse sanoit ylempänä kommentissa, siinä on sitä joitain! Ei se oo sama asia lykkiä rattaita 😀 Toivottavasti pääset vielä tekemään vaunulenkkejä ennenkuin täytyy siirtyä! 🙂

Ai siellä kävi niin. Kyllä niin harmitaa kun ei päässyt heti alusta asti kunnon lenkeille, mutta jospa vielä. 🙂 Vaunuilu on vaan niin ihanaa, on se kuitenkin ihan eri työnnellä niitä rattaita, vaikka mukavaa sekin on. 🙂

Pikku P ei ollut myöskään vaunufani pienenä, mutta kun sinnikkäästi yritin, niin kyllä hän lopulta oppi. Nykyisin hän viihtyy vaunuissa pitkiäkin aikoja (varsinkin liikkuvissa). Vaihdoin meille ratasosan käytöön hänen ollessa pulskan kolme kuukautta. Siinä hän viihtyi paljon paremmin.

Toivottavasti meilläkin vielä. 🙂
Meillähän ei ole ratasosaa vaan pelkät vaunut ja rattaina on sitten erikseen scootterit. Nekin on ihanat, mutta noissa vaunuissa on vaan sitä jotain. Siks olis niin ihana päästä niiden kanssa vielä lenkille sisällä tuo kallis aarre.♥

Meillä, kun tyttö pääsi istumaan, niin meni tosi kivasti vaunulenkit 🙂 Ihan vauvana oli kans hirmu työlästä!

Katsotaan lähteekö meillä sitten viihtymään kun istuun pääsee, mutta toiveissa olisi vielä päästä lykkimään vaunuja lenkin muodossa. 🙂

Höh :/ Meillä ei kesällä meinannut yhdessä vaiheessa tulla vaunuissa nukkumisesta mitään, luulen että helteet vaikutti. Aina sai pelätä milloin vauva herää kesken lenkin ja huuto alkaa, oli se aika ärsyttävää… Jospa se Hugokin alkaisi viihtymään kun vähän kasvaa tai kun siirrytte rattaisiin, ehkä nuo muutamat vaunu-unet on jo merkki paremmasta! 🙂

Varmasti helteet on osaltaan vaikuttaneet paljonkin.
Meillä myös tuo että herätessä alettiin huutamaan, koskaan ei hereillä vaunuissa ole viihtynyt kuin jonkin aikaa. Olis ihanaa päästä heittämään edes yksi vaunulenkki ennen rattaisiin siirtymistä. 🙂

Ehkä sitten, kun pääsee istumaan niin viihtyy paremmin 🙂 Vilmeri kans suorastaan vihasi vaunuja mutta nyt mennään hyvällä mielellä

Toivotaan että sitten viihtyisi, se ei kuitenkaan oo niin sama lykkiä noita rattaita kun vaunuja, vaunuissa on sitä jotain, heh. 😀

No mutta… ehkä se vaunuvauva sieltä vielä tulee? =)

Heh, jos Hugo suostuu alkaa nukkumaan niin sitten, muuta vaihtoehtoa kun ei ole. 🙂

Saattaahan hyvinkin olla Hugosta kuoriutuu vielä vaunuvauva 🙂 muistan että meilläkin on pitänyt vähän opettaa vaunuissa nukkumista, ainakin Onnille ja Mimosalle 🙂

Toivotaan että niin vielä käy, vaunulenkit on vaan niin parasta. 🙂

Harmillista :/ Meillä Iivoa piti myös totuttaa vaunuissa nukkumiseen, siinä meni varmaan se 3-4kk. Sen jälkeen hän ei ole muualla päikkäreitä nukkunutkaan kun vaunuissa/rattaissa.. Viime talvena ei onneksi hirveen kovia pakkasia ollutkaan, saapi nähdä mitä keksitään jos tulee -30 😀

Totuttelua tuntuu meilläkin paljon vaativat ja Hugo on muutenkin niin kovin huono nukkumaan. Ehkä vielä oppii nukkumaan ulkona.
Toivotaan ettei mitään hirmupakkasia tule (vaikka niitä on nyt lupailtu) tai jos tulee niin ei olis montaa päivää.

Hih aika samalta kuulostaa teidän nuorempi kuin meidän Hugo. Meillä nukutaan tosiaan vaunukopassa ja kannan sen kopan vaan pinnasänkyyn. Esikoinen oli hyvä vaunuilemaan mutta ei viihtynyt rattaissa sitten alkuun. Muut on rakastaneet vaunuilua. Mutta tulipahan nyt tämä koettua. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X