Yleinen 7.1.2016
TEKSTI Terhi

Koukussa synnytykseen ja ensihetkiin?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kyllä luit otsikon aivan oikein. Niin se vain taitaa olla kuulkaas että tämä äiti on aivan sekaisin, heh. Katselin eilen televisiosta Toisenlaiset äidit uusintaa ja siinä äidin voihkiessa kipujaan synnytyssalissa tuli tunne että mäkin haluun! Ja entäs sitten kun hän sai syliinsä pienen vauvan. Niitä hetkiä ei vain voi voittaa mikään. 
Vaikka synnyttäminen on omalla kohdallani ollut nopeaa ja sen vuoksi kivutkin lopussa aivan tapissaan, niin kyllä voisin tehdä sen vaikka kuinka monta kertaa uudestaan. Se mihin oma kroppa pystyy on aivan uskomatonta, se kuinka sitä jännittää ihan hirveästi meneekö kaikki hyvin ja se kipu. Kaikki on ihan sen arvoista. Se kipu vie kohti jotakin aivan uskomattoman ihanaa. Se on kipua jossa palkinto on parhainta.

Synnytyksessä on jotakin maagista. Se on jotain jota en osaa tänne kunnolla kuvailla. Joka kerta sairaalaan mennessä olen jännittänyt ja vähän pelännyt. Mielessä pyörii vaikka mitä ja silti olo on niin rauhallinen. Tekisi mieli perua koko homma tai kelata pikavauhtia eteenpäin, mutta toisaalta olo on niin kovin päättäväinen ja hyvä. Olen valmis. Kun synnytys on lähtenyt kunnolla käyntiin, olen heittäytynyt sen vietäväksi. Ottanut supistukset vastaan, koittanut rentoutua, mennyt johonkin ihan omaan maailmaan. Miettinyt vain sitä kuinka ihan hetken päästä näen miltä vauvamme näyttää. 
Olen saanut olla onnellinen, sillä J on ollut joka kerta kanssani, jos ei ihan kerennyt koko aikaa, mutta ainakin osan. Oikeastaan mitään muuta hänen ei ole tarvinnut kuin olla samassa huoneessa. Se on riittänyt että hän on siinä. Olen saanut turvautua läheiseen jos sellainen hetki koittaa. Olen saanut jakaa niinkin hienon kokemuksen kuin synnytys oman mieheni kanssa. Ne hetket siellä salissa ovat varmasti painuneet molempien mieleen, mutta vain eri tavalla.

No entäs sitten se ensihetki. Tarviiko edes sanoa enempää. Se kun näet ruttuisen pienen lapsen, oman lapsen, nenu aivan lytyssä, kinaisena, huutavana ja hieman verisenä (näin siis meidän lapset) etkä ole koskaan nähnyt mitään niin pientä ja kaunista. Saat pienen lapsen paidan alle, tuijotatte toisianne ensimmäisen kerran silmiin, pieni käsi kietoituu sormen ympärille, onnen kyyneleet virtaa silmistä. Se on hetki jolloin aika pysähtyy ja äidin ja lapsen ympärille kasvaa kupla. 
Ja sen kuplan sisällä kirjoittelee tämä neljän kuukauden ikäisen pojan äiti tätä tekstiä ja näkee samalla ne tilanteet joissa jokainen omista lapsista on saatu onnellisesti rinnalle. Muistan joka ikisestä synnytyksestä juuri sen hetken, se on aivan upea. Se on painunut niin syvälle muistoihin ettei se häviä sieltä koskaan. Tämä äiti on myös haikein mielin, mutta onneksi synnytykset voi fiilistellä kuvien ja kertomusten mukaan uudelleen.

Tätä kirjoittelee äiti joka on kai koukussa synnytykseen ja ensihetkiin. Tätä kirjoittaa myös äiti joka on saanut kokea tuon viisi kertaa ja tietää että on paljon niitä jotka eivät ole päässeet kokemaan koskaan synnytystä tai ne ensihetket ei ole heti onnistuneet. Olen siis erittäin kiitollinen että omalla kohdallani se on onnistunut ja toivon koko sydämestäni että moni muukin pääsee kokemaan ne hetket.

Postauksen kuvat Ainon ja Hugon synnytyksistä vuonna 2013 ja 2015.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (44)

Juu todellakin ennemmin synnyttämään kuin hammaslääkäriin tai hammaskipu. 😀 Ja kyllä moni taitaa tämmöisiä pitää pikkuisen hulluina. 😀
Se hetki on kyllä ihanan jännittävä.♥
Ihanat viisi kertaa ovat varmasti olleet ja muistoissa niihin hetkiin pääsee aina.♥ Tähän se näillä näkymin meilläkin jää..surullista. :/




0
1 vastaus

Täällä toinen! Synnyttää voisin vaikka kerran vuoteen jos lapsiluku ei silti lisääntyisi. 😀 Hipunkin koko raskaan odotuksen mietin, että kohta tämä palkitaan kun pääsen synnyttämään ja kokemaan ne ensihetket. Se on niin taianomaisen ihanaa. ♥ Aina kun kuulen että jollekin on syntynyt vauva niin oikein sydäntä kirpaisee, kun muistaa sen ihanan alkuhuuman. Ei sitä tunnetta vain voi mikään voittaa eikä ne muistot edes haalene vuosien saatossa. Kaiken muistaa kuin se olisi eilen tapahtunut.




0
1 vastaus

Ensihetket on jotain niin ihanaa, silloin aikakin tuntuu pysähtyvän.♥ Onneksi niitä muistoja ei mikään vie pois.




0
1 vastaus

Yksi synnytys takana, ainakin yksi vielä edessä. Sen yhden synnytyksen kokemuksella en voi kun kompata. En voi ainakaan tällä hetkellä täysin ymmärtää synnytykseen liittyviä traumoja tai pelkotiloja, vaikkei oma kroppanikaan ollut vahvimmillaan esikoisen tullessa ja kaikki ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa on opetettu. Ehkä siksi tämä kätilökoulutus tuli itselle niin vahvana vielä tässä Pihvin jälkeen. Ehkä se kiinnostaa myös sinua juuri siksi 🙂 <3




0
1 vastaus

Niin se varmaan on , että nämä omat kokemukset ovat tehneet siitä alasta niin kiinnostavan ja olisi huippua työskennellä sillä alalla. 🙂
Toivotaan että sinulle tulee oikein ihana synnytys ja saatte vauvan kanssa ikimuistoiset ensihetket.♥




0
1 vastaus

Nonni, sait mun vauvakuumeen vaan kasvamaan! 😀
Synnytys on jotain, mitä ensin pelkäsin ja kun sen koki, sen haluaa aina vaan kokea uudestaan. Varsinkin ilman lääketokkuraa 🙂 mäkin oon iloinen että Aleksi on saanut olla synnytyksissä mukana. Nähdä molempien poikiensa syntymän. En ikinä vois varmaan synnyttää yksin 😀




0
1 vastaus

Hih, soriiii.♥
Mäkään en haluais koskaan synnyttää yksin, vaikkei J;llä ole oikein ollut muuta virkaa kuin istua tuolilla tai joskus pitänyt kädestä. 😀 Se riittää että vain on siellä.




0
1 vastaus

<3 voih! On noi kyllä niin ainutkertaisia hetkiä <3




0
1 vastaus

Ne on.♥




0
1 vastaus

ihana teksti ja ihanat kuvat <3




0
1 vastaus

Kiitos Laura.♥




0
1 vastaus

Voiih niin kaunis teksti <3 Mä menin rohkeana ensimmäiseen synnytykseen, mutta se kipu oli jotain niin ennalta arvaamattoman kamalaa, joka sai musta vallan enkä osannut rentoutua ennenkuin pieni oli maailmassa. Mutta on aika kullannut jo muistot ja eihän sitä kipua enää edes muista ;D




0
1 vastaus

Kiitos Maria.♥
Hih kuulostaa vähän kuin mun esikoisen synnytys. Mutta seuraavien kohdalla tietää mitä on tulossa ja itse en ainakaan ole ollut läheskään niin kipeä. 🙂 Ihmeesti sen kivun kuitenkin unohtaa.




0
1 vastaus

Tuo hetki oli niin ihana <3




0
1 vastaus

Se on.♥




0
1 vastaus

:') ❤️ ja se ihana lämpö, kun saa pienen vastasyntyneen paidan alle. Siinä hetkessä on kaikki ❤️ ja vaikka sen saa kokea useamman kerran, niin jos mahdollista, se on joka kerta vain ihanampaa ja täydellisempää.




0
1 vastaus

Se lämpö ja todellakin siinä hetkessä on kaikki.♥
Kyllä se on joka kerta yhtä ihanaa ja ainutlaatuista. Siihen hetkeen ei vain voi kyllästyä koskaan.♥




0
1 vastaus

Aivan ihana kirjoitus,tuli iso kaipuu omiin synnytyksiin ♡ Helmin jälkeen tosin pelkäsin,lähinnä sitä kipua. Hennin synnytys puolestaan meni niin hyvin ja vähin kivuin että olisin valmis samaan yhä uudestaan ja uudestaan 😀




0
1 vastaus

Kiitos Nea.♥
Mä en ole muista ollut läheskään niin kipeä kuin esikoisesta. 🙂 Ehkä säkin vielä joskus taas pääset kokemaan ne hetket. 🙂




0
1 vastaus

Jollain kummallisella tavalla ymmärrän täysin, ne imetyksen ensihetket on mulla jääneet voimakkaimmin mieleen. Se kun saa vaan kölliä ja tuijottaa <3




0
1 vastaus

Se kun saa vauvan siihen rinnalle ekaa kertaa ja saa vain tuijottaa.♥ Se on täydellistä.




0
1 vastaus

Mä niin tiedän mistä sä puhut. Se on nimenomaan maagista, jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. <3




0
1 vastaus

Ei siihen meinaa löytää oikeita sanoja. Tuntuu että tähän postaukseenkin sain vain osan. On se niin upeaa ja hienoa.♥




0
1 vastaus

Voi miten ihana teksti! En saanut synnyttää A-murua alateitse tai kokea ensihetkiä juuri maailmaan tulleen pienokaisen kanssa, koska synnytin nukutuksessa sektiolla. Voin silti ymmärtää hyvin tunteesi. <3 Ihania kuvia!




0
1 vastaus

Kiitos Selina.♥
On harmi kun näitä ei kaikki pääse kokemaan, mutta teillä on ollut sitten myöhemmin synnytyksen jälkeen ensihetki.♥




0
1 vastaus

Ihana teksti <3 Mä olen ainakin ihan koukussa synnyttämiseen. Se alkuvoima, se ihmeellisyys. Se pieni ruttuinen lapsi, joka on ihan uusi, mutta kuitenkin niin tuttu jo ja jonka silmissä ja läpitunkevassa katseessa on jotain salaista viisautta. <3




0
1 vastaus

Kiitos Johanna.♥
Juurikin noin miten kirjoitit, niissä silmissä ja siinä katseessa on kaikki.♥




0
1 vastaus

Siis todellakin sama juttu <3 Monesti ajattelen että kumpa pääsisin taas pian kokemaan sen kaiken uudelleen <3




0
1 vastaus

Tuon hetken voisi kyllä kokea aina ja aina vain uudestaan.♥ Toivotaan että pääset kokemaan sen uudestaan.♥




0
1 vastaus

Ihanasti kirjoitit. 🙂 Lotan synnytyksen jälkeen ajattelin, etten halua enää koskaan synnyttää. Onneksi Venlan synnytys meni paremmin, vaikka pitkä oli sekin, mutta siitä jäi parempi mieli ja nyt voisin sen vielä uudelleenkin kokea. Ja ne ensihetket todellakin on jotain niin ihanaa ja ainutlaatuista. <3




0
1 vastaus

Kiitos Tuija.♥
Esikoinen on aina se vaikein, mäkin vannoin silloin ettei enää koskaan. No toisin kävi.♥ Ja jälkeenpäin ajateltuna se esikoisen synnytys oli ihana. Ja varsinkin se kun vihdoin pieni nosettiin rinnalle.♥




0
1 vastaus

<3




0
1 vastaus

Parasta.♥




0
1 vastaus

Ihan samanlailla ajattelen noista hetkistä! Se on niin koomista, että vaikka koko toimitus on äärettömän kivuliasta, niin silti lämmöllä muistelee ja toivois elävänsä yhä uudelleen ne hetket.
Musta sairaalassaolo synnytyksen jälkeen oli ihan parasta! <3 sai rauhassa parantua pari päivää, ihastella ja tutustua pikkuseen, ja ruoka tuotiin valmiina 😀




0
1 vastaus

Se on kyllä jännä kuinka se kipu unohtuu ja mieleen jää synnytyksen kauneus.♥
Ja ihan totta, ne hetket sairaalassa kun saa keskittyä vain siihen omaan pikkuiseen, ihanaa.♥




0
1 vastaus

voi että miten ihanasti oot kirjoittanut. Noita tunteita on niin vaikea pukea sanoiksi,juuri sitä hetkeä kun saat sen vauvan kaiken järjettömän kivun jälkeen syliisi…Rakkautta se on<3




0
1 vastaus

Kiitos Ulla.♥
Sitä se todellakin on, rakkautta.♥




0
1 vastaus

Kauniisti kirjoitettu, tekstistä huokuu aito tunne 🙂 <3 Mulle synnytys oli samalla hyvin mennyt ja onnistunut kokemus, mutta mullistavuudessaan myös vähän shokki jota piti jonkin aikaa työstää mielessä. Totesin kyllä jo sairaalassa, että voin hyvin kuvitella itseni vielä joskus tekemään saman uudestaan 🙂




0
1 vastaus

Kiitos Terhi.♥
Mä jouduin aika kauan pyöritteleen esikoisen syntymää mielessä, oli se niin suuri kokemus. Ihana ja hieman pelottava. Lopulta kuitenkin niin täydellinen.♥




0
1 vastaus

Täällä taitaa olla kanssa yksi joka on koukussa synnytykseen!! Just tuo, että ei sitä osaa oikeen kertoa että miksi, mutta mulla on molemmat synnytykset olleet niin helppoja että muistan ekan jälkeen sanoneeni että voisin harrastaa synnyttämistä :DD hah, ehken kuitenkaan, mutta pelkää en vaan innolla odotan josko joskus vielä saan synnyttää 🙂




0
1 vastaus

Hih, siinä olisikin aika harrastus. 😀 Mutta kyllä synnytys on vaan niin upea kokemus jos kaikki sujuu hyvin ja ne ensihetket on jotain mitä ei voita mikään. Ne hetket kun saisi purkkiin.♥ Toivon että pääset vielä kokemaan molemmat, niin synnytyksen kuin sen ensihetken.♥




0
1 vastaus

Sama juttu täälläkin! Just ton takia mullakin nousee se vauvakuume ihan koko ajan 😀
Mutta en tiedä haluanko lähteä tuohon samaan rumbaan enää 😀 jos tietäisi,että tulisi kiltti lapsi niin ehkä sitten,hih!




0
1 vastaus

No sepä se, kun niitä hetkiä muistelee niin väkisinkin iskee vauvakuume.♡
Hih. 😀




0
1 vastaus

Näköjään meitä samalla lailla tuntevia on monia 😉 Hulluja, ehkä jotkut sanoisivat… Usein sanon, että mielummin synnytän kuin kärsin hammaskivuista ?
Se kun menet (tai sinua viedään) synnärin ovista sisään ja tiedät, että pian kohtaat ensikatseen lapsesi kanssa. ❤
Nyt vaan täytyy tyytyä siihen, että olen sen ihanan tunteen saanut kokea viisi kertaa. Ikä kun tulee vastaan.




0
1 vastaus

Juu todellakin ennemmin synnyttämään kuin hammaslääkäriin tai hammaskipu. 😀 Ja kyllä moni taitaa tämmöisiä pitää pikkuisen hulluina. 😀
Se hetki on kyllä ihanan jännittävä.♥
Ihanat viisi kertaa ovat varmasti olleet ja muistoissa niihin hetkiin pääsee aina.♥ Tähän se näillä näkymin meilläkin jää..surullista. :/




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Äiti ja melukylän lapset
Blogia kirjoittaa kuuden lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Siitä pitävät huolen tytöt 2005, 2009, 2013, 2018 sekä pojat 2010 ja 2015. Tervetuloa mukaan! Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Odotusaikana otettiin tyttäreni kanssa yhteiskuvat samoissa vaatteissa, mutta kuvasimme mahoja. Nyt kuva toteutettiin vauvan ja tyttären nuken kanssa.💕 Kiitos, sinulle joka tästä vinkkasit. 😘
.
.
.
#vauva2018 #huhtikuiset2018 #toukokuiset2018 #jewellerybypinja Minun ja tyttären korut saatu @jewellerybypinja

_terhin_

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: