äiti ja melukylän lapset - Banneri

Ostin manducan Hugon ollessa ihan pikkuinen. Hän viihtyi siinä erittäin hyvin ja sain jopa tehtyä jotain kun molemmat kädet oli vapaana. Manducan sisällä on pieni pussi jonka sisällä alle kuusi kiloiset kulkevat. No koittipa sitten aika kun Hugo ei enää pussukkaan mahtunut ja manducaa alettiin käyttämään ilman pienennintä. Tämä johti tilanteeseen, että Hugo ei suostunut olemaan koko manducassa. 
Harmitti kyllä todella. Juuri kun olin päässyt itsekkin ”reppuilun” makuun iski takapakki. Koitin Hugoa reppuun aina muutaman päivän välein, mutta hänellä meni totaalisesti hermo. Mietin jo että enkö osaa käyttää reppua oikein ja katsoin jopa netistä löytyvän videon kuinka vauva siihen laitetaan. Tein kaiken oikein, mutta ei. Hugo huusi suoraa kurkkua ja työnsi käsillään itseä poispäin  minusta. Ajattelin ettei kyse voi olla siitä ettei tahdo olla lähellä, sillä Hugohan oli oikea sylimyhnäri. Päätin että jätän manducan nyt kaapin päälle pölyttymään ja koitamme vasta pisemmän tauon jälkeen uudestaan.
Muutama päivä takaperin päätin sitten, että nyt koitamme. Ainakin sitten tiedän että myynkö koko repun pois. Turhaan sitä kotona säilytän, jos sille ei kerran käyttöä edes ole. Muistan vielä että omassa ihanassa mammaryhmässä yksi jakoi vinkin, että kaventaa mandugaa hiukan sieltä alhaalta vaikka huivin avulla ja päätinkin kokeilla tätä. Asetin sideharson niin että saisin sen avulla kiristettyä alaosan kun olen saanut Hugon reppuun ja kuin ihme olisi tapahtunut, sillä Hugo alkoi heti painua minua vasten ja hakea unta. Kiristin äkkiä remmit ja kiristin harson avulla alaosan ja siihen poika nukahti. 
Kuvat napattu puhelimella, siksi huono laatu.
Joko pitkä tauko olisi se joka auttoi, mutta edelleen epäilen että suurin apu oli tuosta pienentämis kikasta. Sen avulla Hugon jalat menivät manducassa juuri oikeaan kulmaan ja asento oli varmasti hyvä. Siinä rakas sitten nukkui sylissäni  k a h d e n  tunnin päikkärit. Sain taas tehtyä vaikka mitä sinä aikana. Olen niin onnellinen että nyt saatiin positiivinen reppuilu kerta. Voimme siis hyvillä mielin koittaa taas uudestaan, Jei!

Kommentit (20)

Me käytettiin tosi pitkään trikooliinaa kun siinä saa ne jjalat varmemmin kunnon asentoon. Siirryttiin manducaan joskus yli puolen vuoden iässä ehkä lähdempänä 8 kk.. trikooliina alkoi siinä vaiheessa venyä liikaa ? tietty voi olla että meidän tytöllä trikooliinaa pystyi käytää pitkään kun on niin pieni painoinen..meidän tyttö tykkää olla edelleen repussa ja on 1,5 vuotta. Välillä oikein pyytää selkään päästä.. ?

Meillä oli sama homma että oli aika pitkä tauko sen vauvaosan pitämisen jälkeen, ettei käytetty, niin Lili sopeutui nopeasti kun otettiin Manduca uudelleen käyttöön. 🙂

Toisaalta helpottavaa kuulla että muillakin on ollut tätä samaa ongelmaa kun vauvaosasta on luovuttu. Kiva juttu että siellä kuitenkin lähti taas uudestaan sujumaan. 🙂

meillä kanssa beni ei enään oo viihtynyt manducassa sen jälkeen kun kasvoi sen pienentimen yli.. täytii koittaa kans tota huivi juttua jos vaikka meilläkin viihdyttäis niin paremmin.. (nyt meillä Benillä jää jalat jotenkin tosi hassuun asentoon)

Meilläkin jäi jalat jotenkin hassusti, mutta tuon kiristyksen avulla parani kyllä heti. Toivotaan että se toimii teilläkin. 🙂

Mahtavaa, että löysit keinon jonka avulla pikkuinen viihtyy manducassa. Eihän se ole ihmekään jos ei viihdy huonossa asennossa. 😀 Mukavia kantoreppuhetkiä teille!

Kiitos. <3
Hankalan kokoinen Hugo nyt tuohon reppuun, kun ei mahdu sinne vauvapussiin enää ja sitten kuitenkin niin pieni ilman sitä. Onneksi löytyi tuo kikka niin saatiin jalat paremmin. 🙂

Onneksi netti on pullollaan kaikenlaisia vinkkejä ja ohjeita=) Ja toivotaan,että pikku mies viihtyy jatkossakin hyvin repussa, on tuo mahtavaa jos hetkenkin saa molemmilla käsillä touhuta!!

Kyllä. 🙂
Toivotaan että nyt alkaa taas reppuilu maistumaan. On kiva kun saa päivän aikana nopsaan tehtyä jotain ja silti pieni saa olla koko ajan lähellä. 🙂

Mä haaveilin tuosta manducasta ja sen aion ostaa jos joskus kolmonen päättää tulla 🙂 Enpä ookaan tollasesta kikasta kuullut,pitää pistää mieleen varalta! Toivottavasti teillä nyt tullaan viihtymään <3

Se on kyllä kätevä jos vauva siinä suostuu olemaan, joten suosittelen. 🙂 Toi kikka oli hyvä, Hugon jalat meni heti parempaan asentoon. 🙂

Mulle Tula oli elämän pelastus, kun sellaisesta kuultiin ja tajuttiin ostaa. Nyt tätä uutta pienokaista varten hommattiin siihen se vauvatuki. Toivottavasti viihtyy 🙂

Pidän peukut pystyssä että viihtyy. 🙂

Meillä oli tytöllä käytössä ihan päivittäin, ja edelleen välillä heitän selkään kulkemaan, tyttö nyt 2v 5kk. Poika (11kk) kulkee myös Manducassa, mutta teki välillä tuota samaa kun teidän Hugo, työnsi itseään pois. Meillä vatsavaivat oli syynä ettei tykännyt olla vain yhdessä asennossa sylissä, piti päästä kiemurtelemaan.

Olen kyllä molempien kohdalla tykännyt todella paljon, helpottaa kun saa kaksi kättä vapaaksi, selän suoraksi ja silti se sylivauva on tyytyväisenä sylissä nukkumassa. 🙂

On kyllä niin mahtavaa kun käytössä on molemmat kädet. Sitä saa paljon tehtyä ja silti se rakas myttynen keikkuu koko ajan mukana repussa.♥
Tuo on kyllä kiva reppu siitä kun voi kantaa myös isompia lapsia. 🙂

Mukavia uutisia, jospa se reppuilu siitä helpottaisi!

Toivotaan nyt niin. 🙂 Kyllä sai taas kivasti aikaan kun käytössä oli kaksi kättä.

Ostin myös manducan adelen vauva-aikana mutta se jäi silloin harmillisen vähäiselle käytölle. Lucan aikaan käytin myös pari kertaa ja lopulta päädyin myymään! Jos meille vielä joskus vauva tulee niin haluan kyllä kokeilla kantoliinaa 🙂

Meillä mä käytin ihan mukavasti Matiaksen aikana, Ainon aikana varmaan kerran ja päädyin myymään. Hugon kanssa tuo oli alkuun kovassa käytössä ja toivotaan että se jatkuu nyt hyvin. 🙂
Liinaa olis kans kyllä kiva kokeilla. 🙂

Liinan kanssa varmasti saa helpommin sen oikean asennon. 🙂 Itse en ole liinaa käyttänyt ollenkaan, vaikka jonkinmoinen löytyykin kaapista.
Ihana kun siellä vielä reppu käytössä. 🙂

Vastaa käyttäjälle Janina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X