äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tiedättekö sen tunteen kun jokin kuva, tuoksu tai tilanne laukaisee sisälläsi voimakkaan tunteen tai muiston menneestä? Minulle tulee niitä aina silloin tällöin. Esimerkiksi kevään tuoksut, kesän tuoksu, syksyinen viileys. jokin vanha valokuva, musiikki, oikeastaan ihan mikä vain voi tämän aiheuttaa. Hetken aikaa tuntuu kuin alkaisi oikein ”ahdistaa” tai ahdistaa ei ehkä ole oikea sana, taidan lähinnä tuntea suurta haikeutta. Olen huomannut, että kevään korvella näitä tulee eniten. Mistä lie tämä sitten johtuukaan. Sitä tavallaan haluaisi aina joskus palata ajassa taaksepäin. Päästä kokemaan uudestaan vielä jotakin.

Mitä sitä sitten kaipaa? Sen kun osaisi sanoa. Ehkä se on jokin pieni hetki tai jokin tilanne joka oli niin ihana, että sen haluaisi kokea uudestaan. Tai sitten haluaisi siihen hetkeen että osaisi toimia paremmin. Ehkä osaltaan se kun tietää että osaa asioista ei pääse koskaan enää kokemaan saa tuon haikeuden pintaan. Se kaikki on nyt takana päin.

Toisaalta taas olen tyytyväinen siihen että tuollaisia muistoja nousee pitaan joihin tahtoisi uudestaan. Se kertoo siitä että niitä hyviä ja kullanarvoisia hetkiä on tullut koettua ja osa niistä on ikuistettu valokuviin. Ne tärkeimmät hetket palautuu mieleen niin pienestä kuin vaikka jokin tuoksu tai musiikki. Niitä ei voi elää enää uudestaan muuta kuin valokuvien ja muistojen kautta.

Äh, musta tuntuu niin vaikealta kirjoittaa sanoiksi sitä olotilaa joka tulee kun tuollainen hetki tulee. Mutta monella varmasti musiikki nostaa näitä hetkiä pintaan. Itselläni on monta laulua joissa elää tuhannesti muistoja. On lauluja joita vanhempani kuuntelivat ollessani pieni ja niiden kautta pääsee takaisin lapsuuteen. On lauluja joita kuunneltiin teininä, on lauluja joita olemme kuunnelleet J:n kanssa, ystävien  kesken ja on lauluja joita ollaan kuunneltu omien lasten kanssa. Ja esimerkiksi aina kun kuulen Roope Salminen & Koirat -Madafakin darra, palaan sen laulun myötä elokuuhun ja Hugon synnytykseen, sillä se soi juuri ennen kuin poika syntyi.

Ihania asioita on takana päin ja onhan niitä mukava muistella, palasia sieltä täältä. Kuitenkin juuri tämä hetki on tässä ja nyt, joten pitäisi osata elää siinä. Ei haikailla menneitä tai suunnitella liikaa tulevaa. Sillä juurikin tästä hetkestä voi syntyä jokin muisto, joka palaa sitten mukavana muistona mieleen esimerkiksi sen musiikin, tuoksun tai valokuvan myötä.

A r v o n t a a n voi osallistua vielä tänään klo 23.00 asti. 

Kommentit (16)

Voi kyllä, tuttu tunne! Ja toi ahdistus on kyllä tietyllä tapaa hyvä ilmaisu! Usein tulee sellanen ahdistava kaipuu, eikä tosiaan oikeen tiedä että mitä kaipaa. 🙂

Mulle etenkin musiikki tuo monta muistoa mieleen ja jonkin verran niitä tupsahtelee eri paikoissa tai tuoksuistakin. Esim. on aika ihana tunne kun samanlaisessa hetkessä, samoissa liikennevaloissa ja saman miehen vierellä soi se sama biisi kuin seurustelumme alkuaikoina. Vain auto ja takapenkin sisältö ovat muuttuneet 😀

Musiikkiin voi sisältyä niin valtavasti muistoja. 🙂
Voih se on kyllä ihana tunne.♥

Tiedän tunteen, todellakin. Sitä on munkin ihan yhtä vaikea kuvailla, jotain todella vahvaa se ainakin on=)Mulla valokuvat tuo vahvasti noita tunteita pintaan. Jos katton vaikka esikoisen raskaus ajan kuvia, saattaa mieleen palautua se jännityksen sekainen onnen tunne.
On se ihanaa kun noita muistoja tulee jatkuvasti lisää!

Sen tunteen kuvaileminen sanoin on kyllä vaikeaa. Kun se tunne on vaan niin voimakas. Ja ne vanhat valokuvat, nyyh. Silloin tekisi välillä mieli hypätä ajassa taakse päin. Mua kaduttaa vieläkin kun meillä ei ollut kameraa salissa silloin kun esikoinen syntyi. Olisin halunnut että se hetki kun pieni nostetaan rinnalleni olisi ikuistettu..Onneksi se on kuitenkin muistoissa.

Olisin voinut itse kirjoittaa tämän postauksen, eli todellakin tiedän mistä puhut. Ihanasti kuvattu. Mulle tuoksut ja musiikki, sekä jokin tutun tuntoinen tilanne on ne parhaiten muistoja laukaisevat tekijät. 🙂

Kiitos Jessica.♥
Tuoksut ja musiikki on täälläkin ne voimakkaimmat jotka nostavat tietyt muistot mieleen. 🙂

Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat 🙂 Musiikki on ymmärrettävästi yhdistettävissä muistoihin mutta on jännä miten tuoksut tuovat muistoja mieleen varsinkin kun se jokin tietty tuoksu ei välttämättä liity yks yhteen sen muiston kanssa. En tiedä saitko yhtään kiinni mun höpinästä 😀

Sain kiinni. 🙂
Todella paljon eri tuoksujen kautta tulee niitä hetkiä menneestä mieleen. Ja musiikissa niitä vasta elääkin. 🙂

Mulle musiikki tuo aina paljon muistoja mieleen. <3

On kyllä ihanaa kun jokin biisi alkaa soimaan radiosta ja sen mukana mieleen saattaa palata ihania muistoja.♥

Mä tiedän kyllä mitä tarkoitat 🙂 mulla varsinkin tuoksut on semmosia mitkä koen aika kokonaisvaltaisesti ja kyllä näitä dejavuita putkahtelee justiinsa tuoksujen muodossa <3

On kyllä jännä miten jokin tuoksu voi tuoda mieleen paljon muistoja tai jonkun tietyn tilanteen. 🙂

Juurikin tuo ahdistava kaipuu, hih sitä sanaa mä varmaankin hain. 🙂 Se tunne on kyllä jännä kun ei oikein tiedä että mitä tarkalleen kaipaa.

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X