Yleinen 28.3.2016
TEKSTI Terhi

Vauvan itku

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Vauvat viestivät itkemällä, sillä he saavat vanhempien huomion ja kertovat jos jokin on vialla. Pieni itkevä vauva herättää hoivavietin ja monesti kun vauva nostetaan syliin itku voi helpottaa. Vauvalla on turvallinen olo sylissä. Itse olen reagoinut vauvan itkuun nopeasti, sillä en kyllä usko siihen vanhaan sanontaan että itku vahvistaa keuhkoja. Pyh sanon minä.  Ei vauva turhasta itke, aina on jokin syy. Itkuun voi olla syynä esimerkiksi märkä vaippa, väsy, kuumuus, nälkä, huono asento, ilma masussa, läheisyyden kaipuu, säikähtäminen yms. Joskus vauva voi olla myös erityisen itkuinen ja silloin syynä voi olla allergiaa, kipua tai refluksia. Vanhemmat oppivat ajan myötä tunnistamaan vauvansa itkun syyn. Ainakin meillä on kyllä erottanut koska itketään nälästä, tyytymättömyydestä tai kivusta.

Vauvan itkuisuus lisääntyy yleensä kahden viikon iän tienoilla, joskus vauva voi tietysti olla itkuinen alusta asti. Jotkut vauvat puolestaan voivat olla tyytyväisiä melkein koko ajan. Kun vauva itkee lohduttomasti puolitoista tai jopa yli kolme tuntia päivässä ja vaipanvaihto, imetys/pulloruokinta tai lohduttaminen ei auta, puhutaan koliikista. Siinä vauva yleensä itkee lohduttomasti, vetää selkää kaarelle ja huitoo käsillään. Itkeminen on yleensä iltapainotteista ja ajoittuu yleensä samaan aikaan. On myös mahdollista että itkua on pitkin päivää. Koliikkiin ei ole varsinaista hoitokeinoa, mutta monet ovat kokeneet vyöhyketerapian sekä äidin ruokavalion muutoksen auttavan. Yleensä koliikki loppuu siinä kolmen kuukauden tienoilla.

Refluksissa taas (nämä omia kokemuksia Hugon kanssa) vauva on itkuinen, levoton ja tyytymätön. Viihtyy rinnalla usein, mutta syö todella nopeasti ja saa usein rintaraivareita, sekä saattaa vetää itsensä kaarelle. Vauva oksentelee ja pulauttelee syömisen jälkeen, mutta joskus vielä jopa tunnin kuluttua siitä. Oksennusta voi joskus tulla myös nenästä. Meidän Hugo myös nieleskeli paljon, kun ruoka virtasi edestakaisin ja tämä selvästi tuntui ikävältä. Refluksi vauva viihtyy paljon sylissä ja mieluiten pystyasennossa. Lattialla meidän poika ei suostunut olemaan oikeastaan ollenkaan saatika masullaan, josta halusi heti pois.

Vauvan itku voi olla vanhemmille kova paikka, varsinkin jos vauva itkee paljon eikä mikään tunnu auttavan. Se saattaa nostaa ilmoille kysymyksen, miksen minä osaa? Mitä teen väärin kun vauva vain itkee? Avuttomuuden tunne on jotakin niin kamalaa, sitä kun tekisi mitä vain jotta pienellä olisi hyvä olla. Sitä kantaa, vaihtaa asentoa, lohduttaa, suukottaa, kuivaa kyyneleitä, antaa ruokaa, hieroo masua ja tekee vaikka kuinka monta kyykkyä, Itsellä nousi aikoinaan myös mieleen ajatuksia siitä pitävätkö muut minua huonona äitinä, kun en saa lapsen itkua loppumaan?

Vauva voi alkaa itkeä myös säikähtäessään. Olen pistänyt merkille, että myös vanhemman reaktiolla on paljon vaikutusta siihen miten lapsi reagoi. Jos vauva vaikka koppasee heiluttamallaan lelulla itseään päähän, hän pysähtyy ja vilaisee miten vanhempi reagoi, Jos äiti/isi sanoo ai ai ja ilme on hieman surullinen, alkaa vauva yleensä itkeä. Jos taas sanoo vaan oh hoh ja ei käynyt kuinkaan ja ilme on iloisempi, saattaa vauva vastata hymyllä ja jatkaa lelun heiluttelua.

Onneksi vauvan itku kuitenkin helpottaa jossakin vaiheessa. Yleensä helpotusta on luvassa kolmen tai neljän kuukauden iässä ja refluksilapsellakin kiinteät usein helpottavat, ainakin jonkin verran. Eräänä päivänä saatat vain pistää merkille, että tänään ei joutunutkaan hytkyttämään niin kauan kuin yleensä tai että vauva jopa viihtyy pidempiä aikoja lattialla. Itku on vauvan tapa kertoa meille vanhemmille jonkin olevan vialla. Lapsen kasvaessa me vanhemmat opimme tunnistamaan mitä pieni meille itkullaan viestii ja osaamme toimia sen mukaan.

Kokemukset kirjoitettu omien lasten kohdalta.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (18)

Hyvä että siellä oli hyssyttelystä ja laulamisesta apua. Kyllä se 3-4 tuntia joka ilta on todella rankkaa vanhemmille ja vauvalle. Kaikkensa sitä tekee että pienellä vain on hyvä olla. Vyöhyketerapiasta olen kuullut kyllä pelkkää hyvää. Olisi aikoinaan pitänyt koittaa meidän esikoisella, sillä samalla lailla jäänyt tänne kaivelemaan kun ei sellaisesta edes tiedetty. :/ Toivotaan että teidän seuraavaa pieni säästyy tuolta. 🙂

1 vastaus

Hyvä kirjoitus, monilta osin tuttuja juttuja. Ja monilta osin saa huokaista helpotuksesta, että tuolta me ollaan vältytty. 🙂 Tulipa mieleen jatkaa, että yksi erikoinen itkuasia, mikä on meillä tullut vastaan isompien kanssa, on yöitkut. Onko sulla kokemusta yöllä itkemään heräävistä (tai jos edes heräävät)? Meillä on ollut joitain kauhukohtauksia, mutta esim. viime yönä 5½-vuotias itkeskeli kiukkuisena unen seasta, pystymättä kuitenkaan vastaamaan, mikä on hätänä. Aikansa ärhenneltyään (ehkä 10 minuuttia?) ja vähän viimein herättyään sai sanottua, että jalkaan sattuu. Kasvukivuiksi siis tulkitsin. Pitkästä aikaa, olin jo unohtanut. Ja keskimmäisellä on ollut levottomat jalat joinain yöitkujen syynä. Mutta yhtä voimattomaksi siinä tuntee äiti-ihminen itsensä, kun käsittämättömästä syystä itkevä onkin vauvan sijaan jo "iso" lapsi. 🙁

1 vastaus

Kiitos Heidi.♥
Voi kyllä on kokemusta myös isompien heräilystä. Silloin kun Lumilla riehui tulehdukset jaloissa lastenreuman takia, heräilimme kymmenenkin kertaa yössä. Silloin oli kyllä niin avuton olo, varsinkin kun tyttöön ei saanut koskea ollenkaan. 🙁

1 vastaus

Itse ajattelen, että itku on ennen kaikkea kommunikaatiota. Vauvalla ei syntyessään ole vielä kovinkaan laajaa repertuaaria kommunikointiin: oikeastaan vain itku. Itku on myös hyvin tehokas kommunikointimuoto – siihen on lähes mahdotonta olla reagoimatta. Pikkuhiljaa vauva oppii käyttämään ilmeitä, myöhemmin eleitä ja äännähdyksiä, lopulta kasvaessaan sanoja. Tällöin tarve itkulla kommunikointiin vähenee, joskin tietysti lapset käyttävät itkua aikuisen huomion herättämiseen myös vauvaiän jälkeen.
Me aikuiset taidamme itkeä ennen kaikkea tunneperäisistä syistä, mutta toisinaan myös kovasta kivusta.
Nimimerkki "viiden vuoden kokemus lapsen kipuitkusta plus viimeaikoina on tullut itkettyä itsekin"

1 vastaus


Näinhän se on. 🙂 Tuolla viestinnällä tarkoitin juurikin kommunikointia. Ja itku on kyllä erittäin tehokas muoto, siihen kun ei voi olla reagoimatta. Ajan kanssa sitä oppii tuntemaan oman vauvan itkun ja ilmeet, joiden perusteella osaa tulkita mikä on vialla tai mitä pieni on vailla.

1 vastaus

Todella hyvä kirjoitus <3 kyllä se niin on että vauva kommunikoi itkemällä ja itkuinen vauva viihtyy parhaiten sylissä! Ja melkein tuli vauvakuume noista kuvista.. Hihii 🙂

1 vastaus

Kiitos Såfin.♥ Kyllä se syli on se paras paikka. Hugo on ollut todella itkuinen ja syli on ollut aina se paikka jossa viihtyy parhaiten. Ja mielellään häntä sylissä pitääkin.♥

1 vastaus

Mä niin inhoan sanontaa, että huuto vahvistaa keuhkoja tai vauvan pitää oppia odottamaan tms… Kyllä se syli ja nopea tarpeisiin vastaaminen on varmasti sitä mitä vauva kaipaa eniten! <3 Oma sydän ei ainakaan kestä viivytellä yhtään kauempaa kuin on pakko ja toivottavasti tuo vanhanaikainen ajatusmalli jäisi jo pian pois käytöstä, oon itsekin joutunut sitä muutaman kerran kuulemaan :/

Ihania kuvia pienestä! 🙂 <3

1 vastaus

Hugo on noissa niin ihanan pikkuinen.♥
Tuo ajatusmalli on kyllä ihan kamala. Kyllä vauva ei turhasta itke ja täällä ainakin rynnätty heti katsomaan mikä pienellä on hätänä. Sydäntä raastaa se pienen itku.

1 vastaus

Tää on kyllä todella hyvä kirjoitus ja varmasti tästä onkin apua monille joita itkemis jutut mietityttää. Itse mm pidin hirveän huonoa itsetuntoa kun Helmi vain huusi. Neuvolassa sitten todettiin se koliikiksi.. Ja ihana siellä taas ♡

1 vastaus

Kiitos Nea.♥ Toivottavasti tästä on jollekin vielä hyötyä. 🙂 Äkkiä sitä alkaa syyllistämään itseään kun ei tiedä mikä pientä vaivaa ja hän vain itkee. :/

1 vastaus

En kestä noita kuvia! Varsinkin tuo eka, miten pikkuruinen Hugo onkaan ollut <3

1 vastaus

No en kestä minäkään.♥ Niin äkkiä hän on kasvanut.

1 vastaus

Jotenkin todella ihana kirjoitus! Vauvan itku ja siihen vastaaminen on kuitenkin ajankohtainen asia jokaisen vauvaperheen arjessa 🙂

1 vastaus

Kiitos Inka.♥
Näinhän se on. 🙂 On hienoa kun pienen kasvaessa oppii tulkitsemaan mitä hän itkullaan viestii.

1 vastaus

Mä kuulin poikien kanssa tuota keuhkojen vahvistamislausetta kyllästymiseen asti. Ei kyllä yhtään lohduttanut, kun epätoivoisena yritti omaa lastaan lohduttaa tietämättä missä vika. Tai sen verran tiesin molempien kohdalla, ettei kyse ollut neuvolan ehdottamasta tavallista pidempään jatkuneessa koliikista, vaipassa, nälässä tms. perussyyssä.

1 vastaus

Tuo on kyllä niin naurettava väite. Ei se vauva turhasta itke vaan oikeasti jokin on vialla. Meillä muutama aina sanoi että Hugo itkee vain masuaan, itse kuitenkin tiesin että kyseessä on jotakin muuta ja niin se lääkärikin sitten yhdessä vaiheessa sanoi että refluksilta vaikuttaa.

1 vastaus

Meillä oli tuota koliikkityyppistäitkua ja näin jälkeenpäin uskaltaisin kyllä puhua ihan koliikista. Aluksi sitä jotenkin vähätteli (tai ainakin mies, joka missasi vuorotyön takia) puolet niistä iltakiukutteluista. Meillä ei pulauteltu oikein koskaan, joten refluksista ei ollut kyse. Ainoa mikä auttoi, oli sylissä hytkyttely ja laulaminen. Sitä joka ilta noin 3-4 tuntia pari viikkoisesta noin puolen vuoden ikään. Kyllä se vähän söi naista… Siitä alkoikin sitten sellainen auvoinen aika, vaikka oli se alkukin itkuista huolimatta ihanaa. Olen myös kirjoittanut aiheesta/kokemuksista blogiini. Jos seuraavalla lapsellamme on koliikkia, aivan varmasti kokeilennvyöhyketerapiaa heti ensimmäisenä! 🙂 Sitä ei kokeiltu viimeksi, mikä on jäänyt hieman kaivelemaan.

1 vastaus

Hyvä että siellä oli hyssyttelystä ja laulamisesta apua. Kyllä se 3-4 tuntia joka ilta on todella rankkaa vanhemmille ja vauvalle. Kaikkensa sitä tekee että pienellä vain on hyvä olla. Vyöhyketerapiasta olen kuullut kyllä pelkkää hyvää. Olisi aikoinaan pitänyt koittaa meidän esikoisella, sillä samalla lailla jäänyt tänne kaivelemaan kun ei sellaisesta edes tiedetty. :/ Toivotaan että teidän seuraavaa pieni säästyy tuolta. 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Äiti ja melukylän lapset
Blogia kirjoittaa kuuden lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Siitä pitävät huolen tytöt 2005, 2009, 2013, 2018 sekä pojat 2010 ja 2015. Tervetuloa mukaan! Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Nyt tämä pienin söpöläinen nukkumaan ja telkusta Vain elämää. 💕 Mukavaa iltaa ja  h y v ä ä  y ö t ä 💟
.
.
.
#vauva2018 #huhtikuiset2018 #muntyttö #linebiagio #pikkuvanilja

_terhin_

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: