Yleinen 24.5.2016
TEKSTI Terhi

Vauva nukkuu vain sylissä

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Palasin lueskelemaan Hugon vanhoja kuukausi postauksia ja mieleeni palasi elävästi (pikku) vauva-aika. Muistan kuinka pieni käärö hän olikaan, muistan sen kuinka välillä epätoivoisesti koitin parantaa pienen oloa kun hän itki lohduttomasti, muistan kuinka söin ruisleipää ajattelematta sen enempää ja toinen huusi sen jälkeen koko illan ja yön. Sen jälkeen katsoinkin tarkemmin mitä suuhuni laitan ja ruisleipää en ole sen jälkeen vieläkään syönyt. Muistan myös kuinka monet kyykyt iltaisin tuli tehtyä koska siten pienellä olo helpotti, kuinka koitin välillä laskea pojan lattialle ja hän halusi sieltä nopeasti pois, muistan kuinka pieni vauva saattoi välillä tuntua raskaalta kantaa, kun hän oli ollut sylissä melki koko päivän. Muistan kuinka Hugo nukahti aina syliini ja kun laskin hänet vaunuihin, heräsi hän viimeistään vartin päästä. Muistan myös kuinka onnellinen olin kun hankin manducan.
Hugo oli pienenä vauvana aika haastava. Hän nukkui monet unet, mutta ne olivat kestolta todella lyhyitä. Parhaat unet tulikin äidin sylissä. Mielellänihän istuin sohvannurkassa pitäen sitä pientä kääröä sylissä, mutta enhän saanut mitään aikaiseksi, joten laskin pojan monesti vaunuun. Silloin tiesin että aikaa on maksimissaan vartti ja sinkoilin ympäri asuntoa koittaen keretä tekemään kaikkea mahdollista (todellisuudessa en saanut sillä tavalla oikein mitään aikaan). Laittaa pyykit, täyttää/tyhjätä astianpesukoneen, siivota, leikkiä lasten kanssa, auttaa läksyissä, tehdä ruokaa ja syödä itse. Eihän siinä vartissa mitään kerennyt, mutta jotakin noista tein aina kun siihen oli mahdollisuus. Joskus Hugo yllätti ja nukkui vaunuissa vajaan tunnin, mutta se oli todella harvoin.

Kun vauva nukkuu vain sylissä, on siinä todella kikkailua, miten saa asioita tehdyksi. Onneksi manduca auttoi meillä todella, todella paljon. Vauva kyytiin ja taas oli äidillä kaksi kättä käytössä. Pyykit on nimittäin paljon helpompi ja nopeampi ripustaa kahdella kädellä kuin yhdellä, heh. Kunnes tuli vaihe, ettei Hugo suostunut manducaan ollenkaan ja äiti taas ripusteli pyykkejä ja teki paljon asioita yhdellä kädellä. Onneksi se vaihe meni nopeasti ohi ja nykyään Hugo viihtyy manducassa todella hyvin.  Hugohan kärsi pitkään takaisinvirtauksesta (refluksista) ja tämä on varmasti suurin syy sille, miksi hän nukkui niin paljon sylissä. Siinä hän oli pystyasennossa ja olo oli varmasti helpompi. Lisäksi läheisyys varmasti oli tarpeellinen kun olo oli välillä todella kurja. Vaikka vaunujen ja sängyn patjaa oli korotettu, ei se tuntunut tehoavan niin hyvin kuin ihan pystyasento sylissä. Vieläkään Hugo ei halua makuulleen heti syötyään.

Muistan myös kun koitin saada ikuistettua Hugosta suloisia vauva kuvia hänen ollessa alta pari viikkoa. Poika nukahti syliini ja laskin hänet paikkaan jossa räpsin kuvia ja hyvä jos kameran kerkesin napata käteen kun poika jo heräsi. Nappasin nopeasti vain muutaman kuvan ja otin pojan syliin ja eipä hetkeäkään kun uni jo tuli.  Näin se jatkui todella pitkään ja ne tietynlaiset vauva kuvat esimerkiksi masulla suloisesti kippurassa nukkuvasta vauvasta jäi vähille, koska toinen ei kokenut oloaan siinä mukavaksi. Sen sijaan hyviä kuvia nukkuvasta vauvasta olisi saanut vaikka kuinka paljon kun hän oli sylissäni ja nyt todellakin harmittaa ettei silloin mieleeni juolahtanut ikuistaa sellaisia kuvia. Niistä olisi tullut aivan ihania.
Muistan kun neuvolassa kysyttiin että miten voitte ja kuinka paljon vauva nukkuu. Varmasti maistuu unet vaunuissa jne. Naurahdin ja tokaisin että meidän vauva nukkuu vain sylissä ja äidin hartiat on välillä jumissa, mutta jumppaamalla olen saanut niitä vetreytymään ja että mielellänihän minä tätä sylissä pidän. Saatoin myös mainita, että Aino nukkui vauvana jo Hugon puolesta, sillä Aino oikeasti nukkui vauvana todella, todella paljon. Tämä ennenkin minua ”hyvillä neuvoillaan” viisastuttanut ihminenhän sanoi silloin, kuinka vauvaa pitäisi nukuttaa ulkona ja plaa plaa, mutta hän ei taas kerran tietänyt todellisuutta. Todella monta kertaa minä koitin saada vauvaa nukkumaan muuallakin kuin sylissä, mutta laihoin tuloksin. Lopulta sitkeys palkittiin ja meillä vihdoin nukuttiin ulkona vaunuissa kiitettävässä puolen vuoden iässä.

Nyt tuo 9kk ihanuus nukkuu ensimmäiset unensa aina vaunuissa, joko ulkona tai sisällä ja toiset unet yleensä manducassa. Jos isi nukuttaa niin Hugo nukahtaa hänen syliinsä josta siirretään sohvalle tai annetaan nukkua siinä. Toiset unet maistuu onneksi välillä myös vaunuissa/rattaissakin joten ihan aina ei niitä sylissä nuku. Mutta se tunne kun vauva nukahtaa syliin, niin ei sitä kääröä tekisi edes mieli laskea siitä pois. On niin hellyyttävää kun toinen painaa pään vasten rintaa ja pitää kädellä kiinni hiuksistasi tai poskesta samalla suloisesti tuhisten. Silloin ei voi muuta kuin hymyillä ja todeta kuinka paljon rakastankaan tuota pientä poikaa.

Onko täällä muita, joiden vauva nukkui/ nukkuu vain sylissä vai onko parhaimmat unet tulleet vaunuissa/omassa sängyssä?



Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (22)

Oi nukutaanpa siellä nykyään hyvin, wau. 🙂
On se kyllä niin ihanaa kun pieni tuhisee siinä sylissä.♡♡ Ei siihen vaan kyllästy.

No älä, kun noita kuvia katsoo niin apua..täällä iskee kohta kans. ♡♡

1 vastaus

Ihana pieni Hugo! <3 Meidän esikoisella oli pienenä vaihe jolloin hän oli tyytyväinen vain sylissä. Olin silloin kokematon äitin roolissa ja panikoin jokaista inahdusta – onneksi hän oppi nopeasti viihtymään sitterissä ja myöhemmin lattialla, emmekä sitten loppujen lopuksi käytetty kantoliinaa juuri ollenkaan.. Nyt näitä aikoja on ikävä <3

1 vastaus

Mä en kestä kuinka paljon mun vauvani on jo kasvanut.♥
Kyllä noita aikoja tulee vaan niin ikävä. On ne niin hetken ihan pieniä.♥

1 vastaus

Meillä esikoinen nukahti iltaisin vain viereen melkein vuoden ikäiseksi asti, ei tullut kuuloonkaan, että pitäisi yksin nukahtaa omaan sänkyyn! Päiväunet taas on aina maistunut vaunuissa, vähän liiankin hyvin, että kovilla pakkasilla/helteillä on ollut ongelma saada sisälle nukkumaan. Onneksi sekin onnistuu, mutta silloin pitää olla ihan rättiväsynyt!<3

1 vastaus

Kuulostaa samanlaiselta vaununukkujalta kuin meidän Aino. 😀 Ja jos on tottunut nukkumaan ulkona niin kyllä on välillä todella vaikea saada nukahtamaan sisälle.

1 vastaus

Jotenkin tuntuu että tuon nukkumisen kanssa on jatkuvasti eri vaihe menossa. Välillä suostuttiin nukkumaan vain sylissä, välillä sitterissä ja välillä vedettiin päivän aikana kymmenet 15 minuutin tirsat ja välillä ensimmäiset päikkärit olivat kestoltaan yli 5 tuntia 😀

Ja nyt kun on säännölliset päikkäriajat jotka nukutaan vaunuissa niin välillä jopa kaipaa niitä sylissä nukuttuja hetkiä 🙂

1 vastaus

Vaiheita vaiheiden perään. 😀 Meillä ei Hugo koskaan oo vetänyt noin pitkiä päikkäreitä, sen sijaan Aino nukkui kevyesti noita viidenkin tunnin päikkyjä. 😀 Hugon kanssa noi 10x15min päikkärit tuli enemmän kuin tutuksi. 😀

Äkkiä niitä tulee ikävä, onneksi Hugo vielä nukkuu myös sylipäikkäreitä ♥ tosin ei joka päivä.

1 vastaus

Meillä oli kuopuksen kanssa juuri tuollaista ja Manduca oli pelastus. Vielä 2-vuotiaanakin istuttiin yön pimeidessä olohuoneessa osan yötä, kun pystyssä oli paras olla. Nyt onneksi harvemmin enää kiikutellaan, vaikka ei ne yöt silti aina niin loisteliaita ole tai jos poika nukkuu en osaa itse nukkua kun kuuntelen sitä rohinaa ja mietin milloin herätään.

1 vastaus

Manduca on ollut kyllä niin huippu. 🙂
Voi reppanaa. :/ Kaikkensa sitä tekee että toisella on hyvä olla.♡
Olen huomannut että jos Hugo syö mangoa niin alkaa puskea ylöspäin ja kuuluun nieleskelyä. Alkuun se oli ok mutta kun sitä meni enemmän kuin muutama lusikallinen aiheutti se tuota. Silloin hän on itkuinen ja viihtyy vain sylissä, joten mango jätetty nyt pois.

1 vastaus

Oot ollu oikea supersyli Hugolle 🙂 neuvolassa ei kyl välil osata oikein kuunnella äitiä eikä antaa niitä parhaimpia neuvoja… onneksi sul ei ollu esikoisesta kyse 😉 tiesit jo vähä paremmi 🙂 ite just tänää mietin että äideille pitäisi kehittyä kolmas käsi. Vilmeri tekee poskihampaita ja laittelin kans pyykkejä yhdellä kädellä. Mä oon kuullu et apteekist sais jotai refluksilääket? Eiks Hugol ollu vähä ku refluksin oireit? Hitsi, miksi en aiemmi tätä muistanu kirjottaa sulle 🙁

1 vastaus

Meillä onneks ihan huippu neuvolatäti, joka on ollut todella kiinnostunut mun jaksamisesta.♡
Juu se kolmas käsi olis kyllä välillä niin huippu.
Juu Hugolla oli refluksi ja edelleen vielä välillä puskee ylös mutta todella vähän. Meillä on ollut gaviscon käytössä pahimpaan aikaan. 🙂 Se valitettavasti otti pientä myös masuun kun kovetti vatsaa. Nyt ollaan oltu jo monta kuukautta ilman lääkettä. 🙂

1 vastaus

Voi että, tuo oli niin tuttua meilläkin! Ainakin oppi hyvin tekemään kaiken yhdellä kädellä ? Ei sitä muut edes taida ymmärtää kuin raskasta se onkaan kun ei voi hetkeksikään laskea vauvaa (vaikka niin rakas pieni onkin) pois sylistä tai itku alkaa. Meillä kaks ensimmäistä kuukautta itkettiin aamusta iltaan ja sylissä, mieluiten kiikkutuolissa nukuttiin pikku pätkiä, yleensä 5-30 min. Onneksi sitten yöt nukuttiin hyvin niin sai itsekin levättyä. Nyt täällä on 6kk ikäinen tyytyväinen vauva.?

1 vastaus

Hih, todella moni asia onnistuukin yhdellä kädellä. 😀
Juu ei kyllä ymmärrä. Mielellään sitä pientä sylissä pitää, mutta ne muutamat hetket olisi kiva kun pieni olisi viihtynyt muuallakin. 🙂
Ihana kuulla että siellä alun itkuisuuksien jälkeen asustaa tyytyväinen vauva.♥

1 vastaus

Tuttua on vaikka siitä ajasta on jo todella kauan, jotenkin sitä ei unohda koskaan.
Osallistu kastehelmi arvontaan.
Hyvää keskiviikko päivää.

1 vastaus

Ei sitä ainakaan kokaan kokonaan unohda. Vaikka meillä oli alku itkuinen, niin se kun pienellä oli turvallinen ja hyvä olla sylissä on jäänyt siitä kuitenkin parhaiten mieleen.♥
Mukavaa viikkoa sinne. 🙂

1 vastaus

Voi mikä ihana Hugo <3 Meillä ei muistaakseni ollut tuollaista, aina nukuttiin pinniksessä ihan tyytyvisesti. Vai olikohan näinkään, jotenkaan ei sitä enää muista millään..

1 vastaus

No niinpä, en kestä kuinka ihana.♥
Äkkiä ne jotkut asiat unohtuu. Ootko kirjoitellut vauvakirjaan niistä? Tai blogiin? 🙂

1 vastaus

Hugo ja Hippu oli kyllä niin samanlaisia ihan pieninä. Pieniä sylivauvoja. ♥ Niin ihanaa kun toinen viihtyy sylissä mutta toisinaan äärettömän raskasta. Onneksi tuokin aika meni niin hujauksessa ohi eikä ole enää pienellä paha olla. 🙂

1 vastaus

Niin ihanat pienet.♥
Pienen käärön pitäminen sylissä on kyllä aivan ihanaa, mutta välillä kaipasi niitä huilitaukoja. Onneksi Hugolla nyt parempi olla olojen kanssa.♥

1 vastaus

Kuulosti hyvin tutulta. Meidän kolmas ei myöskään nukkunut kuin manducan kyydissä ensimmäiset 8kk ja yöt nukkui 6kk ajan tissi suussa.. Aina kun irroitin otteen,havahtui itkemään ja tutti ei kelvannut. Siinä tuli äidillekin jo monta itkua.. 7kk eteenpäin suostui nukkumaan,mutta edelleen kyjessä kiinni ja tunnin välein tankaten. 😀 Nyt 2 vuotiaana nukkuu jo kokonaisia öitä.. 😉 -Jenni

1 vastaus

Oi, meillä Iida (esikoinen) ei syönyt tuttia vaan minä toimin tuttina. Kuulostaa siis todella tutulta tuo että herättiin itkeen heti otteen irrottua. :/ Voin kuvitella että itku pääsi, niin pääsi aikoinaan itseltäkin. Sen vuoksi opettamalla opetin muut lapsemme tutille. 😀
Hugo on meillä eka joka nukkuu näin paljon viekussa ja saa nähdä kuinka pitkään. 🙂 Onhan tuon suloisen tuhisijan vieressä vaan ihana nukkua.♡♡

1 vastaus

Alma nukkui vauvana myös useimmiten vain sylissä ja silloinkin miniunia kerrallaan. Nythän tuo nukkuu parvekkeella jo 3 tunnin päikkäreitä, enpä olisi viime kesänä uskonut 😀 Mutta ihanaahan se on kun pieni tuhisee siinä, ikävöin sitä aikaa todella paljon <3

Ihana pieni, vauvakuumetta puskee! 😀 <3

1 vastaus

Oi nukutaanpa siellä nykyään hyvin, wau. 🙂
On se kyllä niin ihanaa kun pieni tuhisee siinä sylissä.♡♡ Ei siihen vaan kyllästy.

No älä, kun noita kuvia katsoo niin apua..täällä iskee kohta kans. ♡♡

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Äiti ja melukylän lapset
Blogia kirjoittaa kuuden lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Siitä pitävät huolen tytöt 2005, 2009, 2013, 2018 sekä pojat 2010 ja 2015. Tervetuloa mukaan! Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • m a a n a n t a i 💛 Mukavaa alkanutta viikkoa.
.
.
.
#maanantai #syyskuu #auringonkukka

_terhin_

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: