äiti ja melukylän lapset - Banneri
”Tänään sinä yhdeksän kuukautta täytät,
jo vähän isommalta pojalta näytät.



Oppinut olet paljon uutta



ja harvoin näytät mutruista suuta.
Kuinka onkaan ihanaa



kun heiluttaa jo osaat.
Kuinka lujaa ryömien jo kuljetkaan,



pian lähdetkin ehkä jo konttaamaan.
Kuinka äidin pikkuinen
rintaa vasten painautuu ja 
nukkuessa sinulla on suloinen suukko suu.”
En taas halua päivitellä tähän alkuun kuinka aika kuluu, kuinka mun vauva on jo näin iso, kuinka äitiysloma vetelee jo viimesiään, kuinka juuri eilen tuo vasta syntyi ja vaikka mitä muuta. Mutta niin se vain menee. Enää kolme kuukautta ja vietetään yksivuotis juhlia ja vauvasta tulee taapero. En vain voi sisäistää sitä. Mutta perinteiseen tapaan kirjoitellaan kuukausi kuulumiset ylös kera kuvien.

9kk iässä hän
Ei nukahda enää helpolla pinnasänkyyn, vaan haluaa aina pitää kädestäni kiinni ja nukahtamiseen kuluu aikaa
Nukahtaa oma unipupu kainalossa
Herää kerran yössä syömään, joskus kaksikin
Kun herää ei välttämättä kaipaa tissiä, vaan rauhoittuu kun pääsee kainaloon
Aamulla nukkunut hieman pisempään ja siirrän silloin omaan sänkyyn nukkumaan, koska itse heräilen muiden lasten kanssa
Nukkuu kahdet päiväunet, joista toiset ulkona vaunuissa ja toiset sisällä, yleensä manducassa
Manducassa tai sylissä väsyneenä ollessa laulaa unilaulua
Syö edelleen tuttia, muttei herää jos se tippuu
Vaipoista käytössä Liberon teippivaippa koossa 4

Olemme aloittaneet myös pottailun ja hyvällä menestyksellä
Päristelee edelleen paljon ja ääntelee ”vieterimäisellä” äänellä

Uutena taitona on tullut heiluttaminen, jota tehdään paljon ja melki joka tilanteessa
Silmien nikkaaminen on myös hauskaa. Voiko olla suloisempaa, kun toinen laittaa hymyssä suin molemmat silmät äkkiä kiinni ja avaa, jonka jälkeen nauraa käkättää ääneen
Hugo liikkuu paikasta toiseen ryömimällä ja pääseekin halutessaan jo kovaa. Poika löytyykin milloin mistäkin huoneesta ja hän selvästi nauttii kun pääsee itse paikasta toiseen
Osaa istua hienosti ilman tukea, mutta ei nouse vielä itse istumaan
Nousee usein konttausasentoon ja kun koittaa liikkua eteenpäin mätkähtää pian masulleen. Luulen ettei kuitenkaan mene kauan kun hän hoksaisee miten se konttaaminen etenee
Rakastaa ryömiä ylitseni jos olen lattialla hänen kanssaan
Availee alimpia laatikoita ja koittaa kurkkia niiden sisään
Vierastaa taas jonkin verran
Myös eroahdistus on astunut kuvioihin ja äidin perään huudellaan heti jos katoan edes hetkeksi näköpiiristä
Käyttää yhä vasenta kättään enemmän
Iloinen poika, jolla enemmän suu hymyssä kuin mutrussa
Juttelee ja kirkuu välillä kovaakin
Parhaimpia leluja on kaikki mitkä ei ole leluja, kuten kaukosäädin, pienet paperinpalat, koiran vesikuppi, kenkien nauhat…

Rakastaa kylpemistä ja pelkää suihkussa käymistä
Omistaa kaksi hammasta, joita käyttää tissillä onneksi vähän
Hampaita harjatessa häntä naurattaa
Syö päivässä kolme tai neljä kiinteää ateriaa
Uusia makuja maisteltu omaan rauhalliseen tahtiin
Maissinaksut on ihan lemppari, mutta niitä koitetaan syödä vähemmän ettei masu menisi niin herkästi kovalle
Juo jonkin verran myös vettä nokkamukista

Venkoilee syöttötuolissa jos ei ole laitettu valjaita. Siksi ne ovat yleensä kiinni

Syö oikein reippaasti ja komentaa kun haluaa lisää ja läiskäisee lusikkaa kädellä kun riittää
Ei pahemmin sormiruokailla vaikka piti, mutta kerkeehän tässä
Tissimiehiä edelleen ja rinnalla ollaan seitsemän kertaa päivässä, joskus enemmänkin
Roikkuu äidin hiuksissa kiinni ja nipistelee naamaa. Suusta on esimerkiksi kiva tarrata kiinni
Vaatteista alkaa käytössä olla 74cm, mutta moni 68 menee vielä
Kukkuu leikki on ihan lemppari
Isoveikan kanssa on ihan omat jutut ja he hassuttelevat usein kahdestaan
Hugolle iski nyt myös vesirokko ja sen takia ollut itkuisempi ja nukkunut huonommin. Kuumekin nousi taas yöllä, mutta välillä jaksaa kuitenkin olla myös oma iloinen itsensä

On tuon pienen rakkauden touhuja vaan niin mukava seurailla. Rakastan niitä hetkiä kun nostan pojan syliini ja hän painaa päänsä minua vasten (ja laulaa unilaulua). Silloin voisi pysäyttää ajan ja jäädä siihen hetkeen. Tai kun poika katsoo sinua silmiin ja hymyilee, silloin meinaan pakahtua siitä rakkauden tunteesta mitä häntä kohtaan tunnen.

Äitiysloma vetelee tosiaan nyt viimesiään ja enää muutama hassu päivä jäljellä. Mikään ei muutu, sillä jään vielä kotihoidontuelle, mutta olo on silti haikea. Hujauksessa meni tämäkin aika, nyyh. Vaikka Hugo on vasta yhdeksän kuukautta, tuntuu kuin hän olisi ollut meidän luona jo ikuisuuden. Niin täydellinen pakkaus, jota koko perhe rakastaa. On mahtavaa saada olla äiti noin ihanalle pojalle.

Loppuun vielä, kannattaa pysyä kuulolla sillä huomenna blogissa starttaa erittäin kiva arvonta.

Kommentit (32)

Voi mikä hurmuri, jälleen kerran <3
Niin se aika vain kuluu! 🙁 / 🙂

Voih, hän on kyllä niin söpö <3

Apua! Niin ne vaan kasvaa ?❤

No niinpä, ihan liian nopeeta. Mun vauvani on jo hieman isompi vauva.♥ 😀

Ihana Hugo ja niin paljon pienellä ihmisellä taitoja! <3 Kohta se turbovaihe käynnistyy – sitten kukaan ei enää istu paikoillaan (vaikka ei ehkä istu nytkään)! Hihii.. Onnea kuukausipäivän johdosta pikkuiselle!! Nyt hän on viettänyt masun ulkopuolella pidemmän ajan kuin vatsan sisällä. Varsinainen juhlapäivä siis! <3 🙂

Hän on ja oppinut ihan hirveästi näiden kuukausien aikana.♥ Hih, vielä istuu onneksi paikoillaankin, mutta kyllä se aika koittaa kun ei olla hetkeäkään paikoillaan. 🙂
No niinpä. Toisaalta niin ihanaa ja toisaalta nyyh. Mun vauvani on jo niin iso.♥
Kiitos, tämä oli oikea juhlapäivä, kun tänään oli myös vanhimman tyttäremme nimipäivä. 🙂

Sellaista haluaisin kysyä, että oletko kokenut nauttivasi hetkestä joka lapsi lapselta enemmän, siis vauvavuonna? Lueskelin myös pikku S:n kuukausipostauksia, ja kyllä näistää Hugon postauksissa on paljon enemmän sellaista "viimeinen kerta" -fiilistä. Olen kuullut, että monesti kuopusten kanssa osaa ottaa hetkestä kaiken irti, ja sitä kasvaa lapsimäärän mukana.

Kaislakerttu

Hyvä kysymys ja kyllä olen tainnut. Ensimmäisen aikana en jotenkaan osannut elää hetkessä ja nyt taas Hugon kohdalla tuntuu että koitan elää niin hetkessä kuin voin.
Rakastin Ainon (pikku S) vauva-aikaa todella paljon ja nautin siitä, mutta kyllä Hugon kohdalla on juuri sitä "viimeinen" kerta -fiilistä ja koitan ottaa kaiken tästä irti.
Pitääkin käydä joskus lukemassa vanhoja postauksiani, sillä luulen että kirjoitustyylini on silloin poikennut jonkin verran nykyisestä. 😀

voi tuo tokaa kuva..Niin ihana<3 On teillä jo kyllä taitava poika. Aina se jotenkin hämmästyttää miten nopeasti nuo pikkuiset oppii uusia taitoja.

Hugo on sellainen hymypoika.♥
Niin nopeaan he oppivat uutta, ettei sitä jotenkaan voi ymmärtää.

Voi ihanuus tuota suloista hurmuria♥♥

Hugo on kyllä niin valloittava pieni hurmuri.♥

Onnea yhdeksänkuiselle!
Voi että kun toinen on niin hurmaava, tuo hymy! <3
Hassua ajatella että äitiyslomasi jo loppuu, vastahan saimme lukea odotusajan postauksia ja pian teillä onkin vauvan sijaan jo taapero, hurjaa.

Kiitos Ninni ja tuo Hugon hymy on kyllä niin hurmaava.♥
Mä en jotenkaan sisäistä nyt tätä ajan kulua. vastahan Hugo tosiaan oli masussani ja vasta hän oli ihan pikkuinen. En kestä kuinka nopeaan aika meni. :/

Onnea yhdeksänkuiselle! <3 Hui kohta siellä kontataan! 🙂

Kiitos Terhi.♥
No älä, ei varmasti mene kauan kun Hugo sen hoksaisee. 🙂

Hurmaava hymypoika siellä! 🙂

Ihana pikkuinen poitsu ☺ ja aika vaan rientää niin nopeaa vaikka sen kulun haluaisi välillä pydäyttää johonkin hetkeen ! Täällä nuuhkitaan tasan viikonikäistä pikkupoikaa❤ja näistä hetkistä todellakin nautin kun tietää miten tuo aika hujahtaa todellakin! Ei huomaakaan kun mekin olemme jo tuossa tilanteessa kuin te nyt…

Hugo on.♥ Ja tämä ajan kuluminen on jotain niin järjetöntä. Ihan kuin tämä 9kk olisi mennyt pikakelauksella. Voi eikä, ihanaa ja onnea.♥ Se vauvan tuoksu on jotain niin ihanaa. Ihanaa vauva-arkea ja nauttikaa.♥

Hugo on kyllä niin suloinen poika <3 Onnea ysikuiselle!

Kiitos, hän on kyllä oikea söpöläinen.♥

Mukava lueskella taas Hugon kuulumisia 🙂 Meillä Enni 8kk nukkuu vielä kolmet päikkärit, mutta on jo havaittavissa, että jossain vaiheessa vaihtuu kolmesta kahteen 🙂 Täällä sairastettiin vesirokko kypsässä 3kk iässä 😀 Toivottavasti menee teilläkin pian ohi!
Kiva juttu, että teilläkin pottaillaan jo 🙂 Me alotettiin kans ajoissa vessakäynnit, kotona se sujuukin hienosti 🙂

Kiva kuulla. 🙂
Meillä ne kolmannet jäi tosi huomaamatta pois. 🙂 Ai teillä oltiin niin pikkuisia. Meillä Hugolla ollut tänään rankka päivä. Kuume ja näpyt tuntunut todella ikäviltä ja itkuisia oltu koko päivä. Sääliksi käy pikkuista.
Juu pottailu aloitettiin ja yllätyin kuinka hyvin lähti sujumaan. Käydään siinä istumassa säännöllisen epäsäännöllisesti. 😀 Mahtava kuulla että siellä sujuu hienosti.
Mukavaa loppuviikkoa sinne.♥

<3 <3 <3 <3 Ihana ysikuukautinen siellä! <3 <3 <3 <3 <3

Niin täydellinen ihana pieni ♡♡

Oi niin ihana Hugo ♡♡ tää postaus oli tosi kiva lukea ja samalla muistella omien palleroiden ekaa vuotta, ja kuinka paljon samankaltaisia juttuja muistan omista lapsista vauva-aikana 😀

Terkkuja pikkuselle hurmurille ♡♡

Hugo on kyllä sellainen mussukka.♥
Kiva että tykkäsit ja nosti muistoja mieleen. 🙂 Terkut muiskautettu pikku hurmurille.♥

Hih, Hugo on kyllä oikea hurmuri.♥
Ja kyllä, aika menee ihan tajutonta kyytiä, etten kestä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X