äiti ja melukylän lapset - Banneri

Kyllä, näin siinä on päässyt käymään. Tosin enhän sitä mielelläni tee, mutten ole enää keksinyt muuta vaihtoehtoa. Toisaalta taas tämä on lapsen etu, joten luulen tästä hyötyvän ihan kaikkien. Mistä sitten on oikeastaan kysymys?
Lumin pistämiset on nyt hoidettu kotona ja ne ovat sujuneet hyvin. Itse pistoksissa ei ole mitään ongelmaa ollut sen ensimmäisen kerran jälkeen, mutta kun neljä tuntia pistoksen jälkeen annetaan foolihappo alkaa ongelmat. Tyttö ei halua tulla ollenkaan keittiöön, keksii milloin mitäkin tekosyitä tai juoksee oksentamaan/kakomaan pönttöön. Tai sitten ottaa foolihapon kaakaon seassa ja oksentaa sen monesti joko hetki sen jälkeen tai jo muutaman kulauksen otettuaan. Tai sitten on hyvä päivä ja kaakao pysyy sisällä. Siinä vaiheessa kun näin miten tyttö melkein itkua väänsi tietäen että lääke on otettava, päätin että tämä saa nyt loppua. En kestä katsoa kuinka paha olo minun tytöllä on ja en todellakaan halua kiusata häntä näillä lääkkeillä.
Olemme koittaneet kaikkea mahdollista tapaa antaa lääke ja pähkäilin, miten ihmeessä saisimme lääkkeen menemään. Kunnes eräästä ryhmästä luin, että heillä lääke piilotetaan, eikä lapsi edes tiedä syövänsä sellaista. Ihan mahtavaa, näin meidänkin olisi pitänyt toimia alusta asti, mutta no kaikki ei tule mieleen. Ja koska en halunnut valehdella Lumille, että foolihapon syömisen voi lopettaa, päätin kokeilla vain piilottaa sen.

Pistospäivänä sitten mursin salaa tabletin ja piilotin sen tytön iltapuuroon. Jännitin hieman syökö tyttö varmasti koko puuron, mutta otin kuitenkin sen riskin. Ja mitä tapahtui. Tyttö söi koko puuron ja ei mitään ongelmia. Puuron syötyä hän veti valkoiseksi ja sanoi että äiti otan foolihapon sitten kaakaossa, laita sitä ihan vähän. Tein kaakaon normaaliin tapaan ja annoin tytölle. Toinen hörppäisi siitä ja voi pahoin. Sanoin, että heitetäänkö kaakao menemään ja otatko ennemmin vettä? Lumi katsoi minua kysyvästä ja hörppäsi kaakaosta. Sanoin että oikeasti haluatko ennemmin vettä.?Tyttö nyökkäsi ja katsoi hämillään kun heitin kaakaon viemäriin. Tilanne oli todella huvittava ja Lumi oli ihan epäuskoinen. Väri palasi hänen kasvoilleen ja kun hän kysyi, että entäs se foolihappo, johon vastasin hänen ottaneen sen jo ajat sitten.

Huijasin siis lastani sen verran, ettei hänelle vain selviä se, että hän otti lääkkeen juuri puuron seassa. Lumia nauratti, mutta hän oli hämmästynyt. Hän taisi ymmärtää, ettei foolihappo oikeasti maistu ruuan läpi ja ettei se aiheuta hänelle pahaa oloa. Lumi sanoi monta kertaa ettei ole huomannut koko lääkettä. Se ettei toinen halaillut pönttöä ja voinut iltaa pahoin oli huijaamisen arvoista. Ja koska se sujui niin hyvin, teimme saman uudestaan. Sillä kertaa foolihappo oli sekoitettu hyvin jauhettuna mansikkajugurttiin ja ei mitään ongelmaa. Lumi muistutti nukkumaan mennessä että äiti se foolihappo. Sanoin jälleen että olet saanut sen jo ja tytön kasvoille nousi hymy. Se lämmitti niin paljon mieltä. Se onni joka tytön silmissä oli juuri sillä hetkellä, kun hän tajusi, ettei lääkettä tarvitse ottaa.

Tässä tilanteessa lapsen huijaaminen tuntuu hyvältä ja parhaalta ratkaisulta. Hän ei tiedä milloin lääke piilotetaan ja minne. Hän ei jätä mitään ruokaa syömättä siinä pelossa, että jos lääke onkin siellä, koska hän ei ole itse vielä huomannut mitään makueroja. Mitenkään muuten en ole Lumia huijannut näissä lääkeasioissa. Ainoastaan tämän foolihapon kanssa, joka on ehdottomasti se ikävin juttu tässä. Ainakin Lumin mielestä. Toivon että koittaa vielä päivä, jolloin hän ei edes muista koko foolihappoa ja sen ottamista. Jos vain onnistun jatkossakin piilottamaan sen näin hyvin, niin en usko että tässä tulee ongelmaa.

Näiden lääkeasioiden kanssa on tullut painittua jo niin kauan, että välillä meinaa epätoivo iskeä. Toisaalta taas olemme onnellisessa asemassa siinä, että lääke tehoaa emmekä ole joutuneet testaamaan monia. Ei ole helppo kuitenkaan katsoa kun lapsi voi pahoin mutta toisaalta hän on onneksi sen verran iso nyt, että ymmärtää sen kuinka tärkeä kaikki lääkkeet on kuitenkin ottaa. Toivon että joskus tulevaisuudessa Lumi saa elää elämää johon nämä lääkkeet eivät kuulu.

Kommentit (16)

Hyvä idea! Itse pyrin siihen, etten huijaa lapsia ellei ole ns. aivan pakko. Tuossa tiedän tilanteessa on kuitenkin kyse lapsen terveydestä ja hyvinvoinnista. Ja Lumihan tietää että lääkitys jatkuu edelleen (ei siis elä uskossa että se olisi muka lopetettu), hän ei vain tiedä lääkkeenotto ajankohtaa. Varsin harmiton huijaus minusta, mutta helpottaa hurjasti tytön elämää. 🙂

Minusta sinä toimit ihan oikein. Pakkohan se lääke on jollakin tavalla saada otettua.

Jotenkin kannattaisi sijoitella ne lääkkeen murut niin, että ne menisi heti ensimmäisten lusikallisten seassa. Siis jos ajatellaan ettei hän söisikään kaikkea ruokaa, niin tulisi kuitenkin se lääke otettua. 🙂

Ihana että löysit tähänkin ratkaisun 🙂

Se on totta, että pakko se on saada annettua ja tällä keinolla se sujuu nyt niin vaivattomasti. 🙂
Alkuun koitin sekoittaa foolihapon ihan ruuan päälle, mutta koska se on väriltään keltainen se paitoi läpi ja Lumi olisi bongannut sen heti.

Mun mielestä toi on juurikin hyvä asia että se menee hyvin ruuan seassa piilotettuna. Tämmöiset valkoiset valheet on ihan suotaviakin joskus. Hyvä sinä ♡ !!

Kiitos.♡
Tässä tilanteessa tämä on kyllä ihan paras ratkaisu. 🙂

Aivan loistavaa! <3 Hyvin asia on hoidettu, kun hän itse tiedustelee lääkkeen perään vasta niin paljon myöhemmin.. 🙂 Ja minusta on päasia, ettei siinä vaiheessa huijaa kun lapsi kysyy onko se lääke otettu! Hyvä sinä!!

Lumilla on hyvä muisti ja hammaspesulle mentäessä sitten muistuttanut foolihapon ottamisesta kasvot valkoisena. Ja kuinka mahtavaa on ollut kertoa hänelle, että lääke on jo otettu ja enää ei tarvii ottaa mitään. 🙂 Sen helpottuneen ja onnellisen ilmeen voisi ikuistaa. ♡

Niin kauan kun piilottaminen sujuu niin ettei tyttö huomaa lääkettä jatketaan tällä systeemillä. 🙂

Hih, kiitos.♡

Tuohan on ihan nerokas keksintö! Ja vielä kun tyttö itse tietää systeemin niin ei siinä ole mun mielestä mitään pahaa, päinvastoin mahtavaa että lääkkeiden otto edes vähän helpottuu! 🙂

On kyllä mahtava juttu siinä mielessä, että hänen ei ole tarvinnut halailla nyt pönttöä tai koittaa kakoen saada lääkettä alas.:)

Tämä todistaa taas sen, kuinka paljon pelkkä pelkääminen ja ennakkoluulot vaikuttavat esimerkiksi juuri huonoon oloon. Ihmismieli on uskomaton! 😀 Pienet valkoiset valheet on sallittuja ja itseasiassahan tyttö tietää, että häntä häntä huijataan hänen omaksi parhaakseen. Ihan loistava systeemi! Millähän mä saisin huijattua meidän ainokaisen syömään edes jotain terveellistä, kuten kasviksia? :/

No niinpä. Lumi on jo pitkään luullut että foolihappo aiheuttaa pahan olon ja että se maistuu ihan järkyttävälle. Kuitenkin kun se on piilotettu niin ei ole huomannut mitään. 🙂 Siksi hän on ollut niin hämillään kun olen hänen sanonut jo ottaneen sen. 🙂

Uppoisko teillä kasvikset vaikka jos tekisit jonkin smoothien?

musta sä oot tehnyt ihan oikein 🙂 mä opiskelen lähihoitajaksi ja töitteni takia Mietin usein että miten antaisin vahvasti muistisairaalle asukkaalle lääkkeet, jos asukas meinaa ettei tarvi lääkkeitä eikä meinaa ottaa niitä. että Onko se oikein piilottaa lääkkeet lusikkaan ja antaa Kiisselin/jugurtin mukana jos asukas ei tiiä että lääkkeet on mukana. tai onko se oikein sekottaa nestemäinen lääke juomaan asukkaan tietämättä? Nää on vaikeita asioita, kun lähtökohtaisesti aina haluaa vaan asukkaalle parasta. 🙂

Näinhän se on, että sitä kuitenkin tahtoo aina toisen parasta, mutta kuten sanoit niin nämä on vaikeita asioita. Meillä Lumin kanssa tuo piilottaminen on nyt tytön kannalta se paras ratkaisu. Ainakin tällä hetkellä. 🙂

Mun mielestä toi on ihan oiken ja lapsen parasta sillä et huijaa kuitenkaan että lääkettä ei tarvii ottaa. Teet vain lapsen elämästä helpompaa ja mukevampaa ilman pöntön halaitua! Oon mahtava äiti omille lapsillesi!

Näin sen itsekin ajattelin. 🙂 Ja tällä tavalla pistospäivästä saa hieman siedettävämmän. Kun ei tarvitse taistella alas lääkettä jota tyttö inhoaa.
Kiitos.♡

Itsekään en tykkää huijata lapsia, mutta tässä tilanteessa koin sen juuri oikeaksi. 🙂 Ja Lumi tosiaan tietää että saa lääkettä, mutta ei tiedä milloin ja näin se uppoaa helposti. Ja mikä parasta hänen ei tarvitse oksentaa. 🙂

Vastaa käyttäjälle Kati (Ei ihan vielä) Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X