äiti ja melukylän lapset - Banneri

”Äiti, millaistahan meidän elämä olisi, jos meitä olisi vähemmän”? Näin Iida kysyi minulta eräs päivä. Vastasin hänelle, että varmasti ihan erilaista mitä se nyt on. Kysyin myös, että mistä nyt moinen ajatus? Oliko sisarusten kanssa riitaa vai muutenko vain pohtii. Ihan muuten vain kuulemma. Hän myös sanoi, että ”ajattele jos olisi vain minä ja Hugo”. Olisi aika hassua. Ja kyllä, pelkkä ajatus tuntuu todella oudolta. Iida sai minut kuitenkin pohtimaan tätä. Millaista se elämä olisi jos meitä olisi vähemmän? 

Lapset ovat tottuneet että ympärillä on hälinää, he hakeutuvat toistensa seuraan ja saattavat istua kaikki yhdessä läjässä sohvannurkassa. He ottavat yhteen, mutta sopivat pian ja tulevat kaikki toimeen keskenään, vaikka osalla iso ikäero onkin. Kuitenkin he nauttivat suunnattomasti siitä kun osa menee vaikka mummulaan yöksi ja osa jää kotio meidän kanssa. Ajatus siitä jos olisimmekin pienempi perhe herää juuri silloin. Kun kaksi lähtee yökylään ja kotiin jää kolme, on muutos jo huomattava. Meininki rauhoittuu ja kuulee jopa ne kuuluisat omat ajatukset. Ollaan sitten puhuttu, että millaiseksi he kuvittelisivat elämän, jos meitä olisi vähemmän. Montaa asiaa eivät ole maininneet, mutta ainakin sen, että meillä olisi pienempi auto, menisi vähemmän ruokaa ja tulisi vähemmän sotkua. Pinnalle on kuitenkin noussut myös se, että kuinka leikkikavereita olisi vähemmän. Juttelun lopuksi he ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä siihen , että heitä on monta.

Oman perhekoon pohtiminen on ihan luonnollista. Muistan omasta lapsuudesta, kun toivoin niin kovasti itselleni isoveljeä. Tiesin ettei minun olisi enää sellaista mahdollisuus saada, mutta toivoin silti. Leikin jopa välillä, että isäni eräs ystävä olisi isoveljeni, heh. Muistan myös olleeni hieman kateellinen niille ystäville, joilla lapsia oli enemmän kuin kaksi. Lapsemme ovat kuulleet paljon ystäviltään kommentteja tyyliin, teillä on niin iso perhe tai teitä on niin paljon. Ne ovat kuitenkin olleet positiivisia. Pari lastemme ystävää ovat perheensä ainoita lapsia ja meidän lapset ovat sitten puolestaan kauhistelleet, kuinka on varmasti outoa olla ainoa lapsi. Onkohan hän kovin yksinäinen?

Pohdin itsekin millaista se elämä mahtaisi olla, jos lapsia olisi vähemmän. Oikeasti se oli aika vaikeaa sillä olen jo niin tottunut siihen, että meillä on iso perhe. Arkemme olisi varmasti täysin erilaista. Voin jo melkein kuulla kuinka meillä olisi hieman rauhallisempaa, kuinka paljon vähemmän kantaisin ruokaa kotio, kuinka yksi makaronilaatikko kestäisi useammalla aterialla ja kuinka aikaa per yksi lapsi olisi enemmän. Kuinka voisimme varata perhelomat 2 aikuista ja 2 lasta valikoimasta, kuinka automme olisi normaalin kokoinen, kuinka paljon vähemmän rahaa menisi reissuihin, kuinka paljon pienempi pyykkivuori meillä olisi  ja kuinka paljon vähemmän katseita keräisimme koko porukalla liikkuessa. Nuo ovat ne mitkä heti tuli mieleen.


Olisihan se arki erilaista ja olenhan sitä joskus elänytkin, niin kuin on osa lapsistamme. Miten se kaikki tuntuukin niin kaukaiselta ajalta? Välillä jos lapsilla on kinaa niin he varmasti toivoisivat ettei heillä olisi yhtään sisarusta, mutta lopulta nuo ovat kuitenkin niin läheisiä keskenään, että uskon heidän olevan onnellisia suurimman osan ajasta kaikista sisaruksistaan. Arki johon kuuluisi vähemmän lapsia tuntuisi nyt oudolta ajatukselta. Luultavasti samalta, kun se jolla on vähemmän lapsia ajattelisi että hänellä olisi enemmän.

Kommentit (16)

Voi kuinka teidän lapset pohtii jo syvällisiä! <3
Olen kyllä sitä mieltä, että jokaisessa perhekoossa on puolensa. Olisi jännä kuitenkin nähdä kun teidän lapset aikanaan rupeaa perhettä perustamaan niin suuressa perheessä kasvaneina onko automaatio että toiveissa suuri lapsikatras vai haluaako vain sen yhden tai kaksi 🙂 On siinä mummolla kädet täynnä jos jokainen heistä saa vielä sen 5 lasta! 😀

Ihana suurperhe<3 🙂 Itse en osaisi kuvitella että olisin suuren perheen äiti vaikka itse olenkin "suurperheestä". Sisaruksista on kyllä paljon iloa 🙂

Hih, kiitos.♡♡
Mä en olisi ennen voinut kuvitella itselle isoa perhettä, mutta toisin kävi. 😀

Ihailen niin paljon, kun teillä on ihana seitsenhenkinen perhe! <3

Meillä ainakin kuopuksesta huomasi jo synnärillä, että oli tottunut niihin kodin ääniin ja menoihin. Oli siis koko sairaalassaoloajan todella rauhaton, mutta kotiuduttuamme rauhoittui heti isompien lasten tullessa mummolasta kotiin. Menoa on siis ollut jo mahtavasti ennen hänen syntymää, mutta itse ainokaisena olen sitä mieltä, että sisaruksia tuskin voi olla liikaakaan. Jos taas yksi lapsista puuttuisi, olisi elämä aina hieman erilaista, sillä jokainenhan on oma mahtava persoonansa tuoden perheeseen sen oman pikkuisen lisänsä 🙂

Täällä sama. Meillä myös kaksi viimeistä nukkuneet paremmin metelissä kuin ihan hiljaisuudessa. Masussa jo niin tottunut armottomaan meteliin. 😀
Tuskin niitä sisaruksia tosiaan voi liikaa olla. 🙂 Kiva kun perheitä on erikokoisia.♡

Voi teillä pohditaan jo noin suuria kysymyksiä lapsien kanssa. Mäkään en voisi kuvitella että olisi vaan yksi lapsi, sillä hänestä tulisi varmaan aika hemmoteltu ja jäisi kokematta kaikki sisarussuhteiden tuomat ilot ja surut.

Anonyymi: Näin se välillä valitettavasti menee, ettei niitä lapsia lisää saa vaikka niitä toivoisi. 🙁 Ikävää jos tunsit olosi loukatuksi, se tuskin oli kenenkään tarkoitus. 🙁 Tiedän monta perhettä joissa on yksi lapsi ja ei lapset ole pilalle hemmoteltuja. Vaan onnellisia tyttöjä ja poikia. 🙂
Meillä vanhin tätä alkoi vain pohtimaan, kun on tottunut että sisaruksia on ja koitti miettiä millaista elämä olisi jos asiat olisi toisin.

Maria: Juu vanhin varsinkin pohtii ja kyselee jo kaikenlaista. Hän vertaa usein meidän perheen elämää kavereidensa perheiden elämään. 🙂

Kaikille niitä lapsia ei vaan yhtä enempää tule vaikka kuinka toivoisi! Itse en ainakaan koe, että omaa ainokaistani on liikaa hemmoteltu. Voiko lasta edes liikaa hemmotella? Jos lapsia lisää itselle tulisi niin varmasti jokainen saisi hemmottelua yhtä lailla. Loukkaa jotenkin nämä kommentit, kun tuntuu että teillä monilapsisilla kaikki on niin paljon paremmin. Vaikka onhan se kamalaa, kun oma lapsi ei saa kokea sisarussuhteiden onnea ja iloa.

Kyllähän se elämä olisi erilaista jos lapsia olis tällä hetkellä enemmän tai vähemmän. 🙂 Samalla tavalla perheen dynamiikka varmasti olisi erilainen jos perheessä olisi erilaisia perheenjäsenia tai luonteita kuin nyt. Onneksi sitä osaa sopeutua tilanteeseen ja sitä tottuu yllättävän nopeasti arkeen.. Vähemmällä lapsimäärällä käytännönasiat varmasti on helpompaa, mutta suurperheestä unelmoivalle siitä arjesta silti puuttuisi jotain!! <3<3<3

Näin se on. Arkeen sopeutuu kyllä nopeasti. Esikoisen jälkeen alku kahden kanssa jännitti paljon, mutta niin nopeasti sitä sitten tilanteeseen tottui. Näin on ollut jokaisen lapsen kohdalla. 🙂

Kyllä mäkin olen mietiskellyt millaista meidän elämä olisi jos olisi vain esikoinen ja Hippu tai keskimmäinen ja Hippu tai jos Hippua ei olisi koskaan syntynytkään. Tai jos meillä olisi pelkästään Hippu. Se on ihan hauskaa kun ei oikeasti voi kuitenkaan tietää millaista se elämä olisi. 🙂

No näin se juuri on. 🙂 Ihan kiva välillä miettiä.

Kyllä. 🙂
Samaa olen miettinyt. 🙂 Ja jos jokainen sen viisi tekee niin tällä voi olla mielenkiintoista jos kaikki tulevat yhtäaikaa kylään. 🙂 Mutta toisaalta aivan ihana ajatus. Nähtäväksi jää millaisen perheen kukakin perustaa. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X