Vauva nukkuu äiti ei

Teksti
Tiedättekö sen tunteen kun alkaa väsyttää seitsemän kahdeksan maissa illalla ihan järkyttävästi? Sohvalle ei kerkeä kuitenkaan makoilemaan kun on ties mitä hommaa, kuten iltapalaa, siivoamista, pesulle menoa, hampaiden pesua, iltasatua, imetystä ja nukkumaan laittamista. Sen jälkeen pitää vielä itse raahautua suihkuun. Vihdoin kun kaikki lapset tuhisee ja voisit itse kaatua sänkyyn niin väsy on tiessään, eikä sitä näy sen jälkeen enää moneen tuntiin.

Valvominen alkoi Hugon odotusaikana. Illalla ja yöllä ei enää uni tullut ja järjestäen valvoin ainakin sinne kahteen yöllä, joskus pidempäänkin. No sama meno on jatkunut siitä asti. Yöunia kertyy yössä neljästä kuuteen tuntiin, joka on kyllä aivan liian vähän. Mutta kun uni ei vain tule. Välillä nousen yöllä antamaan Hugolle tuttia tai muuten vain lohduttamaan.  Minä en ole ihminen joka menisi sänkyyn vain makaamaan ja odottaisi unen tulemista. Se aiheuttaa vain kyljen kääntämistä ja lopulta turhautumisen siihen kun ei vain väsytä. Jos menen sänkyyn aikaisemmin niin luen usein puhelimella blogeja tai surffailen nettikaupoissa. Joo tämä ei ole hyvä juttu ollenkaan, mutta onko sitten parempi istua sohvalla katsomassa telkkaria. Kirjojen luku taas voisi olla parempi vaihtoehto televisiolle, mutta ei oikein ole se mun juttu. Lehtiä tosin joskus lueskelen, sen tavan voisi koittaa ottaa tavaksi.

Kun sitten huomaan, että hieman alkaa väsy hiipiä silmään painun heti sänkyyn ja uni tulee kyllä hetkessä. Siinä ei enää pahemmin kylkeä käännelläAinoa huono puoli on se, että aamu tulee ihan liian aikaisin joka ikinen kerta. Hugo herättelee ennen kuutta ja viimeistään kasilta ollaan jo aamupesuilla. On siinä hetken silmät aivan ristissä, mutta yllättävän nopeasti sitä piristyy. Arvatkaa vaan ottaako hieman päähän, kun vauva antaisi äidin nukkua ja silti kukun täällä pitkälle yöhön ja olen aamulla varmaan yhtä väsynyt, kuin silloin kun Hugo heräili monta kertaa yössä. Tosi on kuitenkin se, että ei tällä menolla enää kauan tule jaksamaan. Olisi pakko saada nukuttua se tunti tai pari enemmän. Kerrytän pian huomaamattani itselleni valtavan univelan ja se ei todellakaan ole tässä tarkoitus.


No mitä sitten puuhailen kun muut on jo nukkumassa? Saatan siivoilla, tyhjätä ja täyttää astianpesukonetta, viikata pyykkiä, katsella valokuvia, täyttää vauvakirjaa, tehdä kyykkyjä ja vatsalihaksia, katsella nettikauppojen tarjontaa tai sitten kirjoittelen blogiini postauksia ja lueskelen muiden blogeja sekä litkin samalla vettä. Jos on tiedossa kakkujuttuja niin sitten teen koristeita. Sellaista pientä puuhastelua. Eräs ilta meinasin värjätä nuo järkyt hiukseni, mutten vielä kerennyt. Se pitää kyllä tehdä joku ilta, heh.
Sekaan on onneksi mahtunut muutamat aamut kun ollaan nukuttu ysiin asti ja ero on huomattava. Jos taas saisin  nukkua niin pitkään kuin haluan niin tuloksena on armoton pääkipu. En tiedä mistä se johtuu, mutta liian pitkät unet ei ole koskaan sopinut minulle. Päivä menee vallan pilalle ja kiukuttelen kuin meidän kolmevuotias. Joten pitäisi löytää itselle se sopiva ,määrä unta. Ehkä se voisi olla jotain seitsemän ja kahdeksan tunnin väliltä. Mietin, että jos ottaisin tavoitteeksi päästä nukkumaan aina asteittain hieman aikaisemmin. Jos oma kroppa tottuisi hiljalleen siihen. Ehkä jo kesän loppuun mennessä voisin päästä nukkumaan puoliltaöin.

Henkariarvonnan voittaja on selvillä ja olen laittanut hänelle jo s-postia. Paljon onnea Minna N! Kiitos paljon kaikille osallistujille.

Kommentit

18 kommenttia

Tuollainen teehän kuulostaa hyvältä. 🙂 Ja tuota Melatoniinia vois kyllä koittaa jos uni ei ala tulemaan ilman.
Hih, kiitos.♥

Hyvän yöunen merkitys on kyllä korostunut nyt kun lapsia on kaksi, saati sitten että niitä olisi viisi! Yhden kanssa se on niin erilaista, pienen hengähdyshetken voi saada silloin tällöin, mutta kun viihdytettäviä on enemmän, vastaavasti nuo hetket vähenevät. Valitettavasti ei ole mitään taikakeinoa tarjota, jolla saisit ongelman ratkaistua. Mutta tuo asteittainen siirtymä kuulostaa hyvältä. Tsemppiä!

rouvay.blogspot.com

Kiitos tsempeistä Jenni.♥
Tämä on niin totta. Yhden kanssa pystyi nukkumaan päikkärit aina lapsen nukkuessa, mutta nyt se ei onnistukaan. Täytyy koittaa tuota hiljalleen rytmin muuttamista, jos se vaikka alkaisi tuottaa tulosta. 🙂

Kovin tuttua tuo yömyöhään kukkuminen! Keväällä töissä ollessa tuli mentyä ajoissa nukkumaan, koska oli vain pakko, että jaksaisi työpäivän eikä olisi vaaraksi liikenteessä. Nyt ei tule ikinä mentyä nukkumaan ennen puolta yötä. Usein uni tulee vasta 1-2 välillä. Sitä tulee kans puuhailtua vaikka mitä ihanan hiljaisessa talossa, katseltua sarjoja viaplaysta, istuskeltua koneella tai lueskeltua lehtiä. Mutta meillä onneksi Hippu nukkuu joka aamu väh.seiskaan ja usein pisempäänkin, joten univelkaa ei tule kerrytettyä.

Kannattaa muuttaa nukkumaanmenorytmiä just sillain hiljalleen. Vaikka vartti kerrallaan. Ja itsellä lukeminen on aika varma keino saada uni tulemaan. Samoin ohjelmien katseleminen tabletilta himmeällä valolla ei vie itseltä yöunia vaan uni tulee kyllä parissa minuutissa kun laitan tabletin pois. 🙂 Ja odotahan vain kun tulee syksyn pimeät illat ja yöt niin kyllä uni taas maistuu. 😉

Hih, mitäs me yökukkujat. 😀
Mä kans toisaalta nautin, kun talo on ihan hiljainen ja saan rauhassa istua ja tehdä omia juttuja, mutta toisaalta ne hyvät yöunet olisi nyt tärkeämmät. Jos hiljoksiin saa rytmiä käännettyä ja valvoisi vain silloin tällöin. 🙂

Jätä ihmeessä se ruutujen tuijottelu ja jumppaaminen ainakin illasta pois ja puuhaa jotain rauhallista, lue vaikka lehtiä tai kirjaa. Mikään ei väsytä niinku tylsä kirja 😀

Pitäisi kyllä. 🙂
Illat on vain hyvää aikaa lueskella blogeja, kun muuten ei pahemmin kerkiä. Lehtien luku pitää kyllä aloittaa. Tuolla pöydällä odottaakin jo muutama lehti valmiina. 🙂

Kokeile melatoniinia. Se auttaa nimen omaan nukahtamaan helpommin. Kun saat unirytmiä siirretyksi, voit jättää pois.

Se voisi toimia. 🙂 Mutta koitan alkuun ilman ja aloitan sitten jos tämä ei lähde onnistumaan muuten.

Oi apua!!! Kuulostaa niin tutulta. Ainut ero on se että minä tarvitsisin pitkiä yöunia.. Viimeisen vuoden aikana olen kärsinyt samoista "unettomuus" oireista. Turhauduin kukkumiseen ja tein muutoksen tapoihini ja menen sänkyyn makoilemaan jos vaikka uni sattuisi tulemaan … Joo, ei se ihan mennyt niin. Nyt siis pyörin sängyssä ainakin yhteen asti yöllä. Äh. :(.. Oon miettinyt että olisiko se ehkä ikä joka on muuttanut unentarvettani jotenkin.

Kerro jos keksit jonkun ratkaisun tähän <3

Voi ei. :/ Siellä siis tämä sama ikävä vaiva. Kaikista ikävintä on se kun menee sänkyyn ja sitten vain pyörit eikä uni tule millään. Sillä olen mennyt sänkyyn vasta kun väsyttää oikeasti. Tsemppiä kovasti sinne.♥
Koitan nyt ensin tuota rytmin muutosta, eli menen pikkuisn aikaisemmin nukkumaan. Jos ei tehoa niin sitten pitää koittaa tietty jotakin muuta.

Tuo on kyllä ilkeä vaiva! Mä oon huomannut nyt etten osaa nukkua. Univelkaa on, vaikka muillekin jakaa ja lisää tulee joka yö, kun vain levottomana kuulostelen milloin meillä taas herätetään. Suurimman osan öistä Onni kuitenkin nukkuu jo kohtuuhyvin, kunhan vain katsoo ruokapuolen olevan kunnossa.

Voi ei. :/ Se siinä onkin inhottavaa, kun tarpeeksi valvoo ja univelkaa kertyy niin ei osaa enää nukkua. Ja tuo kuulostelu kuulostaa tutulta. Hugo herää aina suunnilleen samaan aikaan vaatimaan tuttia suuhun tai nousee istumaan ja laitan hänet takaisin maate. Niin tavallaan kai hieman odotankin sitä hetkeä ja unet on aika kevyttä. Tsemppiä sinne.♥

Voi että, kuulostaa jotenkin niin tutulta. Minulla auttoi älyttömän paljon se, että laitoin tietokoneen ja puhelimen jo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa pois. Vaikka se tuntui ärsyttävältä, ovathan illat oikeastaan ainoita sellaisia hetkiä kun saa katsella ja lukea ja kirjoittaa ihan rauhassa, se kannatti. Minulla itselläni jää jonkinsorttinen stressi päälle vauhdikkaista päivistä, parhaiten rauhoitun lukemalla lehtiä tai kirjoja.

Pitäisi kyllä jättää puhelin ja tietokone illasta vähemmälle. Mutta kuten sanoit niin kyllä se hieman ärsyttävää on, kun kuitenkin silloin olisi sitä aikaa. Usein kirjoitan postaukseni juuri yöllä.
Ihme kyllä tänään tulin sänkyyn jo puoli yksi. 🙂 Hiljalleen kohti aikaisempaa nukkumaanmenoa edetään. 🙂

Uhh… Rankkaa. Sitten vielä sanotaan, että muista nauttia, kun oat vielä pieniä, äkkiä se menee. Ei se silti aamuisin tunnu! Tsemppiä!

Hih, mä kyllä nautin kun ovat pieniä. Varsinkin kun meillä olleet hyviä nukkujia melkein kaikki. 🙂 Nyt vaan kun osaisi itse nukkua, niin aamut olisi himpun verran helpompia. 😀

Mä oon ollut paha yö kukkuja aikoinaan, nykyään valvon "enää" puoleen yöhön.. Mutta clipperin unitee on auttanut (tiedä onko vain oikeesti mielikuvituksesta kiinni) ja melatoniini! Hyviä unia sinne ♡♡

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä