Yleinen 30.8.2016
TEKSTI Terhi

Hidas vai nopea synnytys?

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Hugon syntymästä tuli hetki sitten kuluneeksi vuosi ja synnytys muistui taas mieleeni. Palasin muistelemaan pojan synnytystä ja lueskelin synnytyskertomusta läpi sairaalan papereista. Se oli lopulta todella nopea ja olen onnellinen että päädyimme synnytystaustani vuoksi käynnistykseen. Huonon tuurin sattuessa poika olisi voinut syntyä matkalle tai vaikkapa kotiin. Tämä pisti miettimään, että kumpi on itsestäni se kivempi vaihtoehto, hidas vai nopea synnytys?
Itselläni on takana niin hitaita kuin nopeita, sekä supernopeita synnytyksiä. Ja jos näistä kaikista viidestä pitäisi valita se ajallisesti helpoin synnytys, niin se taitaa olla Ainon syntymä. Se oli kestoltaan vajaa kolme tuntia ja siinä ajassa synnytykseen pääsi mukaan ja vaikka kipu oli kovaa se ei ollut niin repivää, kun vertaa Matiaksen ja Hugon syntymään. Matiaksen synnytys kesti 1h8min ja meiltä ajaa sairaalaan 50min joten sairaalassa ei kauan keretty olemaan. Hugo puolestaan käynnistettiin ja synnytys katsottiin alkaneeksi kalvojen puhkeamisesta. Kuitenkin ensimmäsiet tuntuvat supistukset alkoivat 30 minuuttia ennen pojan syntymää. Viimeiset 15 minuuttia olivat aivan tuskaa, koska avautuminen tapahtui supernopeaa. Kalvojen puhkeamisesta pojan syntymään kului 2h8min.
Esikoinen oli puolestaan todella hidas ja myös kivuliain. Hänen synnytys kesti miltei 17 tuntia. Luulen että ensimmäinen synnytys on muutenkin aina se kivuliain ja minusta oikeasti tuntui etten tulisi selviämään siitä. Vannoin jopa miehelleni etten koskaan enää synnytä, heh. Lisäksi tuo aika oli puuduttavan pitkä kärsiä koko ajan kovenevasta kivusta. Tämmöinen hidas synnytys on varmasti haastava myös tukihenkilölle. Sitä kun pitäisi pysyä skarppina ja jaksaa tukea toista. Jos siis saan valita niin ei kiitos enää koskaan noin kauan kestävää synnytystä. Vaikka loppupeleissä tuohan on lyhyt aika verrattuna niihin, joilla synnytys kestää helposti yli 24 tuntia. Ja tämähän kuulostaa jo siltä että olisin joskus synnyttämässä uudestaan, hups.

Matiaksen ja Ainon synnytyksessä olen alkanut vuotaa verta aika paljonkin jo ennen kunnon supistuksia. Kätilöiden mukaan tämä on ollut merkki siitä, että kohdunsuu on sitten lähtenyt avautumaan hurjaa vauhtia. Matiaksestahan luulin että lapsivedet tuli sänkyyn, kun sitä verta tuli yhtäkkiä niin paljon. Hugo oli synnytyksistäni ensimmäinen jossa kalvot puhkesivat itsestään. Ja samalla myös ensimmäinen kerta kun niitä kunnon supistuksia jouduttiin odottelemaan. Muissa kun kalvot on puhkaistu niin se on ollut menoa. Kalvojen puhkeaminen itsestään oli kyllä todella mielenkiintoinen kokemus, sillä poksaus oli oikeasti todella kova ja vedet eivät tulleet ulos heti, vaan vasta muutaman minuutin kuluttua.

Jos vertaa hidasta ja nopeaa synnytystä keskenään niin molemmat olivat aika tuskaa. Hitaassa kipu tuntui kestävän ikuisuuden, tuottaen kuitenkaan oikein mitään tulosta. Sitten taas nopeassa kipuun ei kerkeä mukaan ja se tuntui heti alkuun niin tuskaiselta. Olihan se nopeasti kyllä sitten ohikin, mutta kyllähän siinä tuntuu siltä ettei pää pysy menossa mitenkään mukana. Epäuskoisena tuijotat kätilöä joka sanoo että, kyllä tämä täydet auki on ponnista vain. Juurihan me vasta tultiin! Joko tämä kohta on ohi? Ennemmin silti valitsen sen nopean kaksi tai kolme tuntia kestävän kuin hitaan tai supernopean.
Jos kiinnostuit miten synnytykseni ovat menneet voit käydä lukemassa synnytyskertomukset alla olevista linkeistä
Nyt sitten kiinnostaisi kuinka kauan sinun synnytys tai synnytykset ovat kestäneet?
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (50)

Se nopea aukeaminen on kyllä todella repivää kipua. Kolme kertaa se nyt täällä koettu. 😀




0
1 vastaus

Ensimmäinen kesti 11h 57min, toinen 3,5h, kolmas 5h ja neljäs 1h 43 min. Ehkä helpoin oli toinen just että kerkesi mukaan. Mutta toisaalta viimeisimmän synnytyksen kivut loppu nopiammin 🙂 ponnistus oli jopa minuutin kestonen.. 🙂




0
1 vastaus

Sielläkin monta erilaista synnytystä takana. Viimeinen onkin ollut jo nopea. 🙂 Kiitos jaoit omat synnytyksen kestosi tänne. 🙂




0
1 vastaus

Ensimmäinen 14 h ja toinen 15 h 😀 En tiedä edelleenkään kumpi oli pahempi, ehkä Emilyn synnytys. Ponnistusaika molemmista oli 45 min.




0
1 vastaus

Siellä ei ole tytöillä sitten ollut kiire maailmaan. Varmasti olleet rankat synnytykset, kun ovat kestäneet molemmat noin kauan.




0
1 vastaus

Kyllä se joo aika koville otti! Mutta en kyllä tiedä olisinko edes halunut nopeampaa. Luulen, että mitä nopeampi mun tilanteessa olisi ollut niin sitä kamalampi. Nimittäin Evelynin synnytyksessä puolessa tunnissa aukesin sen 5 cm ja teki kyllä todella kipeää.




0
1 vastaus

Se nopea aukeaminen on kyllä todella repivää kipua. Kolme kertaa se nyt täällä koettu. 😀




0
1 vastaus

Sinulla on kyllä kokemusta monenlaisista synnytyksistä. 🙂

Kun Senni syntyi, tuntui se kestävän ikuisuuden! Pe aamuyöstä 5.7 lähti limatulppa irtoilemaan ja supistuksia tuli epäsäännöllisesti. Senni syntyi kuitenkin vasta su 7.7 eli kolme päivää siinä meni. Sairaalanpapereihin on kirjattu synnytyksen kestoksi 24tuntia19minuuttia, joista ponnistusvaihe kesti 1tunti12minuuttia. Oli kyllä pitkä tunti se!
Synnytyksestä jäi kyllä hyvä fiilis, vaikka moni kauhistelikin kuinka pitkään se kesti, mutta eihän minulla ollut kokemusta muustakaan joten en osannut ajatella synnytystä erityisen pitkäksi. Tosin jos minä vielä joskus synnytän, toivon sen käyvän nopeammin, ei kolmea päivää. Kolme päivää kun oli valvonut ja kärvistellyt kivuista, olin aivan poikki! Ja niin oli isäkin, energijuomien voimalla hän jaksoi olla tukenani. Tosin niitä juomia hän kävi juomassa aina odotusaulassa, koska minä en kestänyt sitä hajua. 😀




0
1 vastaus

On kyllä taustalla monenlaista. 🙂
Siellä on kyllä ollut todella pitkä synnytys, en ihmettele että sinusta tuntui että se kestää ikuisuuden ja olet ollut aivan poikki . Oma 17h tun(ja isä myös)tui aikoinaan jo niin pitkältä, niin sinulla kesti vielä paljon kauemmin. Mutta ihanaa kuitenkin että synnytyksestä jäi hyvä fiilis, mutta toivottavasti seuraava olisi kohdallasi nopeampi, vaikka aika paljonkin nopeampi.




0
1 vastaus

Esikoista meilläkin työstettiin toista vuorokautta!!
Maailman kauhein kokemus :/ joka lopulta päättyi sektioon, niin kuin lopulta kaikki synnytykseni..
Luulisin että ei liian hidas eikä liian nopea, vaan semmoinen normaali ois paras 😀
Mutta tosiaan, eipä ole kokemusta 🙂
Sektiot menee niin erillain ja omalla painollaan. Toki kokemusta niistäkin kolme erilaista, synnytyksen käynnistyttyä kiireellinen sektio, sitten sama homma josta tulikin lopulta hätäsektio ja myös sitten suunniteltu sektio on koettu, jossa ei ollut kyllä kellään mihinkään kiire 🙂 se oli kyllä siinä mielessä tylsin kun odoteltiin ja odoteltiin vain..




0
1 vastaus

Voih, ei kiva ensin kärvistellä pitkään ja lopulta päädytään leikkaukseen. Tai toisaalta se taisi olla aika helpoitus silloin. 🙂

Sektiotkin on varmasti kaikki hieman erilaisia ja sinulla onkin niistä erilaisia kokemuksia. Itseäni kiinnostaa lukea myös sektiolla synnyttäneiden synnytyskertomuksia, kun itsellä ei niistä kokemusta. Kiitos kun jaoit nämä tänne.♥




0
1 vastaus

Minun ainokaiseni synnytys sairaalan papereiden mukaan kesti noin 27h, josta ponnistuvaihe sen 1,5h, mutta henkisesti se kyllä alkoi vuorokautta aikaisemmin kun ensimmäiset supistuksen tulivat. Kauan se kesti, varsinkin jälkeenpäin katsottuna tuo ponnistusvaihe, mutta kyllähän siitä selvittiin 🙂




0
1 vastaus

Hui, siellä onkin oikea suoritus takana. Pitkät tunnit varmasti olleet. Mutta hienosti selvisit noin mahtavasta suoriuksesta. 🙂 Kiitos kun jaoit kokemuksesi. 🙂




0
1 vastaus

Meillä Mila syntyi kun raketti ja tärisin tunnin synnytyksen jälkeen! Kipu oli todella kovaa räjähtävyyden takia ja kätilöt nauroikin, että tässä ei isä ehtinyt edes banaania aukaista 😀 (Oltiin otettu miehelleni eväitä mukaan :D) Mutta silti se on ollut parasta maailmassa, mitä olen saanut kokea <3 <3




0
1 vastaus

Milalla oli selvästi kiire maailmaan.♥ Onneksi kerkesitte sairaalaan. Ja syöksysynnytyksessä se kipu on kyllä niin repivää. Matias merkittiin myös syöksysynnytykseksi. Jos en väärin muista niin kaikki alle 2 tuntia kestävät synnytykset merkataan niiksi.
Hih, teillä ei eväitä tarvittu. 😀




0
1 vastaus

Meillä tyttö syntyi vähän päälle 5 tunnissa, kun taas pojat ovat tulleet vauhdilla noin tunnissa. Nuorin olisi takuuvarmasti syntynytkin kotiin/ tienpäälle, ellei oltaisi oltu liikkumattomuuden vuoksi valmiiksi näytillä. Jos saisin valita niin ihanne olisi varmaan juuri joku parin tunnin synnytys, jolloin supistukset eivät kuitenkaan samaa luokkaa ja synnytykseen ehtisi paremmin itsekin mukaan.




0
1 vastaus

Onneksi olitte siellä näytillä, niin ei syntynyt matkalle tai kotiin. Osalla pienistä on niin kova kiire syntyä. 🙂 Ja kyllä se jokin parin-kolmen tunnin synnytys on ystävällisempi äidille kuin nuo alle tunnin-tunnin rykäisyt. 😀




0
1 vastaus

Olipas mielenkiintoinen aihe. Olen samaa mieltä siitä, että nopea ja pitkä synnytys ovat omalla tavalla kivuliaita. Ehkä kivun määrä on vakio? Meillä esikoisen synnyttäminen kesti hieman yli 16 tuntia ja kuopuksen n. 3 tuntia. <3




0
1 vastaus

Mahtaakohan tuo "kivun määrä" liittyä paljolti myös siihen, kuinka paljon tilaa lantiossa on ja miten kudokset joustavat. 🙂




0
1 vastaus

Kiitos Såfin ja kiva kun jaoit kokemuksesi tänne.♥ Hyvin on siellä synnytyksen kesto lyhentynyt toisella kertaa. 🙂




0
1 vastaus

Minna: Se voi olla myös niin. 🙂




0
1 vastaus

Esikoinen syntyin reilussa 14 tunnissa ja kuopus 3 tunnissa. Kyllä mä ton 3 h ottaisin mieluummin, vaikka kipu oli yhtäkkiä todella repivää ja pää (oma siis :D) ei ihan ehtinyt mukaan. Se pidempi kärvistely taas oli tuskastuttavaa, kun niitä kamalia supistuksia vaan tuli ja tuli ja aukeaminen oli niin hidasta.




0
1 vastaus

Sielläkin on kyllä synnytyksen kesto lyhentynyt huomattavasti ensimmäisestä. 🙂 Kyllä se lyhyempi on kivempi kuin tuo pidempi, kun ei tarvitse kärvistellä niin pitkään. Tuo kolme tuntia on muuten aika passelin tuntuinen, vaikka kipeäähän se nopea tekee. Itselleni tuo kolme tuntia oli hyvä, jotenkin kerkisin siinä mukaan verrattuna taas poikien nopeisiin syntymiin.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi tänne.♥




0
1 vastaus

Lotan synnytys keksit lähemmäs 30 tuntia, Venlan reilu 21 tuntia. Molemmista säännöllisiä, kovia ja tiuhaan tulevia supistuksia oli kuitenkin tullut jo pari kolme päivää ennen varsinaista synnytystä. Vaikka venlankin synnytys kesti pitkään, oli se silti mukavampi, sillä synnytys eteni huomattavasti nopeammin ja "helpommin": Lotan kohdalla kun esim aukeaminen 6 sentistä 7 senttiin kesti monta tuntia ja oli tuskastuttavaa, että tutkimuksessa tilanne edelliseen kertaan saattoi olla edennyt vain puoli senttiä…

Sinulla on kyllä ollut monenlaisia synnytyksiä. Luulenpa itsekin, ettei myöskään supernopea synnytys ole mukava (jos nyt synnytyksestä näin voi sanoa :D).




0
1 vastaus

Siellä on kyllä synnytykset myös kestäneet pitkään. Aika suoritukset olet kyllä tehnyt.♥ Esikoisesta se avautuminen kestää ja kestää ja tuntuu ettei kivuista huolimatta mitään tapahdu. Seuraavata meneekin sitten paljon helpommin. 🙂

Kiva kun jaoit kokemuksesi tänne. 🙂

Mä olen kai pöhkö kun tykkään synnytyksestä. 😀 Ehkä sen vuoksi kun nämä ovat olleet sen verran nopeita. Mutta siis ei se syöksysynnytys mikään unelma ole. Avautuminen tapahtuu niin nopeasti, että kipu on aika jäätävää. Mutta siitä kyllä selviää. 😀




0
1 vastaus

Tunnista kolmeentoista tuntiin. Nuo nestä seitsemään tuntia synnytykset on olleet parhaat, kun niihin tosiaan ehtii pää mukaan. Mä sain pari päivää sitten viimeisenkin synnytyskertomuksen lisättyä blogiini.




0
1 vastaus

Hyvin on erimittaisia synnytyksiä sielläkin. 🙂 Ne on kestoltaan kyllä sellaisia, että siinä kerkiää itse mukaan. Liian nopeassa sitä jotenkin kaikki tapahtuu niin nopeasti, että hyvä ettei jo panikoi. 😀
Hei kiva kun sanoit, pitää tulla lukemaan. Ollaan nyt niin sairasteltu että ei ole tullut pahemmin luettua.
Kiitos kun jaoit kokemuksiasi tänne.♥




0
1 vastaus

Mielenkiintoista kuulla ja lukea toisten synnytystarinoita ja jakaa omia kokemuksia. Omat kokemukset
1. synnytys 17,5h
2. synnytys 1h 20min josta sairaalassa ehdin olla saapuminen ja 2min ponnistus
3. synnytys 45min.
Kolmannesta menin sairaalaan kalvojenpuhkaisuun edellisen syöksysynnytyksen takia. Kolmas oli kyllä kaikin puolin täydellinen kokemus.




0
1 vastaus

On kiva kun tänne on jaettu näitä omia kokemuksia, niitä on aina kiva lukea. 🙂 Kiitos myös sinulle että jaoit omasi.♥ Sinulla onkin kaksi viimeistä olleet aika haipakkaa vauhtia. 🙂 Todella nopea synnyttäjä olet.




0
1 vastaus

Sektio oli kuopuksen kohdalla ohi alle tunnissa 😀 Mutta esikoisen synnytys kesti hieman reilu 6h, ensimmäiset sentit olivat hitaampia, mutta kalvojen puhkaisusta vauva oli sylissä noin tunnin päästä! 🙂 Kyllä itse tykkäsin esikoisen käynnistetystä synnytyksestä, joka suht nopeasti eteni, vaikka aluksi ennen puudutuksia supistukset olivat extra voimakkaita ja kivuliaita. Jotenkin en silti tykkäisi kärvistellä esimerkiksi vuorokautta hitaan avautumisen kanssa, vaikka se ei ehkä olisi niin kivuliasta. 🙂




0
1 vastaus

Nopeasti siellä on esikoinen syntynyt. 🙂 Ja kalvojen puhkaisun jälkeen alkaa yleensä kyllä tapahtua. 😀 Täälläkin ennemmin se nopeampi synnytys kuin monta tuntia kivun kanssa kärvistelyä, vaikka eipä tuohon kestoon voi itse vaikuttaa. 🙂
Sektiokin on siellä ollut nopsaan ohi. Millaiselta se tuntuu kun vauva autetaan vatsasta ulos? Minua kiinnostaa se kovasti. 🙂
Kiva kun jaoit kokemuksesi tänne.♥




0
1 vastaus

Itellä fyysisesti ei tuntunut oikein miltään. Tietää, että, jotain tehdään, mutta ei mitään kipua, kun rinnasta alaspäin on puudutettu:) Mutta henkisesti se tunne on aivan yhtä ihana oli sitten sektio tai alatiesynnytys. 🙂 <3




0
1 vastaus

Varmasti se onnen tunne lapsen synnyttyä on aivan sama, syntyi hän kummalla tavalla tahansa.♥ 🙂 Ihanaa ettet ole tuntenut mitään kipua, sitä kun kuulee niitä kertomuksia joissa puudute ei ole tehonnut tai on lakannut yhtäkkiä ja äiti on pitänyt nukuttaa. :/ Sillä itse olen jotenkin aina panikoinut/pelännyt, että joutuisin sektioon.




0
1 vastaus

Kiva lukea näitä varsinkin monisynnyttäjiltä. Minun synnytysten ajat ovat seuraavat:
1. 18h
2. 4h
3. 3,5h
4. 2h
5. 3h
6. 3h

Eka oli kamalin ja siinä myös pisin ponnistusvaihe. Nelonen ja vitonen tulivat maailmaan helpoiten ja ilman ainoatakaan ponnistusta. Neljä nuorinta käynnistetty kalvojen puhkaisulla, ekat käynnistyneet itsestään supisteluilla.
Mulla vaikuttaa nopeuteen ja kivun tunteeseen kyllä ihan selvästi se, että kuinka rento osaan olla.




0
1 vastaus

Kiitos kun jaoit kokemuksesi tänne. 🙂 Hurjasti nopeammat ovat olleet synnytyksesi verrattuna ensimmäiseen. Ja täälläkin viides tuli maailmaan kertaakaan ponnistamatta..supistus oli niin voimakas. 🙂
Se kyllä varmasti vaikuttaa. Itse olen supistusten aikana koittanut keskittyä pitämään kasvot ja varsinkin leuan rentona, niin siinä on huomaamattaan rentoutunut kokonaan. 🙂




0
1 vastaus

Esikoisen synnytys kesti 36h ja päättyi kiireelliseen sektioon tarjontavirheen ja sykkeen notkahduksien takia. Sektio tuntuu siltä että joku myllää viimeistä päivää sun mahassa ja sitten kun lapsi nostetaan sieltä pois, eipä sitä enää muuta ajattelekaan kuin häntä. <3 Sain tosin sektiossa extratuntemuksia kun epiduraali ei oikein enää vaikuttanut ja sektioon annettu tujaus ei vielä avausviiltoa tehtäessä ollut ehtinyt täysin vaikuttaa. Sen olisin mieluusti jättänyt kokematta.

Kuopuksen synnytys kesti 7,5h. Kaikin puolin paaaaaljon mukavampi kuin eka. Epparihaava kyllä leikattiin ilman puhdistusta (ISO AUTS) ja sitä kokoon kursittaessa harjoittelija kitsasteli taas puudutteen kanssa. Ei kivaa.

Molemmat synnytykset alkoivat spontaanilla vesien menolla, ihan parasta mun mielestä, tietää ainakin että synnytys on tosissaan alkanut 🙂




0
1 vastaus

Onpas siellä sattunut ikäviä molemmissa synnytyksissä. Auts tuo alkuviilto ja eppari ilman puudutetta..En voi edes kuvitella millaista se kipu on ollut. Oliko niin kiire ettei ennen epparin tekoa keretty puuduttaa vai miksi leikattiin ilman? Tosin olen kuullut ettei kaikilla se puudutuskaan auta täysin. :/

Kiitos kun jaoit kokemuksesi tänne. 🙂




0
1 vastaus

Ensimmäinen noin vuorokausi,avosuinen ja kiireellinen sektio,hyvänkokoinen tyttö tuli.Toinen n.8h.avosuinen,käsi poskella ulos imukuppiavusteisesti,itse sain massiivisen vuodon, n.2.3l.poika tuli,ei jäänyt traumoja.kolmas kans noin 8h.avosuisena syntyi 4pisteen poika imukupilla taas.poika virkos hyvin ja itse toivuin hyvin.Neljäs syntyi omasta toiveesta sektiolla,kaikki meni hyvin ja syntyi ainoa näistä 10pisteen vauvana,ja kolmas poikahan se sieltä tuli.❤




0
1 vastaus

Jopas siellä on haluttu syntyä avoisuisena, jaiks. Ja muutenkin on sattunut ja tapahtunut. Mutta ihana kuulla ettei traumoja ole jäänyt ja olet itse toipunut synnytyksistä hyvin.
Ihana nelikko sinulla siellä.♥ Kiitos kun jaoit kokemuksesi tänne. 🙂




0
1 vastaus

Esikoista synnytettiin 7,5h. Alkoi vesienmenolla, kun olin koiran lelua noukkimassa lattialta. 😀 yli tunnin ponnistusvaihe, johon lääkäri kutsuttiin jo imukupilla avustamaan. Imukuppia ei onneksi tarvittu, kun asennonkorjaus auttoi ja lapsi tuli ulos. 🙂

Kuopusta synnytin 5,5h. Aamusella kellottelin supistuksia ja lähdin hakemaan esikoista yökylästä viedäkseni hänet päiväkotiin. Päiväkodilta lähtiessä oli pakko sanoa hoitajille, että mummi hakee, kun mua supistaa 3min välein. 😉 Siitä sitten isäntää hakemaan ja sairaalaa kohti. Ponnistusvaihe 20min.

Molemmissa synnytyksissä pystynyt olemaan jalkeilla 8cm asti, mutta sitten oli pakko saada puudutteita. Oman kokemuksen mukaan tuo lapsen ulostulo sattui kuopuksen kohdalla enemmän. Syynä saattoi olla vähän isompi pää, vaikka lapsi muuten olikin esikoista pienempi. :/




0
1 vastaus

Kiva että esikoisen kohdalla ponnistaminen lopulta sujui ilmman imukuppia. 🙂 Ja siellä lyheni ponnistusaika esikoisesta toiseen aika paljonkin. 🙂
Pään koko vaikuttaa kyllä paljon. Olenkin kiitollinen että omat lapset ovat olleen pienipäisiä. 🙂
Täällä kestetään supistuskivut hyvin, mutta vauvan ulostuloon mennessä puudute olisi ollut kiva. 🙂 Hugosta, eli meidän viimeisestä lapsesta puudute tehosi kun poika oli jo onnellisesti rinnan päällä.
Kiitos kun jaoit tarinasi tänne. 🙂




0
1 vastaus

Ensimmäinen:21h18min ja toinen:3h47min(käynnistetty)En jaksa kirjoittaa tarinaa…




0
1 vastaus

Hyvin lyhentyi aika tuosta ensimmäisestä synnytyksestä toiseen. 🙂




0
1 vastaus

Minun ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa synnytys kesti hieman yli neljä tuntia. Alkoi spontaanisti vesien menolla ja pian sen jälkeen alkoivat supistukset jotka tihenivät nopeasti. Hyvin nopeasti kävi selväksi mitä supistukset ovat ? Olin raskauden aikana pohdiskellut millaisia supistukset ovat ja ajatellut jostain epämääräisistä kiputuntemuksista että mahtaakohan nämä olla supistuksia. ? Synnärille saapuessani olin auki kuusi senttiä ja loput sentit meni nopeasti. Ponnistusvaihe kesti 40 minuuttia kun meni hetki ennen kuin opin ponnistamaan niin että se tuotti jotain tulosta. Avautuminen oli kyllä kivuliasta kun supistukset olivat niin kovia ja tiheitä. Ponnistusvaiheessa kipuja ei juurikaan ollut tai ne eivät tuntuneet miltään verrattuna avautumiseen. Olen tyytyväinen synnytyskokemukseeni ja kiitollinen siitä että sujui niin hyvin ?




0
1 vastaus

Siellä onkin ollut lyhyt synnytys. 🙂 Hih, kyllä ne synnytyssupistukset erottaa, sen verran kipeää ne tekee. 🙂
Mutta mahtava juttu että kaikki sujui noin hyvin ja synnytyksestä jäi positiivinen kokemus. 🙂 Kiitos kun jaoit kokemuksesi tänne. 🙂




0
1 vastaus

Hitaasta synnytyksestä minulla ei ole kokemusta, vaikka neljä olen synnyttänyt. Viimeinen oli nopea synnytys ja onneksi älysin lähteä sairaalaan ajoissa. Matka sairaalaan ei ole pitkä (10min), mutta pitkään ei sairaalassa oltu. Heti pääsi synnyttämään. Avautumisvaihe oli todella nopea ja kivulias. Vauvakin taisi hätääntyä, koska lapsivesi oli vihreää. Jälkeenpäin tuntui, että meni melkein pari päivää, että edes ymmärsi vauvan syntyneen. Kyllä pelottavia, jos tämän jälkeen pitäisi lähteä vielä synnyttämään. Nyt lapsiluku tuntuu täydeltä. Mieskin ymmärsi kokeilla ilokaasua neljännen vauvan kohdalla, että sekin on koettu.




0
1 vastaus

Siellä on sitten ollut aika haipakkaa kaikki synnytykset..hui. Onneksi matka sairaalaan on noin lyhyt. Vaikka pahoissa kivuissa sekin tuntuu pitkältä. Noissa nopeissa ei kyllä kerkiä itse mukaan ja kyllähän sitä jälkeenpäin aina miettii mitä jos..
Hih, kiva että mies testasi ilokaasun..meillä mies ei ole voinut, kun en voi sietää koko kaasua. 😀
Kiitos kun jaoit tarinasi tänne.♥




0
1 vastaus

Samaa rataa aika monen muun kanssa, eli se eka kamalin/pisin/kivuliain kokemus. Muistikuvieni mukaan eka 19h, toka 5h ja kolmas 2h luokkaa, hyvä kun sairaalaan kerittiin kun kotona heräsin supistuksiin yöllä ja ajattelin ettei mikään paniikki oo mutta matkaa yli tunti niin aika jalat ristissä istuin kyllä loppumatkan eikä kerinny mitään puudutteita ottaa. Ensimmäinen siis kokemuksena aivan kamala, toinen suht siedettävä ja kolmas jopa hyvä.




0
1 vastaus

Hyvin on sielläkin synnytysten kestot pienentyneet. 🙂
Pitkä automatka on kyllä aina riski, varsinkin nopeille synnyttäjille. Meillä on tuo melki tunnin matka ja siksi olenkin kahdesta viimeisestä ollut jo valmiiksi sairaalassa. 🙂 Mutta hyvä että kerkisitte kuitenkin perille, eikä syntynyt matkalle.
Kiitos kun kerroit kokemuksistasi tänne. 🙂




0
1 vastaus

1.4h.spontaani vesien meno
2.3h.spontaani, kalvojen puhkaisu
3.2h käynnistettiin nopeiden synnytysten vuoksi
4.1h.kolmantena päivänä syntyi kun oli hiukan pehmitelty ja tipalla vauhtia niin johan tyttö tuli maailmaan.




0
1 vastaus

No siellä on kaikki synnytykset olleet nopeita. 🙂 Jopa ensimmäinenkin. Kiitos kun kerroit nämä tänne. 🙂




0
1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Äiti ja melukylän lapset
Blogia kirjoittaa kuuden lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Siitä pitävät huolen tytöt 2005, 2009, 2013, 2018 sekä pojat 2010 ja 2015. Tervetuloa mukaan! Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Kesän myötä olen alkanut haikailla ripsienpidennysten perään. 👀 Omat ripset on kyllä pitkät, mutta suorat. Eikä ne oikein pysy taivutettuina. 🤔
.
.
.
#äiti #jewellerybypinja

_terhin_

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: