Yleinen 3.8.2016
TEKSTI Terhi

Melkein itse

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu
Pienet kädet kauhoo nyrkkiin kaiken mikä pöydällä on. Toisessa kädessä on lusikka jolla välillä kosketaan ruokaan ja välillä sen kyytiin saadaan jotain myös itse. Äiti kun hieman avustaa ollaan lusikkaan saatu kyytiin pikkuisen ruokaa ja ainakin osa jopa suuhun asti. Harjoitteluahan se vaatii vielä paljon, mutta melkein itse hän siinä jo onnistuu.

Hugo on sormiruokaillut vain osittain. Ruokien maistelu aloitettiin kuuden kuukauden iässä hiljaiseen tahtiin ja nyt ruokia on jo ihan kunnon määrä. Alkuun piti alkaa sormiruokailemaan ihan kunnolla, mutta Hugo oli erittäin kova kakomaan. Niinpä kaikki ruoka piti pitkän aikaa vetää blenderillä ihan sileäksi jotta se upposi. Ja sitä en sitten antanut pojan lappoa itse suuhun, sillä se siitä syntyvä sotku..no voitte varmasti kuvitella sen. Välillä kyllä annoin pienen määrän esimerkiksi bataattia tai puuroa lautaselle ja hän koitti sitten saada sitä suuhun. Lopulta sitä oli kuitenkin enemmän kaikkialla muualla kuin suussa. Sanotaanko että bataatti tai kaurapuuro hiuksissa ei ole kovin kiva juttu. Varsinkin kun pieni ei tykkää hiustenpesusta.


Hugo sormiruokailee nykyään useita kertoja päivässä ja lusikkaa koitan tuputtaa usein. Usein lusikka otetaan hyvin mukaan ja alkuun sillä jaksetaan kalastella ruokaa kyytiin. Helppoa se ei kuitenkaan vielä ole, mutta Hugo on sitkeä eikä hermostu heti. Lusikoista lemppari on tuo kuvissa näkyvä oranssi, vaikka se ei olekaan helpoin lusikka opetella syömään itse. Mutta Hugo pitää siitä, joten minun puolestani voi sillä sitten harjoitella.

Alkuun ruokailu sujuu aina mukavasti ja rauhalliseen tahtiin. Masun saadessa täytettä on kiva hieman temppuilla. Kuten tiputella lusikkaa lattialle, jonka äiti nostaa vain pari kertaa tai kipata koko lautanen päydälle ja syödä siitä. Tällöin ollaan sitten syöty suoraan pöydältä, sillä lautasella ei tarvitse alkaa pelleilemään. Sekin on sisältöineen nimittäin joskus kipattu päähän. Onnistuuhan se syöminen pöydältäkin.

Hugon ruokailut sujuvat onneksi yleensä rauhalliseen tahtiin. Hän tykkää tutkiskella ruokaa ja maistelee rohkeasti kaikkea. Banaani ja peruna on suurinta herkkua tällä hetkellä. Lisäksi talk-murut maistuvat ja niitä on helppo napata pienellä pinsettiotteella. Koska Hugon syöttötuolissa on valjaat, ei poika kapua ylös kesken syömisen. Tämän ansiosta mielenkiinto syömiseen säilyy, eikä koko ruokailu kulu siihen että yrittää saada pidettyä pienen istumassa tuolissaan.
Kun Hugo onnistuu saamaan lusikalla ihan itse ruokaa suuhun, on ilme sen näköinen. Siitä hymystä paistaa läpi kaikki se onnistumisen ilo ja onhan se nyt ihan mahtavaa onnistua. Pikku hiljaa poika kehittyy itse syömisen kanssa ja äidin osuus syöttämisessä vähenee. Saa nähdä kuinka pitkään siinä menee vai osaako Hugo kohta ihan kokonaan itse. Välillä tosin on päiviä jolloin lusikalla syöminen ei kiinnosta yhtään vaan se vain makaa pöydällä. Mutta eipä tässä nyt mikään kiire ole. Kyllä hän sen ajallaan oppii.

Meillä oli yksi vaihe kun Hugo söi hyvin ja todella isoja määriä. Nyt on taas menossa vaihe, että syödään aika huonosti. Laitan sen hampaiden piikkiin. Tai ainakin yläikenet pullottaa niin paljon, että luulen että kohta kaksi alahammasta saa lisää seuraa suuhun. Lämpöiset ruuat uppoaa huonoiten, kuten esimerkiksi puuro. Niinpä ilta -ja aamupalalla on monesti ollut vaihdellen leipää, jotain hedelmää, viiliä, talk-muruja tai soseita. Saadaan sitä puuroakin joskus alas menemään.

Hugo syö jo paljon samoja ruokia muun perheen kanssa. Toki niissä on vähemmän mausteita ja osassa ei ole mausteita hyvä jos ollenkaan. Ihan pian Hugo täyttää jo vuoden, joten ihan kivasti tottunut syömään samaa kuin me. Ajatella että vuosi sitten tämä murunen majaili masussani ja nyt hän pistelee jo niin hienosti ruokaa suuhunsa. Niin ne vaan kasvaa.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (14)

Niin minustakin.♡♡
Toivotaan että tuleva pieni on innokas sormiruokailija. 🙂

1 vastaus

Ihana mies! <3 Meillä meni niin, että 10 kuukauden ikäisenä meidän kuopus ei suostunut enää ollenkaan olemaan syötettävä. Sen jälkeen hän söi itse (tai ainakin yritti).. Sotku oli myös sen mukainen. Hetken aikaa olin tarjoilematta keittoja ja puuroja – niin mahdotonta se oli, että oli helpompi tarjoa keitettyjä vihanneksia, makarooneja ja pieniä lihanpalasia. Hihii.. 🙂

1 vastaus

Hih, niin on.♡♡
Siellä on hyvissä ajoin alettu syömään itse. 🙂 Ja hei hyvin tutulta kuulostaa sun tarjoamat jutut. 😀 Niitä täälläkin on annettu.

1 vastaus

Katoin heti kuvista, että joku semmonen lusikka mihin mahtuu paremmin ruokaa, vois olla hyvä Hugolle. Tuohan on oikeestaan syöttämistä varten. Meillä kyllä pikkuveli syö savonian pikkusella kahvilusikalla, ja ihan hyvin päätyy lasti suuhun asti. Ihana Hugo!<3

1 vastaus

Hugo on.♡♡
Itseasiassa kolmea eri kokoa oon tarjonnu lusikoista (joskus jopa yhtäaikaa) ja aika vähän niihin saa silti mitään. 🙂 Paitsi autettaessa. Yleensä annan ihan normin pikkulusikan tai tuon oranssin (koska se on pojan lemppari, hih) johon mahtuu kerralla kaksi makaronia tai perunanpala. 😀
Hih, sielläkin pidetään siis pienestä lusikasta. 😀

1 vastaus

Aivan ihana tuoa viimeinen kuva! 🙂

1 vastaus

Hih, kiitos. 🙂

1 vastaus

Meidän keskimmäinen kippasi aikanaan lautasellisia ruokaa lattialle, pöydältä sentään helpompi siivota. 🙂 Keskimmäiselle tarjosin sormiruokaa melko aikaisin jo, vaikkei hampaita ollutkaan. Oppi kuitenkin nopeasti syömään itse. Soseiden kanssa lapsen on tosiaan hankala harjoitella itse syömään, eikä äiti jaksa sellaista sotkua katsoa, saati siivota.

1 vastaus

Meillä onneks tiputettu vaan kerran tai kaksi lautanen lattialle niin, että siinä on ollut paljon ruokaa. Muuten tippuu ruokaa vaan pikkuisen joka kerta. 🙂
Sormiruokaa täälläkin menee nyt enemmän ja puurot ja muut vastaavat syötän suosiolla itse. 😀

1 vastaus

Söpöläinen❤️ Leo pitkälti sormiruokailee kaiken. Mitään ei saisi syöttää, koska Leo haluaa hoitaa syömisen itse. Välillä lusikalla saa jotain suuhunkin, mutta useimmiten hylkää lusikan kun sormin on helpompaa. Pienellä haarukalla Leo saa syötyä perunat ym jotka tarttuu haarukkaan. Mun puolesta saa syödä sormin niin kauan kun tykkää. Kunhan nyt joskus päiväkotiin mennessä osaisi lusikan kanssa.. ?

1 vastaus

Niin on.♡♡
Meilläkin menee nyt paljon enemmän sormiruokaa mikä on kiva. Kerkiää itsekin syömään jotain. 😀 Tuota haarukkaa pitää jossain välissä täälläkin koittaa, kunhan se huitominen ruokailuvälineen kanssa hieman rauhoittuu, heh.
Eiköhän nämä vielä opi syömään muutenkin kuin sormin. 😀

1 vastaus

Meillä pojat tahtoivat tosi pienistä asti syödä itse ja kerta lusikalla ei onnistunut niin söivät haarukalla 🙂 Kunnolla kun palat siihen metsästivät niin yllättävän siististi kävi syöminenkin. Siis kun aattelee syöjän ikää 😀

1 vastaus

Hih. 🙂
Haarukalla saa ehkä helpommin ruuan napattua. Meillä vaan Hugo heiluttaa lusikkaakin siihen malliin, että haalukkaa en oo vielä viittiny antaa. 😀

1 vastaus

Ihana pieni ruokailija!

Miulla on suuria odotuksia sormiruokailusta, Ellukin söi todella paljon niin (mutta emme olleet mitenkään vakaumuksellisia, välillä tyttöä järjen nimissä myös syötettiin), mutta pitää nyt katsoa, millainen tyyppi tämä lapsi on ja suostuuko äidin ideaan!

1 vastaus

Niin minustakin.♡♡
Toivotaan että tuleva pieni on innokas sormiruokailija. 🙂

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Äiti ja melukylän lapset
Blogia kirjoittaa kuuden lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Siitä pitävät huolen tytöt 2005, 2009, 2013, 2018 sekä pojat 2010 ja 2015. Tervetuloa mukaan! Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Meidän vauva joka ei ole nukkunut ikuisuuksiin pitkiä päikkäreitä nukkui tänään super hyvin ulkona. 🙌💕 Ihan mahtavaa!! Toivotaan, että yölläkin nukutaan.
.
.
.
#vauvanvarpaat #pikkunorsu #vauva #huhtikuiset2018

_terhin_

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: