7 vinkkiä millä selvitä lapsen uhmasta

Teksti

Joskus lapsen uhman oikein riehuessa, voi keinot tuntua olevan lopussa. Siinä ei paljon ”tämä on vain vaihe” hokeminen itselle auta, sillä allekirjoittaneella pahin uhma kesti kuulemma kuusi kokonaista vuotta. Kuinka uhmasta voi selvitä? Kokosin pari vinkkiä,  jotka ainakin meillä ovat toimineet pahimpina aikoina. Jokaisella lapsella tietysti toimii hieman erilaiset jutut, mutta toivottavasti näistä on jollekin apua.
1. Pysy itse rauhallisena. Jos tämä tuntuu lapsen pahimman uhmakohtauksen aikana täysin mahdottomalta, niin pure hammasta ja pompi vaikka muutama oikein kunnon tasajalkahyppy. Hyvällä tuurilla lapsi lopettaa ja katsoo mitä ihmettä puuhaat. Voitte pitää kisan ja katsoa kumpi hyppää hienomman hypyn.
2. Halaa lasta. Joskus pahimman kiukun iskiessä halaus tuo lapselle turvaa. Tämä myös kertoo hänelle, että vaikka hän ”kiukkuaa” on hän edelleen rakas ja tärkeä.
3. Käännä huomio muualle. Oi näitkö mikä ulkona on? Olen ihan varma että tuo kivi on kirkkain kaikista. Haetaanko se äkkiä sisälle? Vuodenajan ja lapsen mukaan kannattaa valita jokin superkiva juttu.
4. Älä anna periksi. Joskus lapsi nostaa metelin ihan turhasta asiasta kuten lautasen väristä. Tällöin on usein turha väitellä. Sanotaan että tästä nyt syödään ja laitetaan ruoka lautaselle. Jos ei kelpaa voi poistua pöydästä. Usein hetken mökötyksen ja kiukkuhuudon jälkeen ruoka kuitenkin maistuu ja tilanne on ohi.
5. Hämmästytä tai naurata. Entäs kun iskee kuuluisa spagettiraivari? Kotona ollessa voit hyvin heittäytyä itse lattialle ja pitää mekkalaa ja kieriä pitkin lattioita. Lapsi saattaa katsoa sinua hämillään ja parhaassa tapauksessa alkaa nauraa. Jos tämä iskee kaupassa voit toki sielläkin tehdä saman jos vain pokka pitää tai koittaa kääntää huomion muualle ja sanoa lapselle osaisiko hän kertoa mistä kaupasta löytyy leipää yms.
6. Pidä asetetuista rajoista kiinni. Rajat luovat turvaa myös kiukun iskiessä. Vanhempi tekee isot päätökset, mutta lapsen voi antaa tehdä pienempiä. Kuten kumman paidan laitat tänään? Laitetaanko hiukset letille vain ponnarille?  Syötkö aamupalaksi leipää vai puuroa? Kun lapsi saa itse osallistua asioiden päättämiseen voidaan säästyä monilta kiukuilta.
7. Älä naura lapselle tai vähättele uhmaa. Laskeudu lapsen tasolle ja kerro että häntä varmasti harmittaa ja suututtaa mutta kaikille käy joskus niin. Lapsen ollessa vanhempi voit kertoa omista lapsuutesi kiukkuamisista, jolloin voitte yhdessä nauraa niille.
Uhmaikä kuuluu osaksi lapsen kehitystä. Se on tärkeä vaihe, jolloin lapsi harjoittelee oman tahdon ilmaisua ja itsenäistymistä. Joillakin lapsilla uhma voi jäädä vähäiseksi, mutta iskeä sitten kunnolla vasta lapsen ollessa vanhempi. Ei kannata olla lapsen kaveri vaan vanhempi joka asettaa rajat. Muista että rajat luovat turvaa ja niistä kannattaa pitää kiinni. Ja hei joskus käy myös niin, että me vanhemmat käyttäydymme kuin uhmaikäiset. Tämäkin on välillä aivan normaalia ja lapsesta ehkä ihan hyvä nähdä, että myös meillä vanhemmilla on niitä vaikeita päiviä.

Millaiset keinot teillä on todettu toimiviksi uhman ollessa pahimmillaan?

Kommentit

22 kommenttia

Voi ei. No mutta ajan kanssa se helpottaa ja varmasti löydätte keinon joka toimii juuri teillä uhman iskiessä. 🙂 Tsemppiä sinne.

Oi kiitos näistä vinkeistä! 😀 Varsinkin tuo kohta 5 on kokeilematta eikä ole edes tullut mieleen mutta on varmasti toimiva!:D Meillä on tähän asti yleensä toiminut huomion kääntäminen muualle.:)

Hihii, sillä saa kyllä lapsen hämmästymään. 😀
Se huomion muualle kääntäminen on kyllä todella toimiva juttu. 🙂

Hyviä vinkkejä! Parasta mitä uhmaavalle lapselle voi tehdä, on auttaa häntä tunnemyrskyssään. Ne parhaat keinot vaan välillä vaihtelee tilanteen mukaan 🙂

Näin täälläkin toimitaan, että tilanteen mukaan mennään. Ja kyllä lapsesta välillä näkee kuinka hän tarvitsee apua käsitelläkseen oman tunnemyrskynsä. 🙂

Nämä onkin hyviä vinkkejä ♡ Pitäisi muistaa tosiaan että uhmakin on vain vaihe, joskus se vaan tuntuu niin samperin loputtomalta..

Kiitos Nea.♥
No näin se on. Joskus todellakin tuntuu ettei se lopu koskaan. Ja tässä kun nämä lapset ovat syntyneet lähekkäin, niin edellisestä uhmasta kun on selvitty alkaa se jo seuraavalla lapsella. 😀

Hyviä vinkkejä ja moni näistä on meilläkin käytössä.
Meidän neidin uhma/kiukku yltyy välillä niin pahaksi, että silloin ei auta muu kuin aika ja oma rauha. Silloin on turha mennä höpöttelemään tai silittelemään kun raivo on pahimmillaan. Kun antaa lapselle hetken aikaa raivota rauhassa ja purkaa kiukkuaan, voi lähelle päästäkin. Pahimman uhmakohtuksen laannuttua, syli auttaa ja yhdessä jutellaan mikä harmitti, käydään asia läpi.

Kiitos Ninni.♥
Tämäkin on totta. Joskus tulee niitä hetkiä kun on parempi lapsen antaa olla ihan itsekseen hetki ja sitten vasta käsitellä asia. 🙂

Hyvä vinkkilista! 😀 Minun tärkein oljenkorsi on se, etten kysy uhmaansa kiukuttelevalta lapselta mielipidettä. Vastaus on aina EI muutenkin. Hahaa.. Muuten noudatan kyllä näitä samoja kohtia joista sinäkin kirjoitit. Meillä tosin nuorin on alkanut raivostumaan jos tulen lähelle ja uhma kiihtyy entisestään. Näin annan yleensä hänen kiukuta hetken aikaa rauhassa ja sitten vasta halaillaan jälkeenpäin! <3

Kiitos Såfin.♥
Heh, tuo on kyllä totta. Sen EIn lisäksi saa vielä usein tuiman katseen. 🙂
Näin meilläkin joskus. Näkee että toinen tarvitsee nyt hetken aikaa yksin.

Mä en tainnut lapsena kauheasti uhmailla. Kaikki kehui miten kiltti ja rauhallinen tyttö teillä on.
Ruoan söin aina smurffilautaselta. Se houkutti mua kuulemma syömään, kun ruoan alta paljastui smurffin kuva. 🙂 Hauskaa ja maitokin juotiin tietysti smurffi lasista.

Hih ihana.♥
Tuollaiset pienet jutut on hyviä houkuttimia. 🙂 Meillä Aino tykkää syödä muumilautaselta ja katsella kun hahmoja paljastuu pikku hiljaa ruoan alta. 🙂

Mahtavia vinkkejä 😀 Kuvittelen jo itseni pomppimassa keskellä kauppaa ja kiukuttelemassa 😀 No ehkä jätän kuitenkin tuon kohdan väliin 😀

Kiitos. 🙂
Hehee. 😀 Mistä sitä koskaan tietää vaikka se pitäisi vielä testata.

Meillä on käytetty varmaan jokaista vinkkiä ja silti se tämän äidin hermo välillä hirttää kiinni 😉 Mut se taitaa kuuluu tähän kanssa. Kokeile jokaista ja aloita alusta uudelleen 😀

Kyllä kuuluu. 😀
Sitä kuoriutuu välillä itsestäkin oikea uhmaikäinen lapsen/lasten pahimman uhman ollessa päällä.

Hyviä vinkkejä, joista osa olikin meillä jo käytössä. Ainakin meidän 3v on vieläkin ihan "vietävissä" eli huomion kiinnittäminen muualle onnistuu tosi usein. Tuota aion kuitenkin kokeilla joskus, että pyydän lapsen neuvomaan tien esim leipien tai maitojen luo yms. Meillä on kyllä yllättävän vähän ollut kaupassa kiukkukohtauksia, eikä koskaan mitään spagettiraivareita siellä, kotona kylläkin. 😀

Meillä on toiminut niin hyvin tuo että pyytää kaupassa neuvomaan reitin oikeiden tuotteiden luo. Vieraassa kaupassa hommaan tulee mukavasti haastetta. 😀

tääl on 1v 9kk lapsi ja musta tuntuu että sillä ei voi nyt olla muuta kuin sitä kuuluisaa uhmaa… :O kuvioon on tullut kauhee käkätys-nauru ja sen säestämänä vedet lattialle, kaupassa tavarat hyllyiltä kaaressa pois ym ja just nuista "ei tämä vaan tuo viereinen lautanen" -jutuista kauheet itkuraivarit. kaikkia noita keinoja kokeiltu ja mikään ei toimi mut ehkä iän myötä.. 😀 ihania vinkkejä silti 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä