Yleinen 12.9.2016
TEKSTI Terhi

Lapset menee aina edelle

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Äitiys tuo mukanaan kaikenlaisia muutoksia ja yksi niistä on kuinka sitä siirtää omat tarpeet syrjään ja lapset menee aina kaiken edelle. Sitä ei enää niinkään mieti mitä itse tarvitsee vaan mitä lapsi tarvitsee. Kun kaupassa ollessa ei enää katsokaan itselle uusia vaatteita vaan löytää toistuvasti itsensä lasten vaatteita hypistelemästä. No mutta onhan ne pienet vaatteet nyt vaan niin ihania. Sitä on huomannut ostavansa lapsille paljon kaikkea uutta ja itse koittaa viimeiseen asti selvitä vanhoilla. Onneksi kuitenkin olen nykyään oppinut myös ostamaan itselleni uutta, kiitos hurahtamiseni Vimmaan ja Papuun.

Minulla on jäänyt näiden yhdentoista äitiysvuoden aikana todella monta omaa juttua välistä. Usein päällekkäin on osunut oma ja lasten meno ja ei kyllä oikeasti ole tarvinnut pohtia kumpi niistä on tärkeämpi. Viimeksi näin kävi kun tyttäreni ihka ensimmäinen ratsastustunti osui samalle päivälle kun minun piti osallistua kymmenen kilometrin pituiselle lenkille ystävien kanssa. Tiesin kuinka paljon tyttärelleni merkitsee että olisin paikalla, joten oli aivan selvää että oma meno jäi sen jalkoihin. Kyllähän noille lenkeille pääsee koska vaan, mutta tyttären ihka ensimmäistä ratsastustuntia ei olisi enää koskaa edessä. Saisin koottua tänne mielettömän pitkän listan mistä olen luopunut, mutta mikään niistä ei ole ollut niin tärkeä, että olisi jälkeenpäin kamalasti harmittanut. Tai no ehkä muutama jos ihan rehellisiä ollaan, mutta uusia tilaisuuksia tulee varmasti.

On helppo laittaa omat tarpeet sivuun ja asettaa lapsen tarpeet omien edelle, niin sen vain kuuluu mennä. Mutta kuitenkin kaikkien pitää muistaa pitää kiinni myös niistä omista tärkeistä asioista, varsinkin jos tietää ettei vastaava tilaisuus tule koskaan toistumaan. Kuitenkin me äidit ja isätkin elämme tätä omaa elämäämme emmekä saa unohtaa itseämme ja jättää tekemättä/ostamatta itselle tärkeitä asioita. Kaikki on järjestettävissä niin, että jokainen pääsee toteuttamaan kivoja juttuja tai saa juuri sen vaatteen jota on halunnut ilman että lapsi jää vaille omaansa.

Tulee aika kun lapset kasvavat isoiksi ja meitä vanhempia ei enää tarvita niin paljon. Silloin sitä varmasti haikailee tämän ajan perään kun istui siinä sohvannurkassa lapset kainalossa lukemassa jo kymmenettä kertaa sitä samaa kirjaa, jonka osasi jo ulkoa. Tai kaupassa ei enää löydäkkään itseään pyörimästä sieltä lastenvaatteiden seasta.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen
Juttu jatkuu

Kommentit (14)

Kiitos Minna.♡♡

1 vastaus

Hyvin kirjoitettu! Lapset ovat niin kovin pienen hetken pieniä ja pian huomaakin omille jutuille jäävän yhä enemmän ja enemmän aikaa. Täytyy nauttia tästä ajasta vielä kun voi 🙂

1 vastaus

Kiitos Nanna.♥
Näinhän se on. 🙂 Koittaa se aika kun lentävät pesästä ja tarvitsevat meitä paljon vähemmän.

1 vastaus

Totta, lasten menot ja tarpeet tulee laitettua ensimmäiseksi, mutta välillä pitää olla "itsekäs" ja mennä myös niihin omiin menoihin.

1 vastaus

Juurikin näin. 🙂 Välillä pitää muistaa myös itsesnsä. Olen saanut aika hyvin järjestettyä niin, että kaikkien menot onnistuisi. Haastavaahan se on, mutta sen arvoista. 🙂

1 vastaus

Moikka! Tuli mieleen, kun et muistaakseni aiheesta ole suuremmin kirjoitellut, mikä on mielipiteesi lasten kyläilyistä toistensa luona? Kyläilevätkö teidän lapset paljon kavereidensa luona, tai vieraileeko teillä heidän ystäviään? Minkä ikäisenä olet päästänyt lapset ensimmäistä kertaa kaverille yökylään?

1 vastaus

Kiitos kysymyksistä. 🙂
Meillä esikoinen on kova kyläilemään ja haluaa usein mennä kavereille. Hän onkin enemmän kavereillaan kuin he meillä. Meillekin saa toki tulla, mutta monesti hän haluaa mennä kavereille niin saa olla ilman sisaruksiaan. Lumi puolestaan kyläilee vähemmän, mutta silloin haluaa ehdottomasti mennä ystävänsä luokse. Muut eivät vielä ole pahemmin ystävillä käyneet muuta kuin sitten niin että olen itsekin mukana.
Tämä meidän syrjemmässä asuminen hieman vaikeuttaa sitä, että kaverit eivät voi tulla suoraan koulusta tai joutuvat sitten kustantamaan oman bussikyytinsä meille. Siksi lapsemme ennemmin menevät sitten suoraan koulusta ystävälle joka asuu kylällä.

Yökyläilyn ovat aloittaneet siinä vaiheessa kun ovat itse olleet siihen valmiita ja sitä halunneet. Siinä kahden- neljän vuoden hujakoilla..riippuu niin lapsesta. 🙂

1 vastaus

Minä elin lasten kautta vain 4vuotta ("vain" kahden lapsen äiti olen). Eipä siitä tullut mitään loppupeleissä. Olin unohtanut itseni ja väsyin, oli haettava melkein koko minuus uudestaan kun katsoin peiliin en enään muistanut kuka olinkaan ja mitä halusin. Hoidin itseni kuntoon, opettelin itsekyyttää ja tajusin että pelasta ensin itsesi niin voit pelastaa lapsesi. 2 vuotta kuljin omissa harrastuksissa nopeaa ja äkkiä ettei vaan lasten hoito pari kertaa viikossa ole mieheni vastuulla täysin (hän on täydellinen hoitaja) – yleensä sanottiin kun tulin kotiin että "nytkö sä jo tulit". Vihdoin olen oppinut että kun itse voin hyvin niin jaksan antaa lapsille enemmän – sitten se kaikki aika kun olen lasten kanssa ollaan todellakin läsnä. Olen itsekäs äiti ja olen 3 kertaa viikossa tallilla, mutta tulen aikasin töisä ja teen lasten kanssa läksyt ja olen 90% kotona aina ruoka-aikoina. Nyt on paljon enemmän aikaa omille jutuille, mutta "isotkin" lapset taarvii äidin läsnäoloa. Minulla on onneksi ollut mahdollisuus olla töissä vähemmän lasten vuoksi, mutta harrastuksistani en voi luopua kovin helpolla – psyykkeeni tarvii sen.

On hienoa ajatella lapset ensin ja niinhän se käytännössä onkin, mutta ei äitien tarvisi lapsia AINA laittaa itsensä edelle. Lapset on mielettömän iloisia siitä jos äiti on iloinen ja onnellinen.

P.S Oot super reipas äiti!

1 vastaus

Näin se on, että on muistettava pitää huolta myös itsestään, ettei huku äitiyteen ja unohda itseään. Ihanaa että siellä lopulta kaikki palasi raiteilleen.♥
Olen koittanut järjestää meillä asiat niin että jokaisella olisi hyvä mieli. Aika haaste se välillä on ja välillä se ei tietty onnistu mutta suurimmaksi osaksi kyllä. 🙂

1 vastaus

Hieno kirjoitus! Vaikutat aivan upealta äidiltä!
Kirjoitustesi perusteella olen ymmärtänyt, että lapsesi ovat paljon äidin perään, joka tietenkin on aivan luonnollista sinun olessa kotiäitinä, mutta olisi mielenkiintoista kuulla esimerkiksi postauksen muodossa teidän lasten suhteesta isään. Onko läheiset välit, mitä touhuavat yhdessä ja onko teillä 'vain äiti kelpaa' vaiheita? Ja miten tällöin on toimittu?

1 vastaus

Kiitos.♥
Ja kiitos kysymyksistä. 🙂 Voin tehdä tästä erillisen postauksen.

1 vastaus

Ihana tämäkin 🙂 Kirjoitat niin fiksusti isoista asiosita!

1 vastaus

Kiitos Minna.♡♡

1 vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Äiti ja melukylän lapset
Blogia kirjoittaa kuuden lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Siitä pitävät huolen tytöt 2005, 2009, 2013, 2018 sekä pojat 2010 ja 2015. Tervetuloa mukaan! Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

Instagram

  • Tällä viikolla vauva on viihtynyt oikeastaan vain sylissä, mutta mukaan mahtuu hetkiä kun viihtyy makoilemassa lelukaaren alla. Silloin sieltä kuuluu kovia kiljahduksia ja kädet sekä jalat viuhtovat kovaa kyytiä. 💕
.
.
.
#vauva2018 #huhtikuiset2018 #olohuone

_terhin_

Artikkelit

Suomen suurin perheblogiyhteisö tarjoaa luettavaa ja vertaistukea niin odotusajasta, vauva-arjesta, taaperon uhmasta kuin muistakin perhe-elämän iloista ja haasteista. Tarjolla on huumoria, vinkkejä, arjen vertaistukea, kyyneliäkin. Tervetuloa joukkoon!

Seuraa
meitä: