äiti ja melukylän lapset - Banneri

Otat taaperon syliisi ja hän katsoo sinua silmät tuikkien ja suu mitä suurimmassa hymyssä. Sitten noin parin sekunnin kuluttua hän läpsäisee sinua kädellään kasvoihisi ja nauraa päälle. Sanot, ettei noin saa tehdä ja taapero pyörittää päätään. Hetken kuluttua hän tekee saman uudestaan. Lasket taaperon sylistäsi lattialle ja sanot ettei saa läpsiä, jolloin alkaa lohduton itku. Otat taaperon uudestaan syliisi ja ei mene kauan kun sama toistuu uudelleen. Miten tähän on tultu? Miten saa hieman päälle vuoden ikäisen ymmärtämään ettei niin saa tehdä?
Kaikkihan lähti liikkeelle siitä, että eräs kerta poika oli sylissäni ja sattumalta hän läpsäisi minua kasvoihin samaan aikaan, kun nauroin jollekin hyvälle jutulle. Hän tietysti yhdisti sen läpsäisyn nauruun ja että on hauskaa kun tekee niin. Sen jälkeen hän on koittanut nauraako äiti, tai oikeastaan kuka vain, siitä kun läpsäisee. Ihan uskomatonta, että satuin nauramaan juuri sillä hetkellä kun Hugo läpsäisi. Siitä asti olen koittanut karsia tätä pois. Onneksi tämä ei nyt tapahdu joka kerta kun poika on sylissä, se vasta ikävää olisikin, mutta harmillisen usein kyllä.
Mitä sitten voisi tehdä kun taapero läpsii ja nauraa päälle? Miten tuon tavan saa karsittua pieneltä pois, varsinkin kun se on yhdistetty voimakkaasti nauruun? Mikä olisi toimivin tapa? Olen koittanut sanoa jämäkästi ”ei saa” ja pyörittänyt samalla päätä. Tämä on johtanut siihen, että taapero pyörittää päätään, mutta pian hän läpsäisee uudestaan. Sylistä pois laittaminen toimii, mutta vain hetkellisesti. Se ei ole kuitenkaan poistanut kokonaan tätä ongelmaa. Toistaiseksi se on tähän mennessä ollut ehdottomasti toimivin vaihtoehto. On ikävää olla hieman varpaillaan kun taapero on muiden sylissä. Jotenkin jännitän koska hän läpsäisee. Ja tietysti olen tästä sanonut myös sylissä pitäjälle. Olen kuitenkin pistänyt merkille, että minä olen se jota hän läpsii eniten. Ehkä juuri siksi että kaikki lähti aikoinaan liikkeelle juuri minun sylissä ollessa.

Olen toiveikas sen suhteen, että tämä menee ohitse tässä lähiaikoina, sillä muutamassa kuukaudessa ollaan menty jo parempaan suuntaan. Uskon että toistaminen on se paras ratkaisu ongelmaan ja aion jatkaa sillä. Pian Hugo varmasti huomaa ettei tavoita haluamaansa lopputulosta, eli tässä tapauksessa saa ketään nauramaan. Ja luulisin kun ikää tulee enemmän ja tämä niin sanottu kokeilu vaihe menee ohitse, päästään tästä ongelmasta eroon. Päivä kerrallaan edetään.

Jos täällä on muita joilla ollut sama tilanne, varsinkin näin pienen kanssa niin vinkkejä otetaan vastaan. Meillä kun muut lapset eivät ole tällaista läpsimistä harrastaneet.

Sitten ihan aiheen vierestä, Leikkasin muuten Hugon tukan silloin kun kuulimme täitä olevan liikkeellä ja onpa outoa katsoa näitä pari viikkoa sitten otettuja kuvia jossa hänellä on pitkä tukka.

Kommentit (18)

Meillä oli sama tilanne ja meni aika nopeasti otin surullisen ilmeen ja kerroin, että äidillä käy kipeää. Lisäksi otin poikaa kädestä ja silitin sillä mun poskea ja sanoin, että kylläpä tuntuu hyvältä ja hymyilin.

Kieltäminen aiheutti räkäisen naurun. Ei lapsi ymmärrä sitä kieltoa. Täytyy näyttää mikä on se oikea tapa toimia 🙂 On kyllä raskas vaihe.

Noin pienihän ei vielä ei-sanaa sinänsä ymmärrä, vaan just tekee sen pään pyörittelyn samalla. 😀 Auttaisiko, jos itse näyttäisit tulevan pahalle mielelle/surulliseksi?

Meillä asusti pari kuukautta sitten erittäin kova läpsijä. Hän löi isoveljeään ja meitä vanhempia+koiraa. Muutama viikko siinä meni,mutta kun jämäkästi joka kerta kielsimme ja menimme tilanteesta pois,(taapero lattialle ja itse vaihdoimme viereiseen huoneeseen, pieni itku pojalla tuli, mutta sitten hyvillä mielin tuli perässä) niin läpsyt jäivät onneksi kuin huomaamatta pois. Tsemppiä myös teille tämän taistelun kanssa!

Kiitos tsempeistä.♥
Pitääkin koittaa vielä tuota että poistuu toiseen huoneeseen. 🙂

Meillä alkoi kanssa pieni läpsiminen päiväkodissa kun vanhemmat lapset läpsivät mutta kun nämä vanhemmat lapset vaihtoivat isojen lasten ryhmään niin loppui läpsiminen. Se ei kyllä ollut kivaa ollenkaan ja kieltokin tuntui vain hauskalta!

Pienet ottavat niin herkästi isommista mallia. Onneksi pääsitte tavasta eroon. 🙂

Tuli mieleen, että kuinka sisarukset toimivat jos Hugo läpsäisee heitä? Nauravatko he/kiljuvatko edelleen Hugon mielestä huvittavasti? Töissä oli kerran yksi tällainen pieni läpsijä ja ihmettelimme vanhempien kanssa, miksi läpsiminen vain jatkuu ja jatkuu vaikka me siitä toruimme ja teimme lempeästi selväksi, että se sattuu. Sitten satuin bongaamaan eräässä kotiinlähdössä, kuinka lapsi isosisarustaan läpsäisemällä sai aikaiseksi huvittuneen kiljunnan, sitä hän varmasti haki meiltä aikuisiltakin.

Tsemppiä tilanteeseen, aika auttaa varmasti pian!:)

Onneksi Hugo ei läpsi heitä paljon, mutta muutaman kerran olen nähnyt kun ovat jotakin hymyilleet. Olen koittanut painottaa että pitää kieltää ja ei saa viedä kasvoja lähelle. Kaikkea kun en kuitenkaan näe, niin voihan olla että sisaruksien kanssa tälle nauretaan joissakin määrin. Voikin olla että meiän ongelma piilee juuri tässä ja siksi ei olla päästy eroon vielä kuukausienkaan jälkeen. Hyvä että sanoit, en tullut tätä ajatelleeksi. 🙂 Pitää alkaa tarkkailemaan vähän miten sisarukse reagoi.

Kiitos.♥ Parempaan päin ollaan onneksi koko ajan menossa. 🙂

Meillä oli samantapainen ongelma taaperon kanssa vastikään, paitsi että meillä se taapero puraisi. Se oikeastaan loppui vain ajan kanssa, meillä oli samaiset keinot käytössä kun teilläkin. Tsemppiä hirveesti, eiköhän tuo kohta lopu teilläkin! 🙂

Auuu, tuo pureminen vasta ikävää onkin. Toivottavasti sitä ei meillä aleta tekemään. Tällä tyylillä nyt jatketaan ja toivotaan että siitä päästään eroon. 🙂
Kiitos tsempeistä.♥

Oi voih! Meillä ei tyyppi läpsäissyt mutta hetken aikaa raapi paljon. Joka kerta kielsin ja laskin heti alas sylistä. Hetken päästä se onneksi loppui! <3

Auts, ei tuo raapiminenkaan mukavaa ole. :/ Onneksi pääsitte eroon siitä tavasta. Toivon että meilläkin tuo taktiikka tehoaa. 🙂

meillä sama meno joten jään "haaskalle" vinkkien kanssa 😀

Toistaminen taitaa olla se juttu. 🙂
Eli täällä jatketaan samalla taktiikalla kuin tähänkin asti. 🙂

Voi nuo on niin hankalia tilanteita!!ei muuta kuin sitkeästi vaan kieltää.kyllä tuokin vaihe kohta jää taakse:)
Vähänkö te ootte Hugon kanssa saman näköisiä,ihania molemmat ♡

Tämä tilanne on ollut aika haastava. Se kun olisi hyvä saada karsittua mahdollisimman nopeasti pois, ettei jää tavaksi.
Hih, kiitos.♥

Surullinen ilme otetaan kyllä testiin ja itseasiassa olen käyttänyt tuota, että läpsimisen sijaan silitänkin poskeani Hugon kädellä. 🙂 Toistaiseksi se ei ole vielä tehonnut.

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X