äiti ja melukylän lapset - Banneri
No nyt meillä on taapero päässyt kunnolla vauhtiin. Aivan uskomaton meniä tuo onkin. Kävely sujuu jo niin hienosti, että vauhti lisääntyy päivä päivältä ja pian täällä jo juostaan, kääk! Hugo otti ensiaskeleensa päivä ennen kuin täytti vuoden, kävely ei kuitenkaan vielä kiinnostanut, vaan paikasta toiseen liikuttiin konttaamalla ja vasta kuukauden verran hän on kävellyt paikasta toiseen. Sydämessä liikahtaa joka kerta, kun poika taapertaa. Se näky on jotain niin hellyyttävää. Pienet jalat tallustaa vielä hieman epävarmasti mutta kuitenkin niin kovin päättäväisesti. Äitiin ja isiin turvaudutaan kun edessä on este tai jokin paikka jonne ei omin avuin pääse. Silloin hän kohottaa kädet ylös ja pyytää syliin tai ojentaa kätensä josta tarraa kiinni.

Taapero pitääkin äidin nykyään kiireisenä, sillä hän on hyvin ehtiväinen tapaus. Joka paikkaan pitää mennä, esimerkiksi keittiön laatikot ja kaapit on kiva tyhjentää ja sen jälkeen tunkea itse tyhjään laatikkoon. Ihan Hugon turvallisuuden vuoksi poistin osan vetimistä ja osaan puolestaan viritin kepit, jottei pienet sormet jää kaappien tai laatikoiden väliin. Yhtenä jännittävänä ja uutena taitona on kiipeily. Kaikkialle kiivetään minne vain pääsee. Sohvalle pääsee jos lattialle on jäänyt tyyny ja sen päältä pääsee juuri ja juuri kiipeämään. Lastenhuoneessa pöydälle pääsee näppärästi, jos tuolit ovat jääneet esille. Siskon sänkyyn kiivetään jatkuvasti. Toistaiseksi meillä on ollut onnea matkassa ja Hugo on oppinut tulemaan oikein ja varovasti sieltä alas. Mutta tuntuu että silmät saisi vanhemmilla kyllä olla selässäkin.

Ehtiväinen taapero, ei vielä puhu mitään. Nam nam, taitaakin olla ainoa oikeaksi tunnistettava sana, mutta elekieli toimii sitäkin paremmin. Välillä jopa tuntuu, että liiankin hyvin. Hugo on myös huomannut, että me ymmärrämme häntä, mikä on tietysti ihana asia. Saa nähdä koska tuo alkaa enemmän höpisemään muutakin kuin sitä ”omaa kieltä”. Miellä kaikki lapset ovat oppineet hitaasti puhumaan, mutta kun se juttu on hokastu, niin eivätpä olekkaan enää hiljaa olleet, joten luulen Hugonkin oppivan aika myöhään. Innolla jo odotan koska sana Äiti kuuluu pienen suusta. Sen kuuleminen saa aina sydämen tykyttämään. On se niin suloisen kuuloista.

Tuollaisen reilun vuoden ikäisen taaperon kanssa on niin kiva puuhastella. Hän lähtee innokkaasti kokoamaan palikkatornia ja nauraa käkättää kun se kaatuu. Hän innostuu vielä kukkuu-leikeistä, rakastaa piirtämistä  ja touhottaa ihan kaikessa mukana. Jopa niin paljon, että sisarukset eivät oikein välittäisi. Hermotkin hänellä menee tietysti välillä, mutta tuo ikäinen on niin helppo ohjata kiinnostumaan uudesta asiasta. Parasta on se, kun leikin lomassa pitää kiivetä äidin syliin tankkaamaan läheisyyttä. Ja kuka ei nyt nauttisi siitä kun pikkuinen kiipeää syliin.

Jos rakastan odotusta, vauva-aikaa, niin rakastan kyllä tätä taapero vaihettakin. On niin mahtavaa nähdä toisen oppivan koko ajan uutta, ymmärtävän koko ajan enemmän ja nähdä hänen viihtyvän sisarustensa leikiessä. Taaperot vaan on niin huippuja. Toki taaperon kanssa on rankkaakin, nimittäin he voivat olla kovin haastavia. Hieman jännityksellä odotan, millainen taaperoaika Hugon kanssa mahtaa olla edessä. 

Kommentit (16)

Meillä onkin tuo ihana taaperoaika vasta edessä: nuorimmainen on vajaa 7kk ikäinen. Vauva-aika on omalla tavallaan ihanaa ja siitä yrittää nauttia mahdollisimman paljon, mutta kyllä taaperon vekkulia vipeltämistäkin on kiva seurata. ❤

Oi että ei muistakaan minkälainen ihanuus on yksivuotias, meidän vauva on jo kohta 3 😮
Mutta tuo teidän Hugo on kyllä mainio 🙂 ja suloinen kuin mikä <3

Kiitos, hän on kyllä niin suloinen tyyppi.❤
Onpas aika on mennytkin nopsaan.. Mutta on ne aina niitä äidin vauvoja, vaikka kasvavatkin.❤

Täällä on niin samat meiningit tuon lähes samanikäisen neidin kanssa 🙂 Niin hellyyttävää taapertamista, ja juu, ehtii kyllä joka paikkaan näppinsä pistämään 🙂

On nämä niin valloittavia.❤ Ja todella ehtiväisiä..sillä noita vetimiä poistin ja tein muita viritelmiä, ettei pääsisi sattumaan pahasti mitään. Näppäränä tuo varmaan keksii keinot niiden avaamiseen. 😀

Vaikka vauvat ovatkin hurja suloisia ja ihania, on kyllä taaperot kerrassaan mahtavia ja ihanan aitoja♥

Aitoja he todellakin ovat.♥
Hugon kanssa on niin kiva puuhastella kaikkea. Mahtava tyyppi. 🙂

Just tänään mietin, että taaperot on niin huippuja, ¨pienen touhuiluja on niin mainio seurata! 🙂

Taaperot on kyllä niin huippuja tapauksia.♥
Ja kyllä heidän touhujaan jaksaa seurata vaikka kuinka. 🙂 Hugo kokosi tänään sellaista Ikean rengaspyramidia ties kuinka monta kertaa ja aina jokaisen renkaan kohdalla se onnistumisen ilme kasvoilla, niin suloista.♥

Kyllä taaperot ovat ihania! <3 vaikka se vauva-aikakin on kivaa niin taaperovaihe on taas sitten ihana kun lapsi oppii kommunikoimaan paremmin päivä päivältä ja kaikenlaista voi jo puuhastella yhdessä! Meno tietty välillä hirvittää, mutta kivaa se silti on. Nauti <3

Niin on.❤ Mä kyllä nautin, on tuo pikkutyyppi niin mahtava. Ja jännitystä kyllä päivissä riittää. 😀

Taaperot on kyllä ihan parhaita. ♥

Siellä saatte nauttia vielä ihanasta vauva-ajasta. On se niin ihanaa aikaa.♥ Samoin kuin tämäkin. 🙂 Nautitaan tästä ajasta, se on hujaus kun ovat isoja.

Vastaa käyttäjälle Nanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X