äiti ja melukylän lapset - Banneri

Hän nostaa sormia pystyyn yksi kerrallaan ykSi, kakSi, kolme, neljä. S-kirjain on opittu hetki sitten, joten sitä oikein korostetaan kun se sanotaan. Tulee hetken hiljaisuus ja sen jälkeen iloinen kiekaisu ”Äiti minä olen nyt neljä!” Pian hän näyttää neljää sormea ja kasvoilla on onnellinen hymy. Neljä on upea luku ja kuinka hienolta se tytöstä onkaan tuntunut. Hän on kuulemma nyt iso tyttö, joka on kuitenkin vielä pieni. Ja tottahan se on.

Pahin uhma on takana. Huomasin vain eräs päivä, että joka asiasta ei enää olla erimieltä ja päivät sujuvat aika rauhallisissa merkeissä. Ei tarvitse katsoa ajassa paljoa taaksepäin, kun elimme vielä vaihetta, jolloin tuntui etteikö tämä hellitä koskaan. Isi ei saanut auttaa missään tai hyvä jos sai edes katsoa päin. Mikään ei tuntunut olevan hyvin, milloin oli väärät vaatteet, väärää ruokaa, väärä lautanen jne. Päivät täyttyi kiukuttelusta ja pieni tyttö oli tunnemyllerryksestään ihmeissään.  Yhdessä kahlattiin tuon vaiheen läpi ja nyt meillä asuu niin touhukas ja reipas tyttönen, joka kyllä osaa edelleen näyttää hyvin tunteensa, muttei enää hermostu pienistä asioista, kuten siitä väärästä lautasesta. Saa nähdä kauanko tämä seesteinen vaihe kestää.

On pari asiaa, mitä hän rakastaa yli kaiken. Toinen ovat prinsessamekot ja se toinen on hänen rakkain unilelunsa Vaahtopupu. Hän on antanut nimen ihan itse. Viikkoon ei varmasti mahdu päivääkään, jolloin tyttö ei vaihda jotakin prinsessamekkoa päälle tai yötä, jonka hän nukkuisi ilman Vaahtopupua. Kuinkahan monet kerrat sitä on iltaisin etsitty koko perheen voimin. Sillä Vaahtopupu ei päivisin vain makaa sängyssä, vaan kulkee tytön kainalossa aika moneen paikkaan.

Aino on kova tyttö puhumaan, tullut siinä kyllä aivan äitiinsä. Sitä tekstiä ja tarinaa riittäisi kerrottavaksi vaikka kuinka ja välillä saa nauraa niille aivan kippurassa. Aino tykkää välillä puuhastella Hugon kanssa ja katsoo todella tarkkaan pikkuveljen tekemisiä. Monesti kuitenkin huoneesta kuuluu ”Äitiiiii Hugo sotkee mun leikit!” Onneksi ne yhteisetkin leikit sieltä välillä löytyy ja veljen kanssa leikkiminen sujuu hyvin.

Kerran viikossa Aino käy kerhossa. Sieltä hän on saanut itselleen uusia ystäviä ja odottaa koko viikon, koska taas pääsee kerhoon. Harmi, että se on täällä meillä päin vain kerran viikossa ja kestokin vain 2,5 tuntia. No mutta parempi sekin kuin ei mitään. Kovasti jo odotamme syksyä, koska silloin mielestäni Aino on sen ikäinen, että voi aloittaa jumpan. Tänä syksynä emme mahtuneet liikuntaleikkikouluun ja näin keväällä sitä ei enää järjestetty. Onneksi kotona voidaan vähän jumppailla.

 

Kävimme pyörähtämässä 4v neuvolassa. Aino oli ihan innoissaan tehtävistä, mitä sai tehdä. Hän suoriutui kaikesta oikein hienosti ja paras oli se, kun hän huomasi itsekin pärjäävänsä hyvin. Hän näyttikin minulle peukkua pariin otteeseen ja hymyili onnellisena. Aino kasvaa tasaisesti omalla käyrällä ja vihdoin pituudessa päästiin 100 cm yläpuolelle kolmella millillä. Aino nimittäin odottaa, että saa kesällä Särkänniemessä rannekkeen. Viime vuonna häntä harmitti kun jäi alle sadan ja sai vain leiman. Lopuksi oli vielä rokotus, joka sekin sujui hienosti ilman itkuja. Hieman sanoi että se nipisti.

Täytimme neuvolaan mieheni kanssa molemmat sellaiset lomakkeet ja niistä laskettiin lopuksi pisteet. Kaikki vaikutti siltäkin osin olevan mallillaan. Meillä tulee erikseen sitten vielä lääkärineuvola, jonne Aino ei kuulemma tahtoisi ollenkaan. EI tykkää yhtään, että katsotaan korviin tai kuunnellaan. Mutta luulen, että tämäkin sujuu taas mallikkaasti, kun keskustellaan asiasta kotona vielä ensi viikon alussa.

On aika mahtavaa olla tämän nelivuotiaan kaunottaren äiti.

Kommentit (8)

Kaunis pieni prinsessa pitkine kutreineen kaikkineen! ❤

Oi että mikä ihana neiti♡Tuo 4 vuotta on kyllä jotenkin ihana ikä,ehkä just tuon takia,että on toisaalta jo vähän isompi ja sit kuitenkin vielä pieni.
Ihana nimi tuolla pupulla?

Hän on.♥
Tää on aika huippu ikä kyllä. Jännityksellä katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Mutta ihanaa kun hän edelleen kiipeää usein syliin.♥
Hih, Vaahtopupu on kyllä hauska nimi.

Onnea ihanalle ja kauniille nelivuotiaalle! <3 Ja totta, samaan aikaan he ovat niin isoja ja niin pieniä!

Kiitos onnitteluista.♥
Ajatella, että neljä vuotta jo täynnä, huh. Mihin tää aika menee? 🙂

Oi, mikä ihana prinsessa! ❤ meillä eletään uhmakautta pahimmillaan (Mila on 2v. 8kk)ja odotan niin innolla tuota seesteistä vaihetta! Mukavaa viikonloppua teidän perheelle!

Hän on kyllä ihastuttava prinsessa.♥
Tsemppiä sinne uhman kanssa. Kyllä se kausi teillekin tulee. Enkä usko, että tämä vaihe meillä kauan kestää, hih. 😀
Kiitos, sitä samaa sinne.♥

Hän on.♥
Leikkasinkin kerran jo noita, kun menivät niin herkästi takkuun. 🙂

Vastaa käyttäjälle Minna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X