Lastemme nimet: Valitsisimmeko nyt toisin?

Teksti Terhi

Eräs päivä istuimme ruokapöydässä ja juttelimme lasten kanssa nimistä. Kerroin miten olemme aikoinaan päätyneet juuri siihen nimeen, mitkä nimet ovat olleet ehdolla, miksi kaikilla on kolme nimeä ja miksi jollakin yksikään nimi ei tule suvusta. Lapsia on aina kiinnostanut oman nimen alkuperä ja he jaksavat kuulla tarinat aina uudestaan ja uudestaan. Ja mikäs siinä, onhan niistä kiva puhua. Aikamme juteltua vanhin tytär sanoi ”Äiti mä tykkään mun nimestä”. Tästä jäi kyllä hyvä fiilis.

Olen useasti maininnut, että lapsemme kulkevat täällä blogissa toisilla nimillään. Moneen otteeseen olen jo miettinyt, että käyttäisin ihan oikeita etunimiä, mutta sitten tullut siihen tulokseen, että pidemmän aikaa seuranneet ovat jo tottuneet noihin toisiin nimiin ja tällä olen myös tavallaan ”suojannut” hieman lapsia, kun en kirjoita etunimillä. Välillä ne oikeat nimet täällä näkyvät ja tulevaisuus kertoo, että alkavatko lapset kulkea täällä niillä enemmän. No mutta ajatus meinaa karata, joten palataanpa takaisin itse aiheeseen.

Tarkoituksena oli kirjoittaa olemmeko vielä samaa mieltä siitä, että nimi on oikea vai valitsisimmeko nyt toisin?

Sanotaan alkuun, että meillä on miehen kanssa mennyt suht kivuttomasti nimen valitseminen, vaikka niitä on pitänyt koota yhteensä viisi kolmen nimen yhdistelmää, eli yhteensä huimat 15 nimeä. Ensimmäisen ja kolmannen lapsen kohdalla on tosin ollut aika vääntöä etunimen kanssa.

Esikoisen aikaan tein monta listaa, joihin mies aina ruksi kohdat joissa nimi joko pääsi jatkoon, ehkä-listalle tai ei missään nimessä tätä. Näin nimiä karsittiin ja lopulta vaihtoehtoja jäi kaksi. Tietenkin molempien suosikit. Punnitsimme nimiä pitkään ja kumpikin seisoi omansa takana. Lopulta mies taipui ja hyvä niin, sillä myöhemmin hänestäkin teimme oikean ratkaisun. Nuo nimet joista väänsimme oli Venla ja Emilia. Vasta ristiäispäivänä, siinä papin seisoessa meidän edessä päätimme, että tyttö saakin kolmannen nimen ja sinne se nimi sujahti hyvin ensimmäisen ja viimeisen nimen väliin.

Toisen kohdalla nimi oli selvä melkein heti salissa. Synnytyksen jälkeen osastolla pyörittelin enää kahta nimeä, Aamua ja Siiriä, joista toinen istui tytölle kuin nenä päähän. Kun pääsimme kotio ja menimme seuraavana päivänä mummulaan syömään, löimme nimen lukkoon. Ainoastaan kolmas nimi oli sellainen, jonka mies halusi vaihtaa. Nyt ei täytelty lippusia eikä lappusia, vaan kaikki oli täysin selvää. Jännä, että tytön etunimi oli päätynyt esikoisen kohdalla melkein heti ei-listalle ja nyt se oli miehestä heti sopiva. Niin se mieli muuttuu. Ja hauskaa oli myös se, että Pappa huomaamattaan kutsui tyttöä koko ajan oikealla nimellä. Ristiäisissä hänen ilmeensä olikin näkemisen arvoinen, kun kuuli minkä tyttö sai nimekseen.

Kolmannen kohdalla vääntö olikin sitten aikamoista. Minulla oli ollut jo esikoisen odotusajasta asti yksi pojan nimi, jonka halusin ehdottomasti antaa, jos joskus saisin pojan. Miehen mielestä se taas kuulosti täysin vanhan miehen nimeltä. Hän ei voinut kuvitella sitä pienelle vauvalle. Nimessä ei siis ollut muuten mitään vikaa, kuin että se oli vanhan miehen nimi. Keskustelimme pitkään ja kyselin mikä miehestä olisi sitten hyvä nimi. Koin varmasti saman reaktion kuin minkä mieheni minun ehdotukseen, ainoana erona se, että mielestäni se nimi ei vain käynyt pojallemme. Lopulta teimme kompromissin ja koitimme keksiä täysin uuden nimen. Nyt meillä oli kolme nimeä Joonas, Eeli ja Peetu. Lopulta pääsimme sopimukseen ja haaveeni toteutui ja poika sai nimen josta olin unelmoinut. Eikä se jälkeenpäin sitten ollutkaan pelkän vanhan miehen nimi, hih. Se vaati vain enemmän totuttelua.

Neljännen odotusaikana selvisi, että meille tulisi tyttö. Kun aloimme miettiä nimiä, pyysi mieheni tehdä listan. Sanoin, ettei minulla olisi nyt sellaista, kun nimiä on ainoastaan muutama mielessä ja kaikki niistä alkoivat S-kirjaimella, Sonja, Senni, Sohvi ja Silja. Ja yllätys, että yksi oli vahvin suosikkini, vielä suurempi yllätys oli se, että se oli miehestänikin paras. Niinpä etunimi päätettiin hetkessä. Jännää tässäkin oli se, että mieheni oli tuonkin nimen laittanut esikoisen aikaan heti Ei-listalle. Olen edelleen niin rakastunut tuohon etunimeen, että mihinkään en sitä vaihtaisi. Toista nimeä mietimme pitkään, mutta lopulta se toinen nimi löytyikin helposti.

Viidennen kohdalla aloitimme miettiä nimiä hyvissä ajoin, sillä pojalle oli jotenkin haastavampaa löytää se oikea nimi (molempien suvussa ja ystävillä paljon poikia). Pyörittelimme eri vaihtoehtoja ja monena iltana istuimme sängyssä nimikalenteri kädessä ja koitimme löytää molempia miellyttävän nimen. Mieheni ehdotti paristi samaa nimeä ja epäröin sitä hieman. Lopulta meillä oli kolme nimeä kasassa, Eino, Aatu ja Sisu. Näistä kaksi karsiutuikin lopulta helposti pois, kun tykästyin mieheni ehdottamaan nimeen täysin. Mielestäni tuo nimi istuu pojalle niin hyvin, ettei voisi kuvitella sen olevan mitään muuta.

Kertaakaan mielessäni ei ole käynyt ajatus siitä, että valitsimmekohan lopulta väärän nimen. Uskon, että meidän kohdalla ne on niin loppuun asti mietitty, ettei tule tunnetta, että olisiko sittenkin pitänyt valita toisin. Toki se nimimakukin muuttuu, mutta näiden vuosien aikana olemme olleet tyytyväisiä valintoihimme. Muistan omasta lapsuudesta, että sanoin vaihtavani nimen kun täytän 18. Kuinkahan monet kerrat kuulin nimestäni väännettävän vitsiä olevani vene tai perämoottori. Olin jo päättänyt nimenkin, Jenna. Lopulta ikää tuli enemmän ja en voinut edes ajatella vaihtavani nimeäni.

Miten teidän lapselle on valikoitunut nimi? Onko se ollut valmiina jo odotusaikana? Oletteko joutuneet ”vääntämään” nimestä? Antaisitko nyt toisen nimen, vai oletko tyytyväinen valintaan?

Kommentit

20 kommenttia
Terhi

Oli mielenkiintoista lukea tämä. 🙂
Hih, Maria toisena nimenä on aika yleinen…itsellä se on toisena nimenä. Isomummuni oli Maria niin se tuli sieltä. 🙂

Avatar

Oi, ihania nimiä! 🙂 Riitelemme harvoin, mutta tyttäremme nimiasia muodostui aivan ylivoimaiseksi ongelmaksi 😀 Itse tykkään vanhoista nimistä ja mieheni puolestaan uudemmista. Vielä papin luokse mennessä veivasimme nimivaihtoehtoja, mutta lopulta päädyimme nimeen Mila. Ollaan oltu kyllä tyytyväisiä. Malla olisi ollut toinen hyvä vaihtoehto. Pidän myös kovasti siskoni nimestä Ira, mutta sitä ei voitu oikein antaa. Nimet ovat todella mielenkiintoisia! 🙂

Terhi

Mä myös pidän nimistä ja ihana kuulla tarinaa siitä, miten jotkut päätyvät juuri tiettyyn nimeen. Kiva siis, että kerroit miten teillä päädyttiin Milaan. 🙂 Se on kyllä ihana nimi.♥

Avatar

Meillä on nimi päätetty kaikille vasta kun vauva on syntynyt. Jotenkin oon aina halunnut ensin nähdä minkä näköinen vauva on. Nimistä on meillä aina vähän väännetty,mutta päästy lopulta ihan hyvissä tunnelmissa päätökseen.ja ollaan vieläkin tosi tyytyväisiä nimiin!

Terhi

Teidän lapsilla on kyllä ihanat nimet.♥
Me ollaan mietitty nimiä jo odotusaikana, mutta sitten toki vauvan synnyttyä katsottu sopiiko nimi ollenkaan. Ja aika hyvin on sopinut se nimi, mitä ollaan mietitty. 🙂

Avatar

Nimiasiat on mielenkiintoisia 🙂 Meidän yksi lapsista on saanut nimensä jo teiniaikana erään silloisen suosikkibändimme biisin mukaan. Siis ilman, että edes olimme vielä yhdessä! Toisaalta syntyessään olikin aivan nimensä näköinen, kuten on myös muut lapset olleet. Osan kanssa vain pappi ja vieraatkin ovat saaneet hieman odotella lopullista päätöstä 😀

Terhi

Niin ne on, mäkin tykkään. 🙂
Olipas kiva kuulla tuo tarina, miten yhden lapsen nimi on valikoitunut. Tämmöisiä on aina niin kiva lukea. 🙂

Avatar

Meillä kummankin pojan nimet alkavat E-kirjaimella. On hassua että näin kävi sillä jo hyvin ajoissa olimme päättäneet ettemme aio nimetä lapsia näin. Niin tässä vaan kävi että sillä hetkellä ihastuimme näihin nimiin ja sattumoisin ne alkoi kummatkin E-kirjaimella. Ja nyt ne ovat tietty meidän mielestä ihan täydelliset nimet meidän pojille <3

Terhi

Hihii, näin siinä voi joskus käydä. 🙂 Meillä neljän ensimmäisen nimet alkoivat sttumalla toistaa rytmiä, vaikka sitä ei edes suunniteltu. Viidennen kohdalla mietittiin jo, että jos rikottaisiin ja valittaisiin joku ihan toinen nimi, mutta sitten ihastuttiin nykyiseen, joka istuu ”kaavaan”. 🙂

Avatar

Meillä oli esikoisen aikaa nimestä aikamoista vääntöä. Mun ja miehen mielestä pojille on niin vähän kivoja nimiä. Aluksi pojasta piti tulla Roni mutta ihan viime metreillä mies alkoikin puhua Karrista ja mä oli silleen että ei ikinä! Mutta niin siitä vaan tuli Karri ja en enään vaihtaisi! Tytölle oli mun mielestä paljon enempi kivoja nimiä ja keskimmäiselle olikin helppo ratkaisu. Mies nimittäin sanoi ettei ole muita hyviä nimiä kuin Neea ja se oli yksi minunkin ehdotuksista, tosin yhdellä e:ellä. Tälle kolmennelle (pojalle) on taas ollut vaikeuksia päättää nimeä… nyt on yksi nimivaihtoehto joka muuten tässä sinunkin tekstissä vilahtaa 😉
Nimiasiat on jotenkin kivoja, mutta samalla vaikeita!

Terhi

Olipa kiva lukea, miten teidän lapset ovat saaneet nimensä. 🙂 Ja nyt heräsikin uteliaisuus, että mikäköhän noista nimista olisi se yksi nimivaihtoehto. 😉
Nimiasiat on kyllä välillä hankalia. Muistan, kun kuopuksen kohdalla meinasi jo epätoivo iskeä, kun poikien nimiä oli niin vähän. Tai onhan niitä vaikka kuinka, mutta kun miehelläni on paaaaljon poikia suvussa, niin moni kiva nimi jo käytetty ja itsellä kaikki serkut poikia. Samoin monen ystävän lapset ovat poikia. Mutta sitten kun löysimme nykyisen nimen, niin sehän olikin niin täydellinen juuri meidän pojalle.♥

Avatar

Nimien taustoja on aina kiva kuulla, ja kivoja nimiä teijän lapset on saanu! Tuli mieleen että kun blogissa et käytä lasten etunimiä, sekottuuko se koskaan oikeeseen elämään eli puhutko joskus bloginimillä lapsille? 😀

Terhi

Mäkin tykkään lueskella niitä. 🙂
Tätä on joskus kysytty ennemminkin, mutta en ihme kyllä mene sekaisin.:D En myöskään meinaa koskaan blogiin kirjoittaa oikeilla nimillä. Jotenkin kun avaan blogin ja alan kirjoittaa niin nimet tulee tänne niin automaattisesti. Olen noi nimet niin vahvasti yhdistänyt tänne, ettei niitä sitten tule blogin ulkopuolella käytettyä.

Avatar

Meillä jokainen nimi on löytynyt helposti. Kun päätämme, että tuo se on, siinä päätöksessä pysymme, emmekä haikaile tai jahkaile koskaan 🙂
http://westendmum.fi

Terhi

Kiva, että siellä käynyt noin helposti. 🙂
Minäkään en ole sitten kun nimi on annettu enää miettinyt, että olisiko pitänyt sittenkin valita toisin. 🙂

Avatar

Kyllä ollaan väännetty ja paljon. Etsin netistä kaikki nimisivut läpi ja tein 43 nimen listan, joista mies sit sanoi heti ei 38:lle. Ollaan kahden kulttuurin perhe ja haluttiin nimet, jotka lausuttaisiin suomeksi ja englanniksi aika lailla samalla tavalla, joten se rajasi vaihtoehtoja aika paljon. Sit vielä mä tykkään erikoisista ja harvinaisista nimistä ja mies tosi perinteisistä (paitsi ei sit kuitenkaan niin perinteisistä että on ”vanhan ihmisen nimi”) ja yleisistä. Toisista nimistä ei niin tarvinnut vääntää, kun ne tuli suvusta ja oli toiselle ok eikä haitannut vaikka lausutaan vähän eri tavalla. Ihme kyllä ollaan jopa 2 kertaa päästy ihan yksimielisyyteen lapsen nimestä ja ollaan molemmat tyytyväisiä. Molemmilla kerroilla nimi päätettiin jo ennen syntymää, tosin sillä varauksella että jos vauva ei ollenkaan näytä nimeltään niin sit vielä vaihdetaan, mutta ei tarvinnut. Vielä kyllä haaveilen että jos kolmas tulee niin mies lämpenisi sille mun lempinimelle ja saisin sekin antaa..

Terhi

Mielenkiintoista oli lukea, kuinka teillä on nimen antaminen mennyt. 🙂 Varmasti tuo vaikeuttaa nimen valitsemista hieman, mutta kyllä se varmasti on se paras ratkaisu valita sellainen nimi, joka lausutaan kutakuinkin samalla tavalla molemmilla kielillä. Luulisin, että jos meillä olisi tuo tilanne, niin olisimme toimineet samoin. 🙂
Pidän peukkuja, että jos kolmannen saatte, niin saat sen nimen käyttöön.:)

Avatar

Meillä esikoisen aikaan molemmilla oli oma suosikkinimi, joka ei kuitenkaan kelvannut toiselle. Piti löytää kompromissi, yksinkertainen, perinteinen muttei tylsä nimi. Lopulta 7veljeksen nimistä löytyi yksi, joka miellytti molempia ja on tuntunut oikealta vastedeskin. Toisesta nimestään (joka tulee suvusta) lapsi ei kuulemma itse tykkää. ?

Seuraavalle oli odotusaikana kaksi ehdotusta, mutta sairaalassa jo tiesimme toisen istuvan hänelle täydellisesti. Yksinkertainen, helppo, mutta silti mielestäni vähän spesiaali nimi. Hänenkin toinen nimensä tulee sukupuusta.

Vielä silloin, kun en missään tapauksessa halunnut enempää lapsia, putkahti jostain mieleen hauska, simppeli tytön nimi. Googlailin ja yllätyin siitä, ettei se oikeastaan edes ollut nimi, vaan olinkin keksinyt sen vahingossa itse. Oon aina ajatellut, etten oo mikään itsekeksittyjen nimien antaja. ? Kun sitten kolmannesta lapsesta alettiin puhua, tiesin heti, minkä niminen sieltä tulee. ? Toista nimeä myönnän vähän harmittelevani: ei meinattu keksiä mitään ja päädyttiin vähän yllättävään. Sellainen muunnelma lapsen isovanhemman ja kummin nimestä. Eli sikäli hyvä. Vitsailin haluavani toiseksi nimeksi ”Lemmikki” (sen kukan mukaan, ja Lemmikin nimipäivä on meidän hääpäivä), mutta en päässyt yli mielleyhtymästä eläimiin ja toisaalta kuopus taitaa olla lellilapsi jo ilman sellaista nimeäkin. ? Eli kyllä, valitsisin sitten kuitenkin samoin, kuin silloinkin.

Kaikkien kanssa ollaan kuitenkin luettu kaikki maailman nimikirjat ja luettelot päästäksemme näihin lopulta helppoihin ratkaisuihin. ? Ja tunnustan, että nimiasiat on meillä edenneet aika paljon mun johdolla, vaikka tietenkin lopulta yhdessä sopien. Kummallakin on ollut mahdollisuus torpata toisen huonot ideat, mutta mulla on ollut aina takataskussa tuhat uutta ehdotusta, toisin kuin miehellä. ?

Mun mielestä nimien keksiminen kaikessa ihanuudessaan on kuitenkin aika kauhean stressaavaa! ?

Terhi

Olipas ihana lukea tämä tarina siitä, miten teillä on löytyneet nuo nimet. 🙂
Meillä mennyt myös noin, että minä olen lähinnä ehdottanut ja mies sitten sanonut mitä niistä on mieltä. Mutta viimeisen kohdalla pohdittiin todella monena iltana noita nimiä ja mies sen sitten keksi. Mietin jo, etteikö me todellakaan löydetä sitä oikeaa nimeä, mutta löytyihän se. 🙂

Avatar

Mulla ei ole lapsia, mutta mun nimi olis pitänyt olla Emma. En ollu näyttäny yhtään Emmalta ja sain sitten yhden toisen ikiaikojen suosikkiklassikkonimistä, kansainvälisen, ja yleisen. Äiti ja isä ei ollu tienny et se oli niin yleinen.
Toinen nimi on sama mikä äidillä oli, ei oo tullut montaa nimikaimaa vastaan. Hyvä ettei ole Maria. ^_^

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä