äiti ja melukylän lapset - Banneri

En koskaan ennen lapsia ajatellut, kuinka monta lasta olisi kiva saada, johtuen ehkä siitä, että vannoin etten haluaisi niitä koskaan. Pienempänä kyllä halusin, mutta kun sitten hieman vanhempana näin jotakin, mitä ehkä ei olisi tarvinnut. Nimittäin näin televisiosta ohjelman jossa nainen synnytti ja siinä näytettiin kaikki. Se näytti niin kipeältä, etten halunnut kokea sitä itse ja eikä se nainen armoton huutaminen ohjelmassa ainakaan helpottanut. Päätin etten koskaan synnyttäisi.

No elämä johdatti monen mutkan kautta tähän pisteeseen, jossa meillä on nyt viisi aivan ihanaa lasta. Suurperhe ei ollut suunniteltu, mutta tämä tuntuu juuri niin oikealta. Olen onnellinen heistä jokaisesta, enkä enää voisi kuvitella elämääni ilman lapsia tai että heitä olisi vähemmän. Meteli ja meininki on niin vahvasti osa meidän elämää.

Ennen Hugon odotusta kärsin valtavasta vauvankaipuusta. Se oli jotakin ihan järkyttävää. Tiesin, että miehellä lapsiluku olisi täynnä, mutta uskaltauduin silti kertomaan omat fiilikseni. No siis alkuunhan mieheni järkyttyi ja kysyi olenko tosissani. Kuka edes vitsailisi tällä asialla? Alkuun hän tavallaan tyrmäsi ajatuksen, mutta ajan myötä kuitenkin lämpeni sille. Ja ette arvaa kuinka onnellinen olin, kun vauva sai luvan tulla. Silloin sanoin, että viisi on varmasti se meidän luku ja niin on hyvä. Mieheni kuitenkin epäili toista.

Ja niin tässä on nyt taas vauvakuumeiltu, tai siis oikaisen sen verran, että minä olen. Mies tietää sen ja itse asiassa kaikki tietää sen. En silti tiedä tuleeko lapsilukumme enää kasvamaan. Olen nyt tullut siihen tulokseen, jonka mieheni on tiennyt minua kauemmin, ettei minulla taida sittenkään olla sitä (oikeaa) lapsilukua ollenkaan. Tiedän, että tulen kuumeilemaan varmasti lopun ikääni ja sydämestä löytyisi paikka yhdelle. Tuntuu silti helpommalta, kun ei edes mieti sitä että lapset olisi nyt tässä, vaan on se ehkä mahdollisuus.

Joillakin se perheen lapsiluku tulee selväksi nopeastikin. Toisille on selvää että maksimi on yksi tai kaksi, jotkut taas ovat siinä tilanteessa, että toinen puoliso haluaisi lisää, mutta toinen ei. Toiset taas tahtovat lapsia enemmän.

Nyt siis kiinnostaisi kuulla, mikä on teidän lapsiluku vai onko sellaista ollenkaan? Oletko muuttanut mieltäsi ja luku on sitten kasvanut tai pienentynyt?

Kommentit (52)

Löysin blogisi ihan sattumalta! Ihanaa että löytyy joku joka ymmärtää varmasti! 🙂 Meillä 4 lasta ja mulla ihan hirveä vauvakuume! Olen pikkutytöstä asti haaveillut äitiydestä ja vauvoista, nyt nuorin on 2,5v ja kuume nousi taas noin puoli vuotta sitten. Vanhin on jo 11v ja hänestä on hyvin apua taaperon hoidossa. Välissä on 9 ja 6 vuotiaat lapset. Miehelleni olisi riittänyt 2 lasta, mutta itse tiesin aina että 3-4 lasta. Ainakin. No nyt on neljä, ja tuntuu tyhmältä ettei se riitä! Kaikki tietävät että vauvakuumeilen, eikä se varmaan ikinä lopu! 😉 Mies ei enää halua lisää lapsia, mikä on aivan hirveää tällaiselle ihimiselle, jolle lapset on kaikkein tärkeimpiä! En ole todellakaan mikään uraihminen eikä edes työpaikkaa mihin palata. Jotenkin tuntuis vielä näppärältä saada yksi lapsi (tai kuka tietää haluaisinko minäkin sitten vieläkin sen yhden ja taas yhden… 😀 ). Onneksi aika pian tulee ikä vastaan kun 4v matkaa neljänkymppiin, mitä olen aina pitänyt omana takarajanani. Ja vaihdevuodetkin saattaa jo siinä vaiheessa iskeä, minulta on poistettu toinen munasarja kokonaan ja toistakin yli puolet kystojen takia. Kiitollinen siis olen näistäkin! Mutta se ei poista vauvankaipuuta. 😉

En nyt kaikkia kommentteja lukenut, mutta äkkiseltään yllätyin että niin moni haluaa enemmän kuin ne 2 lasta. Kuitenkin kun Suomessa taitaa se keskiarvo olla jotain alle 2. Taitaa blogisi lukijoissa olla vaan sitten enemmän suurperheen äitejä tai sellaisesta haaveilevia 😀

Itselläni on yksi lapsi (8v.) ja aina ollut selvää että ainokaiseksi jää. Muistan kun hän syntyi, niin en tuntenut sitä kuuluisaa äidinrakkautta heti, lähinnä vaan hämmennystä ja tuntui jopa että mitä hittoa olen mennyt tekemään. Ajattelin että minussa täytyy olla jokin vikana, mutta kyllä se rakkaus lasta kohtaan ajan mittaan sitten kypsyi. Olen luonteeltani kuitenkin hyvin realistinen, uraorientoitunut ja järkiperäinen, sekä tarvitsen paaaljon aikaa vain itselleni, joten ”järkipäätös” on ollut hankkia vain yksi lapsi.

Niin se keskiarvo lasten määrässä taitaa olla tuo. 😀 Mutta ennen itse kuvittelin, harvalla on isoja perheitä, mutta tässä vuosien varrella on saanut nähdä, että aika monella on kuitenkin enemmän kuin se kaksi. Hih, varmasti blogiani lukee moni, jolla on enemmän lapsia tai haluaisi ison perheen. 😀

Kaikilla ei tosiaan sitä tunnetta (aidinrakkautta) tule hetkessä, vaan se rakkaus lasta kohtaan sitten kasvaa pikkuhiljaa. Tiedän pari keille näin on käynyt ja he miettivät juuri, että onko heissä jotakin vikaa. Joillakin se vaatii vain hieman enemmän aikaa kuin toisilla. Osalle on selvää alusta asti, että haluaisi vain sen yhden lapsen tai ei esimerkiksi lapsia ollenkaan. Me ihmiset kun ollaan erilaisia luonteeltamme ja toiset tarvitsevat paljon enemmän aikaa itselle ja tehdä omia juttuja ja toiset taas kaipaavat ympärille äksöniä ja hälinää enemmän kuin muut. 😀 Tärkeintä on kuitenkin, että tekee niin kuin kokee sen olevan itselle ja perheelle parasta.♥

Meillä on kahdeksan lasta…ja kolme lapsenlasta. Vanhin on syntynyt -90 ja nuorin -11. Vasta pienimmän syntyessä tunsin lapsilukuni olevan täynnä. Toki oma ikäkin tuli vastaan (42v nuorimman syntyessä), että jos ois nuorempi…;D

Hei mutta helpottava kuulla, että sellainen tunne voi kuitenkin tulla. 😀 Ehkä mullakin joskus..

Kolme tällä hetkellä on ja vielä voisi tulla lisää, mies vähän eri mieltä 😀 ehkä-mahdollisuus täälläkin, ainakin kun vuoden kaks jaksaa tota muestä pehmitellä ajatukseen 😉 miehen mukaan taidan kuulua juuri ikuisuuskuumeilijoihin,vaikka lapsiluku olisi 10 😀

Miehet tuntuu useinkin olevan tästä eri mieltä. 😀 Toivotaan että siellä mies lämpenee ajatukselle seuraavasta.
Hahaa, meillä muuten ihan samat sanat tullut minun miehen suusta. 😀

Mun mielestä lapsia saadaan, ei tehdä. Olen tajunnut sen vasta nyt kun lähipiirissä on paljon lapsettomuutta ja huolta. Olen aika kiitollinen siitä että olen saanut jo kolme tervettä lasta ja nekin helposti. Oon aina halunnut ison perheen ja edelleenkin tiedän että tämä kolme ei vielä riitä 🙂 aika näyttää koska on aika neljännelle, viidennelle, kuudennelle… onneksi mies on mun kanssa samoilla linjoilla.

En enää esikoisen jälkeen olleen keskenmenon jälkeen ole ajatellut, että tehdäänpä tässä nyt lapsi. Kyllä niitä ilman muuta saadaan eikä tehdä.♥
Itsekin olen niin kiitollinen kaikista viidestä ja välillä mietin pitääkö joku kiittämättömänä kun haaveilen lisää. Mutta jokaisella on varmasti haaveita ja minun yksi haaveeni on tämä. 😀

5 lasta ja ikuinen kuumeilija 😉 !
Ajattelin myös, että kun viidennen saan niin se on siinä.
Mutta jo synnytyssalissa itkin onnesta ja haikeudesta.
Piti olla niin varmaa että jommalta kummalta piuhat poikki. No ei pystykkään, päätimme odottaa vielä jokusen vuoden.
Ja nyt silti mietin, onko se olo aina vaan että yksi vielä?

Täälläkin oli viidennen kohdalla salissa niin haikea olo, eikö sitä tunnetta pääsisi enää kokemaan, kun saa lapsen ensi kertaa syliin.♥
Meillä minä olen se, joka on sanonut että piuhoihin ei kajota. Juuri siitä syystä että mieli voi muuttua. 😀
Ja luulen että se olo on varmasti aina tai sitten aikaa pitää kulua todella kauan että helpottaa.

Joskus ajattelin, että se kolme olisi optimaalinen lapsiluku, mahtuu tavalliseen autoon sitten 😀 Mutta jonkun aikaa oon jo haaveillut, että voishan niitä enemmänkin olla <3 vaikka nyt on vasta tuo yksi ihana taapero, ja toista odotellaan lokakuussa saapuvaksi 🙂 Katsotaan yksi lapsi kerrallaan (tai no voihan niitä tosiaan tulla kerralla useampikin), mutta luulen ja toivon, ettei ne tähän kahteen jää <3


Niinhän se järkevin onkin tehdä, katsoa se yksi lapsi kerralla.
Ihanaa odotusta sinne, on se ihmeellistä ja ihanaa aikaa.♥

Mulla on aina ollut mielessä että 5-6 lasta haluaisin. Nyt on viides tulossa, esikoinen täytti juuri 6v, toinen on 4,5v, kolmas täytti juuri 3v ja pienin on 1,5v. Saa nähdä tuleeko kuudes vielä, tällä hetkellä on vahva toive että tulee. Mutta jostain käsittämättömästä syystä olen alkanut haaveilla vielä seitsemännestäkin! En kyllä usko että ainakaan kuuden jälkeen enempää tulee enkä usko miehenkään haluavan enää sen jälkeen yhtään eli kyllä se jää sellaiseksi haavelapseksi. Täytyy yrittää sitten vaan keskittyä lasten kasvamiseen. Jonkunhan se on pakko olla se viimeinen lapsi niin haikealta kuin se tuntuukin <3

Oi onnea odotukseen sinne.♥
Hihii, ihana haave siellä.♥ Mä haaveilin aikoinaan viidennestä ja kun mies siihen suostui olin onneni kukkuloilla. Nyt kun haaveilen kuudennesta, niin en enää sano tuleeko siitä totta vai jääkö haaveeksi. Aika näyttää. Ja kyllähän se haikeaa on, kun jonkun pitää jäädä pienimmäksi. Mutta sellaista se elämä on.♥

Aika samat fiilikset täälläkin. Eli en osaa sanoa mitään lapsilukua. 3 lasta meillä on ja viidestä olen aina haaveillut, mutta mulla on kyllä krooninen vauvakuume. 😀 Miehen kanssa on ollut puhe, että neljäs voisi tulla sitten tulevaisuudessa kyllä. 🙂

Jep krooninen vauvakuume täälläkin. 😀 Mutta ihanaa, että mies siellä suostuvainen neljänteen.♥

Meidän lapsiluku taitaa olla sama kuin teillä. Tosin ei mulle vieläkään oo tullu sellasta oloa,että ei ikinä enää. Moni kaveri on sanonut,että heille tuli heti raskaus aikana sellainen olo. Ei mulle vaan oo tullu!!Mutta meilläkin tuo isännys vetää aikas tiukkaa linjaa tämän asian suhteen! Tiedän,että se vauva kuume mille tulee vielä,mutta ehkä sitä sitten osaa jo ruveta nauttimaan toisenlaisesta arjesta,isompien lasten kanssa 🙂

On tää jännä, että ei vielä viidennenkään jälkeen tullut sitä oloa, että ne ovat nyt tässä. Ja mulla sama kuin sulla, että kaverit sanoneet että nyt ne on tässä ja itellä sellainen olo ihan kadoksissa. 😀
Kyllähän se jossakin vaiheessa on toppi tehtävä ja jätettävä lasten saaminen muille. Haikeaahan se on, mutta elämä noiden isompien kanssa tuo eteen varmasti kaikkea ihanaa ja jännittävää.♥ Tsemppiä sinne tulevaan vauvakuumeeseen.♥

Meillä on kaksi tällä hetkellä ja hekin tulivat kerralla. Jossain vaiheessa toivoin viittä lasta, mutta nyt en oikein tiedä. Tiedän haluavani lisää lapsia, mutta en tiedä missä vaiheessa tulee stoppi vai tuleeko sitä ollenkaan.. Miehelläni on kuusi sisarusta ja meidän tytöillä on tällä hetkellä 21 serkkua – eli perhettä sen puoleen löytyy ja se on minusta ihanaa <3 Pohdittiin ystäväni kanssa vasta sitä, että meneekö tämä vauvakuume koskaan ohi – kun ne vauvat aina kasvaa ja sitten alkaa haaveilemaan siitä seuraavasta. Mutta niin, toivottavasti saadaan vielä lisää lapsia ja jos ei saada, niin sitten on hyvä näin 🙂

Ja siis ihan järjetön vauvakuume on täällä just nyt! 😀

Oi ihanaa, kaksoset on varmasti ihana juttu.♥ Vaikka varmasti varsinkin ensimmäinen vuosi on raskas. Ja ihanan iso perhe siellä.♥ Meidän lapsilla ei ole vielä yhtäkään serkkua. Saa nähdä koska niitä saavat, vai saavatko pian ollenkaan.
Vauvakuume on kyllä paha, kun se iskee. Tsemppiä sinne vauvakuumeeseen. Saa nähdä laantuuko se täälläkään koskaan. Ja niinhän ne vauvat kasvaa, mutta onneksi ovat isoinakin yhtä ihania.♥

Vauvakuume on kyllä aikamoinen tauti, voikohan siitä koskaan parantua 😀 Itse haaveilin ennen isosta perheestä, nykyään ajattelen että 2 tai 3 olisi kiva luku. Miehelle riittäisi varmaan nämä kaksi 😀 Vaikka haluaisinkin ehkä vielä sen kolmannen, niin en vain tiedä missä välissä sen pyöräyttäisi, kun koulu odottaa ja olisi kiva valmistuakin joskus ja tehdä vähän alan töitäkin sitten. Mutta never say never, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan 🙂

Teillä on kyllä ihana katras <3

♥ Se on ja luulen, että kun se on kerran iskenyt, siitä ei hetkessä parane. 😀
Meilläkin miehelle olisi riittänyt se kaksi. Hiljalleen lapsiluku sitten vain kasvoi ja kasvoi ja tässä sitä nyt ollaan. 😀
Voihan sitä joskus ajatella iltatähteä, opiskelet ja käyt töissä ja sitten. 😀

Uskon että olen ihminen joka tulen ”vauvakuumeilemaan” aina. Vaikka toki minulla on vasta yksi lapsi,mutta olen aina pienestä pitäen rakastanut lapsia ja tiennyt haluavani lapsia paljon. Ja edelleenkin haluan vaikka raskaus ja (23h kesto) synnytys oli oikeasti jtn hirveää ja kivuliasta. Elämä näyttää ajallaan kuinka monta lasta meille suodaan mutta toivottovasti ainakin vielä yksi kaveri pikkuiselle 🙂

Yksi ikuinen vauvakuumeilija täälläkin. Toivon että toiveesi toteutuu ja saatte ainakin vielä yhden.♥
Siellä ollut pitkä synnytys. Täällä esikoisen synnytys kesti n.17 tuntia ja sekin tuntui jo ikuisuudelta. Seuraavat synnytykset ovatkin sitten olleet huomattavasti nopeammat. 😀

Meillä on viisi: ensin oli pitkään yksi ja armoton vauvakaipuu. Sitten niitä alkoi tulla, enempiä suunnittelematta. Reilussa viidessä vuodessa saimme neljä. Nuorin on alle vuoden ja työllistänyt enemmän kuin muut koskaan.
Tähän jätämme, olemme työmme tehneet ja tyytyväisiä näin.
Jatkuva meteli ja huuto, äänekäs kälätys, joku ulisee, joku tappelee, toiset kihertää…Tämä on nyt tätä ja kuuluu meille:)
~Mari~

Hih, sitähän se on isossa perheessä. Ääntä riittää ja tohinaa, mutta onhan se ihanaa.♥
Siellä on neljä tullut sitten rivakalla tahdilla. 😀

Mä joskus ajattelin, että itselläni se vauvakuume tulee varmasti olemaan ikuinen ja perheen ihanteellinen lapsilukukin niin kovin muuttuva käsitys. Olenkin yrittänyt vain nauttia siitä mitä ollaan jo saatu ja antaa elämän viedä mukanaan. Eihän sitä koskaan tiedä mitä ihania yllätyksiä se tuokaan tullessaan 😀

Tämmöisellä tyylillä olen itsekin koittanut mennä, sillä elämä voi tuoda tullessaan vaikka mitä ihanaa.
Nautin nyt täysin siitä mitä minulla jo on.♥

Toistaiseksi oikea määrä meille on tämä kaksi. 😀 Ei suunnitelmissa vauvoja lähitulevaisuudessa, mutta kuten mies muistutti, kymmenen vuoden päästä olemme edelleen alle 40 ja on hyvää aikaa ”iltatähdelle”. 😀

Mutta ehkäpä nämä kaksi riittävät. Jos alan kaivata pieniä, ryhdymme varmaan tukiperheeksi.

Se on juuri hyvä puoli tuossa kun saa lapsia nuorena. On mahdollista saada sitten vielä 10 vuodenkin päästä. 😀
Tukiperheeksi ryhtyminenkin kuulostaa oikein hyvältä. 😀

Minulla tulee kyllä aina olemaan vauvakuume. Olen aina kuvitellut että minulla olisi kolme lasta. Nyt kahden lapsen äitinä kärsin vauvakuumeesta, mutta käytännössä ei ainakaan tällä hetkellä tunnu ollenkaan realistiselta että meillä olisi voimavaroja hankkia vielä yksi lapsi. Silti kaipaan vastasyntyneen vauvan tuoksua.. Ehkä vielä joskus.. <3

Mutta tuo ehkä vielä joskus on ihana juttu.♥ Itselläni se ainakin hieman helpottaa tätä kuumeilua. 😀

Kaksi lasta, poika ja tyttö <3 Kun sain pojan jälkeen tytön, tuumasin, no niin ,enää ei ole mitä tehdä kun saimme sekä pojan että tytön 😀 Ja olen onnellinen ja tyytyväinen.


On se varmasti ihanaa kun vihdoin tietää perheen olevan tässä.♥

Minäkin jossain vaiheessa mietin, että onko mulla ikuinen vauvakuume. Nyt lapsia neljä suht pienillä ikäeroilla. Vaikka 2. ja 3. olivat koliikkilapsia, niin tämä 4. vauvavuosi oli ehdottomasti rankin. Vauva nukkui ensimmäisen vuoden tosi huonosti ja viihtyi lähinnä sylissä tai liinassa. Oli raskasta hoitaa haastavaa vauvaa ja kolmea muuta lasta. Ainakin nyt tuntuu, että tuo hyvin raskas vuosi lopetti vauvakuumeilun. En halua enää koskaan olla niin väsynyt, nyt on hyvä näin. Ja edelleen olen kovin kiitollinen siitä, että meillä nykyisin nukutaan öisin (nuorin nyt 1 v 8 kk). Joskus olen miettinyt, että olisiko minulla taas vauvakuumetta, jos vauva-ajat olisivat olleet helpompia…

Tuo rankkuus vaikuttaa kyllä paljon siihen iskeekö vauvakuume kuinka pian ja ajatus lapsiluvusta voi sen vuoksi muuttua helposti. Ja kyllä ne hyvät yöunet ilman heräämisiä on aika luksusta. 😀

Alun perin meidän ihannelapsiluku oli kolme. Nyt lapsia on kaksi ja kolmatta kuumemeillaan. Lapset 2 ja 5v. Toisen lapsen syntymän jälkeen minä olin varma, että lapset on sitten tässä. Mies oli vielä sillä kannalla, että antaa ajan kulua niin ehkä se kolmas vielä. Aika kului ja minun päätös piti, mies tottui siihen että tässä on meidän lapset. No kappas, sitten se vauvakuume taas iski, molempiin. Jänniä aikoja eletään nyt. Kolmas saa tulla jos on tullakseen.

Hih, niin se mieli voi kummasti vaihtua. 😀 Vauvatuulia sinne teille.♥

Minulla on selkeä ”raja” lapsiluvulle, ja se on kolme. Nyt meillä on toinen lapsi tulossa. Miehelle lapsimäärä on kaksi. Itse olen ajatellut että kaksi on juuri hyvä määrä, mutta pidetään ovi auki kolmannelle… Jos vaikka sitten kun vanhemmat lapset ovat koulussa. Iltatähti <3 Uskoisin miehen suostuvan myös tuolloin, on hän joskus sanonutkin sen olevan ok. Mutta ei vielä moneen vuoteen 😀

Tuollainen iltatähti on kiva idea isommalla ikäerolla.♥ Itsellä sellaiseen tulee ikä vastaan. Siksi se olisi joko kohtapuoliin tai ei enää ollenkaan.

Todella hassua lukea tällaista tekstiä, tarkoitan siis sillä että itselläni on ihan täysin päinvastaiset ajatukset 😀 Meillä on siis kaksi lasta (5v. ja 1v.) ja siihen se lapsiluku jää. Minulle olisi riittänyt yksikin mutta mies halusi vielä toisen, niin suostuin vielä siihen kompromissiin, mutta tein kyllä selväksi että kaksi on aivan maksimi. Tämän takia olen myös käynyt laittamassa ns. ”pillit pussiin”.

Koskaan en ole vauvakuumeesta ”kärsinyt” enkä edes ihan kauheasti tykkää sellaisista alle puolen vuoden ikäisistä vauvoista, edes omistani näin kärjistäen sanottuna. Nyt toki ovat maailman rakkaimmat enkä voisi kuvitella elämääni ilman heitä. Samoin kaikki muu oheistoiminta, yövalvomiset, imetys ym. on itselleni ollut todella raskasta, jopa vastenmielistä, enkä sen takia ole vauvavuosista tykännyt vaan ne mentiin läpi ajatuksella kohta se on ohi. Vaikka siis molemmat on kyllä olleet helppoja vauvoja ja nukkuneet yöt läpeensä jo alle puolivuotiaasta.

Eihän vauvat ole kaikkien juttu ja se voi tuntua juuri tuolta mitä kirjoitit. Toiset taas vauvakuumeilevat lopun ikäänsä. Mutta kiitos että kerroit sinun tarinan tästä. Mielenkiintoista lukea tämmöinenkin kanta. 😀

Ihanalta kuulostaa kun puhut aina lapsistasi niin kauniisti❤ itse olen puhunut jo lapsena, että kun täytän 28vuotta, niin minulla on mies,talo ja kaksi poikaa sekä koira! Ikää nyt 26 vuotta, mies, kaksi poikaa ja koira löytyy. Enään oma talo puuttuu! ? Kaksi on se meidän lapsiluku❤

Kiitos.♥
Siellähän on sitten jo oikein hyvä tilanne. 😀

Minun mielästä on tyhmää päättää itse monta lasta haluaa itse ajattelen että niitä tulee sen verran kun siunaantuu eikä yhtään ylimääräistä:)

Minä en edes tiedä, mikä se minun luku enää on. 😀 Katsotaan nyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kiva, kun kirjoitit aiheesta! Minäkin olen yrittänyt kirjoittaa, mutta en saa julkaistua johtuen luultavasti siitä, että kyse on itselle todella herkästä paikasta. Olisin itse nimittäin halunnut ison perheen, 6-7 lasta. Ja kun terveys teki sen, että meillä jää yhteen lapseen. Mutta siitä olen kuitenkin enemmän kuin onnellinen, että meillä on kuitenkin yksi ihana Mila :)<3

Tuo on kyllä niin ikävää, kun kroppa päättää ettei voi tehdä enempää. 🙁 Onneksi saitte kuitenkin Milan.♥

Voi kuullostipa kovin tutulta nämä sinun ajatukset, ihan kuin omani. 😉
Itse tosin olen ihan pienestä saakka halunnut lapsia ja haaveena oli neljä. Miehelle olisi taatusti ”riittänyt” kaksi, mutta vuosien varrella on hänkin aina sitten kuitenkin uutta lasta toivonut. Sitten kun meillä oli neljä poikaa, niin mies oli aivan varma että lapsiluku on nyt tässä. Minä vauvakuumeilin kovasti nuorimman pojan ollessa 2,5-4v., mutta kun tiesin miehen vahvan mielipiteen yritin tottua ajatukseen että meille ei enää lapsia tule. Kerroin kyllä haaveesta miehelle, joka piti minua hulluna. 😉
No ajan kuluessa yllättäin mies sanoi, että hänkin toivoo sittenkin vielä yhtä lasta. Olin niin onnellinen. Niin meille syntyi vielä tyttö poikaporukkaan ja tämä on ollut ihaninta ikinä. 🙂
Nyt tytön ollessa 2,5v. yllätys yllätys minä vauvakuumeilen taas. Mutta tällä kertaa tiedän, ettei mies muuta enää kantaansa. Toisaalta ymmärrän itsekin sen että viisi lasta on jo tosi monta, enkä tietenkään halua painostaa miestä ja meillä on asiat hyvin näin. Lisäksi ikää meillä molemmilla on nyt sen verran, että nyt on aika katsoa eteenpäin ja uusi vauva ei olisi järkevä ajatus. Luulen että tämä oma vauvakuumeilu on ikuista, siihen ei ole minun kohdalla parannuskeinoa. ;D

Ihana juttu, että saitte vielä viidennen ja pienen neidin poikajoukon jatkoksi.♥ Muistelenkin lukeneeni sinun vanhaa blogia. 😀 Se on kyllä mahtava tunne, kun mies ilmoittaa, että kyllä se yksi lapsi voi vielä tulla. On se ihanaa.
Äää tuo vauvakuumeilu on kyllä sellainen tauti ja siihen kun ei oikeastasan ole muuta lääkettä kuin se vauva. Mutta eihän sitä voi puolisoa pakottaakkaan. Onhan tämä viisi lasta jo aika iso luku. Ihmeesti sitä kuitenkin olisi paikka sille yhdelle.

Kiva kun löysit tänne. 😀
Voih, vauvakuume on kyllä mahdoton kun se iskee. Siitä on niin vaikea päästä eroon ja uskon, että itsekin kuulun niihin joilla se on aina. On ikävä tilanne, kun puoliso ilmoittaa, että ei enempää kiitos, tsemppiä siis sinne kovasti.♥ Ei varmasti ole helppoa. :/ Toisaalta, mistä sitä tietää jos mies vielä muuttaisi siellä mieltään. Meillä ovi on tämän asian suhteen vähän raollaan ja tulevaisuus näyttäköön kuinka käy.
Kuumeiluun voi auttaa se, että laittaa itselleen tietyn takarajan, niin kuin olet tehnytkin. Olen aikoinaan asettanut sen 35v ja siinä meinaan pysyä.

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X