Onko teillä karkkipäivä?

Teksti Terhi

Hedelmäkarkkeja, salmiakkia, lakritsia, suklaata, patukoita, tikkareita, isoja ja pieniä pusseja. Karkkihyllyt ovat kaupoissa aika mahdottomat ja ne myös sijaitsevat kassojen lähellä. Kuinka helppo siitä olisi kauppareissun lopuksi ostaa muutama herkku. Ja tarttuuhan niitä mukaan siitä aika usein, mutta yleensä ne päätyvät äidin suuhun. Mites teillä ?Onko teillä karkkipäivä, vai syödäänkö teillä karkkia aina silloin tällöin?

Meidän lapsilla on karkkipäivä ja päivä jona karkkia saa on lauantai. Tämä ehkä siksi, että tuo päivä on ollut myös mieheni ja minun lapsuudessa se päivä, kun karkkia on saatu. Siksi sitä oli luonnollista jatkaa myös omille lapsille. Joskus aikoinaan pohdin karkkipäivän poistamista vallan ja karkin saamista silloin tällöin, mutta sitten ajattelin tämän olevan selvempi koko perheen kannalta.

Määrällisesti lapset eivät saa paljon karkkia ja taapero ei saa vielä ollenkaan. Jos ostetaan yksi karkkipussi jaetaan se neljän lapsen kesken ja mitään rutinaa ei ole kuulunut. Karkkia ei siis ole paljon, mutta ilmeisesti riittävästi kuitenkin. Jokaiselle ei olla omaa pussia ostettu, ellei ne sitten ole ollut niitä ihan pieniä. Sekin on nähty, kun meidän lapset saa liikaa karkkia. Kiukku tulee helpommin ja sellaista ylimääräistä energiaa löytyy hetkessä paljon ja menokin on sitten sen näköistä. Nämä karkkiöverit tapahtuu usein syntymäpäivillä, joissa sitä karkin pupeltamista ei tule niin katsottua.

No jos lapsilla on karkkipäivä joka sujuu hyvin, miten on vanhempien laita? Noh se on hieman erilainen, sillä melkein päivittäin edelleen ainakin tämä äiti mussuttaa jotakin herkkuja. Miten ihmeessä olen raskausaikana pystynyt pitämään karkkipäivää, mutta nyt täytyy päivittäin ihan pakko saada sitä suklaata. Tosin positiivista on se, että sitä menee paljon vähemmän kuin imetysaikana mutta kuitenkin. Hieman hävettää tämä oma selkärangattomuus. Ja tämän minun mutusteluni vuoksi myös mieheni, joka söi ennen todella harvoin karkkia tai suklaata, popsii niitä nykyään minun kanssa.

Nyt olen sentään alkanut päästä irti siitä päivällä herkkujen napostelusta. Tarpeeksi monta kertaa kun jäin siitä kiinni, lopetin, heh. Tiedättekö sen, kun ensin meuhkaat kovaäänisesti siitä kuinka koko kämppä on kuin kaatopaikka ja huone käännetty jälleen ylösalaisin ja kukaan lapsista ei ole kuulevinaan. Ei sitten mitään reagointia. Mutta kun olet keittiössä ja lapset aivan eri huoneessa ja koitat salaa avata aivan hiiren hiljaa sitä suklaalevyä, saat tuskallisen hiljaisen avaamisen jälkeen palan suuhun, huomaat muutaman silmäparin tuijottavan sinua ja kysyvän ”Äiti mitä sulla on suussa”. Sitten posket pullollaan koitat sanoa ettei mitään. Kuulostaako tutulta?

Olen laittanut merkille, että äidiksi tulemisen myötä makeanhimoni on ainakin tuplaantunut, ellei jopa triplaantunut. Jos söin makeaa paljon ennen lapsia, niin nykyään olen oikea makeamonsteri. Se joka repii päästään harmaantuneita hiuksia, jos kaapista on päässyt suklaa loppumaan. Ehkä makeasta on tullut tapa palkita itsensä. Kuin hyvä ystävä tulisi ja taputtaisi olkapäälle ja toteaisi ”Hyvin sä vedät.”

Tavoite siis olisi siirtää oma herkuttelu myös sinne lauantaille ja päästä eroon joka päiväisestä herkkujen syömisestä. Alku on varmasti hankala, mutta kaikkeen tottuu, eikö niin?

Kommentit

18 kommenttia
Terhi

Samaa mäkin täällä päivittelen. Miten se odotusaikana olikin niin helppo olla ilman, mutta nyt ei muka pysty olla päivääkään. 😀

Avatar

Voi ei, tuo kuvan karkkikippo sai aikaan karkkinälän 😉
http://westendmum.fi

Terhi

On se kyllä aika herkullisen näköinen. 😀

Avatar

Kyllä mäkin kovasti silloin ennen lapsia kuvittelin että meillä on sitten karkkipäivä. No eihän se ihan niin mennyt, koska lasten isä ei ole niin tarkka. Nopeasti sitä itsekin opin antamaan lapsille karkkia pitkin viikkoa, miten helppo se tapa olikaan oppia. Vaan koitappa olla antamatta niitä karkkeja… Meidän lapset syö kyllä karkkia ihan liikaa -tyyliin monena päivänä viikossa. Musta se on liikaa vaikka annokset onkin jonkun parin karkin verran. Täytyisi oppia (ja opettaa tuo mies) käyttämään sitä karkkipäivää!
Itse tulee kyllä syötyä ihan liikaa herkkuja! Karkki, suklaa, pullat, keksit… niitä on päivittäin saatava tai mää hypin seinille. 😀 Uskon että niistä on tullut mullekkin sellainen tapa itsensä palkitsemiseen sillä ennen lapsia en syönyt näin paljon karkkia.

Terhi

Meillä tulee multa sellainen motkotus jos noi sais usein karkkia, ettei sitä kuuntelisi kukaan. 😀 Tsemppiä sinne miehen opettamiseen, hih.
Mun tarvis opetella itse tuohon karkkipäivään, sen verran usein tulee suklaata pupellettua.

Avatar

Meillä lapsilla on herkkupäivä lauantaisin saunan jälkeen. Herkkupäivän nimellä siksi, ettei edes joka viikko tarjolla ole karkkia, sillä lapset tykkäävät hurjasti esim. kuivahedelmistä ja pähkinöistäkin ja itse tahtovat ennemmin niitä 🙂 Meillä vanhemmat ovatkin pahimpia karkkisyöppöjä, vaikka nykyään itselläni suklaalevykin kestää yllättävän kauan. Siis ellei mies käy sitä salaa napsimassa 😀

Terhi

Tuo herkkupäivä nimitys on hyvä. 😀 Meillä ei nuo kuivahedelmät uppoa oikein kenellekään, ainoastaan rusinat menee.
Hih, meillä minä taidan olla se pahin ja nimen omaan suklaasyöppö. 😀

Avatar

Minä myös ajattelin ennen lapsia, että meillä tulee olemaan karkkipäivä ja ajattelin, että sokeria lapset eivät saa laisinkaan moneen vuoteen. Hieman on asiat realisoituneet tässä parin vuoden aikana 😀 Mutta meillä ei siis ole karkkipäivää. Tytöt saa silloin tällöin esim. palan suklaata jos on vieraita tms erikoista. Silloin tällöin myös muita herkkuja, mutta ei mitenkään usein tai säännöllisesti. Itse syön ihan liikaa karkkia ja meillä on usein ’sisustuselementtinä’ karkkikulho jossain – nyt pääsiäisen lähestyessä taas erityisesti. Pitäisi vähän skarpata tuon herkuttelun suhteen 😀 Onneksi on tullut viime aikoina taas vähemmän leivottua herkkuja.

Terhi

Hih, niin ne voi mennä eritavalla kuin on suunnitellut. 😀
En pystyis meillä pitään mitään karkkia esillä, popsisin sitä itse tuplaten ja lapset olis siellä varmasti jatkuvasti napsimassa herkkuja. 😀

Avatar

Meillä sana päivä karkkipäivän. Ja mun herkkuhimoni on varmaan potenssiin tuhat,verrattuna aikaan ennen lapsia. Ystäväni suklaa maistuu I h a n liikaa!!! Mulla olis myös tavoite saada ittellekkin tuo karkkipäivän. Meidän muksuilla on muuten tuota ihan samaa ”vikaa” suklaalevyn rapina kuullaan HETI! Ihana tuo sun uus kuva ♡♡

Terhi

Joo nyt kun sais itseään niskasta kiinni ja herkuteltua vain lauantaisin. Alku olis varmaan raastava, mutta uskon sen helpottuvan ajan kanssa. 😀
Hih, yllättävästi he kuulevat kaiken sellaisen, mitä ei tarvitsisi kuulla. 😀
Kiitos.♥

Avatar

Meillä on yleensä lauantaisin karkkipäivä. Joskus siirrämme sen perjantaille tai sunnuntaille, koska teemme miehen kanssa molemmat vuorotöitä ja meillä karkkia syödään niin, että me vanhemmat ja kaksi poikaamme käperrymme yhdessä sohvalle herkuttelemaan ja katsomaan lastenohjelmaa. ? Olen opetellut itsekkin siihen yhteen karkkipäivään, vaikka olikin aluksi tosi vaikeaa!

Terhi

Ihana tapa teillä.♥
Tuo alku on varmasti niin kamala, mutta äkkiä siihen kai tottuisi. Pitäisi saada itseä vain niskasta kiinni. 😀

Avatar

Itse olen tässä nyt muutama päivä sitten aloittanut elämäntapa remontin syömisten suhteen.. Aivan uskomatonta miten siihen suklaaseen onkin jäänyt koukkuun! Nyt sen todella huomaa.
Olen polttanut tupakkaa reilu 10v ja lopettanut joku vuosi sitten. Uskomatonta mutta tää suklaavieroitus on aivan samanlainen fiilis. Hirveet ”vieroitusoireet”. Illalla ei tiedä mitä napostelis kun sitä suklaata ei ole. Päivällä avaa sen ”jemma kaapin” useaan otteeseen tuloksetta. Sitä odottaa lauantaita jolloin olen luvannut itselleni pienen suklaa patukan. Nyt mennään purkka suussa siihen asti 😀

Terhi

Paljon tsemppiä sinne.♥ Kyllä tuohon suklaaseen jää vain niin koukkuun. Käsittämätöntä, kuinka vaikea siitä on päästä eroon.
Mäkin avasin odotusaikana monta kertaa kaapin, jossa yleensä oli suklaata. Silloin herkuttelu onnistui pitää vain viikonlopuissa..miten tää nyt sitten on niin vaikeeta? 😀

Avatar

Meillä ei ole karkkipäivää. Joskus saatetaan syödä useamman kerran viikossa jos on jotain erityistä mutta välillä menee useampi viikkokin ilman herkkuja. Itse kyllä syön kaksin käsin? Tai aina kun en ole raskaana. Nyt taas olen syömättä käytännössä kokonaan, koska yhdessä raskaudessa ollut raskausdiabetes kummittelee mielessä ja yritän välttää sen tässä raskaudessa☺️

Terhi

Meilläkin joskus (harvemmin kyllä) jää karkkipäivä välistä. Mutta itsellä se ei kyllä tunnu unohtuvan koskaan. 😀
Varmasti jäänyt mieleen ja kun on kunnon syy, niin silloin se herkuttelu on ”helpompi” jättää pois.

Avatar

Taapero ei ole vielä koskaan saanut karkkeja syötäväkseen, mutta ainakin tällä äidillä näkyy aina välillä olevan karkkipäivä :p Ja viime raskaudessa kun söin karkkia vaan ihan muutaman kerran, koko yhdeksän kuukauden aikana. Oispa nytkin yhtä hyvä meno sen suhteen 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä