Saa lapset nuorena – oma elämäsi on mennyttä?

Teksti Terhi

En muista missä ohjelmassa tämän lausahduksen kuulin, mutta televisiossa se kuitenkin mainittiin. Muistan kun kuulin tuon, mietin ajatteleeko monikin oikeasti niin, että jos saa lapset nuorena on koko oma elämä mennyttä? Ilmeisesti ajattelee, mutta tuntuu silti jotenkin oudolta , että lasten ajatellaan pilaavan oma nuoruus.

Tottahan se on, että lapsen saamisen myötä sitä omaa aikaa on vähemmän, muttei sen tarvitse tarkoittaa, että omat menot loppuu kuin seinään. Ei todellakaan, sehän on vain järjestelykysymys. Itse olen ainakin aina päässyt menemään niin usein kuin on halunnut. Siinä vain saattoi käydä niin, ettei sitä sitten enää halunnutkaan mennä samalla tavalla kuin ennen. Lisäksi kun odotusaikana sitä kärsii aika monta viikkoa kestokrapulasta, ei sitä oloa ole todellakaan ollut heti ikävä.

lapset nuorena

Elämäni ei mennyt pilalle, vaikka sain lapset nuorena, vaan muuttui kerralla paljon paremmaksi

Sain esikoiseni juuri täytettyäni 21 ja toki koko elämäni muuttui silloin paljonkin, muttei suinkaan huonoon suuntaan. Moni ystäväni jatkoi villiä menoa ja minua ei enää pyydetty mukaan, mutta toisaalta se ei haitannut, olinhan saanut elämääni jotakin aivan ihanaa. Mutta toki siihen ihanaan uuteen arkeen mahtui hetkiä, kun vauva oli huutanut tunteja ja minä kannoin häntä hiki päässä sylissäni ja mietin, miten hulluun hommaan olen ryhtynyt. Mutta se ajatus oli hetkellinen. Ja kaikki se unohtui kun katsoin sylissäni nukkuvaa lasta, minun omaa ja minusta tullutta. En todellakaan olisi vaihtanut sitä mihinkään muuhun.

Lasten kanssa pystyy kuitenkin tehdä vaikka ja mitä. Ei esimerkiksi reissaamista tarvitse lopettaa lapsen saatua, saahan heillekin passeja. Jos taas haluaa lähteä ystävien kanssa bilettämään, niin eiköhän lapselle aina jostakin hoitaja löydy, pitää vain varata aikaa sen löytymiseen ja suunnitella hieman enemmän. Ei nuorena lapsen saaminen tarkoita sitä, että oma nuoruus menee pilalle ja kaikesta olisi luovuttava.

Me ihmiset olemme myös aivan erilaisia. Jonkun mielestä lasten aika on vasta kun on eletty sitä omaa elämää ilman, että pitää kantaa vastuuta pienestä ihmisestä. Toisten mielestä taas on kiva saada lapset nuorena ja kun he ovat isomia voi taas mennä ja ei ole itsekään vielä vanha. Jokainen tyylillään. Mutta ei ole varmastikaan kivaa siitä nuorena äidiksi tulleesta, jos joku laukoo hänelle päin näköä, että pilasit sitten elämäsi. Näinkin on nimittäin käynyt ja sillä tuo televisiossa lauottu kommentti kolahtikin minuun. Siihen, joka aikoinaan tuli nuorena äidiksi ja oli siitä erittäin onnellinen. Elämäni ei mennyt pilalle, vaan muuttui kerralla paljon paremmaksi.

Minkä ikäisenä sinä tulit vanhemmaksi? Oletko saanut lapsen/lapset nuorena?

<3 Terhi

Kommentit

37 kommenttia
Terhi

Kiitos paljon.♥
Niinhän se on, ettei se elämä todellakaan mene pilalle, jos lapset saa nuorena. Ihanaa, kun sielläkin ollaan onnellisia.♥

Avatar

23v, 26v ja 31v. En ole katunut hetkeäkään, että halusimme lapset nuorena.

Terhi

Ei oo täälläkään kaduttu.♥

Avatar

Meidon suvussa on ollut tapana lisääntyä nuorena; mummoni oli 18v kun sai äitini, äitini oli juuri täyttänyt 18v kun veljeni syntyi ja 20v oli jo kahden pojan äiti. Itse täytin 23 hieman ennen esikoisen syntymää-ja koin olevani ”myöhässä”. Äiti sen sijaan päivitteli koko raskausajan sitä tarviiko lapsia näin nuorena tehdä. Välillä teki mieli muistuttaa, että katsopas peiliin….

Se mikä on sopiva ikä tulla vanhemmaksi, on yksilöllistä 🙂 Meillä on puolison kanssa 16v ikäeroa, on hyvä että edes toinen jaksaa lasten ja kenties joskus lastenlasten kanssa touhuta. Isäntä arvostaa koulutusta ja rahaa huomattavasti enemmän, hän saa juosta niiden perässä. Mä viihdyn toistaiseksi kotiäitinä 🙂

Terhi

Hih, ihana äiti siellä. 😀
Juu niin on. Toinen voi olla valmis äidiksi esim seitsemäntoistavuotiaana, kun vielä joku kolmekymppinen on mieleltään täysi teini.

Avatar

Olin 29 esikoisen syntymän aikaan ja nyt kolmas ehtii syntyä juuri ja juuri ennen kuin täytän 36. Mä olen sitä tyyppiä, että olen halunnut löytää elämälleni jonkun selvän suunnan ennen perheen perustamista. Toisaalta myöskin, vaikka olin parisuhteessa 20-26 vuotiaana en ajatellut silloin yhtään perheen perustamista, ehkä tiesin ettei se suhde ollut kuitenkaan se loppuelämän kumppanuus ja siksi odotin.

Terhi

Se on hyvä, jos on ne omat suunnitelmat on selvät, miten tahtoisi asioiden olevan ennen lasten syntymää. 😀

Avatar

Mä oon ihan samaa mieltä, mun mielestä elämä on vasta kunnolla alkanut kun on saanut lapsia <3 Se tosiaankin on vaan järjestelykysymys että voi tehdä välillä omia juttujaan. 🙂

Terhi

Mun elämästä tuli kertaheitolla parempaa, kun esikoinen syntyi.♥

Avatar

Olin 19, kun esikoinen syntyi. Toinen lapsi syntyi ollessani 21 ja kolmas lapsi ollessani 22. Ja ei ole lapset pilanneet elämää! Olen aina ollut kotihiiri, joka ei hirveästi viihdy bilettämässä. Perjantaina ois tarkoitus lähteä kaverin kanssa yöksi hotelliin toiselle paikkakunnalle ja jännittää miten sitä osaa olla ikävöimättä lapsia! 😀

Terhi

On ne lapset vaan sellainen rikkaus tässä elämässä.♥ En ymmärrä kyllä, miten ne voisi pilata jonkun elämän.
Oi kuulostaapa kivalta. Pidä oikein kivaa ja koita nauttia. 😀

Avatar

26 ja 29. Kerkesin just opiskelemaan pari ammattia ja korkeakoulututkinnon sekä asumaan ulkomailla hetken… Mä olin ihan teini vielä 18-25 vuotiaana, mutta onneks kaikki ei ole… 🙂

Terhi

Kiva että sait opiskeltua noin hyvin..täällä ei paljoa keretty opiskella. Ulkomailla asuminenkin kuulostaa hyvältä. 😀

Avatar

Mä olin 20 kun vahingossa tulin äidiksi ja se oli kyllä elämäni paras asia! Tuntuu ihanalta että olen vielä itse aika nuori kun lapset ovat aikuisia ja jaksan touhuta ehkö tulevien lastenilasteni kanssa! 🙂 meillä on niin hyvä tukiverkosto että päästään lapsista huolimatta menemään ja tekemään kyllä! Jos vaan jaksettaisiin… 😀

Terhi

Lapset on kyllä ihan parasta mitä täälläkään on sattunut.♥
Täälläkin on se mielessä, että jaksaa sitten puuhailla lastenlasten kanssa..saa nähdä monta niitä aikoinaan tuleekaan. 😀

Avatar

30 ja 35, ja se sopi minulle täydellisesti. Mutta sitä en ymmärrä lainkaan, että lasten saamisen takia elämä olisi pilalla tai loppuisi. Vanhemmuus on myös elämää ja mielenkiintoista sellaista onkin.

(Mun on kyllä sanottava, että lasten kanssa/jälkeen ei voi matkustaa kuten ennen lapsia. Ainakaan siten kuin mä matkustin ja haluaisin vieläkin 🙂

Terhi

No tämä juuri, en ymmärrä miten elämä voisi olla pilalla kun lapsia tulee..ikävää että niin kuitenkin ajatellaan. 🙁
Tietysti varmasti riippuu siitä, millain on ennen tottunut matkustelemaan. 😀

Avatar

25 ja 26

Terhi

Ihanan lähekkäin lapset siellä. 🙂

Avatar

Voi Terhi! Ensinnäkin ihana blogi sulla <3 oon aina välillä käynyt kurkistamassa, mutta en koskaan aiemmin ole käynyt kommentoimassa. Nyt oli pakko, kun muistan niin hyvin ne ajat, kun teidän esikoinen oli syntynyt ja mä vietin aikaa teillä poikien kanssa. Mä olin kyllä niin kujalla siitä millaista on olla äiti, mutta muistan, että ihailin sua kun hoidit niin hyvin pienen vastasyntyneen.

Terhi

Kiitos Anu ja kuinka ihanaa, että kommentoit.♥
Olipa ihana kuulla..mäkin olin silloin välillä vähän kujalla. 😀 Voi niitä aikoja. 😀

Avatar

Olin 23 ja 26 vuotias kun sain lapset. Ja elämä ei todellakaan loppunut siihen! Ehdin elää ennen lapsia ja olen ehtinyt elää lasten saannin jälkeen. Nyt olen 34 vuotias ja vuosi sitten aloitin opinnot yliopistossa. Muutama vuosi kotiäitinä antoi mukavasti aikaa löytää oman suuntaansa elämässä.

Terhi

Ei se elämä lopukkaan, musta se vasta alkaakin kunnolla silloin.♥
Ihanaa, että kotiäitiyden myötä löytyi oikea suunta. Tsemppiä opintoihin. 😀

Avatar

28 v ja 30v ja koin olevani nuori, kovin moni ei ole alle 30-vuotiaana ystävistäni äitiytynyt. Monet ovat menneet naimisiin 30-vuotiaina js sitten on vielä reissattu yhdessä miehen kanssa. itse kokisin vahvasti, että jotain jäi tekemättä, jos esim miehen kanssa oltais ruvettu heti lapsia hankkimaan, kun tavattiin 22 v. yhteiset reppureissut pienille Thaimaan saarille, ei matkailu ei ikinä ole samaa lasten kanssa!! Kokeilti on nimittäin lastenkin kanssa, kivaa, mutta huolettomuus, vapaus js hetkessä oleminen puuttuu. mutta eihän niistä tietäisi, jos ne olisi jäänyt kokermatta, ei olisi mitä kaivata..

Terhi

Nykyään moni saa lapsia siinä kolmenkympin kohdalla. Ensin on haluttu opiskella, löytää vakityö, ja just matkustella. 😀 Ja ei se reissaaminen tietty yhtä huoletonta olisi ollut lasten kanssa. 🙂 Minä en oo kaivannut omaan elämään koskaan ulkomaan reissuja (johtunee ehkä siitä, kun kammoan lentokoneita).

Avatar

24,26,33,37 ja 38…kaikki syntyneet sopivaan aikaan ? meillä reissataan kotimaassa ja ollaan myös kotona viihtyvää porukkaa. Jos yhteistä aikaa kaivataan, niin ihana mummu auttaa lasten hoidossa.

Terhi

Yhdessä reissaaminen on kyllä kivaa. 🙂 Ihanaa, että siellä löytyy tarvittaessa apuja, jotta saatte viettää myös kahdestaan aikaa. 🙂

Avatar

Olin 30v. kun sain ensimmäisen ja 34v. kun sain toisen (ja viimeisen). Itselleni henkilökohtaisesti tuo ikä oli juuri hyvä, olin vielä yli 25-vuotiaanakin sitä mieltä että en edes koskaan halua lapsia. Mutta sitten elämään tuli sellainen mies, jonka kanssa perheen perustaminen alkoi tuntua ihan mukavalta ajatukselta 😉

Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että elämäni ennen lapsia oli ihan yhtä hyvää kuin nykyäänkin ja jos jostain syystä lapsia en olisi saanut, sekin olisi ollut ihan ok minulle. Ja kyllä sitä aina välillä vähän kaiholla ajattelee niitä ”vapaita” vuosia, kun pystyit vaan lähtemään ja tekemään mitä huvittaa ja elämään pelkästään itselle. Mutta kun lapset kasvaa, alkaa sitä omaa aikaakin taas saada enemmän.

Terhi

Se vaikuttaa kyllä paljon siihen että mieli muuttuu, kun löytää sen sopivan kumppanin. 🙂
Onhan se lähteminen lasten kanssa jonnekin paljon haastavampaa, kuin jos niitä ei olisi ja voisi vain mennä miten haluaa. Mutta tulevaisuudessa sekin on seitten taas mahdollista. Itse muutin pois kotoa 16v ja kerkesin siinä ihan hyvin mennä ja nähdä, joten parikymppisenä lapsen saaminen olikin yhtäkkiä parasta mitä olin kokenut, enkä kaivannutkaan enää muuta. Välillä mietin, että jos olisin saanut ensimmäisen kolmekymppisenä, niin mitähän oikein olisin sinä aikana tehnyt. Sellaita on joskus hauska miettiä. 😀

Avatar

Höpöhöpö sanon minä! Se, että päättää tehdä nuorena lapset, ei todellakaan tarkoita, että oma elämä olisi ”ohi” tai pilalla. Tai ehkä se kuvastaa jonkun katsomusta, mutta itse olen elävä esimerkki nuoresta äidistä, joka pärjää elämässä ja on nauttinut elämästään.
Olin juuri täyttänyt 18 kun sain esikoiseni. 23 vuotiaana sain toisen lapseni. Nyt lapseni ovat 15 ja 10 vuotiaat ja itse olen opiskellut useita ammatteja ja tehnyt duunia ja pärjännyt hyvin ja pärjään edelleen hyvin.
Sen lisäksi olen matkustellut lastemme kanssa ja ilman heitä mieheni ja ystäviemme kesken ( kiitos ihanien mummien ja isovanhempien, jotka haluavat olla lastemme kanssa)
Toki, kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta esim saada lastenhoitoa tms. Mutta ei sekään elämääni olisi huonoksi muuttanut, vaikka minulla tai miehelläni ei sitä olisi ollut.
Toki jotkut asiat olisivat ollut haastavampaa toteuttaa, mutta nyt esimerkiksi nautin suunnattomasti siitä, että lapsemme ovat jo ”isoja” ja voimme tehdä perheenä tai aikuisten kesken ihan samoja asioita, kuin meillä ei olisi ollut lapsia.
Iloisin, mutta kauhun sekaisin tuntein, odotan kun esikoinen täyttää 18 ja ylipäätään sitä, että jos meistä tulisi isovanhempia tulevaisuudessa, niin saisin nauttia ”nuorena” myös isovanhemmuudesta täysin rinnoin?
Näin meillä!?

Terhi

Näin se minustakin on. Mutta ilmeisesti joillakin on käsitys, että lasten myötä jotenkin oma elämä menee pilalle tietyksi aikaa. Itse en ainakaan koe jääneeni mistään paitsi, vaan saanut niin paljon enemmän.♥
Täälläkin jännittää, minkä ikäisenä lapset sitten tekevät meistä mummun ja papan..iik. 😀

Avatar

20,21,23 ja 25v. Mä taas oon kuullu et se ku lapset on pieniä ni on elämän parasta aikaa. Ehkä se ku on saanu lapset nuorena, eikä oo ehtiny elämään niin kauaa sitä itsekästä elämää. (Kun melkeen suoraan holhottavasta siirtyy itse holhoojaksi.) niin siitä on ollut hyötyä ku ei tiiä miten helppoa ja tämäkin juttu oli ennen lapsia. Mäkin oon kyl päässy aina ilman lapsia johonkin kun oon halunnu. En vaan usein oo halunnu. 🙂

Terhi

Tuo on kyllä totta myös. 😀 Mä olen ainakin niin tykännyt saada lapsia nuorena, ettei siitä ole mitään pahaa sanottavaa.
Ihanaa, että siellä päästään myös niihin omiin menoihin kun haluaa. Kuten sielläkin, niin eipä sinne tule usein haluttua. 😀

Avatar

Olin silloin 19 ? ja mielestäni sitä kyllä jaksaa ihan eri tavalla kuin jos olisi paljon vanhempi, sitten kun lapset ovat isoja niin on itsekin vielä sen verran nuori että voi tehdä vielä vaikka mitä ?

Terhi

Luulen myös, että sitä jaksaa nuorempana pikkuisen helpommin niitä valvottuja öitä. 😀

Avatar

Esikoisen sain 28v, kaksoset 30v ja neljännen 34v.
Menoja on vähennetty omasta halusta. Tosin en ole koskaan ollut kovin suuri bilehirmu joten eipä tuo vähentäminen haittaa. Nykyään arvostan enemmän rauhallista yhdessäoloa kavereiden kanssa.

Avatar

Aivan ihania kirjotuksia sinulla! Olen saanut lapseni 22, 23 ja 25-vuotiaana, enkä todellakaan koe niiden pilanneen elämääni, päinvastoin, oon tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan. Rakastan elämääni ja arkea. Tottakai siihen kuuluu huonompia hetkiä, niinkuin kirjoititki, mutta pääasiassa nautin ja oon erittäin tyytyväinen tilanteeseeni.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä