äiti ja melukylän lapset - Banneri

Varo nyt, pidät lastasi liikaa sylissä ja siitä koituu sinulle myöhemmin vain ongelmia! Tätä on kuultu moneen kertaan niin nytkin, mutta erityisen paljon aina silloin kun lapset ovat olleet vauvoja. Miten lapsi muka voisi mennä pilalle sylissä pitämisellä? Voiko lasta muka pitää sylissä liikaa? Mitä ongelmia tuosta minulle koituisi?

”Vauvaa ei kannata totuttaa liikaa syliin”

Kuinkahan monta kertaa Hugon ollessa pieni minua arvosteltiin sen vuoksi, että Hugo oli paljon sylissä? Ainakin niin usein, että sen kuuleminen alkoi ärsyttää. Hänellä oli hyvä olla sylissä ja se oli paikka, jossa hän oli tarpeeksi pystyssä, joka helpotti hänen takaisinvirtausta. Kuinka monet kerrat alkuun selitin miksi pidän vauvaani sylissä, kunnes tulin siihen lopputulokseen, ettei minun tarvitse selitellä toisille valintaani. Teen juuri niin, minkä näen olevan parasta meille ja etenkin lapselleni.

Kerran eräs tuli sanomaan minulle, ettei vauvaa kannata totuttaa liikaa syliin, sillä myöhemmin se koituisi vain meille harmiksi. Pyörittelin silmiäni, sillä minusta on ihanaa kun saan pitää omaa lastani sylissä, enkä koe sitä mitenkään rasitteeksi. Tämän saman ihmisen huulilta kuulimme arvostelua myös siitä, kuinka on väärin se, että poika nukkui kanssamme samassa sängyssä. Teimme kuulemma siinäkin virheen. Välillä tuntuikin, että kaikki mitä tein olisi johtanut siihen, että myöhemmin siitä olisi meille vain ongelmia.

Koen että sylissä pitäminen on molemmille tärkeää ja luo pienelle ihmiselle paljon turvaa. Taaperoina he ovat pyytäneet toki usein syliin ja Hugokin tekee nyt paljon niin. En koe sitä mitenkään huonona asiana, vaan nautin siitä, että toinen pyytää sitä itse ja kokee siinä olonsa turvalliseksi. Eikä taapero ole mennyt piloille, vaikka vauvana pidettiinkin paljon sylissä. Enkä minä koe kärsiväni siitä nyt mitenkään tai no välillä saattaa olla hartiat jumissa.

Myös nelivuotiaamme pyytää vielä välillä, että pääsee syliin edes hetkeksi, sillä sen kauempaa ei siinä kerkiä istumaan, mutta se lyhytkin aika tuntuu tärkeältä. En usko kenenkään lapsen saavan liikaa syliä tai ainakaan menevän siitä mitenkään pilalle. Jossakin vaiheessa vain koittaa aika, kun äiti on se joka pyytää lasta edes hetkeksi syliin istumaan. Joten te jotka kuulette tätä hokemaa, niin älkää välittäkö siitä, vaan pitäkää pieniä sylissä. Lopulta niitä hetkiä tulee vielä ikävä.

Onko sinulle sanottu, että pitäisit lastasi liikaa sylissä?

<3 Terhi

Kommentit (14)

Lapsihan on luotu olemaan sylissä ja lähellä vanhempiaan. Kun lapsia kuljetetaan iholla tai kantoliinassa äidin mukana, niin turvallisuuttahan se vain tuo. Suomessa on mielenkiintoista, miten täällä on ainakin 1900-luvulla koetettu itsenäistää pikkulapsia, huudattaa keuhkojen vahvistumisen takia, ottaa liian pitkät imetysvälit ettei liikaa saa liikaa ruokaa > minkä vuoksi sitten kyllä rintamaito on loppunut ihan alkuunsa yms. Ja nuo kummat mielikuvat elää edelleen. Vauva ja pikkulapsi on täysin äidistään riippuvainen ja oikea paikka hänellä on äidin lähellä <3. En tiedä mitään muuta eläinlajia, joka eristäisi myöskään pikkulapsen nukkumaan toiseen huoneeseen – eläinäidit nukkuvat pennut vieressä ja syöttävät niin paljon kuin tarvitsee. Tämä on minusta luonnollista ihmislajillekin. Onnea, että äitti ymmärtää pitää lasta lähellä ja antaa hänelle turvallisuutta ja hyvän lähtökohdan kasvuun 🙂

Kuulostaa ns. vanhan kansan neuvoilta, joista osa onkin ehkä ihan ok – mutta joista juuri tämänkaltaisille olen itse viitannut kintaalla. Eli kyllä, olen myös kuullut pitäväni lapsia liikaa sylissä.

Lisäksi pitäisi (tai olisi pitänyt) antaa vauvan huutaa, jotta keuhkot vahvistuu. Yleensä olen myös pukenut lapsille päälle liikaa, liian vähän tai liian hienoa 😀 Vasta Lumihiutaleen kohdalla osasin olla suunnilleen välittämättä näistä.

Tuosta keuhkojen vahvistumisesta, kun lapsi huutaa on täälläkin kuultu jokaisen lapsen kohdalla. Todellakaan en anna lapseni huutaa..ei vain pystyisi katsomaan kun toisella on huono olla.

Meillä on taapero, joka on ollut sylissä syntymästään lähtien. Tältä ainakin musta tuntuu. Ei siis vauvanakaan viihtynyt yksin hetkeäkään. Kylissä oli vaivaannuttava hetki, kun aina sanottiin että laita vaan vauva tuohon tai tähän makoilemaan ja ihmettelemään maailmaa.. Jos yritin laittaa niin huuto alkoi lähes heti. Tyttö nukkuu edelleen mussa kiinni ja hyvin pieniä hetkiä suostuu leikkimään yksin. Joskus turhauttaa, kun ei pysty ruokaa tekemään 12 kg sylissä. Aikaisemmin viihtyi kantoliinassa tai repussa, mutta nyt ei viihdy kuin pieniä hetkiä. Ihanaa toki on pitää pientä lähellä ja itsekin ajattelen, että joskus joudun pyytämään syliin, mutta silti välillä ahdistaa, kun toinen ei viihdy missään muualla ja muiden taaperot viipottavat menemään ja tutkivat paikkoja ja meidän neiti rimpuilee sylissä, kun yrittää kylässä vaikka kupin kahvia juoda.

Täälläkään kuopus ei vauvana viihtynyt yhtään lattialla, oikeastaan vain manducassa tai sylissä. Ei puhettakaan, että olisi laittanut lattialle mahalleen tai selälleen. Mutta hänellä oli refluksia, joka oli tähän syynä.
Tsemppiä sinne paljon. Jos siellä taapero hakee sinusta turvaa? Meidän Lumi oli aikoinaan todella arka ja varsinkin silloin kun mentiin kylään hän viihtyi vain sylissä. Kesti todella pitkään, ennen kuin rohkaistui ja alkoi viihtyä muuallakin kuin sylissä.

Tuo kuulostaa niin tutulle etenkin meidän refluksilapsen kanssa! Sylihän oli vauvana hänelle se paras ja lohdullisin paikka! Moni kauhisteli myös sitä, ettei vauva sylissä kehity vaan lattialla sitä kehitystä tapahtuu. Tämäkään väite ei kyllä pidä paikkansa ja sen nuorinkin todisti juoksemalla jo selvästi alle vuosikkaana 😀

Meillä siis lapsille syli on aiva vapaana ja ihanasti siihen hakeutuu vielä päivittäin isommatkin lapset♥ Tai neiti nyt lähinnä tulee kainaloon, mutta lähelle kuitenkin 🙂

Samaa on muuten kuultu täälläkin kehityksestä. Kerrankin tämä sama kyseinen ihminen otti Hugon sylistäni ja laittoi lattialle, että kehittyisi. Huutohan siitä vauvalle tuli, kun ei vain kestänyt olla makuullaan tai masullaan yhtään. Silloin kyllä sisällä kiehui niin, että varmaan savu jo näkyi korvistani.
On se ihanaa, kun välillä ne isommatkin lapsista istahtaa syliin istumaan.♥

Kyllä lapsi saa olla mielestäni sylissä juuri niin paljon kuin tahtoo! <3 Meillä on sylitelty ja kannettu paljon, eikä loppua näy vaikka taaperolla lähestyy 2v ikää. Minusta vain ihanaa, että tuo pieni ihminen tahtoo edelleen hakeutua syliin ja hakee lohtua sylistä kun on paha olla <3

Kyllä se on niin ihanaapitää omaa lasta sylissä. Meilläkin taapero katsoo niin suloisesti suoraan silmiin, kohottaa kädet ilmaan ja pyytää syliin, en kestä, niin ihana!♥

Ihanaa että lapsesi tykkäävät olla sylissä ☺️. Oma tyttäreni ei ole viihtynyt sylissä juuri lainkaan – edes vauvana. Heh, itselläni onkin koko ajan melkoinen halipula ja toivoisi että voisi pitää toista edes pienen hetken sylissä. Tämäkin on siis hyvin pitkälti lapsen synnynnäinen luonnekysymys – ei vanhemmat pysty ”totuttamaan” tässäkään asiassa ?. Jos se minusta ja totuttamisestani olisi kiinni niin oma tyttö varmaan istuisi sylissäni koko ajan ?.

Totta, tämä on varmasti myös luonteesta kiinni. Meillä onneksi ovat tykänneet olla sylissä paljon pienenä.
Hihii, ihana sinä. Toivotaan, että välillä kerkiää istahtaa äidin syliin.♥

Kannoin viime kesänä ja syksyllä nykyistä taaperoa lähes aina kantorepussa kun ulkoiltiin. Anoppi sanoi liiankin monta kertaa että sillä tavalla vauva kiintyy muhun liikaa, kun pidän liian lähellä liian paljon. Oli aika pahasti sanottu ja usean kerran itkin sitä. Miten ihmeessä voisin tehdä vauvalleni hallaa sillä, että pidän lähelläni?? Musta oli aivan ihana kävellä niin että pystyin samalla halata lastani – kahden vanhemman kanssa meillä ei kantoreppua edes ollut.

Meillä kaikki lapset pääsevät halutessaan syliin – nyt ja aina.

Voi ei, varmasti on tuntuneet nuo sanat pahalta. :/ Hugokin oli paljon Manducassa ja oikeasti oli aivan ihanaa, kun pieni oli ihan lähellä. Miten se voisi olla muka haitaksi?

Ihan totta kaikki mitä kirjoitit. Meillekin monta kertaa sanottu, että antaa huutaa vaan niin keuhkot vahvistuu!! En oo kyllä antanu, en vaan pystyis katsoa vierestä, kun toisella on selvästi jokin hätä. :/ Sylissä saavat olla niin paljoin kuin haluavat.♥

Vastaa käyttäjälle Janni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X