Syyslomalla yhteistä aikaa

Lasten syysloma alkaa hiljalleen vedellä viimeisiä, mutta vielä hetken voimme nautiskella perheen yhteisestä ajasta. Mies oli alkuviikosta lomalla, joten saimme viettää tällä lomalla paljon aikaa oman perheen kesken, joka oli aika luksusta.

Keskiviikkona mies palasi töihin, joten pakkasin lapset ja koiruuden autoon ja hurautimme vanhempieni luokse lomailemaan kolmeksi päiväksi. Ja sitä jos mitä voi kutsua lomailuksi. Isovanhemmat touhusivat lasten kanssa ja itse pystyin hetken tai hieman pidemmänkin vain makoilla ja olla tekemättä mitään, joka muuten tuntuu todella mahtavalta.

Sitä tärkeää yhteistä aikaa

Äitini valmisti meille herkullista ruokaa. Täytyy sanoa, että kotiäitinä sitä ruokaa joutuu tekemään paljon ja välillä, no okei todella usein, sen tekeminen tuntuu oikealta pakkopullalta. Asialta, joka on vain pakko hoitaa alta pois ja se nautinto koko hommasta on jo aikalailla tiessään. Mutta kun pääset vuorostasi istumaan valmiiseen pöytään ja sinun ei itse tarvitse valmistaa ruokaa, tuntuu kerrassaan helpottavalta. Ja kyllähän ne oman äidin valmistamat ruuat on vain ihan parhaimman makusia.

Oli jälleen ihana huomata, kuinka lapset tykkäävät vierailla mummulassa. Varsinkin nyt kun edellisestä kerrasta oli kerennyt vierähtää jo pidempi tovi. Itselläni isovanhemmat nukkuivat pois ollessani jo todella nuori ja osaa en kerennyt näkemään ollenkaan. Nyt tahdon, että omat lapseni pääsevät viettämään mahdollisimman paljon aikaa isovanhempien kanssa ja saamaan itselleen ihania muistoja. Itselle niitä muistoja ei pahemmin kerennyt kertymään, joka kyllä on harmittanut tässä vuosien varrella paljonkin. Sillä me lomilla suunnataan yleensä heti yöksi kauempana olevaan mummulaan. Kyläillään me viikonloppuisinkin, mutta silloin harvemmin jäädään yöksi.

Perjantaina heräsin aikaisin aamulla puhelimen pirinään ja ihmettelin mitä mieheni siihen aikaan soittelee. Kuulin vain sanat kolari ja sydän pomppasi jo kurkkuun. Mieheni oli auton kanssa jumissa kolaripaikalla ja välttänyt joutuvansa itsekin siihen pienen päätöksen ansiosta. Hän oli pohtinut vaihtavansa kaistaa, muttei onneksi tehnyt sitä, ja ihan pienen hetken kuluttua juuri sillä kaistalla rytisi lisää. Onneksi mies ei joutunut tuohon rytäkkään.

Tapahtuipa syyslomalla muutakin, mutta siihen palaan ihan erillisessä postauksessa.