Ensimmäiset viikot pelkkää pahoinvointia

Teksti Terhi

Olen aina nauttinut olla raskaana ja vaikka pahoinvointia onkin ollut, tuli sen voimakkuus tässä raskaudessa ihan puun takaa. Vielä ensimmäisillä viikoilla sanoin ystävälleni, etten tule voimaan niin pahoin, etten pääsisi lenkkeilemään. Noh eipä kulunut pitkääkään aikaa, kun jouduin jo perumaan lenkkejä. En vain kyennyt enää mihinkään.

Viikolla seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän voin niin pahoin, että hyvä jos pääsin sängystä ylös. Muistan jopa ajatelleeni, että olikohan tämä virhe. Miksi ihmeessä ryhdyin tähän? Kaikki energiani kului siihen, että sain pidettyä oksennukset vatsassa. Sain juuri ja juuri laitettua lapsille välipalaa ja ruokaa, kunhan vain pidin jotakin nenän edessä. Hajuaististani oli hetkessä tullut älyttömän tarkka. Tuntui, että sieraimiin olisi pakko tunkea vanutupot jotta pystyisin hengittämään.

Pahoinvoinnin voimakkuus veti minut sohvan omaksi, moneksi viikoksi

Viikot alkoivat kirjaimellisesti olla aika selviytymistä. En kyennyt tekemään enää normaaleja asioita. Vaikka en oksentanut, kyökkäilin vain, olo oli kertakaikkiaan ihan kamala. Välillä jopa tuntui, että oksentaminen olisi voinut helpottaa sitä oloa. En ole voinut täyttää tai tyhjentää astianpesukonetta, sillä se muka haisee niin kamalalle. Jos olen joutunut sen tekemään, olen yskinyt tauotta ja kakonut. Onneksi minulla on reippaita lapsia ja ihana mies, jotka ovat sen hoitaneet.

Monet alkuviikoilla hyvältä maistuneet ruoat ovat nyt listalla, joita ei kotio tuoda. Itselleni suurimpana yllärinä tuli se, etten ole kyennyt juomaan enää moniin viikkoihin teetä. Minä joka ennen join monta kupillista päivässä voin jo pahoin, kun ajattelen sen tiskivedeltä maistuvan litkun juomista.

Sohvalla makoilulla on myös omat ikävät seurauksensa. Sain nyt ensimmäistä kertaa elämässäni tietää mitä on iskias kivut ja voin sanoa, etten enää koskaan halua kokea niitä. Kaksi viikkoa se tuska kesti. Mieheni hieroi terveyskeskuksesta saatujen ohjeiden mukaisesta ja minä vain itkin. Se kipu oli kyllä järkyttävää.

Kun yhdistetään erittäin hajuherkkä nenä, 24/7 kestävä pahoinvointi, iskiaskivut ja kylmästä jumiin menneet hartiat ja kova päänsärky, niin voin sanoa, etten ole koskaan ollut näin huonossa kunnossa. Ensimmäistä kertaa koen näin vaikean raskauden alun ja tämän rinnalla se muista ollut pahoinvointi ei kyllä ollut mitään.

Nyt viimeiset kaksi päivää olo on ollut jotenkin siedettävä. En meinaa oksentaa ihan koko ajan ja ensimmäistä kertaa moneen viikkoon, minulla on olo, että voin selvitä tästä.

Kommentit

20 kommenttia
Terhi

Yh, varmasti ollut ihan hirveää. :/ Ja että se kesti vielä noin kauan. Itse en varmasti olis pystynyt matkustaan bussilla ollenkaan, kun omallakin autolla matkustaminen oli tuskaa. Sekin alkoi muka yhtäkkiä haisemaan ihan kamalalta. 😀
Kiitos, toivotaan että tämä jo kohta helpottaisi.♥

Avatar

Ai kamala, kuulostaa hurjalta. Itsellä nyt 2kk poika ja alkuraskaudesta koin vain lievää pahoinvointia. Siihen auttoi kun imeskeli jotain karkkia tai söi vaikka leipää. Oksentamaan en joutunut kertaakaan ja pahoinvointi meni tosi pian ohi. Toivon sinulle parempia päiviä ja että olo kohenee pian. Tuommoinen kuulostaa kamalalta, vaikka lopussa aivan paras palkinto odottaakin.

Terhi

Ihanaa vauva-arkea sinne.♥
Mä olen koittanut ottaa karkkia ja syönyt usein jotakin pientä jotta vointi pysyisi hyvänä, mutta huonolla menestyksellä. Toivon, että nyt tämä alkaisi jo hellittää, kun viikkojakin on huomenna kasassa 14+0. 🙂

Avatar

En ollut vain viikkoja pahoinvoivana sängyssä tai sohvalla vaan ihan kuukausia. Olin kuullut raskauspahoinvoinnista mutta ystäväni kärsivät siitä vain ne ensimmäiset viikot ja vain aamuisin. Muistaakseni oksensin/huono olo kesti sinne rv25 ja sen jälkeen se oli satunnaista.. Huh raskasta oli mutta jotenki siitä vain selvittiin! 😀 Tsemppiä sulle

Terhi

Hurjan kauan sinulla kestanyt. :/ Täällä täyttyy huomenna 14+0 ja kenestäkään muusta pahoinvointi ei ole ollut tätä luokkaa. Toivon kuitenkin, että tämä alkaisi nyt hiljalleen helpottaa. Kiitos tsempeistä.♥

Avatar

Tsemppiä noiden olojen kanssa!! Kuvailusi luettua tuli ihan karseana takaumana mieleen oma vastaava kokemus viimeisestä raskaudesta…Muistan miten vain makasin sohvalla enkä pystynyt edes puhumaan. Jos sai syötyä jotakin oli samantien mentävä makuulle silmät kiinni. Niitä pitkiä viikkoja ja sitä oloa en unohda koskaan. Muistan miten ajattelin silloin että haluaisin ”kuolla” koska se olo oli niin sietämätön. Menetin samaan aikaan myös tärkeän isoäitini ja se suru yhdistettynä tuohon olotilaan oli vain aivan liian rankkaa.
Onneksi joskus viikon 17 tienoolla helpotti ja loppuraskaudesta pystyi nauttimaan, eikä muita raskausvaivoja tullut.
Toivon sulle voimia ja että olo helpottuu! Ei ole helppoa kun kotona on pieniä joita pitäisi jaksaa hoitaa samalla, vaikka vointi on noin huono.

Terhi

Kiitos paljon.♥
On kyllä kamalaa, kun ei oikein pysty mihinkään ja olo on oikeasti ihan karsea. Eikä siihen auta oikein mikään. Aamulla herättyäni vain toivoin, että tulisipa ilta nopeasti, jotta pääsisin nukkumaan. Silloin oli suunnilleen hyvä olla, paitsi silloin kun iskias vaivasi, enkä kivuiltani pystynyt nukkumaan oikein mitenkään.
Sielläkin on ollut rankat ja pitkät viikot, mutta onneksi loppuodotus sujui sitten hyvin. Toivon että täälläkin. 🙂

Avatar

Lisäys vielä, että on myös mielenkiintoista miten äitiysneuvolassa vähäteltiin pahoinvointia. Minkälaista tukea sinä olet saanut neuvolasta?

Terhi

Voi eiii, tuo ei ole kyllä reilua. 🙁
Minä olen saanut hyvin myötätuntoa, tsemppejä ja vinkkejä, jotka voisivat edes jotenkin helpottaa oloa.

Avatar

Voi kurja!voimia ja tsemppiä hurjasti!toivottavasti pian helpottaa!<3

Terhi

Kiitos, sitä minäkin toivon.♥

Avatar

Voi kun kuulostaa tutulta. Esikoista odottaessa oksetti ihan koko ajan ensimmäisen kolmanneksen ajan.
Ikinä en oksentanut mutta se OLO oli ihan hirvittävä.
Muuten olo oli ihan mainio loppu raskauden aikana. Toinen raskaus olikin ihan hirvittävän raskas. Iskias kivut alkoivat jo rv4 ja kestivät yli 20 viikkoa. En pystynyt öisin kääntäämään kylkeä itkemättä ja ylös nouseminen sängystä oli todellista tuskaa. Pahoinvointi oli pahempaa kuin ekassa raskaudessa ja mikä pahensi oloa oli etten tietenkään voinut levätä vaan piti esikoista jaksaa hoitaa kaikesta huolimatta. Sitten alkoivat yöt mitä en todellakaan voi sanoa nukkumiseksi. Kyllä olen hyvin kiitollinen kun kuopuksen odotus aika on takana ja kyllä näin 3kk jälkeen haikeudella muistelen ja vähän kaipaan sitä mahaa vaikka iso oli kun vauva painoi 4.5kg 😀

Terhi

Siellä ollut sitten sama kuin täällä, etten ole oksentanut, mutta olo on ollut ihan karmea. Oksennus on ollut kyllä monta kertaa lähellä, mutta jotenkin olen aina saanut pidettyä sen sisälläni. Mutta se jatkuva paha olo on kyllä suorastaan lamaannuttava. Onneksi siellä olo oli muuten sitten loppuraskaudesta hyvä. 🙂
Auts! Mulla nuo iskiaskivut kesti sen 2vk ja olin niin kipeä, en voi edes kuvitella noin monen viikon tuskaa, joka sinulla on ollut. 🙁 Rankka on ollut sielläkin tuo odotus, mutta toisaalta äkkiä sen unohtaa, kun palkinto on mitä parhain. Ihanaa ja vauvantuoksuista arkea sinne.♥

Avatar

Vitsit, harmillista kuulla, että vointisi on noin kenkku :/ Vinkki-vitosia tulee varmaan joka suunnasta, mutta silti tässä omani 🙂 Itsellä oli alkuraskaudessa myös järkyttävä pahoinvointi, muistan elävästi tuon tiskikoneen hajun, ja kahvin haju oli jotain niin kamalaa, että juoksin vessaan jo Pauligin mainoksesta 😀 Yhtenä päivänä kun kaikki tuoksut tuntuivat valtaavan kotimme, ja mies meni vielä keittämään kahvinkin itselleen, niin halusin vaan jollain peittää sen kaiken hajun ja pistin vanilija-suitsukkeen palamaan. Ja kas, se veikin kuvotuksen pahimman terän pois! Niitä polttelin sitten päivittäin muutaman viikon ja joka kerta se tepsi. Toivottavasti sinullakin rupeaa hellittämään pikkuhiljaa!

Terhi

Joo toi tiskikone on ihan järkky ja samoin kahvi ja moni muukin. Kaikkea on kyllä tullut kokeiltua ja tuo mainitsemasi vanilja-suitsuke, ei varmasti toimisi nyt itsellä, sillä jo ajatus puistatti siitä hajusta. 😀 Mutta olen välillä suitsutellut kotiimme lasten takkujenselvityssuihketta tai avannut ovet sepposen selälleen. 😀
Toivon kyllä, että tämä paha olo hellittäisi pian, kun viikkojakin on huomenna kasassa 14+0.

Avatar

Toivottavasti olosi pian helpottaa♥ Itselläni oli jostain syystä viimeisimmässä raskaudessa pahoinvointi seuralaisena alusta loppuun asti.

Terhi

Toivotaan.♥
Voi ei, ei oo kyllä ollut kivaa. :/ Olis kyllä kamalaa, jos tämä olo kestäisi ihan loppuun asti.

Avatar

Nämä postaukset on niiin hyviä niin eipähän tule vauvakuume kun juuri on vauvavuodesta selvitty!
Mutta tsempit raskauteen. Mulla oksentelu kesti yhteensä 3kk ja olihan se aivan järkyttävää. Yleensä sain syötyä lounaan ja kaiken muun oksensin. Ja selkä oli koko raskauden aivan järkyttävän kipeä. Hieman helpotusta toi akupunktio joten sitä suosittelen jos ei muuten mene ohi 🙂
Mutta jännästi nämä vain unohtuu vaikka kolme kuukautta jatkuvaa oksentamista tuntui sillon pitkältä niin muistikuvia siitä ei juurikaan ole. Toki sillon ei tiennyt, että se tulee jatkumaan niin pitkään. Odotin että viikolla 12 varmasti alkaa helpottamaan, mutta vähänpä minä silloin tiesin. Nyt tietty kynnys ajatella uutta raskautta nousee, kun tietää millainen raskaus voi olla.

Terhi

Hih, nämä voi kyllä tehokkaasti karistaa vauvakuumeen. 😀
Toi oksentelu on kyllä kamalaa, itse olen selvinnyt vain kakomisella ja tällä järkyllä pahalla ololla, mutta kyllä tämmöistä oloa ei ole muista ollut. Pitää pitää tuo akupunktio mielessä, mutta toivon, että kun tämä olo viimein rauhoittuu, pystyn myös tekemään kaikkea normaalisti ja paikat ei menisi näin jumiin. Mulla kun ei yleensä ole raskaana ollessa ollut mitään kolotuksia.
Se on varmasti jokin kehon oma suojelumekanismi, jotta se pahoinvointi unohtuisi mahdollisimman nopsaan. Silloin niitä lapsiakin voi ehkä haluta lisää. 🙂
Yleisesti kai se helpottaa siinä raskausviikolla 12, mutta kyllä ne taitaa monella kestää pisempään.

Avatar

Minulla oli raskaana ollessa aivan hirvittävä matkapahoinvointi. Muistan, kun meillä ei ollut silloin vielä autoa ja kuljimme bussilla ja saatoin lyhyen matkan aikana oksentaa monta kassillista tavaraa….Se oli ihan kauheaa ja sit kun ihmiset jäivät vielä tujottelemaan, mikä mulle tuli. Tätä kesti jonnekin viikolle 20 saakka. Mut se oli jotenkin huvittava, kun en ole koskaan kärsinyt matkapahvoinvoinnista vaan päinvastoin olen aina ollut se joka lukee ja syö autossa ilman mitään ongelmaa. Tsemppitä sulle ihan tosi paljon!Toivotaan, että pian helpottaa <3 <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä