äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tästä aiheesta sekä lasten reagoinnista onkin toivottu muutamaan otteeseen nyt postausta ja nyt se olisi vihdoin luvassa. Alusta asti oli selvää, että raskaudesta kerrottaisiin lapsille vasta ensimmäisen ultran jälkeen, sillä jos raskaus menisikin kesken tai ultrassa paljastuisi jotakin ikävää, niin ei joutuisi selittelemään lapsille. Tämä oli ikään kuin heidän suojelemiseksi.

Olen voinut tämän raskauden alun pahoin ja jo viikolla kahdeksan taisin sanoa miehelleni, että vanhimmalle on kohta pakko kertoa, varsinkin jos hän alkaisi olla voinnistani huolissaan. Lopulta meidän ei kuitenkaan tarvinnut paljastaa raskautta hänelle, sillä hän ei kuin muutamaan kertaan ihmetellyt vointiani.

Mietin pitkään millä kivalla tyylillä raskaus lapsille kerrottaisiin, mutta lopulta oma oloni oli niin surkea, etten alkanut kikkailemaan mitään erikoista. Ultrapäivänä esikoinen tiesi, että lähden Tampereelle, muttei tiennyt mitä siellä tein. Hän koitti tivata ennen lähtöäni, mutta sanoin, että saa kuulla sitten sen jälkeen.

”Tuleeko meille vai taas vauva?”

Kotimatkalla tein päätöksen, että kerron ensin illalla vain esikoiselle ja aamulla sitten muille lapsille. Katselimme yhdessä illalla toisenlaisia äitejä ja kysyin, ”Joko haluat kuulla mitä siellä Tampereella tein?” Sain myöntävän ja hieman jännittyneen vastauksen. Sitten näytin tyttärelleni ultrakuvan ja muita sanoja ei tarvittu. Tytär puhkesi nauruun ja nauroi vain. Väliin hän tokaisi ”Eihän me mahduta enää meidän autoon!!” ja jatkoi nauramista. Kysyin, ”Selviätkö?” Ja tytär nyökkäsi. Hänestä se oli ihan kiva juttu, sillä onhan vauvat kivoja.

Aamulla kun lapset menivät aamupalalle, näytin muille lapsille ultrakuvaa ja kysyin, ”Osaatteko aavistaa mikä tämä on?” Joku taisi huutaa koira tai kissa. Yksi huusi ”vauva, se on vauva!” Kun kysyin missähän se vauva on, ei kukaan tiennyt. Vihjasin, oliskohan äidin vatsassa, johon vanhin poikamme sanoi ”No ei, eihän sulla oo mahaakaan!”

Lopulta yhden hoksottimet syttyi ja hän sanoi, ”Tuleeko meille vai taas vauva?” Nyökytin, jolloin tuli naurua ja perään, ”Eikös meitä ole sitten jo liikaa?!” Juttelimme asiasta, ja lopulta alkoi väittely onko vauva tyttö vai poika. Tytöt toivoivat tyttöä ja vanhin poikamme toivoo poikaa, jotta perheessä olisi tasa määrä tyttöjä ja poikia.

Lapset ottivat asian hyvin vastaan, vaikka mietin uhkaako vanhimmat muuttaa mummulaan, joka on naapurissamme. Kukaan ei uhannut ja heti kysyttiin saako kertoa koulussa. Lapset ovatkin tehokkaasti kertoneet ystävilleen ja vähän kaikille muillekin, joten ihan hyvä, ettei asiaa paljastettu heille ennemmin.

Kommentit (10)

Mahtavat kommentit pikkuväeltä!:-D ihania!olis kiva lukea myös,aiotko vielä hankkia jotain uutta vauvalle,vai onko kaikki tarvikkeet vauvaa varten olemassa?:-) ja tuleeko hypisteltyä vauvanvaatteita kaupoissa?:-D

ihanasti suhtautuivat! Ymmärrän kyllä että vanhin saattoi jo aavistaa 🙂 Sisarus on siis selvästi toivottu lisä <3 Mulla on ihan huigea visio siitä kuinka kerron mahdollisesta kolmosesta. Tiedän että lähimmät ystävät arvaavat heti mutta sitten kuinka teen siitä julkisen 😉

Ottivat tämän kyllä tosi hyvin, paremmin kuin ajattelin.♥
Ooo, nyt mulla heräsi mielenkiinto, että millainen visio sulla mahtaa olla. 😀

Voi kuinka ihania! Lapset on niin aitoja, sanoo yleensä asiat myös suoraan. Niin hyvässä kuin pahassa. 😉 Ihania kuvia myös! <3

Lapsissa on kyllä parasta just toi aitous ja sopeutuvaisuus uusiin tilanteisiin.♥
Kiitos, mulla on parhaat mallit. 😀

Voi tuo on aina jotenkin ittellekkin jännää,miten lapset reagoi uutiseen! Meillähän Mandi veikkas ultra kuvan perusteella, että meille tulee sammakko!?!:)
Ihana,että teillä lapset otti ihanat uutiset hyvin vastaan♡♡

Se on kyllä jännää. Saa nähdä miten taapero tulee sitten vauvan synnyttyä suhtautumaan. Luulen että hän voi olla aika mustis.
Hih, ihana veikkaus tuo sammakko! 😀

Voi, varsinkin toi keskimmäinen kuva oli niin liikuttavan ihana, että mulla meni ihan kylmät väreet. ❤ Ihania reaktioita teidän lapsilla.

Ihana sinä.♥
Heillä oli kyllä hyvät reaktiot, jännitin todella mitä mahtavat tuumata. 🙂

Oli kyllä ihanat kommentit.♥
Mähän kerkisin todella paljon myydä pois, joten aika paljon on hommattavaa. Siitä kirjoittelen varmasti jossakin vaiheessa postausta. 😀
Täällä ei oo oikein kauppoja jossa niitä pääsee hypistelemään, mutta kunhan sellaiseen paikkaan pääsee niin kyllä. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X