äiti ja melukylän lapset - Banneri

Juurihan kirjoitin edelliset kuulumiset ja taas tässä ollaan. Tänään tuli täyteen raskausviikko 16+0, joten on uusien kuulumisten aika. Tätä kirjoittaessa mutustan pipareita ja kirjoittamisesta ei meinaa tulla mitään, kun noita pipareita pitää jatkuvasti olla hakemassa lisää tuolta laatikosta. Hakisin koko paketin tähän viereen, mutta pelkään että esikoisen ennustus siitä, että syön sen kerralla käy pian toteen.

Ei varmasti ole enää epäselvää, että tällä hetkellä minun tekee ainakin mieli pipareita, tosin koitan pitää niiden syömisen nyt maltillisena. Lisäksi himoitsen kotipitsan pitsoja, mutta onnekseni sellaista ei tästä meidän kylältä löydy. Myös kebabia on tehnyt muutamana päivänä ihan hulluna mieli, mutta vielä en ole sortunut. Söin myös eräs aamu kaurapuuroa, koska sitä teki hirveästi mieli. En edes muista kuinka monta vuotta sitten olen itse tuota syönyt, eli siitä täytyy olla kulunut useampi vuosi.

Oliko se vai eikö se ollut?

Viikko sitten stressasin hulluna, miksei vauvan liikkeitä jo tunnu. Joka ilta makoilin pitkään ja kuulostelin kroppaani, jos tuntisin jotain, edes pienen hipaisun, mutta ei mitään. Raskausviikkoja oli kasassa 15+5 kun istuin keittiönpöydän ääressä jalat koukistettuina vatsaani vasten ja tunsin kuin ilmakupla olisi poksahtanut vatsassani. Hätkähdin ja mietin, oliko se vai eikö se ollut? Pian tunsin saman uudestaan ja enää en epäillyt, kyllä se oli. Viimein ensimmäinen tunnistettava liike oli bongattu.

Ja koska olen muutenkin ollut erityisen herkkä tämän odotuksen aikana, aukesi kyynelkanavat välittömästi. Juuri sillä hetkellä ne pienet ilmakuplan tuntuiset liikehdinnät mahassani antoi varmistuksen siitä, että pieni voi hyvin. Sen jälkeen liikkeitä on tuntunut vain muutaman kerran ja odotan vain, että ne siitä voimistuisivat ja tuntuisivat useammin, mieluiten joka päivä. Doppleria en ole kaikista peloistani huolimatta vieläkään hommannut vaikka päivittäin mietin ostanko vaiko en.  Aikani kun tässä jaarittelen, kerkiän varmasti jo synnyttämään ennen kuin teen ratkaisun.

Vatsassa ei suurempaa kasvua ole tapahtunut. Iltaisin turvottaa oikein kunnolla ja vatsa kasvaa ihan silmissä ja aamulla hyvä jos koko vatsaa on edes jäljellä. Vertasin kuvia Sisun odotukseen 2015 vuoden alkuun, jolloin olen samoilla viikoilla ja vatsani on kyllä nyt pienempi. Silloin olen myös kirjoittanut liikkeistä, mutta näillä viikoilla niitä tuntui tuolloin huomattavasti enemmän kuin mitä nyt. Jos nyt masussa köllii rauhallisempi tapaus?

Olen muuten huomannut jo jonkin verran supistuksia. Täytyykin selailla kirjoituksiani muiden odotuksista ja vertailla, että onko muiden aikana jo ollut näitäkin. Miten nämä kaikki odotusjutut unohtaakin näin, vaikka kyseessä on jo näin mones odotus ja edellisestäkään nyt ei hirveitä aikoja ole.

Kommentit (10)

Ihana! <3 Nuo ensimmäiset liikkeet ovat niin ihania. Sitten myöhemmin niitä on niin paljon, ettei tiedä miten päin olisi.. Hihii..

Mukava lukea näitä kommentteja. T: Äiskä

Niin minustakin. 🙂

Voi onnea ekoista potkuista♡♡♡
Ne on kyllä ihan parhaita,mulla ainakin tuonut koko raskauden jotenkin todellisemmaksi. Sielä oikeasti on joku:)

Kiitos.♥
Kyllä ja yllättäen vollotin ja nautin niistä pienen hetken kestävistä liikkeistä.♥

Onko Sinulla tyttö- tai poikaolo? Minusta on ihmeellistä kuinka joillakin se on ja toisilla ei niinkään.
Onko aiemmin ollut oloja, ja onko intuitio osunut oikeaan?

Niin ihana seurata odotustasi!

Tällä hetkellä oloja on todella vähän. Pahoinvoinnin voimakkuus viittaisi tyttöön ja toisaalta taas voi se poikakin olla, koska en ole niin kiukkuinen kuin olen tyttöjen odotuksessa ollut. 😀 Vielä ei siis itsellä mitään selkeää oloa.
Esikoisesta ei ollut oikein selvää tyttö tai poika oloa..tyttö tuli. Toisesta oli tyttöolo ja tyttö tuli, kolmannesta poika olo ja poika tuli, neljännestä tyttö olo ja tyttö tuli, viidennestä tyttöolo ja poika tuli. 😀

Kiitos, kiva kun seuraat.♥

Alkuun tuntui kyllä, että viikot matelivat, mutta nyt viimeinen kuukausi on hujahtanut ihan tuosta vaan. Innolla odottelen jo joulukuista rakenneultraa <3 Tässä raskaudessa liikkeet alkoivat tuntua siinä 14-15 viikkojen välissä. Ja harkkasupistuksiakin on jo parin viikon ajan tullut silloin tällön. Hauskaa miten äkkiä raskausjutut unohtuu! Meilläkin kuopus on nyt 1v7kk ja pitää miettiä aina että mitenkäs se sillon ja millä viikolla ymym.

Ensimmäiset viikot kyllä vain mateli, mutta nyt mennään ihan huimaa kyytiä jo. 😀 Ei enää kauaa odotusta, minäkin toivon, että saadaan sovittua ultra-aika vielä joulukuulle.♥ En millään malttaisi odottaa, että pääsee taas kurkkimaan pikkutyyppiä.
Ihanan aikaisin alkoi siellä tuntua liikkeet. Ne on kyllä aina niin ihanan tuntuisia.♥
Jep, ne kyllä unohtuu uskomattoman nopeesti. 😀 Pitää tarkistaa aina muiden odotuspäiväkirjoista mikä tilanne oli milläkin viikolla..

Ne on ihan parhaita.♥
Loppua kohden ne kyllä välillä tekee kipeää ja varsinkin rakkoa kohti tulevat liikkeet tuntuu aika ikäviltä. Niitä odotellessa. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X