äiti ja melukylän lapset - Banneri

Vanhinta tytärtäni puraisi hevoskärpänen lähemmäs kaksi vuotta sitten. Pitkään tyttö kävi tallilla katsomassa kun muutama ystävä ratsasti ja välillä pääsi itsekin auttelemaan harjaamisessa yms. Talli on meiltä kilometrin päässä, joten siellähän se esikoinen vietti kaikki päivänsä. Muutamaan kertaan tyttö pääsi ratsastamaan ihan ilmaiseksi ja kotio saapui mitä onnellisin heppatyttö. Tuolloin tiesin, että se olisi menoa nyt.

Itse nuorempana vietin kaiken mahdollisen ajan tallilla. Tein ihan mitä vain hommia, kunhan sain olla hevosten kanssa. Minulla sinne oli matkaa yhteen suuntaan seitsemän kilometriä ja sinne ajelin kelillä kuin kelillä. Niinpä tiesin, mikä hinku tytöllä oli päästä tunneille ja ylipäätään olemaan hevosten kanssa.

Ratsastuksenopettajat ovat itselleni tuttuja, joten heiltä kyselin, mitä mieltä olisivat, voisiko tyttäreni hypätä suoraan tunneille ilman alkeiskursseja. Ja he sanoivat sen sopivan hyvin ja kehuivat tyttäreni intoa uutta harrastusta kohtaan. Niinpä ratsastustarvikkeita alkoi hiljalleen ilmestyä kotiimme. Ostimme käytettyinä, synttärilahjaksi sai kymmenen ratsastuslippua, uuden kypärän ja saappaat. Nyt ratsastuskamoja on joka lähtöön ja tallilla ollaan useampi kerta viikossa. Kerran viikossa hän käy tunnilla ja ensimmäisestä leiristäkin on meille jo vinkattu.

Tyttären ensimmäiset estekisat takana

Tyttäreni on ratsastanyt nyt vähän päälle vuoden ja kehittynyt siinä ajassa ihan huimasti. Olen välillä päässyt tallille katsomaan tytön tunteja ja täytyy vain ihailla, kuinka hyvin hän on kuunnellut saamiaan ohjeita ja kehittynyt niiden myötä. On myös ilo katsoa kuinka varmasti hän kohtelee hevosia ja toimii heidän kanssaan ihan mahtavasti.

Mielelläni annankin tytön viettää tallilla aikaa niin paljon kuin haluaa, kunhan koulukin hoidetaan. Hän on saanut hirveän määrän uusia ystäviä ja sitä on ilo seurata sivusta. Tytön harrastuksen myötä olen myös itse päässyt takaisin hevosten pariin ja kyllä se hevoskärpänen on tätäkin äitiä jälleen päässyt puremaan. Aikoinaan kun tuota tuli harrastettua reilut kymmenen vuotta. Nyt ratsastukselle ei vain vielä ole aikaa, mutta ehkä joskus tämäkin vanha heppatyttö palaa hevosen selkään pitkän tauon jälkeen.

Eilen tyttärelläni oli ensimmäiset estekisat. Ihan hirveästi tyttäreni ei ole ratoja päässyt hyppäämään, saatika noin pitkiä, mutta niin vain hän muisti koko kahdentoista esteen radan ja suoriutui siitä puhtaasti. Ennen kisoja sanoin tytölleni, että menet pitämään vain hauskaa, tärkeintä ei ole sijoittua vaan kerätä kokemusta. No voitte kuvitella tytön onnen, kun hän selvitti radan puhtaasti ja sijoittuen vielä kolmanneksi. Hänen ryhmässä oli yhdeksän osallistujaa, joten suoritushan oli kerrassaan upea. Tämä antoi nyt lisäpotkua koko harrastukseen ja seuraaviin kisoihinkin aikoo kuulemma osallistua, jos vain on sopiva luokka.

Olipa myös ihana päästä taluttamaan ja rapsuttamaan poneja. Teki melkein itse mieli hypätä selkään ja hypätä muutama este tai päästellä laukkaa ympäri maneesia. Vatsassa oli se sama ihana jännityksen tunne, joka oli aikoinaan itselläni estekisoissa ennen omaa vuoroa.

*postauksen kuvat ovat tyttäreni ottamia

Onko lukijoissa muita, joidenka lapsi tai sinä itse (tai molemmat) harrastatte ratsastusta?

Kommentit (10)

On kiva kuulla kuinka samanikäinen tyttö on tuolla tavalla aloittanut ratsastuksen.itse käyn vähän yli kilometrin päässä yhdellä yksityistallilla ja siellä hoitelen hevosia.?

Ihana harrastus ja oma tyttöni harrastaa myös hän on 8v. Ikänsä se on tallilla mun mukana rampannut, mutta nyt sitte aktiivisesti ratsastaa itsekin. Minua kyllä pelottaa että tyttö on saman lajin parissa kun itse……Se on melkoista tuskaa kun näet, että oma lapsi tippuu pahasti ja soitat 112. Koskaan ei voi 100% luottaa mihinkään kun noiden kanssa tolskaa vaikka olis kuinka luotto polle niin eläin on aina eläin….Mulla on oma hevonen, mutta se on vielä liian iso tytölleni (liinassa annan sen ratsastaa sillä nykyään), muttei toivottavasti kauan 🙂 Poni kaupoille tässä vielä joutuu, tai äiti sitten toivoo että tyttö löytäisi uuden lajin 😀 Kuulostaa hurjalta mutten kuulemma ole ainut ratsastava äiti joka ei anna tyttönsä harrastaa lajia tai siis ei yritä edes tyttöä tuoda lajin pariin 😀 Onhan sitä vaaran paikkoja muuallakin, mutta…….välillä hirvittää..Nyt mä en sitten paljon ratsastele kun olen raskaana (nykyinen kuopus on juurikin tämän 8v tyttö), muttei aikomustakaa myydä hevosta tai antaa yp. Puoli yp on kaverilla. Mikä sen parempaa liikuntaa kun tallilla oleminen. Käyntiä ratsastelen nyt, kerran tulin jo niin kipeäksi vaikka rv oli vasta 8 niin ei uskalla ottaa riskiä.

Juuri eräs päivä puhuttiin ystävän kanssa, että meidän kummankaan omat vanhemmat eivät olleet harrastaneet ratsastusta, joten eivät niinkään oikein osanneet jännittää mitä kaikkea hevosten kanssa voisi sattua. Nyt taas meidän omien lasten kohdalla me tasan tarkkaan tiedämme lajista ja mitä voi sattua, joten kyllähän se vähän hirvittää..hevosten kanssa kun voi sattua ihan mitä vain. Toistaiseksi vielä kuitenkin kaikki mennyt hyvin.
Tallilla oleminen on kyllä hyvää liikuntaa ja kiva että sait heppasi puoli yp:nä kaverillesi. 🙂 Ja ihanaa odotusta sinne.♥

Minä aloitin ratsastuksen 20-vuotiaana. Harrastus jäi tauolle kun aloin odottamaan esikoistani 24-vuotiaana, ja tässä on jo toinenkin lapsi syntynyt. Nyt 27-vuotiaana voisin mennä satulaan taas, vähän jo polttelee…
Joskus olisi mukava nähdä oma tytär tai poika ratsastusharrastuksen parissa, katsotaan mitä lapset valitsee.

Ei muuta kuin hiljalleen sitten takaisin heppojen pariin. 🙂 Itse joudun odottelemaan vielä, sillä nyt ei kertakaikkiaan siihen riitä aika ja rahaakin ehkä kaipais pikkuisen enemmän. 😀 Toivon mukaan siellä jompikumpi lapsista innostuu. Mä täällä jännään innostuuko meidän muut lapset. 😀

Minä olen aina ollut heppatyttö, ja nyt aikuisena ostinkin sitten oman hevosen 7 vuotta sitten. Tytär 6v on ratsastanut kymmenkunta kertaa, oli selässä ennenkuin osasi kävelläkään, mutta eipä ole kärpänen häntä puraissut vaikka saisi houtaa ja ratsastaa niin paljon kuin haluaisi, joko meidän omalla tai tallinomistajan ihanilla lastenponeilla. Lisäksi tyttö on hevoselle allerginen; voi olla niiden kanssa ja ratsastaa, hoitaakin vähän, mutta jos koskee kasvojaan tai silmiään tallilla oltaessa, on kotiintullessa naama ihan punainen ja silmät turvonneet. Siedätyksen vuoksi kulkee kuitenkin mukanani aina joskus, mutta useimmiten kuuluu vain, kun kysyn että lähdetkö tallille, että ’en todellakaan’ XD. Että näinkin voi käydä. Toki höperyy vois iskeä vasta myöhemminkin…elättelen vielä toivoa!

Oi ihanaa, että siellä on nyt oma hevonen. 🙂
Hih, noinkin näköjään voi sitten käydä. 😀 Toivotaan, että siellä tytär vielä jossakin vaiheessa innostuu harrastuksesta, kun nyt se onnistuisi niin helposti. Moni tyttö varmasti hänelle kateellinen.

Minä ratsastin lapsena ja teininä, nyt alle 3v tyttäreni on todella innostunut.

Sielläkin sitten asustelee heppatyttö. 🙂 Ratsastus on kyllä kiva harrastus.

Ratsastus on kyllä kiva harrastus. Hienoa, että sielläkin talli noin lähellä. 😀

Vastaa käyttäjälle Maisu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X