äiti ja melukylän lapset - Banneri

Rutiinit, nuo ihanan helpottavat jutut ja samalla niin kovin sitovatkin. Liian tarkkoja rutiineja ei tietystikään kannata noudattaa, ettei niistä joskus poikettaessa koko pakka leviä käsiin, mutta apua niistä kyllä on. Meidän illoissa rutiinit auttavat paljonkin, varsinkin nuorimpien kohdalla ja illat rauhottuvat nykyään nopeasti kaiken sen hälinän jälkeen.

Olen laittanut merkille, kun illasta kello lähestyy seitsemää tapahtuu jotakin ihmeellistä. Melkein tismalleen joka ilta siihen aikaan lapseni tuntuvat saavan jonkin ihmeen virtapiikin ja meteli talossa nousee ainakin tuplaten. Sohvalta lentelevät sohvatyynyt, juostaan toisia pakoon, nauretaan ihan kaikelle kippurassa lattialla ja käydään aivan kierroksilla. Menossa ei näytä olevan päätä eikä häntää. Eipä tarvitse paljoa kelloa vilkuilla, kun tiedän nyt olevan juuri sopiva hetki iltapalalle.

Iltapalalle saapuu lapsia, jotka näyttävät siltä kuin heidän pöksynsä olisivat täynnä muurahaisia. Meno meinaa mennä välillä mahdotomaksi, mutta muutaman komennon ja lopulta äänen korottamisen jälkeen homma alkaa rauhoittua. Viimeistään, kun kaikilla on jotakin syötävää, tuntuvat lapset hiljalleen normalisoituvan. Puhumme vielä kuluneesta päivästä tai näin joulun lähestyessä olemme laittaneet joulumusiikkia hiljaiselle soimaan.

Iltasatu, se iltojen pelastus

Iltapalan päätyttyä tapahtuu jälleen kummia. Ihan kuin joku olisi kääntänyt vipua ja lapset valtaa se sama meno joka oli ennen syömistäkin. Pian tulee komento hammaspesulle ja voitte varmasti kuvitella, kun olen vessassa yksin neljän nuorimman kanssa ja alamme pestä hampaita. Ne on joskus niitä hetkiä, kun meidän iso vessamme tuntuu todella pieneltä ja ihan kuin se kutistuisi jatkuvasti. Lapset poistuvat vessasta yksitellen ja uskokaa tai älkää, täysin rauhallisina.

Kaikki neljä kävelevät peräkanaa kahden nuorimman yhteiseen huoneeseen ja jokainen istuu jo tutuksi tulleelle omalle paikalleen kuuntelemaan, kun luen iltasadun. Satu päätetään jo vessassa hampaita pestessä ja jokainen saa ehdottaa satua vuorollaan. Iltasadun jälkeen halit sekä suukot, jonka jälkeen jokainen siirtyy omaan sänkyyn.

Joka ilta toistamme kaiken samalla kaavalla. Menemme suunnilleen samaan aikaan iltapalalle, sen jälkeen lapset voivat hetken olla kun siivoan keittiön, jonka jälkeen hammaspesu ja muut pesut sekä lopuksi iltasatu, suukot ja halaukset. Joka ikinen ilta lapset saavat nuo samat virtapiikit tismalleen samojen tilanteiden jälkeen, mutta ne luultavammin sitten kuuluvat meidän perheen rutiineihin, heh. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että nuo hepulit eivät tule vielä iltasadunkin jälkeen, vaan lapset nukahtavat rauhallisesti omiin sänkyihin, kukin omaan tahtiin.

Liputan paljon varsinkin iltasadun puolesta. Se toimii hyvänä rauhoittajana illoissa ja on samalla sitä yhdessä vietettyä aikaa. Taaperommekin tietää, että sadun jälkeen hiljennytään nukkumaan ja sängystä ei ravata enää pois.

Miten teidän illat sujuvat? Saadaanko teillä iltaisin hepuleita ja luetaanko teillä iltasatu?

Kommentit (8)

Samat rutiinit ja iltasatu on kyllä niin tärkeä, myös vanhemmille. Ihana rauhallinen hyvänolon hetki päivän lopuksi.

Meillä kyllä kans iltaväsymyksen huomaa tuosta vajaa 2-vuotiaasta. puoli seiskan maissa tai päikkypäivinä usein jo aiemmin alkaa joko hervoton iltavilli (ainakin jos meillä on joku käymässä) tai vaihtoehtoisesti useammin kyllä romahdusherkkyys, itkua ja kitinää.
Rutiinit toimii,, pääasiassa viimeistään seiskan maissa iltapuuro, sit pesut, iltasadut ja nukkumaan. A rakastaa kirjoja, varsinkin iltasadut on tosi tärkeitä, ja mielellään aina ne samat kirjat. 2-5 kirjaa luetaan aina, mutta helposti vaikka puolikin tuntia kuuntelisi satuja. Iltasaduista meillä suosikkeina on pitkään ollut Kulta pieni, Ahkerat rakentajat ja Piipero Hiiri. Niitä pikku-ukko lukee itsekseenkin ja osaa ulkoa pitkiäkin pätkiä kirjoista, joita lukee nukkevauvalle ja nasulle ? Ennen nukahtamista mietitään vielä muutama päivän kiva juttu, vaikka pääosin päivän jutut kertaillaan kyllä ruokapöydässä.

Juu näillä pienimmillä purkautuu kyllä usein myös itkuna ja kitinänä. Meilläkin taapero joskus illat itkuisempi, mutta nykyään enemmän iskee se iltavili. 😀
Kivan kuuloisia kirjoja teillä. 🙂 Täälläkin joskus lyhyempiä kirjoja luetaan useampi ja taapero jaksaa kuunnella niitä tosi hyvin. Ja sama täällä, että muutamat sadut osataan jo ulkoa ja niitä luetaan ääneen. Niin söpöä katseltavaa ja kuunneltavaa.♥

Meillä samanlaiset rutiinit, iltapala syödään tosin noin puoli kasin aikaan. Iltavilli alkaa meilläkin noin seittemän aikaan. 😀 liputan myös iltasatua!

Hih teillä sitten samaan aikaan iltavilli. 😀
Meillä mennään iltapalalle seiskan ja puoli kasin välillä. Yleensä koitan laittaa pöydän valmiiksi ennen kuin huutelen syömään, jotta sit aika nopeesti rauhotuttaisiin syömään. 😀

Meilläkin on tuo ”satu pienestä tytöstä”. Kaarina on Vilmerin lempisatu tällä hetkellä:D
Anton taas tahtoo lukea nykyään tietokirjoja 🙂
Meillä oikeastaan levottomuus ajoittuu päiväkodista kotiin tuloon. Ruokaa kun laittaa tarjolle, molemmat on ihan mahdottomii. Illalla taas leikitään tosi nätisti yhdessä ja oonkin ihmetellyt että mistä moiset yhteisleikit just kun pitäisi mennä nukkumaan 😀

Meillä se on myös monen suosikki. Muistan, että esikoiselle luin aikoinaan sitä ties kuinka monta kertaa. Muistan koko sadun ulkoa, hih. 😀
Oon kuullut, että monella ajoittuis se levottomuus juuri siihen kun tullaan päiväkodista kotiin.
Mutta kiva, että illasta ollaan sitten rauhassa ja hetken kerkiää leikkimään yhdessä.♥

Niinpä, ihanaa yhteistä aikaa vielä illalla.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X