äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meillä on ollut vauvalle yleensä aina jokin työnimi. Ne on yleensä tullut ihan hetkessä mieleen ja näin kuvittelin käyvän tälläkin kertaa. No mutta eipäs käynytkään. Työnimi vauvalle ei putkahtanutkaan heti mieleeni ja minua jopa vaivasi ajatus, että tämä vauva jäisi ilman. Voisihan hän olla myös ihan vain vauva, mutta jotenkin tykkään antaa jonkinmoisen työnimen.

Meidän esikoisella ei tainnut olla ollenkaan varsinaista työnimeä. Hän oli yleensä vauva, mutta hänen syntyessään häntä kutsuttiin heti Muusaksi. Toisen lapsemme kohdalla nimesin hänet tylsästi vain masuasukiksi. Kolmatta lasta kutsuttiin Aarteeksi, se meinattiin jopa laittaa yhdeksi pojan kolmesta nimestä, mutta lopulta siitä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin. Neljättä lastamme kutsuttiin pippuriksi ja viides oli mini.

No mikä se työnimi voisi olla?

Nyt olen miettinyt jo monena iltani, mikä ihme annetaan tälle vauvalle työnimeksi. Miehestähän tämä on varmasti vain hömpötystä. Itse kaipaan lähinnä tuota nimeä siitä syystä, että tykkään kirjoittaa vauvasta jollakin nimellä tänne blogiin. Vielä emme tiedä, kumpi masussa köllii, joten siksi olen miettinyt jotakin sanaa, joka käy kummallekin. Osa niistä on toki ihan oikeita nimiä, mutta ajattelin niitä nyt eri tavalla.

Papu on jo niin yleinen, ettei sitä oteta käyttöön tälläkään vauvalla. Koska vauvamme laskettu on keväällä, mietin ensiksi jotakin nimeä, joka viittaisi kevääseen. Ensimmäisenä mieleeni tuli Silmu. Eräs päivä ulkona kävi järjetön viima ja mieleeni tuli ajatus, että jospa kutsuisimme vauvaa  Viimaksi. Eräs aamu myös ajelin autolla kohti tyttömme kerhoja kovassa sumussa ja vauva potki vatsassani. Minä myös toivoin tätä vauvaa todella paljon, joten mielessä pyöri myös Toive, Haave sekä viimein positiivisen testin jälkeen Onni.

Lopulta kävi niin, että minulla olikin kasa noita nimiä valmiina ja niistä piti sitten päättää yksi, joka ei tämmöiselle pähkäilijälle ollutkaan ihan nopea juttu. Tällä hetkellä olen kuitenkin sitä mieltä, että yksi nimistä tuntuu juuri sopivalta meidän vauvan työnimeksi. Pitkään kestäneen miettimisen jälkeen olen päässyt lopulta johonkin päätökseen, joka tuntuu aika kivalta. Tästä eteenpäin en kirjoita enää vauvasta sillä työnimeksi valikoitui Sumu.

Nyt olisikin kiva kuulla, millaisia työnimiä teillä on ollut odotusaikana vauvalle, vai onko teillä sanottu vauvaa vain vauvaksi?

 

Kommentit (32)

Meillä puhuttiin ensin toukasta, josta se muuttui vompatiksi. Osastolla synnytyksen jälkeen tuli telkkarista vielä vompateista kertova dokumentti, joka kävi työnimeen kuin nenä päähän.
Esikoinen kutsui pikkusiskoaan vatsassa Nipsuksi ja Nipsuksi kutsutaan edelleen. Sekä blogissa että kotona.
Ja ihana tuo Sumu? kävisi vaikka oikeastikin nimeksi.

Valitettavasti jouduimme käymään läpi kolme keskenmenoa ennen kuin vihdoin saimme pienokaisen elämäämme. Kahdessa ensimmäisessä raskaudessa käytimme työnimiä Pilkku ja Millimetriheikki. Kolmannen kohdalla en varmaksi muista, mutta emme tainneet uskaltaa antaa mitään nimeä. Neljäs onnistunut raskaus oli unelmien täyttymys ja jossain vaiheessa raskautta aloimme kutsua masuasukasta Kirpuksi, nimi oli käytössä vielä monta viikkoa syntymän jälkeenkin ennen kuin päätimme oikean nimen. ?? Ja melkoinen kirppu tyttö olikin syntyessään, hän painoi vain 2595g, kaikki oli kuitenkin kunnossa ja nyt hän on tomera yhdeksän kuinen. ❤

Nuo keskenmenot on joka kerta niin rankka kokemus, joten en ihmettele, jos sitä ei ole uskaltanut antaa mitään työnimiä. 🙁
Mutta onneksi lopulta kaikki meni hyvin ja saitte viimein syliinne oman pienen.♥
Oi, hänelle on todella tuo Kirppu nimitys sitten sopinut.♥

Vieteri koska vauva heilui ja pomppi kuin vieteri konsanaan aina ensimmäisestä ultrasta lähtien.

Hihii, hauska. 😀

Meidän lasten työnimet onkin täällä jo tulleet muilta paitsi Pulla. Hän sai alkunsa laskiaisena ja puhuttiin, että onkohan laskiaispulla uunissa. 🙂 Menetimme tosin Pullan jo mahassa, siksi hän kulkee edelleen puheissa tuolla nimellä.

Voi ei. 🙁

Ihana nimi teidän masuvauvalla!

Meillä ei esikoisella ollut mitään virallista työnimeä. Toista lasta kutsuttiin EnniOnniksi, kunnes rakenneultran jätettiin Enni pois. Onniksi hänet sitten kastettiinkin. Nyt kolmatta ollaan kutsuttu rakenneultrasta asti Eeviksi (ja ennen sitäkin, kun minusta hän vain tuntui Eeviltä, vaikkei sukupuoli ollutkaan tiedossa) ja ehkä se jää hänelle nimeksi, jos hän sattuu tuntumaan Eeviltä vielä vatsanahan tälläkin puolella. <3

Kiitos, tykkään siitä paljon.♥
Onni on kyllä ihana nimi ja Eevi.♥ Eevi on minun yksi lemppari nimivaihtoehto tytölle. Meidän vanhempi poikammehan on Eeli, joten en tiedä päätyisikö tuo meillä etunimeksi samankaltaisuutensa vuoksi. 🙂

Meillä oli esikoinen vaan tyty tai vauva ❤ toinen oli ensin Seppo mutta rakenneultran jälkeen kun paljastui tytöksi, muuttui työnimeksi Leila tai Leila-Seppo ?❤

Hahaa, hauska toi Leila-Seppo. 😀

Meillä oli työnimenä se tylsä yleinen papu,joka poitsulle jäikin sitten ennen ristiäisiä kutsumanimeksi,myös hauskasti väännettynä papuliinoksi ja papsuksi.:-) keksin myös jonkun papuliino-rallatuslaulun joka sai pojun naureskelemaan,enää en oo kehdannut sitä laulaa.:-D

Musta se Papu on ihana, mutta niin monen tutunkin lapsi ollut papu, että me skipattiin se jälleen. 😀
Hih, huippu tuo papuliino ja hauska että oot laulunkin kyhäillyt. 😀

Meillä ekaa vauvaa kutsuttiin Nirppis ja vaavi…nirppis tuli siitä, kuin ekasta ultrasta saadussa kuvassa vauvamme nenä näytti aivan nirppanokalta ❤️? Toista odotan nyt jo yli 38 viikolla ja vieläkin masuasukki on vaan vauva/bebe ?

Hih, ihana tarina tuon Nirppiksen takana.♥

Kun kerroin siskon tyttärilleni, että odotan vauvaa niin nuorempi tytöistä, 6v,kysyi, että voisiko vauvan nimeksi tulla Tipi Rosella Sydän?
Robin tuli pojan nimeksi, mutta edelleen monet (mm. nimen keksijä, sisareni ja äitini) kutsuvat lastamme Tipiksi. Työnimenä koko nimirimpsu myös säilyi, vaikka rakenneultrassa selvisi että poika on tulossa ja nuo serkkuplikan keksimät nimet ehkä hieman viittasivat enemmän tyttöön 😀

Hahaa, ihan loistava nimiripsu. 😀
Noi työnimet jää kyllä helposti päälle. 😀

Täällä työnimenä on Sytky 🙂
Se tuli ensimmäisestä ultrasta rv6+2, kun kätilö totesi tv-ruudulta, että: ”siellä se pieni sydän sytkyttää”. Joten kotiin tullessa mies katseli sitä ultrakuvaa ja sanoi, että: ”siellä meidän Sytky on” <3
Kiitos ihanasta blogista, vaikkei ihan näin esikoisen kohdalla voi tuohon kuudennen odotukseen samaistua 😀 Mutta melkein identtisillä raskausviikoilla mennään, niin tuntemuksiin voi samaistua 🙂

Oi ihana tuo Sytky ja kiva lukea tarina nimen takana.♥
Kiva kun seurailet ja kovasti onnea sinne odotukseen.♥ On tämä aina vain niin upean ihmeellistä aikaa. Vielä tällä kuudennellakin kertaa. 🙂

Esikoisesta puhuttiin vielä kastamisen aikaankin Beenä. Oli lyhenne babystä. Kuopuksella oli taas mini ja toukka aika yleisiä.

Tuo Mini on kyllä jotenkin niin ihana.♥

Bebe, tuhina ?

Ihana toi tuhina. 🙂

Meillä nimesin Hosuliksi ja sanon myös Bebeksi. Ens viikola Rakenne jännittää!!

Ihana tuo Hosuli.♥
Iik, ei enää kauan odotusta. Jännää!!

Sumu, ihana työnimi vauvalle! Pohdinkin tässä eräs päivä, että millä nimellä kutsutte vauvaa.

Meillä Senniä kutsuttiin Möykyksi, joo o ihan oikeasti. ?
Nimi tuli kun kävimme ensimmäistä kertaa neuvolassa ja kotimatkalla katsoin pikkiriikkisestä pienokaisesta otettua ultakuvaa ja totesin miehelle ”se on vielä tällainen pieni möykky”.

Jossain vaiheessa vauvaa kutsuttiin myös nimellä Lyyli-Armas (mies näki unen jossa vauvalla oli tämä nimi), mutta tuo Möykky oli huomattavasti yleisempi.

Mä jotenkin tykästyin siihen ihan hirmuisesti ja se tuntui heti sitten oikealta. 🙂
Hih, ihana tuo Möykky nimitys. 🙂 Mutta sellaisia möykkyjähän ne alussa onkin.
Hahaa, repesin tuolle Lyyli-Armas yhdistelmälle. 😀

Me ollaan sanottu vaan vauvaksi 🙂

Työnimiä ei oo ollu mut heti syntymän jälkeen lempinimet oli Väpä ja Ukko. Tosin Ukkohan jäi sitten ihan arkikäyttöön ja edelleen 5v herra tottelee Ukko-nimeä ja esittelee sen myös itse toisena nimenään?

Muistankin nämä. ♥
Hih, eikä kuinka ihana. 😀

Hih, ihana tuo vompatti ja mikä sattuma vielä tuo dokumentti. 😀
Meidän esikoinen kutsui pikkusiskoaan Sormeliksi..jostain syystä se ei jäänyt käyttöön. 😀
Se on ja kävisi kyllä hyvin ihan nimeksikin.♥

Vastaa käyttäjälle Viki Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X