äiti ja melukylän lapset - Banneri

Kerroin jo aiemmin, kuinka mieheni tekee reissuhommia ja arjen pyörittäminen viikolla on täysin minun vastuulla. Mies on viikosta nykyisin viisi päivää pois ja kaksi kotona. Viikonloppuna minulla on apukädet ja arki tuntuu silloin pyörivän niin helposti. Lapset eivät silti aina hoksaa siinä ajassa isinkin olevan kotona, sillä he joka tapauksessa huutavat ensin minua tai pyytävät minulta apua. Minulta on nyt moneen otteeseen kyselty, kuinka pärjään ja miten meidän arki rullaa? Voin sanoa, että me pärjäämme hyvin.

Meille on muodostunut uudenlainen rytmi. Ulkoilemme pienempien kanssa isompien harrastuksien mukaisesti tai jos harrastuksia ei ole niin sitten vähän silloisen päivärytmimme mukaan. Harrastuksiin kuskaaminen on pakollista pitkän matkan vuoksi. Me olemmekin hoitaneet niinä päivinä kaupassa käymiset ja ulkoilut. Nyt on ollut niin kivat pulkkakelit, että ollaan pulkkailtu paljon.

Pienikin apu on välillä suuri

Viimeksi kävin kaupassa kolmen nuorimmaisen kanssa. Taapero oli ollut koko päivän hieman haasteellinen ja kiukkuinen. Kaupassa hän istui nätisti autokärryissä ja sain tehtyä ostokset rauhassa. Kun piti lähteä pois, palauttivat lapset autokärryt ja minä pakkasin sillä välin ostoksia. Taapero nappasi pikkukäryt ja lähti uudelle kierrokselle. Kävin hakemassa taaperon, joka ei olisi halunnut luopua kärryistä. Siinä huutava ja rimpuileva taapero sylissä koitin vielä napata kasseja käteen, kunnes ihana myyjä tuli ja nappasi ostokseni ja kantoi ne autolle asti. Ihan mahtavaa palvelua! Iso kiitos, sillä joskus pienikin apu tuo suuren helpotuksen. Oli muuten ensimmäinen kerta kun taapero laittoi kaupassa ranttaliksi.

Meillä on nyt tammikuussa ihan hirveästi kaikenlaisia menoja ja välillä olen miettinyt miten saan kaiken järjesteltyä. Mutta hyvin kaikki on kuitenkin lopulta saatu sujumaan. Pienemmät lapset ovat olleet mukana, kun on ollut isompien verikokeita ja hammaslääkärikäyntejä. Niin hienosti he osaavat olla. Nyt minun pitäisi itse päästä sokerirasitukseen ja pitäisi saada lapsille pariksi tunniksi hoitaja..toivon mukaan sellainen järjestyy.

Meidän arki rullaa mukavasti, varsinkin kun myöhäistimme hieman vanhempien lapsien aamuheräämistä. Sillä on ollut iso vaikutus, sillä ennen he koomasivat puoli tuntia sohvalla, eikä kukaan saanut vaatteita päällensä. Nyt heillä on vaatteet parhaimmillaan jo viidessä minuutissa päällä ja aamupalan syömiseen jää silti saman verran aikaa. Kaikki ovat ajallaan ulkovaatteet päällä silloin, kun pitää lähteä kävelemään pysäkille. Tämä sopii meille paremmin kuin hyvin.

Iltatoimet sujuvat samaan malliin, kuin silloin ennen kuin mies oli viikot kotona. Nyt ne tosin kestää hetken kauemmin, kun minä hoidan ne yksinäni. Alkuun mielessä kävi ajatus, että kuinka tästä kaikesta selviää, kun kaikki pitää hoitaa yksin, mutta nopeasti se arki lähti pyörimään ja me pärjätään hyvin, vaikka välillä tuntuu, että joillakin on asiasta eri näkemys..

 

Kommentit (12)

Olipa ihana lukea tätä. Ihailtavaa kuinka hyvin jaksat pyörittää arkea miten ollessa työn äärellä muualla! Onhan se kuitenkin vaativaa ja raskastakin huolehtia yksin kaikesta sillä välin. Muista vain itsekin ottaa lepohetkiä aina kun voit! ♡

Mulla oli joskus aiemmin ongelmia jaksamisen kanssa miehen tehdessä jatkuvasti pitkää päivää. Jossain vaiheessa opin kääntämään senkin positiiviseksi ja löysin itsestäni ihan uusia voimavaroja. Enää pitkät päivät ei siis tunnukaan lainkaan samalta, vaan voin itsekin sanoa että meillä sujuu hyvin.

Tällä hetkellä tähän toki vaikuttaa myös oma sairasloma. Supistelujen takia olen nyt ollut kotona, ja huomaan jaksavani semisti paljon enemmän kuin täyttä työaikaa tehdessäni.

Reipas äitiliini ?

Hih, kiitti. 😀

Olet kyllä super äiti! <3 On siinä kuitenkin iso homma huolehtia päivästä toiseen noin ison katraan ruokkimisesta, ulkoilusta, läksyistä, kuskaamisesta jne. Niin ja vielä raskaana! Toivottavasti tämä ei kuitenkaan ole teille kuin väliaikainen järjestely? Homma hoituu varmasti nyt rutiinilla mutta pidempi aikaisesti voi tulla yksinkertaisesti uupumus. 🙁 Itse hoidin lapset ja kodin kolmannen lapsen syntymän jälkeen melkein 5kk ajan yksin ja voin sanoa että sen jälkeen meni pitkään kerätä voimat takaisin!

Kiitos.♥
On siinä hommaa kyllä ihan jokaiselle päivälle. Meillä tätä nyt kolmisen kuukautta takana ja luultavammin kevääseen asti kestää..voi siis olla, että vielä viisikin kuukautta edessä. Toimiva rytmi on nyt löytynyt ja löysätäkin osaa jo, ettei kaiken tarvii olla aina niin justiinsa. Mutta tosiaan ei pitäis olla tämän pisempi järjestely. 🙂
Hurjalta kuulostaa tuo sinun, kun siinä on sitten ollut jo vauvakin mukana!

Upeaa että teillä sujuu noin hyvin 🙂 luulen että selkeällä rytmillä varustetut lapset sopeutuu helposti muutoksiin 🙂
Oot sä vaan rautanen mamma !

On kyllä mahtavaa. 🙂 Alkuun niin jännitin, mitä tästä tulee ja kuinka kaikki menot sun muut hoituu, mutta nopeesti se arki siitä sitten vain lähti sujumaan.
Hih, kiitos.♥

Nuo on niin tottumis juttuja. Just kun löytää vaan ne parhaiten toimivat tavat tehdä asioita,niin kyllä se arki noinkin pyörii. Tsemppiä kuitenkin ♡♡

Niin ne on. 🙂 Ja yllättävän nopeasti se arki muovautuio sellaiseksi, että saa kaikki hommat hoidetuksi ilman, että tulee tunne ettei selviä. 🙂
Kiitos.♥

En voi kun arvostaa teitä äitejä joiden miehet tekevät reissuhommia, itsestä ei siihen olisi! Asennetta se vaatii. Mutta oikeanlaisen asenteen kanssa pärjää melko pitkälle. 🙂

Asenne kyllä ratkaisee paljon. 🙂 Lopulta tähän tottuikin nopeammin, kuin osasin edes aavistaa. 🙂

Lepohetket jää kyllä aika vähiin, mutta onneksi viikonloppuisin miehen ollessa kotona voi sitten nukkua vaikka päikkärit. 😀
Muuten nautin kyllä olla ja touhuta lasten kanssa.♥

Ihana kuulla, että teilläkin sujuu hyvin.♥ Kyllä siihen yllättävästi tottuu. Ja paljon tsemppiä sinne supisteluiden kanssa.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X