äiti ja melukylän lapset - Banneri

Viime kuukausina sana oma aika on ollut minulle aika vieras käsite, sillä sitä ei liiemmin ole ollut. Mutta eilen sitä vihdoin oli ja vieläpä monen tunnin edestä. Aamusta vein neljä vanhinta lasta vanhemmilleni hoitoon ja hyppäsin Yli pyykkivuorten – blogin Hannan kyytiin ja lähdimme kohti Otavamedian tiloja.

Tämmöiselle äidille, joka ei ole pahemmin taas päässyt lähtemään minnekään ilman lapsia tuntui ihan luksukselta ajatus siitä, että saan istua autossa ilman, että joku kysyy koko ajan ollaanko jo perillä. Saan syödä ruokani ilman keskeytyksiä ja keskittyä kuuntelemiseen ilman katkoja. Parasta oli myös jälleen nähdä muita bloggaajia ja höpötellä heidän kanssaan.

oma aika

Päivän yksi kivoista jutuista oli myös istua meikkaajan tuoliin laitettavaksi. Kuinka Tintti taiteili tummat silmänaluset piiloon ja sai minut räjähtäneen äidin lookista ihan toisenlaiseen. Kunpa joku meikkaisi minut joka ikinen aamu, heh. Tai riittää kyllä opastus edes kunnon pohjameikin tekoon (laittakaa vinkkejä tulemaan mitä tarviin hyvään pohjameikkiin). Meikin jälkeen vielä hiusten laittoon ja valokuviin. Ah, mä niin nautin.

Kuinka paljon sinulla on omaa aikaa?

Silloin kun minulla oli ripsienpidennykset, oli sitä taattua omaa aikaa ainakin kerran kuussa, mutta nyt kun niistäkin luovuin, ei tämmöisiä hetkiä ole enää ollutkaan. Vaikka arki lasten kanssa onkin kivaa ja tykkään olla heidän kanssaan, olen huomannut nyt näiden miehen reissuhommien myötä, että kaipaan enemmän myös aikaa ihan vain itselleni.

Ennen saatoin olla tyytyväinen, kun kävin kaupassa yksinäni tai pääsin lenkille, mutta nyt olisi kiva jos aikaa itselle olisi enemmän kuin hassu tunti. Eilinen koko päivän kestävä reissu taas osoitti sen kuinka tärkeitä on muistaa ne ihan omat jutut. Jutut, joihin voit mennä ilman lapsia ja huolehtia täysin vain itsestäsi.

omaa aikaa

Vaikka meillä tänään varsinkin taapero on selvästi osoittanut mieltään minun eilisestä koko päivän kestäneestä reissusta, on mieleni ollut virkistynyt ja pienet kiukuttelut eivät ole nyt juuri haitanneet. Ihan kuin olisin saanut tankattua itseeni rutkasti lisää virtaa, joka kantaa varmasti pitkälle.

Tästä on hyvä jatkaa ja alkaa suunnittelemaan seuraavaa juttua vielä ennen vauvan syntymää. Ainakin kirpparikierrokselle on päästävä. Jos jollain on vinkata hyviä kirpputoreja Tampereella, jossa myydään siistejä vauvan vaatteita ja vaikka tarvikkeita, niin laittakaahan kommenttia tulemaan. Voisin joku viikonloppu lähteä katsomaan, jos löytyisi jotakin kivaa meidän pikkuiselle.

Muistakaahan vanhemmat ottaa itsellenne sitä omaa aikaa edes joskus.

Seuraa meitä myös instagramissa ja facebookissa

Kommentit (8)

Mikäli vielä kirpparivinkkejä Tampereelta kaipaat niin Linnainmaalla on Minipanda ja Koskikeskuksessa keskustassa lastenkirppis Into.
Näistä löydän AINA jotain kun saan ajan kanssa yksin käydä kiertelemässä. Valitettavan harvoin, mutta silti… 🙂

Ja siis oma aika on ihan luksusta <3

Niin se on.♥

Itsellä oma-aika keskittyy lähinnä puolen tunnin työmatkaan ja sitten joskus kun jompikumpi mummuista sattuu olemaan lähistöllä niin saatan päästä yksin johonkin <3
Eilen Taapero oli yökylässä mun äidillä kun lähdettiin tänään miehen kanssa salaiselle "auton osa ostosreissulle" näin sanoimme äidilleni 🙂 josta oikeasti tarttui tuoreempi kulkupeli työmatkan taittoon 🙂

Ihana kyllä, kun isovanhemmista on välillä apua ja ne omat menotkin onnistuu. 🙂
Hih, hauska. 😀 Tuollainenkin yhteinen aika on kivaa. Mä en edes muista koska me oltaisiin miehen kanssa saatu kaikki lapset yökylään. 😀 Ehkä se joskus tulevaisuudessa vielä onnistuu.

Minulla sitä omaa aikaa on myös rajoitetusti lähinnä miehen työn takia. Käytännössä voisi sanoa olevansa yh-äiti, kun miehen kanssa olemme enimmäkseen puhelinyhteydessä.
Kerran viikkoon käyn säännöllisesti pilateksessa ja sitten on pari muuta harrastusmenoa epäsäännöllisesti noin kerran kuussa ja näistä vapaista kuuluu iso kiitos mummoille ja ukeille. 2-4krt vuodessa olen sitten ihan kokonaisen viikonlopun tai päivän kavereiden kanssa kaupungilla/mökillä.

Enemmänkin kaipaisin sellaista rauhallista omaa aikaa, päästä vaikka pyöräilemään töiden jälkeen, mutta joudun jo nyt nojautumaan isovanhempien apuun niin paljon etten viitsi heitä enempää vaivata.

Tyytyväisiä saavat olla he joiden miehet käy säännöllisessä arkipäivätyössä, antaa ihan eritavalla mahdollisuuksia ottaa oma-aikaa.

Onneksi sieltä löytyy apua, niin pääset harrastamaan. On se kiva kun pääsee tekemään ihan niitä omia juttuja.♥
Mäkin joskus kysyn anoppia katsomaan lapsia, jos on jokin meno. Viimeksi maanantaina oli sokerirasitus, niin mummu katsoi lapsia. Nykyisin koitan vaivata häntä mahdollisimman vähän ja lapset on sitten joka paikassa mukana. Omat vanhempani taas asuvat kaukana, mutta tarvittaessa hekin ovat auttaneet paljon, kuten eilen katsoivat meidän lapsia, jotta minun meno onnistui.♥
Helpottaa kyllä kummasti, kun mies tekisi normaalisti töitä ja olisi kotona siinä neljän/viiden maissa. Nyt sen vasta kunnolla tajuaa, kun mies kotona vain viikonloput. Tsemppiä sinne.♥

Hei kiitos vinkeistä, tuo Minipanda onkin ihan uusi tuttavuus. 🙂 Intossa kävin aikoinaan kun oli vielä ylöjärvellä. Olikos se nykyään Koskikeskuksessa?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X