äiti ja melukylän lapset - Banneri

Olen kuullut aika monta kertaa kysymyksen onko kaikilla lapsilla sama isä? Yleensä sen esittää joku tuntematon tai blogiini juuri löytänyt lukija. Tätä on kysytty minulta myös kasvotusten ja en näe mitään väärää etteikö saisi kysyä. Ensimmäisiä kertoja tuon kysymyksen kuullessani menin kyllä hieman hämmilleen, että miten tuo nyt tuollaista kyselee, mutta kun lapsia on tullut lisää ja itsekin tottunut jo niihin, niin eipä ne enää tunnu oudoilta. Nykyään on niin paljon uusperheitä, joissa lapsiluku kasvaa helposti suureksi, etten ole yhtään yllättynyt jos joku ajattelisi meitä ensin sellaiseksi.

Mutta vastauksena otsikon kysymykseen niille, jotka jäivät pohtimaan että onko, niin kyllä. Kaikilla lapsilla on sama isä. Olemme seurustelleet pitkään (15 vuotta) ja saimme esikoisemme nuorena ja niin näin vielä päälle kolmekymppisenä perheeseen on tulossa yksi pieni.

lapset

”Onko vauvalla sama isä kuin isommilla vai onko niitä enemmänkin?”

Yksi tilanne on tullut vastaan, jolloin minulla oli kaikki lapset mukana. Vuonna 2015 olin yksin lasten kanssa kaupoilla jo odotin silloin kuopustamme Sisua. Lapset kävelivät ympärilläni ja olimme ostamassa Sisulle vaatetta, kun eräs rouva käveli siihen lähelle. Hän katseli hetken lapsia sekä minua ja kysyi ensin, ovatko kaikki minun ja kun hän lopulta näki vatsani, kysyi onko vauvalla sama isä kuin vanhimmillakin vai onko isiä enemmänkin?

Tuolloin osa lapsista katsahti minuun kysyvästi ja hieman hämillään, että mitä se rouva oikein höpöttää. Vastasin, että kaikilla on sama isä ja lähdin lipumaan toiselle hyllylle. Rouva sitten vain sanoi jotain aijaa no hyvä ja lähti jatkamaan matkaansa. Koin, että minun pitää puhua asiasta lapsille varsinkin, kun pari ihmetteli sitä tilannetta. Siinä samalla sitten juteltiin heti, kuinka joku voi välillä luulla ettei heillä ole samaa isää, koska nykyään on niin monenlaisia perhemuotoja. Juteltuamme se oli ihan selvä juttu ainakin isommille.

lapset

Ne taas jotka meidät tuntevat sanovat monesti lapset nähdessään, ettei voi erehtyä ovatko sisaruksia, kun ovat niin samasta puusta veistetyt. Poikiemme kanssa ollessa liikkeellä, kuulen taas usein kuinka he kaksi ovat kuin ilmetty isänsä ja niin he kyllä ovatkin. Saaneet paljon isänsä piirteitä. Yksi tytöistä näyttää taas välillä ihan mieheni äidiltä, tai hänessä on samoja piirteitä kuin mummussaan ja isässään. Kaksi tytöistämme on taas perinyt enemmän piirteitä minultakin. Saa nähdä miltä meidän neljäs prinsessa näyttää.

Myös tämän odotuksen aikana muutama on kysynyt onko kaikilla sama isä. Saa nähdä kuinka monta kertaa tähän kysymykseen vielä törmää.

Mites teillä, varsinkin useamman lapsen perheillä? Oletteko joutuneet vastailemaan tämmöiseen kysymykseen?

Kommentit (15)

Mä olisin varmaan vastannut että kaikilla eri isä, ja ihan kaikkien (isien) nimiä en muista…

No johan on taas… Olen blogiasi seuraillut ja monesti aikonut jotain kommentoida, mutta nyt sen teen. Ihan uskomattomia kommentteja joudut kyllä kuuntelemaan ? mahtaisko ihmiset tykätä jos niiltä alettais kaupan kassalla kysellä että anteeksi mutta harrastatteko irtosuhteita tai montako kumppania teillä on ollut? ? Sitähän tuo myös vähän kiertäen tarkoittaa että onko lapsilla sama isä… ihailen pitkää pinnaasi, itse olisin jo varmasti päästänyt jonkun sammakon suustani ?

Kaikkea tulee kyllä kuultua, välillä ihan uskomattomiakin juttuja. Ymmärrän toisaalta, että ihmisiä kiinnostaa kovasti, mutta että joidenkin on vaan pakko tietää ihan kaikki.
Kiva kun jätit kommenttia.♥

Mun mielestä oli niin outoa kun neuvolalääkäri kysyin äitiysneuvolassani että onko kaikilla lapsilla sama isä! Ennestään kolme lasta ja nyt odotan neljättä. Olin hetken että mitäää!? Lääkäri oli sitten ihmeissäänkin vielä kun kaikilla on sama isä?

Kyllä siinä hetken miettii, että mitä ihmettä. 😀 Ilmeisemmin nykyään on harvinaisempaa, että monella lapsella on sama isä.. Ainakin todella moni nykyisin törmää tähän kysymykseen.

Hassua että ihmiset katsoo voivansa kysyä tuntemattomilta mitä vain intiimiä ensi sanoikseen!
Minultakin on kysytty tuota, ei tosin heti kättelyssä, mutta yli 5v ikäero ilmeisesti monille vihjaa eri isistä. Myönnän että hieman hätkähdin kysymystä, olemme olleet mieheni kanssa yhdessä iät ja ajat eikä tullut mieleenkään että joku voisi ajatella tuollaista.

Kyllä sitä kaikenlaiseen törmää ja tämän postauksen myötä huomasin (lähinnä facebookin ryhmissä), että todella moni ja monenkokoiset perheet ovat kuulleet tämän kysymyksen. Oli lasten ikäero sitten pieni tai suuri, se herättää heti mielenkiinnon. Ei aina läheskään se lasten määrä perheessä. 🙂
Ja kyllä, kun sen ensimmäisen kerran kuulee, niin tuntuuhan se ihan oudolta..tulee aika pölmistynyt olo. 😀

Olipa mukava että sulta oli tullut uusi postaus. Jotenkin näitä jää aina uusimman luettuaan odottamaan 🙂

Onhan perheitä nykyään niin monenlaisia että kyllä mäkin tavallaan nämä kysymykset ymmärrän, vaikka jollakin tapaa ne ovat ehkä vähän tökeröjäkin. Riippuen esitystavasta, tietysti. Koska mitä se kysyjä lopultakaan sillä tiedolla tekee 😀 Ei kai se vastaus mitään muuta tai tee perheestä enempää tai vähempää kumpaankaan suuntaan, olipa vastaus sitten kyllä tai ei. Toisaalta kuulijastahan se on kiinni ja sinänsä perhemuotoja on niin paljon olemassa että nää asiat on nykyään melko luonnollisia läpikäytäviä 🙂

Meillähän mies ei biologisesti ole kahden isomman isä. Mutta hän on ainoa isä, jonka nuo isommat muistavat tai tuntevat. Hän on solahtanut isän rooliin luontevasti ja omasta halustaan eikä biologiset tekijät eriytä ketään arjessa miltään osin. Lapset toki tietävät asian (siitä on puhuttu heille, ihan siksi koska totuuden ääneen sanominen on reilua) mutta eipä sillä biologialla mitään arjen merkitystä ole tässä ollut. Toki tilanne olisi varmaan toinen, jos lapset olisivat meidän alkuaikoina olleet isoja. Silloin toinen oli vielä vauvavuoden lopulla ja toinen taapero, ja kun töistä osapuolta ei ole mukana menossa ollenkaan, kuvio on ollut sikäli helppo.

Mä just yks päivä sanoinkin miehelle että oikeastaan tuntuu vähän hassulta sanoa että me ollaan oikeasti uusperhe. Kun ei se siltä tunnu eikä se mitenkään tässä näy. Mies myönsi, että hänkin useimmiten ”unohtaa” ajatella asiaa. Toki me asiasta on kerrottu avoimesti, jos siitä on jotenkin tarkemmin tullut puhetta mutta yleensä mennään vain perhe-nimikkeellä.

Tulipas kilometrikommentti!

Kiitos Janni, ihana kuulla.♥

Varmasti monia kiinnostaa juuri siitä syystä, kun perheitä on nykyään niin monenlaisia ja kyllä sekin vaikuttaa paljon, millä äänensävyllä kysymys kysytään. Joskus varsinkin ne vitsillä heitetyt ”Ei varmaan oo kaikilla samaa isää” menee ihon alle ja laittaa ärsyttämään. Ei sellaiselle tee edes mieli vastata mitään.

Musta on ihanaa, että on tuollaisia perheitä kuin teillä, joissa se isän rooli on helppo ottaa ja lapset pitää ihan isänään. Kaikki tuntuu kaikista luontevalta, ei siinä silloin biologialla ole väliä. Mutta toki lapsille pitää kertoa totuus, niin kuin te olette tehneet. Kamalaa se olisi kuulla vasta vuosien päästä kuinka vanhemmat ovat pantanneet tietoa.

Juu, kyllähän se on ollut usein kuultu kysymys. Ja nykyään kun jossakin pitää kertoa itsestä/perheestä niin sanon, että ”viisi lasta joilla kaikilla on sama isä”. Ei tarvii kenenkään jäädä pohtimaan asiaa ;D

Hahaa, toi onkin muuten hyvä keino. Pitääkin ottaa käyttöön. 😀

Mielestäni tuo on vähän tahditon kysymys, että onko kaikilla lapsilla sama isä… En minä ihan vieraalta ihmiseltä kyselisi, oletko ollut monessakin parisuhteessa ja miten lapsesi ovat saaneet alkunsa… Sinulla on yksinkertaista vastata, että on sama isä, mutta voin vaan kuvitella että aika outo maku jää jossain Prismassa selittää jollekkin vieraalle tädille että joo, mulla on tässä lapsia kolmelle eri isälle. Joku täti saattaa siinä silmiä pyöräyttää, vaikkei ole hänen elämänsä ja asiansa. Joten minusta se kysymys on tunkeileva ja tahditon.

Kyllähän se on outoa, että tuntemattomat kyselee tämmöisestä näin henkilökohtaisesta asiasta, johon minun ei edes tarvitsisi vastata. Ja minun on tosiaan helppo sanoa, että kaikilla sama isä. Eri asia sitten niillä, joiden perheessä tilanne eri. Mutta kaikenlaiseen uteluun sitä vaan törmää. 😀

multa on joitain kertoja kysytty että onko meillä kaikilla kymmenellä lapsella sama äiti ja iskä vai onko jotkut mun sisarukset ”puolikkaita”. pienempänä muistan kun se tuntu vähän hassulle kysymykselle, kun itelle asia oli niin ”päivänselvä” mutta nykyään on niin paljon erilaisia perheitä, varsinkin uusperheitä etten enää hämmästy jos joku kysyy. kysymys mitä jaksan kuitenkin edelleen melkein 20-vuotiaanakin vielä ihmetellä on se, kun multa joku nuori tai aikuinen kysyy että miten voin muistaa kaikkien sisaruksien nimet kun niitä on niiiin monta. mua naurattaa se, kun jos koko elämän on tuntenut ja asunut sisaruksien kans niin tietenkin niitten nimet muistaa, muistaahan sitä vaikka kymmenen vuoden takaiset koulukavereitten ja niiden vanhempienkin nimet!:D hyvä postaus! 🙂

Varmasti tuntunut hassulta kysymykseltä. Meidän lapsista kun tuntuu hassulta jo sekin, kun kysytään sisaruksia ja kertoo montako niitä on ja kaverit on vähän ihmetellee. Nykyisin kyllä jo tottuneet, että meitä on monta. 😀
Oho, on kyllä ollut outo kysymys. Kuka sitä nyt sisaruksensa nimen unohtaisi. 😀

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X