äiti ja melukylän lapset - Banneri

Kun käänsin eilen seinäkalenteria maaliskuun sivulta huhtikuulle jätti sydän muutaman lyönnin välistä. Tajusin nimittäin, että meidän vauva voi jopa syntyä tässä kuussa, koska laskettu on ihan toukokuun alussa. Olen kyllä sisäistänyt, että päiviä laskettuun on enää inasen päälle 30, mutta laskettu on jotenkin tuntunut niin kovin kaukaiselta ajatukselta. Mutta eihän se ole niin.

Meillä on huhtikuussa niin paljon ohjelmaa ja kaikki viikonloput täynnä, joten toiveeni olisi, että Sumu malttaisi pysyä vatsassa sinne toukokuun puolelle. Viikonloppuna pitäisi vielä esikoinen hevosmessuille ja viettää hänen kanssaan päivä siellä. Se onkin hyvä testi ajatellen lapsimessuja, jonne ajattelin lähteä, mikäli olen vielä yhdessä koossa. Hullua se kai on lähteä sinne käpöttelemään moneksi tunniksi, varsinkin, kun laskettuun on silloin enää aikaa vajaa pari viikkoa.

Vauva, ethän pidä kiirettä

Lisäksi pitäisi vielä järjestää tyttärelleni syntymäpäiväjuhlat. Ajattelin kyllä, että kaverit ja sukulaiset juhlittaisiin samana päivänä, jotta pääsisin mahdollisimman helpolla. Tyttäremme ilmoitti minulle, että vauva ei sitten saa syntyä samana päivänä hänen kanssaan. Lupasin koittaa pitää jalat tiukasti ristissä, mutta sanoin myös, jos vauva päättää tulla, en voi sille yhtään mitään.

Tänään laitoin myös pesukoneeseen pyörimään ensimmäiset pienet vaatteet. Onpahan ainakin pesty, jos Sumu päättääkin lähteä syntymään aikaisemmin. Miehen en todellakaan antaisi noita vaatteita pestä, sillä kerran hän onnistui samassa pesussa sekä kutistamaan yhden paidan, että venyttämään toisen. Lisäksi samassa pesussa myös värjääntyi muutama vaate, joten miehellä vapautus pyykinpesusta.

Purin myös tänään baby showereilta saamani vaippakakun. En millään olisi raaskinut, mutta kai se on vain alettava laittaa tavaroita paikoilleen ja uskottava, että pian meillä on vauva. Jotenkin tämä odotus on vain mennyt niin nopeasti, että tuntuu jotenkin epätodelliselta sen olevan pian vallan ohi.

Ensi viikolla vuorossa on myös loppuraskauden ultra. Se kyllä kieltämättä jännittää. Siinä kun saa tietää missä suunnilleen mennään, saadaan Sumusta kokoarviota ja keskustellaan, mennäänkö tällä kertaa myös käynnistykseen, vai annetaanko synnytyksen lähteä käyntiin ihan itsestään. Itse kun olen vähän kahden vaiheilla ja edellisestä käynnistyksestä jäi ainakin positiivinen kokemus.

Joka tapauksessa, viimeistään ensi kuussa meillä on vauva!

Kommentit (4)

On se kyllä hurjaa ajatella,että se vauva voi oikeasti olla jo tässä muutaman viikon päästä sun sylissä! Mä oon ollu kans aina yhtä tehokas työntämään sen lasketun ajan ja synnytyksen johonkin kauas tulevaisuuteen. Mutta kyllähän se sieltä vaan sulla lähestyy!ai vitsi miten jännää!!

Voi että tuntuu että niin nopeasti mennyt sun raskausaika! 😀 Meillä laskettu aika lokakuussa, tuntuu aika menee niin hiii taaasstiii

Aivan hurjaa kyytiä on mennyt. Juurihan vasta jännitin plussaa ja tiirailin onko siinä nyt viiva vai ei ja pian on jo pieni sylissä.♥
Välillä se aika kyllä matelee. Mutta nauti odotuksesta ♥ Mulla on tätä jo ikävä, vaikkei tämä vielä ole edes ohi. 😀

Niinpä, niin jännää.♥
Ensi viikolla ultrassa sitten näkee, mikä on suunnilleen tilanne ja saa ehkä pientä arviota siitä milloin vauva mahdollisesti voisi syntyä. Ja jännään myös tuleeko tällä kertaa komento käynnistykseen..iik.

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X