Lähestyvä synnytys pyörii paljon mielessä ja lisäksi se on alkanut jännittää. Lähinnä siinä jännittää se, syntyykö tämäkin vauva vauhdilla ja kerkiänkö sairaalaan? Lisäksi millä menen sairaalaan ja kuka katsoo lapsia sillä välin? Pää on täynnä erilaisia kysymyksiä ja paljon olisi asioita vielä järjestettävänä.
Eikös kuulosta jo aika hullulta yhtälöltä se, että mies asuu viikot toisella paikkakunnalla ja minulla on kotona viisi lasta ja periaatteessa vauva voi lähteä syntymään koska vaan? Tähän lisätään vielä edelliset kolme nopeaa synnytystä, seitsemänkymmenen kilometrin matka synnytyssairaalaan ja anopin kolmivuorotyö. Hän siis tällä hetkellä ainoa potentiaalinen lastenhoitaja, kun lähtö koittaa. Ei siis ihme, että puntit vähän tutisee.
Pelkään, että vauva syntyy kotiin
Edellinen synnytyksenihän käynnistettiin. Synnytyksen kesto oli 2h8min ja se nyt ei sinällään ole vielä nopea, mutta kun siitä synnytyksestä suurin osa oli vain odottelua. Jos katsotaan kuinka kauan synnytys kesti kun tuli ensimmäinen synnytyssupistus ja josta olisin itse lähtenyt kohti sairaalaa, meni 20minuuttia kun poika oli rinnalla. Meiltä ajaa sairaalaan melkein tunnin.
Muutenkin kun tunnen ensimmäiset synnytyssupistukset minun pitää välittömästi lähteä sairaalaan. On aivan turhaa alkaa kellottamaan, sillä tunnen oman kroppani sen verran hyvin ja tiedän koska tosi on kyseessä. Avautuminen on kolmessa viimeisessä tapahtunut niin rytinällä, että jos siinä oltaisiin jääty kellottelemaan, olisi synnytetty jo useampi kerta kotona.
Yksi isoimmista peloistani on se, että vauva lähtee syntymään sitä vauhtia, että hän syntyy kotio. Tänne kestää ambulanssillakin tulla ja jos joku menisikin pieleen eikä apua olisikaan heti saatavilla..en edes kestä koko ajatusta! Lisäksi pelkään myös matkasynnytystä. Ajatus tien päällä synnyttämisestä ei houkuta, sillä siinäkin on omat riskit.
Synnytysten nopeus luo sitten sen oman haasteen
Lapsille pitäisi olla hoitaja valmiudessa nyt melki koko ajan. Mummuhan asuu naapurissa, joten on alle minuutissa meillä mikäli ei ole töissä. Jos hän on töissä, en vielä tiedä mitä teemme lasten kanssa. Sitä pitää selvitellä. Jos mies on eri paikkakunnalla synnytyksen alkaessa, hän pääsee sieltä sairaalaan ja minun on varmaankin soitettava ambulanssi itselleni, mikäli nyt saan lapset jonnekin.
Toki edelliset nopeat synnytykset eivät automaattisesti tarkoita, että tämäkin on nopea, mutta mahdollisuus siihen on iso. Toisaalta se käynnistys voisi olla tälläkin kertaa järkevä vaihtoehto. Silloin lapsille saataisiin varmasti hoitaja, mies olisi alusta asti mukana synnytyksessä ja minun ei tarvitsisi pelätä synnyttäväni kotiin tai matkalle. Mutta taas toisaalta se luonnollisesti käynnistynyt synnytys olisi kuitenkin sekä vauvalle että itselleni se mukavin vaihtoehto. Mutta keretäänkö me varmasti sairaalaan?
Saa nähdä mitä lääkäri on mieltä torstain ultrassa. Minua ainakin jännittää ja jopa pelottaa tällä hetkellä ihan hulluna tämä tilanne. Aion alkaa järkkäämään asioita nyt pikimmiten, jos vauvalla onkin kiire lähteä syntymään etuajassa.
Kommentit (12)
Esikoinen syntyi vesien menosta 45minuutin jälkeen kotona (en tunne kaikkia supistuksia), sairaalaan oli matkaa huimat 2km! Rv 39+1
Nuorempi oli vähän rauhallisempi, vettä rupes tihkumaan ja sairaalassa käynnistettiin (ei supistuksen supistusta tässä vaiheessa), kun kätilö laittoi oksetosiinit niin vauva oli ulkona 90minuutin jälkeen (kätilö ei ollut uskoa mua kun sanoin että tekee mieli ponnistaa, sanoi että et voi olla auki näin nopsaa). RV 37+0
Saa nähdä miten kolmannen kanssa käy. En tosiaan tunne suppistuksia (paitsi ne kun pitäisi jo olla sairaalassa) ja nyt ollut kipua mahassa ja selässä pari viikkoa (vasta rv 28). En uskalla ottaa panadolia, koska sit en ainakaan tiedä supistaako. En usko että vielä syntyy, mutta eihän näistä koskaan tiedä, mutta hyvä jos sen 10 viikkoa vielä pysyis sisällä.
Meillä 2 lasta koko ajan ja jokatoinen viikko 5, niin tuo lastenhoito mietityttää itseäkin. Sairaalaan ehtiminenkin olisi ihan suotavaa 🙂
Sinuna menisin käynnistykseen. Minulla oli vain kaksi lasta hoidettavana kotona mutta mies oli kotona koko ajan. Toisen lapsen synnytin 2 tunnissa. Eikä mies ehtinyt synnytykseen koska oli viemässä esikoista hoitoon. Ehdin olemaan 30min sairaalassa. Tämän kolmannen halusin ehdottomasti käynnistyksellä viime synnytyksen takia. Käynnistys meni hyvin ja synnytys kesti 5h. Kaikki meni meillä hyvin ja ei tarvinnut miettiä enään mitään pelottavaa että ehtiikö, syntyykö kotiin jne. Tuli itselle turvallisempi olo ja muillekin. Etteköhän kuitenkin löydä itsellenne sopivan ratkaisun.
Saa nähdä mitä lääkäri on mieltä huomisessa ultrassa. Edellisen kohdalla hän puolsi käynnistystä, mutta nyt taas ollut aika nihkeä sen suhteen. Sillä se käynnistys olisi hyvä, kun kerkeisi järjestää kaiken rauhassa, mutta taas toisaalta se että synnytys saisi käynnistyä itse olisi sekä minulle ja vauvalle parempi.
Kovasti tsemppiä muistan omatkin pähkäilyni parinvuoden takaa. Mietin jo että pitäisikö kotiin kasata kylpyhuoneeseen sellainen pieni synnytyspakkaus, missä olisi valmiiksi puhtaat sakset ja nipsut napanuorankatkaisua varten, ihan vaan että jos nyt sattuukin syntymään kotia tai autoon ainakin ottaa sellainen mukaan jos toinenkin syntyy matkalla. Suunniteltua kotisynnytystä mietin, mutta mies tyrmäsi sen samantien. Mietittiin myös että ilmoitettaisiinko paikalliseen sairaalaan, jossa ei synnäriä ole enää vuosiin ollut, että hei me tullaan sitten sinne synnyttämään. Mutta lopulta päädyttiin lähtemään mun vanhemmille toiselle paikkakunnalle odottamaan synnytystä. Ensimmäisestä (rv39+5) aloin kellottamaan supistuksia 0440 ja ne tuli saman tien tosi tiheinä ja tunnin kellottamisen jälkeen kotona jo ponnistutti vaikken sitä tiennyt ja vauva syntyi 30km ennen synnäriä. n. klo 7. (ei odotettu kotona sitä toista tuntia mitä synnäriltä käskettiin) toinen synnytys alkoi rv 41+5 ja kesti sitten melkeinpä tunnin pidempään kuin ensimmäinen, mutta toinen vauva oli vähän isompi (pään ympärys oli myös isompi) ja siinä missä ensimmäisen synnytyksen hoiti kroppa niin toisessa synnytyksessä kesti vähän aikaa, että päätajusi että munhan täytyy oikeasti tehdä tässä itsekin jotain eikä kroppa hoitanutkaan koko hommaa itsekseen 😀 Toisaalta oli helppoa kun oltiin porukoilla, kun synnytys yöllä alkoi niin jätettiin vaan esikoinen nukkumaan ja mummu meni vierashuoneeseen hänen kaveriksi. 🙂 Tsemppiä loppuun ja toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin ja saisit toivomasi luonnollisen käynnistyksen 🙂
Tuo on kyllä niin hurjaa kun syntyy matkalle. Onneksi teillä meni kaikki hyvin.♥ Meillä varmaan mies pyörtyisi, mikäli oltaisiin kahdestaan tienpäällä synnyttämässä. 😀
Mä en taas ole ajatellut ollenkaan kotisynnytystä tarkoituksella. Jotenkin koen, että sairaalassa on niin turvallista synnyttää, kun kaikki apu on tarvittaessa ihan lähellä.
Kiitos tsempeistä.♥
Paljonko teillä on matkaa sairaalaan?
Minuakin jännittää tämä ihan sama asia. Meillä mies tosin asuu viikot kotona, mutta välillä päivät venyy aika pitkiksi. Isyysloman aloitusajankohdasta ei ole vielä tietoa ja miehen työnantaja ei edes suhtautunut kovin kannustavasti siihen, että mies sen viikon – kahden mittaisen isyysloman pitäisi. ”Kun eihän se ole eka niin ei siellä sairaalassakaan mene viikkoa.” Pyh, pah, ja pöh.
Pakko alkaa täälläkin hiljalleen miettimään suunnitelmaa ihan jo sille, kuka lapsia hoitaa jos ajatellaan että mies on mukana synnytyksessä. Ja toisaalta suunnitelma B sen varalle, että tuleekin äkkilähtö ja mies ei kerkeä matkaan ollenkaan.
70km on matkaa ja vajaa tunti menee ajaessa, riippuen millainen keli on. Huonolla kelillä kauemmin.
No johan on ihme asenne miehesi työnantajalla. :/ Meillä ei mies ole kenestäkään jäänyt isyyslomalle. Mutta tehnyt välillä lyhyempää päivää töissä. Nyt tosin hän vissiin jatkaa vielä reissuhommissa kun vauva syntyy.
Kyllä se sielläkin alkaa olla jo ajankohtaista alkaa miettimään näitä. Niin äkkiä nämä viikot tuntuu menevän.♥
Tuo lapsille hoitajan saaminen on ollut mulla se huolen aihe nro 1 joka raskauden lopussa. Meillä oli välillä anoppi valmiudessa, välillä mun äiti. Molemmat olivat työnantajalta kysyneet voivatko lähteä heti kun saavat puhelun multa ja se sopi. Tämä helpotti omaa oloa!
Teillä on kyllä kivan pitkä matka sairaalaan,meilläkin on sen 50km,mutta sen onneksi hurauttaas suhteellisen nopsaan.
Ihania kuvia,jälkeen kerran ♡♡
Se on kyllä yksi stressaavimmista asioista koko loppuodotuksessa. Meillä tässä lähellä ei ole kuin yksi mahdollinen hoitaja (anoppi), mun omat vanhemmat auttaa, mutta heiltä matkaa meille se melki 90km. Aikoinaan kun kolmas lapsemme lähti syntymään, hälytettiin ystävämme tänne vahtimaan lasten unta siksi aikaa, että äitini ja siskoni kerkiävät ajaa meille. No he lähtivät ajamaan meille melkein heti sen puhelun jälkeen. Kolmas lapsemme syntyi kuitenkin syöksynä melki heti kun pääsimme saitraalaan. Joten mies kerkisi kotiin samaan aikaan kun lastenhoitajat olivat päässeet meille. 😀
Matka sairaalaan saisi olla kyllä lyhyempi. Aika tuskaa se on istua melkein tunti autossa kipuen kanssa.
Kiitos.♥
Mielenkiinnosta kyselen et millä viikoilla sulla on lapset syntynyt? Itsellä ollut kans 3 syöksysynnytystä esikoisen jälkeen ja kaikki syntynyt hyvin samoilla päivillä. Kaks ekaa 40+5 kolmas 41 ja kuopus 40+6. Ekasta alavatsan menkkamaisesta kipuilusta kans lähetty sairaalaan ja onneks niin koska sit se on ollut menoa. Tsemppiä loppumetreille! Uskon et asiat järjestyy ja lääkäri tekee oikean päätöksen ja pääsisit osastolle valmiiks. Se lienee kyllä turvallisin vaihtoehto kun riski suuri ehtiä sairaalaan. Ymmärtän kyllä tionkin pointin et ihana olis jos sais käynnistyy omillaan.
Mulla lapset syntyneet (mikäli muistan kaikki oikein) 41+4, 40+1, 39+6. 39+6 ja 39+5. Oikeastaan joko päivä ennen tai jälkeen sen päivän, joka ensimmäisen ultran perusteella oli laskettu.
Siellä on ollut sitten nopeita synnytyksiä. Itsellä nuo kolme viimeisintä syntyneet nopsaan, ja hieman hirvittää millä vauhdilla tämä syntyy. Ja vaikka toki synnytys voikin kestää kauan, niin siltä hieman epäilen, että tätäkään montaa tuntuía puskettaisiin ulos.
Kiitos.♥ Toivon todella, että torstain jälkeen olen viisaampi ja lääkäri laittaisi edes lähetteen synnytyssairaalaan, jossa tehtäisiin myös oma arvio.
Hui, sinulla on ollut nopeaa toimintaa!
Toi on kyllä paha, kun supistukset ovat vasta kipeitä silloin, kun ollaan jo ihan loppumetreillä. Silloin on kyllä niin iso riski, ettei sinne sairaalaan vaan kerkiä ajoissa.
Pidän peukkuja, ettei seuraavalla ole kiire syntyä ja pysyy vielä pitkään masussa. Ihanaa odotusta sinne.♥ Ja toivon, että saatte lastenhoidon järjestymään ja ehditte ajoissa sairaalaan.